kahden suunnan sentteri
Jäsen
Rämöhän oli jo ensimmäisestä hörpystään lähtien aika epävarma, ei ollenkaan oma itsensä, mutta pelasi toki silti hyvän pelin. Ekan maalin lisäksi ainoastaan Hokin kolmas, räpyläkäden olkapään yli ylänurkkaan vedetty kuti olisi ehkä ollut otettavissa.
Ekalla kympillä nähtiin sitä tuttua ja tiiviinä viisikkona hyvin luistelevaa Hokkia, mutta ensimmäisen erän jälkipuolisko mentiin jo KooKoon merkeissä. Erätauolla Hokilta jäikin sitten jalat koppiin, ja heidän räpellyksensä oli tosi tuskaista katsottavaa jopa näin vierasfanin näkövinkkelistä. Eivät päässeet omistaan mihinkään, ja kun eivät päässeet viisikkona vauhtiin kiekon kanssa, niin KooKoo pystyi kääntämään peliä keskialueen kiekonriistoista silloin harvoin kun ei ollut itse kiekossa. Onneksi Dineenin ketju otti vastuuta ja iski neljä maalia siinä missä Jullen ja Tommyn työmoraali tai ainakaan lopputulos ei eilen ollut vaadittavalla tasolla.
Mielestäni KooKoolta ei kolmannessa erässä nähty mitään megasulamista. Nyt vaan kävi näin. Eikä oikeastaan enää edes harmita, sillä kuten Juujärvi sanoo, niin peli on lopulta oikeudenmukainen. Nää on tasaisia matseja, mutta jos keväällä kohdataan niin ei tää nälkämaan harrastelijajengi pitkää sarjaa vie niin kuin ei vienyt viime keväänäkään. Koko kolmannen erän lumivyöryhän lähti liikkeelle hassusta epäonnisesta tilanteesta, kun Hokin veto meni puolustuksen tai Rämön kautta plekseihin, ja pomppasi sieltä komeassa kaaressa suoraan maalin eteen ja ainoana kiekon sijainnista perillä olleen Humalojan lapaan. Kaikki kunnia silti Hokille, joka sai tästä itseluottamusta ja vei koko matsin "tänään uppoaa kaikki". Ei tässä sarjassa mikään muu jengi pysty pelaamaan yhtä kovalla henkisellä suoritustasolla kuin Hokki.
Voittomaaliin tiivistyi oikeastaan koko pelin kuva, syöttö tulee kirjaimellisesti kahden puolustajan läpi, ja juuri Julkunen viimeisenä miehenä pelaa tilanteen pehmeästi ja katselee aitiopaikalta kun kolmea pistettä pakataan kaijjaanin bussiin.
Ekalla kympillä nähtiin sitä tuttua ja tiiviinä viisikkona hyvin luistelevaa Hokkia, mutta ensimmäisen erän jälkipuolisko mentiin jo KooKoon merkeissä. Erätauolla Hokilta jäikin sitten jalat koppiin, ja heidän räpellyksensä oli tosi tuskaista katsottavaa jopa näin vierasfanin näkövinkkelistä. Eivät päässeet omistaan mihinkään, ja kun eivät päässeet viisikkona vauhtiin kiekon kanssa, niin KooKoo pystyi kääntämään peliä keskialueen kiekonriistoista silloin harvoin kun ei ollut itse kiekossa. Onneksi Dineenin ketju otti vastuuta ja iski neljä maalia siinä missä Jullen ja Tommyn työmoraali tai ainakaan lopputulos ei eilen ollut vaadittavalla tasolla.
Mielestäni KooKoolta ei kolmannessa erässä nähty mitään megasulamista. Nyt vaan kävi näin. Eikä oikeastaan enää edes harmita, sillä kuten Juujärvi sanoo, niin peli on lopulta oikeudenmukainen. Nää on tasaisia matseja, mutta jos keväällä kohdataan niin ei tää nälkämaan harrastelijajengi pitkää sarjaa vie niin kuin ei vienyt viime keväänäkään. Koko kolmannen erän lumivyöryhän lähti liikkeelle hassusta epäonnisesta tilanteesta, kun Hokin veto meni puolustuksen tai Rämön kautta plekseihin, ja pomppasi sieltä komeassa kaaressa suoraan maalin eteen ja ainoana kiekon sijainnista perillä olleen Humalojan lapaan. Kaikki kunnia silti Hokille, joka sai tästä itseluottamusta ja vei koko matsin "tänään uppoaa kaikki". Ei tässä sarjassa mikään muu jengi pysty pelaamaan yhtä kovalla henkisellä suoritustasolla kuin Hokki.
Voittomaaliin tiivistyi oikeastaan koko pelin kuva, syöttö tulee kirjaimellisesti kahden puolustajan läpi, ja juuri Julkunen viimeisenä miehenä pelaa tilanteen pehmeästi ja katselee aitiopaikalta kun kolmea pistettä pakataan kaijjaanin bussiin.