Se Jatkoajan Jukurit- tai Sport-faniksi itseään kutsuva kirjoittaja, joka ei tunne kiimaa puserossaan, nostakoon kätensä. Ja poistukoon takavasemmalle.
Huikeaa, huikeaa. Viides finaali, voittaja liigakarsintoihin ja Mestis-klassikko Jukurit vastaan Sport.
Suomi ja Ruotsi. Kokemus ja nuoruus. Voittamisen kulttuuri ja lähes ikuiset häviäjät. Hassut hatut, peruukit, vilkkuvat sarvet – ja casual clothing. Rummut ja laulu. Sarvisklubi ja Red Army. Pari, joka on Mestiksen kaikkien viha-rakkaussuhteiden äiti ja isä.
Sport on, kuten toduttua, useimmiten tottunut taipumaan näissä peleissä. Mutta tiedämme toki kaikki keväällä 2009 tapahtuneen päänavauksen, kun Sport vihdoin ja viimein nosti kannun ilmaan ja näytti, että sen jälkeen oli kaikki mahdollista. Ja tiedämme, että ainoan kerran Sport on kaatanut Jukurit playoff-sarjassa keväällä 2005 noustuaan 2–0-tappioasemasta ensin rinnalle ja myöhemmin ohi. Mutta silti, Jukureita on playoffeissa useimmiten leimannut tietty voittajan aura, kun taas Sport on tottunut tiukoissa paikoissa poistumaan tappio niskassaan.
Ja Jukurit on kiistatta tehnyt paluunsa Mestiksen terävimpään kärkeen. Jukureilla on paljon vanhoja menestyjiä ja liigakokemustakin keränneitä pelaajia. Sport on kovin nuorilla tulevaisuuden lupauksilla vastaavasti liikkeellä. Tämä asetelma ja Sportin kahden perättäisen voitto-ottelun myötä saama ennakkosuosikin viitta tietää vaasalaisille tiukkaa iltapuhdetta. Kestääkö kupoli, kun ennakko-odotukset ovat kasvaneet?
Minä tunnustan. Vihaan Sportia. Olen aina tuntenut voittajan katkeamattoman riemun lisäksi suurinta mahdollista vahingoniloa, kun Jukurit on lyönyt Sportin. Pohjalainen uho ja jostain Pohjanmaan loppumattomien peltojen ympäriltä tulevat suutaan soittavat vaasalaiset ovat olleet jotain äärimmäisen ärsyttävää. Heille on viimeisenä suostunut häviämään.
Tästä parista ei ole ikinä tunnetta puuttunut. Eikä sitä puutu varsinkaan nyt, kun kumpienkin kotimökit täyttyvät ja joukkueet ovat tällä hetkellä Mestiksen suurimpia. Ainoalla oikealla mittarilla: pelillisellä mittarilla.
Uskoakseni edessä on tasainen ottelu. Nuorikin pumppu tulee käymään kovilla. Jatkoaika olisi jotain kauheaa.
Jos näen sarvipäiden pelin jälkeen antaneen kaikkensa, huohottavan ja kenties oksentavan verta, annan täyden tunnustuksen. Kotiyleisön tulee kuitenkin ehdottomasti syttyä lauantaita paremmin. Silloin Sport vei selvästi katsomossa, ja nyt Vaasasta on tulossa monin verroin isompi bändi. Jokainen äänenripe peliin, Jukurit ansaitsee nyt kaiken mahdollisen tuen! On viimeinen hetki näyttää, että myös mikkeliläisyleisö ansaitsee mestaruuden.