Ei tarjonnut peli kiekollisia hienouksia kamalasti. SaiPan peli oli todella kankeaa ja suurin syy oli se, että yksinkertaiset perussyötötkin tuntuivat olevan ylivertaisen vaikeita keltapaidoille. Syötöt menivät edestä ohi tai jäivät taakse, eikä vauhdissa oleva pelaaja juurikaan saanut kiekkoa lapaansa. Toivotaan, että tuo johtuu vain siitä, että harjoittelukausi on menossa.
Roope Hämäläinen pelasi pirteästi. Kyllä hänestä vielä pelimies tulee. Muista kehuja ansaitsee nuorempi Koskiranta. Häntä katsoessa tuntui tosi hyvältä tieto siitä, että kaverilla on kolmen vuoden pahvi Lappeenrantaan. Koskirannalla on kokoa, mutta isoksi mieheksi hän liikkuu riittävän hyvin ja kiekkokin tuntuu pysyvän kyydissä mukana.
Jokilan peli oli ihan pikkunäppärää. Ensimmäinen maali syntyi siitä, että Jokila oli hereillä maalin edessä ja tökkäsi Järvisen tiputtaman kiekon maaliin. Toinen olikin jo kaunis kuvio, jossa Jokila pelattiin poikittaissyötöllä vapaaseen paikkaan ja hän heitti kiekon hallitusti verkkoon. Ylivoimalla hänellä saattaa olla SaiPalle paljonkin annettavaa - toivottavasti tasakentällisinkin.
Illan komein maali oli KalPan avausmaali, joka syntyi 5vs3-ylivoimalla. KalPan viisikko sahasi nopeilla syötöillä SaiPa-kolmikon solmuun. Kuvion huipensi se, että Aatu Hämäläinen heitti SaiPa-pakin mailan yli lättysyötön suoraan Timo Salon lapaan ja Ville Hostikan edessä seisonut Salo vetäisi suoraan syötöstä kiekon maalin yläkulmaan. Hostikalla ei tilanteessa ollut mitään mahdollisuutta, mutta muuten Hostikka pelaili erittäin mukavasti.