Jaa...
Tavallaan olen äärimmäisen onnellinen siitä miten Unkari pystyi pelaamaan ja ennen kaikkea pitämään tappioluvut näinkin alhaisina kuin edes itse olisin uskonut ennen ottelua. Ennen ottelua veikkasin kaikkein alimmillaankin tappioluvun olevan mallia 0-6 tai vähän kovemmalla vauhdilla 0-7 korkeintaan 1-3 maalilla. Ja mikäli pahimmillaan olisi menty tai edes puolittain pahimmillaan niin 0-10, 0-15 tai ehkä jopa 0-20 olisi ollut tosiasia. Näin oli veikkaukseni ennen ottelua.
Kuitenkin huolimatta Suomen valtavasta perseilyluokan asenteestakin pidän tätä tappiota silti uskomattoman pienenä tasoon nähden. Monet takavuosien ja vielä nykyään sinänsä kunnioitetut keskikastin maatkin kuin Itävalta ja Sveitsitkin ovat olleet niitä paljon puhuttuja vastustajia ja silti hävinneet jotain vaikkapa Itävallan kroonisista Herbert Hohenberger-kauhua huomioimatta aina jotain 0-10 tai se pelaaminen on ollut niissä kyllä aina Suomelta ihan eri mallia.
Tavallaan olen kuitenkin äärimmäisen surullinen siitä miten paljon Unkari on saanut mollausta kaikkiaan ja välillä vallan todella olisin toivonut kyllä niitä maaleja Unkarille ihan vain perseilyn lopettamiseksi jos ei sitten minkään muun takia. Eiköhän riittävä oppitunti olisi ollut tasapelikin. Voitto olisi vain kerta kaikkiaan ollut tälläkin pelillä melkein liian mahdoton saavuttaa.
Huonoin peli kaikista maajoukkueista sinänsä asenteen osalta sinänsä varmaan Suomesta puhuttaessa sitten joidenkin Team Finlandin takavuosikymmenten pelien tai vuoden 1992 Zoetermeerin Turnauksen Sisu Team-Slovenia 1-1 tasapelin jälkeen...
A-maajoukkuepeleistä pahin sitten varmaan vuoden 1990 Norja-pelin tai vuoden 1996 kultamitalikrapulapelin Norjaa vastaan mikäli perseilyn saralta puhutaan.
Muutoin täytyy kyllä sinänsä hattua nostaa Unkarin joukkueelle muutenkin kuin vain pelkälle maalivahdille eli Adam Vaylle. Helkkari edes vaihtoa Zoltan Hetenyihin ei tarvittu turvautua missään vaiheessa ja itse luulin, että Vay päästelee kaikkein eniten maalivahdeista maaleja ennen turnausta!
Ja vielä ehkä Unkaria tunnustusta annan enemmän ennen kaikkea fantastiselle ja käytännössä aina, mutta etenkin viimeiset 18 vuotta fanaattisesti maataan kannustaneille Unkarin kannattajille huolimatta siitä miten sitä vaan sanotaan, että miten vain 50 fania vaivautuu jne...
Erikoisin tämä ottelu on takuuvarmasti Suomen maajoukkue peleistä sitten Tricolori Hocheita 29.4.1977 ja 3.5.1977 vastaan pelattujen ottelujen ja Ijs-Oranjea tai mahdollisesti, mutta ei välttämättä vielä tuolloin Ijs-Rood-Wit-Blauwia 20.2.1980, 15.4.1981 ja 21.4.1981 vastaan pelattujen ottelujen jälkeen.
Kyseessä siis ovat tuossa lauseessa vuoden 1977 MM-kisojen, vuoden 1980 Lake Placidin Talviolympialaisten ja vuoden 1981 MM-kisojen pelatut ottelut Romaniaa ja Hollantia vastaan. Niissäkin tosiaan vauhtia ja tilanteita riitti, mutta ajat olivat toiset. Nyt on sitten kohdattukin Unkarikin. Tiedä sitten, että kohdataanko ihan heti uudelleen vai kuluuko aikaa enemmänkin.
Vay tosiaan torjui siihen malliin, että hienompaa suoritusta en ole hetkeen mieheltä nähnyt enkä kyllä välttämättä olekaan. Valitettavasti tuota torjuntatasoa laskee hieman Suomen perseilyn malli ja loppupuolenkin pelaaminen alle puolivalotasoilla.
Leijonia kehuakseni voisin sanoa sen, että Unkaria vastaan jotkut pelaajat tänään ainakin pelasivat paljon rennommin kuin mitä ovat tähän asti turnauksessa pelanneet lainkaan ja Sarosta voisi kyllä peluuttaa jatkossa maalissa enemmänkin vaikka Unkari mittatikkuna oli aliarvostava sinänsä. Ehkäpä Tanskan Leijonia tai Jääkarhuja vastaan mahdollisesti sitten Saros mikäli pitkälle selviävät?
Toki jotain muutakin vähän parempaa maata vastaan myös. Ja Ohtamaalle peukut annan ylös siitä, että lopetti aivan täydellisen pelleilyn omalla osumallaan.
Saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan. Leijonat toivottavasti palaavat omalle tasolleen ja mikäli pysyvät yhtä ylimielisinä kuin nyt niin... Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Unkarilla voi tämän illan perusteella olla jotain mahdollisuuksia ennen kaikkea tulevaisuudessa jääkiekkoasemansa parantamisen ja pysyvyyden suhteen, mutta putoaminen tänä vuonna tai muutamana tulevana vuonna hissijoukkuemaanakin on selviö.
Toivoisi kyllä vaikka pistesieppausta joltakin muulta maalta ja tämän illan tasolla olisi voitu nähdä jymy-yllätys vaikka Ranskaa vastaan tai jotakin muuta vähän huonommin pärjännyttä maata vastaan. Ranskaa vastaan tosin pelattiinkin jo.
Voisi huumorilla sanoa tähän loppuun, että nyt Szupermaneja onkin sitten kolme tästä eteenpäin:
György 'Öreg Szuperman' Poznik
Levente 'Szuperman' Szuper
Adam 'Uj Szuperman' Vay
PS. Hollannin osalta saatoin sotkea mahdollisesti nuo joukkuenimet sinänsä kun toisinaan Hollanti vuosina 1978-1981 saattoi käyttää ja varmasti ainakin vuosina 1982-1984 käytti puna-valko-sinistä peliasua eli Rood-Wit-Blauwia. Yleisemmin jääkiekossakin Hollanti on kuitenkin ollut Ijs-Oranje tai Ijs-Leeuw.