Vaikutelma pelistä vastasi pitkälti ennakkoluuloja, eli Pelicans tekee tulosta pelaajien täydellisesti sisäistämällä pelisysteemillä ja Jokerit yksilöidensä taidolla. Eilinen ottelu tuntui loppua kohden painavan enemmän lahtelaisten jaloissa ja kolmannessa erässä vaikuttikin siltä, että kotijoukkue menee menojaan, mutta Niemi piti Pelicansin yhden maalin päässä lukuisilla pelastuksillaan. Sitten vieraat saivat erän ensimmäisen maalipaikkansa ja siellä lepäsi. Jatkoajalla Pelicans oli huomattavasti paremmalla jalalla liikkeellä, joten sikäli voitto ei yllättänyt.
Kokonaisuudessaan viihdyttävää, joskin kieltämättä epätyypillistä playoff-jääkiekkoa, siinä määrin avoimet ovet oli puolustuspäässä puolin ja toisin. Täytyy näin Pelicans-sympatiseeraajanakin myötäillä jokerikannattajien aikaisempia valituksia kahvauksesta, tuomarit sallivat melko ronskin mailankäytön, mikä hyödytti selvästi vierasjoukkuetta. Pelicans oli tänään huippuvahtinsa (ja Jokereiden hölmöjen jäähyjen) verran parempi ja lisäksi onnetarkin oli lahtelaisten puolella, mikä tosin ei liene mikään vääryys siihen nähden, että Jokerit voitti edellisen pelin viime hetken osumalla ja sitä edeltävän jatkoajalla. Hienoa joka tapauksessa että sarja sai jatkoa.
Pitää jälleen kerran antaa propsit kotijoukkueen fanikatsomolle, hienoa meteliä läpi ottelun. Noin muuten täytyy ihmetellä, onko todella aivan välttämätöntä, että palkitut pelaajat hakevat erikseen IS-tähtensä joka ainoan playoff-ottelun jälkeen? Jo HIFK:n ja TPS:n ekassa, niin ikään jatkoajalle venyneessä sääliottelussa syntyi vastaavanlainen hölmö tilanne, jossa kummankin joukkueen pelaajat olivat häipyneet kentältä melko nopeasti ratkaisumaalin jälkeen ja palkittujen piti sitten erikseen palata pukusuojasta noutamaan tunnustuksensa. Eikö pudotuspeleissä riittäisi, että tähdet ja muu vastaava sälä toimitettaisiin pelaajille myöhemmin, kun otteluiden päätösseremoniat ovat muutenkin minimissä?