Onnittelut pronssista Jokerifaneille.
Vaikka ensimmäiset 30min olivat jotain ihan muuta kuin jääkiekkoa, saatiinhan tuosta ottelu ja vielä jännä sellainen! Jostain syystä koko ensimmäisen jatkoerän ajan odottelin, milloin Jokerit iskee kiekon maaliin. Osasyynä oli tietty se, että kiekko oli jatkuvasti Bluesin päässä... Tokan jatkoerän alussa oli paikka iskeä, mutta omissahan se sitten lopulta kolahti. Jokerit muuten hakivat jatkuvasti etuyläkulmaa, mihin ratkaisumaalikin sitten kolahti. Oliko skoutattu Oren heikko kohta?
Väitän, että mitali olisi maistunut paljon huonommalta ilman Bluesin nousua jolloin peli olisi siis päättynyt 3-0 tai 4-0. Nyt peliin saatiin ihan uudenlaista jännitettä jatkoerien muodossa, joissa molemmilla oli omat paikkansa. Jokereilla vaan vähintään kaksinkertainen määrä.
Tuomarit, varsinkin linjurit, olivat jäätävän paskoja, eli taattua SM-liigalaatua. Mutta ei peli heihin ratkennut, missään nimessä. Peli ratkesi Bluesin hyökkääjien munattomaan puolustamiseen. Ratkaisumaalissa Ramstedtia ei kiinnostanut kiekollinen mies pätkääkään, eikä myöskään mikään muu puolustuspeliin liittyvä asia. Sama vika oli Erikssonilla ja muutamalla muullakin. Aaltonen ja Järvinen taidettiin laittaa vilttiin tokan erän loppupuolella, ja Ilvonen jäi kanssa sivuun jossain vaiheessa. Eli Blues veti puolet ottelusta kolmella ketjulla ja viidellä pakilla. Silti, puolustamisen pitäisi kiinnostaa paljon enemmän! Varsinkin siinä vaiheessa, kun peli oli tasan ja pienikin virhe voi ratkaista matsin vastustajalle.
Olisihan se ollut kiva päättää kausi kerrankin voittoon, varsinkin kun jengi nousi syvältä suosta tasatilanteeseen asti. Vitutus olisi ollut paljon pienempi, jos peli olisi päättynyt 60min surffailun jälkeen 4-0 kotijoukkueelle.
Jokatapauksessa, kausi oli loppurutistuksen ansiosta onnistunut. Blues teki historiaa (positiivisessa mielessä) ainakin kahdella tavalla ja Kivilinna-palkintokin taisi tulla jälleen Espooseen. Uusi aikakausi alkaa tämän kauden pölyn laskeuduttua, joten odotetaan innolla uuden johdon ensi askeleita.
Kiitos Blues, ja erityiskiitos Toni Kähköselle! Nimimerkkiä kun ei voi vaihtaa, pitää miestä seurata edelleen (hymiö). Huikea pelaaja, huikea ura Bluesissa mutta on tietyllä tapaa kuvaavaa, että kun organisaatio muuttuu, seuran keulahahmo muuttuu myös. Seuraavaa kautta odotellessa...