Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.
Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.
Veikkauksen sivuilla on näköjään myös julkaistu pari päivää sitten Mestiksen ennakointia. Kärjessä K-Espoo ja Jokerit sekä hännillä FPS ja JoKP, aivan samoin kuin nimimerkin @Everton erinomaisessa ennakossakin. Muiden sijoitusten osalta sentään löytyy sitten jo pienehköjä eroavaisuuksia.
En ole kovin aktiivisesti nyt seurannut, mutta oman suosikin osalta uskon, että jatkuvuus on vahvuus etenkin kauden alussa. Vahvuutta tietty tarvitaankin, kun kausi alkaa kahden ennakkoon kovimman haastajan kohtaamisella. Sitten vielä dynastia siihen perään. Eipä pääse kaverit leijumaan.
Hermes menetti kaikki neljä viime kauden tehokkainta hyökkääjäänsä, joista isoin menetys on peräti 60 pistettä takonut Aleksi Antti-Roiko. Joukkueessa ei ole myöskään yhtään selvää Mestis-tason kärkihyökkääjää. Hyökkääjistö on siis tasapaksu, mutta ei missään nimessä huono.
Joukkueessa jatkavista hyökkääjistä viime kaudella tehokkain oli Topias Liljamo. Yllättäjä otti paikan ykköskentästä ja teki 39 pinnaa. Häntä kaavaillaan ykkösketjuun myös tällä kaudella. Ketjun toisella laidalla on pelannut Kalle Matikainen. IPK:sta siirtyvä Matikainen on tehnyt aiemmilla Mestis-kausillaan 33 ja 32 pistettä. Hän on ollut ns. hyvä kakkosketjutason hyökkääjä, mutta nyt hänelle on aukeamassa hyvä mahdollisuus tehdä läpimurto.
Kokkolassa saadaan joka tapauksessa kasaan kaksi tasavahvaa ketjua. Kakkosketjussa Arttu Lausniemen laidoilla ovat pelanneet Eemeli Takala ja kärppälaina Joonas Lohisalo. Takalan viime kausi oli vaikea. Hän aloitti pelit Ketterässä, mutta jäi siellä hyvin vähälle vastuulle, ja siirtyi TuToon. Turussa peli kulki taas hyvin, mutta loukkaantumiset haittasivat. Nyt hän palaa takaisin Hermekseen, jossa iski toissa kaudella peräti 21 maalia. Lohisalo tuskin yltää samaan kuin viime kauden oululaislaina Antti-Roiko, mutta pisteitä on lupa odotella myös tältä nuorukaiselta. Lohisalo esiintyi edukseen Hermes-paidassa jo viime keväänä. Hän on ollut nuorten maajoukkueringissä ja myöskin Kärppien U20-joukkueen parhaimmistoa.
Liljamon lisäksi joukkueessa jatkaa vain Arttu Heikkilä. Viime kaudella rotaatiopelaajaksi jäänyt Heikkilä on ollut aiemmin Suomi-sarjassa tehokas, mutta mahtuu tuskin tälläkään kaudella Hermeksessä kärkipään kenttiin. Jerry Sammalisto on puolestaan uus-vanha tuttavuus Kokkolassa. Hän on ollut terveyshuolien johdosta käytännössä jo kolme kautta pelaamatta. Sammalistolle tehtiin nyt sopimus vasta tryoutin jälkeen, eli luultavasti miehen kunto on pystytty varmistamaan. Sammaliston voi oikeastaan heittää kehiin mille tahansa hyökkäyspään pelipaikalle.
Loput laitahyökkääjät ovat tulokkaita. Lupaavin heistä lienee Kärppien U20-joukkueen runko-/kärkipelaajiin kuulunut Eero Klintrup. Myös Ville-Pekka Pietilä teki hyvät pisteet Sportin nuorten joukkueen ykkössentterinä. Molemmille heistä lohkeaa varmasti kauden aikana näyttöpaikkoja myös isommassa roolissa.
Thomas Galimberti ja Aki-Petteri Antti-Roiko sen sijaan taitavat taistella lähinnä pienemmistä peliminuuteista. Molemmat heistä ovat kuitenkin mielenkiintoisia pelaajia. Pelicansin U20-joukkueen runkopelaajiin kuulunut Galimberti on vasta 19-vuotias, mutta pelannut jo Italian maajoukkueessa sekä myöskin miesten pelejä. Aki-Petterin kaksoisveli Aleksi taisteli viime kaudella jopa Mestiksen pistepörssin voitosta. Aki-Petterikin on takonut aivan hurjia pisteitä U20-Mestiksessä, mutta oli koko viime kauden pelaamatta.
Ketterä-hyökkääjistön nimilista kalpenee melkoisesti siitä, mihin Imatralla on aiemmin saatu tottua. Kun esimerkiksi viime kaudella joukkueessa riitti entisiä pistepörssin kärkinimiä vielä kolmosketjuunkin asti, niin nyt profiilipelaajia ja oletettuja syömähampaita ovat Mikko Haaparanta, Miku Ronkainen ja Jani Taskula.
Mikko Haaparanta on harvoja menestysdynastiasta jäljellä olevia pelaajia. Kokenut ja luotettava hyökkääjä on parantanut kausi kaudelta. Viime kaudella syntyi jo komeat 17 maalia ja 32 pistettä, ja pudotuspeleissä tahti parani vielä entisestään. Pystyykö hän petraamaan vielä niin, että täyttää kärkihyökkääjän tontin?
Toiseksi ykköskentän laidaksi kaavailtu Ronkainen on myöskin kokeneempaa kaartia. Hän pelasi huikean kauden FPS:ssa: aiempi yhden kauden piste-ennätys (8) jäi kaukaiseksi muistoksi, kun Ronkainen pyssytteli peräti 43 pistettä. Nyt tilanne on sikäli ihan toinen, että häneltä odotetaankin kärkipelaajan tehoja ja otteita. Taskula on puolestaan nuorempi, valmentaja Kari Martikaiselle tuttu pelaaja. Myös hän teki viime kaudella läpimurtonsa Mestiksessä paukuttamalla 20 maalia JoKP:n paidassa.
Ketterän kokoonpano on vaihtunut harjoitusotteluissa todella tiuhaan, joten kentälliset ja joukkueen sisäinen hierarkia ovat arvoituksia. Kärkiketjuihin ovat joka tapauksessa tyrkyllä myös Jesse Ruotsi ja Anri Ravinskis. Ruotsi on täyttänyt aiemmin paikkansa mestaritason joukkueen kahteen suuntaan pelaavana kolmossentterinä hyvin, mutta tulee nyt ainakin aloittamaan laidalla.
Latvian U20-maajoukkuepelaaja Ravinskis on pelannut viime kaudet kovatasoisessa Kanadan junioriliigassa ja voi olla kovan luokan pelaaja myös Mestiksessä. Ainakin harjoitusotteluissa verkko on heilunut mukavaan tahtiin. Myös KooKoon U20:sta yhdessä sentteri Akseli Mäkisen kanssa tullut Ossi-Petteri Jaakola pelasi viimeisissä harjoituspeleissä isossa roolissa.
Kesken viime kevään Imatralle tullut Aleksi Sinkkonen jäi pudotuspeleissä rotaatiopelaajaksi, eikä pelannut yhdessäkään harjoitusottelussakaan. Hänellä on kuitenkin kokemusta Liigasta ja oli SaiPan U20-joukkueessa kärkipelaajia, joten potentiaalia saattaa olla jopa kärkiketjuihin.
Alempiin ketjuihin Ketterällä riittää kilpailua jatkajista. 25-vuotias Joona Lankinen on jo semikokenut luottoduunari. Hän on pelannut Mestiksessä jo neljä täyttä kautta, vaikkakin spottivalojen ulkopuolella. Aleksi Akkila nousi viime kaudella Ketterän omista junioreista edustukseen ja pelasi suurimman osan kaudesta neloskentän laidalla tai keskellä. Suurimman osan viime kaudesta junioreissa pelannut Tomi-Petteri Ansio on hänkin kuulunut harjoituspeleissä Ketterän vakiokokoonpanoon.
Ketterä saa helposti kasaan neljä kelpo ketjua ja variaatiomahdollisuuksia riittää. Se on kuitenkin kokonaan toinen asia, että löytyykö tästä porukasta todellista ykkösnyrkkiä? Tai ainakaan sellaista, mitä Imatralla on menestysvuosina totuttu näkemään.
Kokenut Tuomas Komulainen jatkaa Hokin ainoana tähtihyökkääjänä myös tällä kaudella. Komulaisen ja sentterinsä Samu Pyykkösen harteilla painaa iso vastuu joukkueen tehoista myös tällä kaudella. 29-vuotias Komulainen on kärsinyt viime vuosina loukkaantumisista, mutta viime kausi oli ehjä ja hyvä: 47 pistettä 49 ottelussa.
Komulainen tunnetaan ennen kaikkea paikkojen rakentelijana. Esimerkiksi viime kaudella hän teki itse vain kuusi maalia. Iso kysymys kuuluukin, että kuka Hokin hyökkääjistä saisi nuo namupassit hyödynnettyä? Läheskään samanlaista maaliruiskua joukkueesta ei nimittäin löydy kuin Oskari Siiki viime kaudella.
Harjoituspelien perusteella näyttöpaikka on ainakin ensimmäisenä luvassa tulokaspelaaja Veikka Hahlille. Hahl on ollut kahdella viime kaudella KalPa-nuorten paras maalintekijä, joten voihan se hyvinkin olla, että maaliverkot heiluvat myös Mestiksessä.
Tehoja odotellaan myös joukkueessa jatkavilta Janne Jokiselta ja Julius Korjukselta. Jokinen on mennyt kausi kaudelta eteenpäin ja teki viime kaudella 26 pistettä. Korjus siirtyi kesken viime kauden Joensuusta Kajaaniin, pääsi pelaamaan isommassa roolissa ja kiitti vastuusta kelpo tehoin. Myös Kasperi Heinänen jatkaa joukkueessa. Hän nousi viime kaudella kakkos-kolmoskenttiin, mutta tehot jäivät pieniksi.
Kaikki Hokin uudet pelaajat ovat nuoria. Heistä potentiaalisin pistemies lienee Juuso Aaltonen, joka oli viime kaudella Lukon U20-joukkueen kärkipelaajia. Myös toinen Raumalta siirtyvä nuori, Iivari Säkkinen, voi saada ison roolin Hokin hyökkäyksessä. Säkkinen on pelannut yhden kauden Liigassa ja ollut mukana myös nuorten maajoukkueessa. Hän ei ole ollut koskaan junioreissakaan mikään pistemies, mutta saattaa olla sellainen voimahyökkääjä, joka pystyy omilla ominaisuuksillaan luomaan tilaa ja paikkoja ketjukavereilleen.
Myös Antti Myllyaho on iso koljatti ja mahdollinen vääntäjä alempiin ketjuihin. Hän on pelannut Kärppien U20-joukkueessa runko-/rivipelaajana. Atte Peltonen tulee puolestaan Hokkiin Pelicansin nuorista.
Jokerikortteina joukkueessa ovat mukana myös Teemu Selänteen pojat Eetu ja Leevi. Hokin kanssa sopimuksen tehnyt Eetu oli viime kaudella Peliitoissa debytoidessaan koko Mestiksen seuratuin pelaaja. Nyt suurin häslinki lienee jo takana, tosin armeija vaikuttaa hänen tähän kauteensa.
Eetu Selänne todisti viime kaudella olevansa Mestis-tason pelaaja, mutta sarjan kärkipelaajaksi hänellä on vielä pitkä matka. Eetu saattaa pelata missä tahansa roolissa: alaketjujen laiturina tai kakkossentterinä. Tryoutilla olevalla Leevi Selänteellä ei ainakaan vielä ole sopimusta Hokin kanssa. Hän on pelannut aiemmin hyvinkin vaikeasti arvioitavilla sarjatasoilla, mutta voi olla silti Mestis-tason pelaaja isoveljensä tavoin.
Hokki-hyökkäyksellä on mahdollisuudet onnistua. Komulaisen takaa löytyy muutama ihan mahdollinen 15 maalin pelaaja sekä kourallinen enemmän ja vähemmän lupaavia nuoria. Mutta myös riski todella tukkoisesta kaudesta on olemassa. Joukkueesta ei löydy yhtään vuorenvarmaa ja tasonsa jo todistanutta maalintekijää.
Kiekko-Vantaa menetti viime kauden joukkueestaan käytännössä kaikki ykkös- ja kakkosketjujen hyökkääjät. Sentteristöstä ei hurraa-huutoja irronnut, mutta laitahyökkääjäosastolleen seura on saanut tehtyä kaksi kovaa värväystä: Okko Kangasniemen KooVeesta ja Niklas Nordgrenin Pelicansista.
Kangasniemi, taiturimainen pikku-ukko, oli varmasti yksi viime kauden viihdyttävimmistä pelaajista Mestiksessä. Väkkärä pelasi aivan huikean kauden KooVeen ykköskentässä ja on Vantaalla joukkueen tärkein yksittäinen kenttäpelaaja. Toinen kärkihyökkääjä on Niklas Nordgren. NHL:ään varatun entisen junnustaran ura on ollut todella pahasti rikkonainen. Ehjä kausi voisi tuoda hänelle kuitenkin läpimurron ja Liiga-sopimuksen.
Muilta osin Kiekko-Vantaan kokoonpanosta on vaikea löytää selkeitä kärkikenttien laitahyökkääjiä. Ehkäpä siksi katseita on suunnattu vähän myös HIFK:n puolelle. Aleksanteri Kaskimäki kävi pelaamassa viimeisen harjoitusottelun vantaalaisten ykkösketjussa. Viime kaudella 41 peliä Liigassa pelannut Kaskimäki on yksi ikäluokkansa lupauksista ja olisi hyvä vahvistus Kiekko-Vantaalle.
Kärkikenttiin sovitellaan myös tehokkaasti harjoitusotteluissa pelannutta Jasper Matilaista. Hän pelasi tulokaskautensa pitkälti Kiekko-Vantaan nelosketjussa, mutta teki tuossakin roolissa peliaikaan nähden oikein hyvät pisteet (20). Myös Leevi Kannistolla on hyvä mahdollisuus kasvattaa rooliaan. Kannisto iski toissa kaudella 13 maalia FPS:ssa, mutta jäi yllättäen Peliitoissa ilman vastuuta ja siirtyi kesken kauden Vantaalle. Kiekko-Vantaassa hän pelasi viime kaudella lähinnä neloskentän sentterinä.
Myös muut hyökkääjät ovat pelanneet aiemmin Mestistä lähinnä alemmissa kentissä. FPS:n runkopelaajiin jo useamman kauden ajan kuulunut Totte Moberg pelasi tosin viime kauden forssalaisten kakkossentterinä, mutta Kiekko-Vantaassa hän näyttää hakevan paikkaansa lähinnä laidalta. Sama tilanne on myös Ville Sivosella, joka pelasi Joensuussa kolmos-nelossentterinä. Voi tosin olla, että sentterinpestit menevät vielä kauden mittaan kiertoon ja Miko Rautama, Mikael Menna tai Niko Somppi nähdään laidalla.
Peliaikaa jahtaavat myös Perttu Iso-Kuortti, Markku Kitunen ja Dani Scheiman. Iso-Kuortti nousi viime kaudella Kiekko-Espoon neloskentän pelaajaksi ja on ollut espoolaisten U20-joukkueen runkopelaajia. Aiemmin Suomi-sarjaa pelannut Kitunen sai sopimuksen Vantaalle tryoutin jälkeen. Aiemmin Jokereiden U20-joukkueessa hyökännyt Scheiman oli puolestaan lähes koko viime kauden pelaamatta.
FPS oli jo saamassa paremmat pisteet laitahyökkääjistään, mutta viime hetken menetys pudotti sen keskikastista muutamaa pykälää alemmas. Minulla oli nimittäin kova luotto siihen, että Samuli Aaltonen saattaisi tehdä läpimurron ja olla yksi joukkueen syömähampaista. Nähtävistä Maso Lehtonenkin ymmärtää jotain jääkiekosta, koska kaappasi Aaltosen Liigaan.
Forssalaisten pärjääminen ei jää ilman Aaltostakaan kiinni siitä, etteikö joukkueessa löytyisi riittävän hyvät laitahyökkääjät kärkiketjuihin. Sellaisia löytyy nimittäin vähintään kaksi, mutta mahdollisesti jopa viisikin kappaletta.
Joukkueen harvoihin jatkajiin kuuluva Mika Huhtasalo on kuulunut FPS:n kärkiketjujen hyökkääjiin jo kahden kauden ajan. Kokenut pelaaja on tarpeeksi hyvä ainakin kakkosketjuun. Miro Lehtimäeltä on puolestaan lupa odottaa jopa 40 pisteen kautta. Lehtimäki on pelannut useamman kauden ulkomailla, viimeksi Ruotsin divarissa. Sitä ennen hän esitti lupaavia otteita Mestiksessä, mutta ei tehnyt ihan lopullista läpimurtoaan.
Tomi Palolla on puolestaan alla kelpo tulokaskausi. Hän pääsi Kiekko-Vantaassa kärkikenttiin ja teki kymmenen maalia. Kärkikenttiin sovitellaan myös kahta nuorta ruotsalaispelaajaa. Joel Ratkovic Berndtsson on heistä isompi lupaus. Ei ihan yhtä ison profiilin prospect kuin IPK:n Ludwig Persson, mutta seitsemännen kierroksen NHL-varaus kuitenkin. Ratkovic Berndtsson on ollut hyvä Frölundan junioreissa, mutta miesten peleistä hänellä on kokemusta vain muutaman ottelun verran.
Malte Hasselgren kuulostaa nimen perusteella Kummeli-elokuvan hupihahmolta. FPS myös uutisoi hankkineensa joukkueeseen keskushyökkääjän, mutta ainakin harjoituspeleissä Hasselgren on pelannut ykköskentän laidalla. Ja on muuten pelannut tehokkaasti! Viime kaudella Hasselgren pelasi Pohjois-Amerikassa. Myös hän on pelannut hyvin Ruotsin junnusarjoissa, mutta kokemusta miesten peleistä ei ole hänelläkään.
Kärkiketjuihin FPS:sta siis löytyy riittävästi vaihtoehtoja, mutta koko muu sakki kapeassa hyökkäyksessä onkin sitten sellaista porukkaa, joilla olisi monessa muussa joukkueessa vaikeuksia mahtua edes neloskenttään.
Kolmosketjussa kokeiltaneen ainakin aluksi Eetu Santasta. Hän jäi tulokaskaudellaan Hokissa hyvin pieneen rooliin. Santanen on kuitenkin aiemmin väläytellyt U20-Liigassa – tosin lähinnä ”yli-ikäisenä”. Tulokkaita ovat myös Erik Heikkilä (Sport U20), Kasper Seppälä (Sport U20) ja Miska Vilppola (Ässät U20). Kaikki heistä pelasivat juniorijoukkueissaankin lähinnä kolmos-nelosketjuissa, eli heistä tuskin on edes paikkaajiksi kärkikenttiin.
Viime kaudella rotaatiopelaajana ollut Jere Ohtonen jatkaa joukkueessa ja lienee vakiopelaaja nelosketjuun. Muista sopimuspelaajista Jalmari Mäkelä ja maineikkaan kiekkoperheen saagaa jatkava Santtu Rantanen pelaavat (tai ainakin heidän pitäisi vielä pelata) tulevan kauden junnujen puolella.
Kysymysmerkkejä ja riskitekijöitä on jonkun verran. Harjoituspeleissä ei nähty HPK-lainoja, mutta sieltä saattaa tulla apuja jo sarja-avaukseen. Pari lisäpelaajaa ei tekisi yhtään höpöä.
Viime kauden vakiopelaajista KeuPassa jatkaa vain superyllättäjä Joni Airo. 30 maalia iskenyt Airo on joukkueen selvä ykköshyökkääjä. Toisaalta hän lähtee nyt ensimmäistä kertaa kauteen onnistumispaineet harteillaan. Eikä ketjukavereiksi taida olla tulossa Mikko Perttua ja Rasmus Heljankoa.
Viimeisissä harjoitusotteluissa ykkösketjun toisella laidalla pelasi Atte Tiitinen. Viime kaudella nipin napin KeuPan neloskenttään mahtunut Tiitinen teki vain yhden maalin. Eli melkeinpä tekisi mieli veikata häntä stunt-mieheksi, jonka tehtävänä oli täyttää ketjussa paikka, joka on varattu tulevalle vahvistukselle tai laina-avulle.
Kakkoskenttään voisivat puolestaan olla tyrkyllä Konsta Keteli ja Markus Lahtinen, jotka molemmat pelasivat viime kauden seuroissaankin isossa roolissa. Keteli hyökkäsi FPS:n ykköskentässä ja iski 30 pistettä. Se oli selvä parannus siihen nähden mitä hän on saanut aikaiseksi aiemmilla Mestis-kausillaan juurikin KeuPassa. Lahtinen on kuulunut Peliittojen kärkihyökkääjiin, mutta hänen kautensa Mestiksessä ovat olleet varsin rikkonaisia.
Yllättävän isossa roolissa harjoituspelejä on pelannut myös tryout-mies Juuso Kekarainen. Viime kaudella Kekarainen oli Kiekko-Vantaan Mestis-joukkueessa reservi ja U20-porukassakin melko pienessä roolissa. Sekä Keteli että Kekarainen voisivat pelata myös keskushyökkääjinä.
Jonkun verran Mestis-kokemusta on myös Iisalmesta siirtyvällä Jules Galletilla sekä Espoosta tulevalla Jasper Rantasella. Ranskalainen Gallet on vahva vääntäjä alempiin ketjuihin. Rantanen kuului puolestaan Kiekko-Espoon nuorten joukkueen runkohyökkääjiin.
Tulokashyökkääjistä sekä Emil Kangasniemellä että Joonas Parviaisella voisi olla jotain pientä potentiaalia parempaankin, mutta luultavasti he jäävät pienille minuuteille. Pienikoinen Kangasniemi oli viime kaudella JYPin U20-joukkueen runkopelaajia. Hämeenlinnasta siirtyvän Parviaisen pelimäärät ovat puolestaan jääneet viime kausina pieniksi.
Joukkueessa jatkaa lisäksi Tomi Mäntynen. Hän jäi viime kaudella hyvin pienelle vastuulle, mutta vantterarakenteinen hyökkääjä saanee nyt näyttömahdollisuuden ainakin kolmosketjusta.
KeuPan materiaali on hyvin kapea ja epävarma. Airo oli viime kaudella todella tehokas, mutta voidaanko luottaa siihen, että hän pelaa toisen samanlaisen kauden? Muilta osin kaikilta pelaajilta vaaditaan selvää tasonnostoa, jotta he täyttäisivät tarjolla olevan tontin. Toisaalta: runko on ihan ok. Jos tähän nippuun tulee kaksi kovaa vahvistusta, niin arvosana muuttuu kertarysäyksellä alkamaan numerolla 8.
Jos Kiekko-Poikien kokoonpanossa ei ole minkään osa-alueen suhteen ollut ainakaan liiaksi kehuttavaa, niin kaikkein vähiten sitä löytyy laidalta. Viime kauden runkomiehistä yksikään ei jäänyt Joensuuhun. Jonas Peterek on ainoa varma ja selkeä Mestiksen kärkipään tasoa oleva hyökkääjä tässä porukassa. Hermeksen parhaimmistoon kuulunut tshekki tulee saamaan todella suuren vastuun ykkösketjussa.
Joukkueen toinen tshekkihyökkääjä, nuori Ivo Sedlacek, on pelannut harjoituspelit kakkosketjussa. Sedlacek on ollut junioreissa hurjan tehokas ja kuuluu maansa nuorten maajoukkuerinkiin. 19-vuotias nuorukainen on nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa ulkomailla ja myöskin pelaamassa ensimmäistä täyttä kauttaan miesten sarjoissa. Hän voi olla yksi kauden positiivisista yllättäjistä – ja se auttaisikin jo paljon Kiekko-Poikia. Mutta yhtä mahdollista on sekin, ettei hän täytä edes kakkosketjutason hyökkääjän vaatimuksia.
Kaikki muut JoKP-hyökkääjät ovat käytännössä joko omista junnuista nostettuja tai sitten muualla ilman roolia jääneitä nuoria. Isoimman näytönpaikan heistä on saamassa Niklas Meriläinen. Hän nousi Mestis-ryhmään mukaan jo viime keväänä ja täräytti pudotuspeleissä pari maaliakin. Nuorten Liigassa Meriläisellä oli vaikeuksia mahtua kokoonpanoon, mutta U20-Mestiksessä hän kuului sarjan kärkipelaajiin. Loikka siitä sarjasta miesten Mestiksen ykkösketjuun on kuitenkin melkoinen. Harjoituspeleissä Meriläinen on kuitenkin ollut todella tehokas, joten hän voi olla yllättäjä.
Harjoitusotteluissa kakkosketjun toisena laitahyökkääjänä on kokeiltu sekä Taneli Kovaniemeä ja Jasper Viitalaa. Kumpikaan heistä ei kyennyt vakiinnuttamaan paikkaansa edellisissä Mestis-seuroissaan edes neloskentässä. Kovaniemi oli rotaatiopelaaja Hokissa ja teki 33 ottelussaan vain yhden maalin. Viitala pääsi puolestaan pelaamaan Kiekko-Espoossa vain muutaman pelin. Molemmat ovat kuitenkin esittäneet lupaavia otteita junioreissa, joten ehkäpä läpimurto Mestiksessä on jäänyt vain kunnollisesta näyttöpaikasta kiinni?
Joko Rasmus Kuiri tai Patrick Isiguzo pelaa keskushyökkääjänä. Toisen rooli lienee sitten kolmosketjun laitahyökkääjänä pelaaminen. Kuiri oli viime kaudella rivi-/runkopelaaja KalPan nuorissa. Pohjois-Amerikassa pelannut Isiguzokaan ei ollut Kiekko-Espoon U20-joukkueessa pelatessaan erityisen ison roolin pelimies. Kolmosketjuun on tyrkyllä myös Veeti Matikainen, joka pelasi parisenkymmentä Mestis-peliä jo viime kaudella.
Pienemmän roolin pelipaikoista kisaavat Riku Vähäniitty ja Valtteri Vaittinen. Vähäniityllä oli vaikeuksia mahtua viime kaudella vakiokokoonpanoon JYPin U20-joukkueessa. Vaittinen on puolestaan joensuulaisten omia junnuja, ja voi pelata myös keskushyökkääjänä.
Kiekko-Poikien hyökkäyksestä puuttuu oikeastaan yhtä kärkihyökkääjää lukuun ottamatta kaikki muu. Toinen ykköskentän laituri, kakkos- ja kolmosketjujen varmat pelaajat sekä myös varamiehet. Neloskentälliset pelaajat ovat jo nyt junnutasoa, joten mahdolliset paikkaajat olisivat vielä alemman kategorian omia junnuja.
Viime kauden vakiopelaajista KeuPassa jatkaa vain superyllättäjä Joni Airo. 30 maalia iskenyt Airo on joukkueen selvä ykköshyökkääjä. Toisaalta hän lähtee nyt ensimmäistä kertaa kauteen onnistumispaineet harteillaan. Eikä ketjukavereiksi taida olla tulossa Mikko Perttua ja Rasmus Heljankoa.
Viimeisissä harjoitusotteluissa ykkösketjun toisella laidalla pelasi Atte Tiitinen. Viime kaudella nipin napin KeuPan neloskenttään mahtunut Tiitinen teki vain yhden maalin. Eli melkeinpä tekisi mieli veikata häntä stunt-mieheksi, jonka tehtävänä oli täyttää ketjussa paikka, joka on varattu tulevalle vahvistukselle tai laina-avulle.
Kakkoskenttään voisivat puolestaan olla tyrkyllä Konsta Keteli ja Markus Lahtinen, jotka molemmat pelasivat viime kauden seuroissaankin isossa roolissa. Keteli hyökkäsi FPS:n ykköskentässä ja iski 30 pistettä. Se oli selvä parannus siihen nähden mitä hän on saanut aikaiseksi aiemmilla Mestis-kausillaan juurikin KeuPassa. Lahtinen on kuulunut Peliittojen kärkihyökkääjiin, mutta hänen kautensa Mestiksessä ovat olleet varsin rikkonaisia.
Yllättävän isossa roolissa harjoituspelejä on pelannut myös tryout-mies Juuso Kekarainen. Viime kaudella Kekarainen oli Kiekko-Vantaan Mestis-joukkueessa reservi ja U20-porukassakin melko pienessä roolissa. Sekä Keteli että Kekarainen voisivat pelata myös keskushyökkääjinä.
Jonkun verran Mestis-kokemusta on myös Iisalmesta siirtyvällä Jules Galletilla sekä Espoosta tulevalla Jasper Rantasella. Ranskalainen Gallet on vahva vääntäjä alempiin ketjuihin. Rantanen kuului puolestaan Kiekko-Espoon nuorten joukkueen runkohyökkääjiin.
Tulokashyökkääjistä sekä Emil Kangasniemellä että Joonas Parviaisella voisi olla jotain pientä potentiaalia parempaankin, mutta luultavasti he jäävät pienille minuuteille. Pienikoinen Kangasniemi oli viime kaudella JYPin U20-joukkueen runkopelaajia. Hämeenlinnasta siirtyvän Parviaisen pelimäärät ovat puolestaan jääneet viime kausina pieniksi.
Joukkueessa jatkaa lisäksi Tomi Mäntynen. Hän jäi viime kaudella hyvin pienelle vastuulle, mutta vantterarakenteinen hyökkääjä saanee nyt näyttömahdollisuuden ainakin kolmosketjusta.
KeuPan materiaali on hyvin kapea ja epävarma. Airo oli viime kaudella todella tehokas, mutta voidaanko luottaa siihen, että hän pelaa toisen samanlaisen kauden? Muilta osin kaikilta pelaajilta vaaditaan selvää tasonnostoa, jotta he täyttäisivät tarjolla olevan tontin. Toisaalta: runko on ihan ok. Jos tähän nippuun tulee kaksi kovaa vahvistusta, niin arvosana muuttuu kertarysäyksellä alkamaan numerolla 8.
Näyttäs olevan Rasmus Heljanko liittynyt KeuPan joukkueeseen lainasopimuksella. Se mielestäni hiukan nostaa laiturien kokonais arvosanaa.
Tosin ei tietoa, kuinka pitkään laina kestää.
Näyttäs olevan Rasmus Heljanko liittynyt KeuPan joukkueeseen lainasopimuksella. Se mielestäni hiukan nostaa laiturien kokonais arvosanaa.
Tosin ei tietoa, kuinka pitkään laina kestää.
Heljangon lainasta on tällä erää sovittu vain näihin tämän aloitusviikonlopun peleihin, mutta varmasti ihan mahdollista sekin, että tulee pelaamaan suurimman osan kaudesta Keuruulla.
Mutta jos laskettaisiin Heljanko mukaan, niin laitahyökkääjien arvosana nousisi mun systeemissä lukemaan 8-. Yksi mies riittäisi siis nostamaan KeuPan sijalta 12. sijalle 7. tässä kategoriassa.
Heljangon lainasta on tällä erää sovittu vain näihin tämän aloitusviikonlopun peleihin, mutta varmasti ihan mahdollista sekin, että tulee pelaamaan suurimman osan kaudesta Keuruulla.
Mutta jos laskettaisiin Heljanko mukaan, niin laitahyökkääjien arvosana nousisi mun systeemissä lukemaan 8-. Yksi mies riittäisi siis nostamaan KeuPan sijalta 12. sijalle 7. tässä kategoriassa.
Mites kun Strömberg siirtyi Espooseen? Ei vaiskaan, ei tarvinne noita mun puolesta rukkailla enää varsinkin kun Strömberg tuskin koko kautta Espoossa pelailee.
Mites kun Strömberg siirtyi Espooseen? Ei vaiskaan, ei tarvinne noita mun puolesta rukkailla enää varsinkin kun Strömberg tuskin koko kautta Espoossa pelailee.
Joo, en ala enää päivittelemään pisteitä taulukkoon. Tämä on ennakko, eli lähtötilanne/voimasuhteet siitä, millaisista asetelmista lähdettiin kauteen. Mutta: ihan hyvin voidaan tehdä kauden mittaan myös seurantaa siitä, millaisia muutoksia joukkueisiin tulee. Eli jos kiinnostaa, niin kyselkää vaan, niin katson miten numerot pyörähtelisivät eri pelaajilla.
Alkuperäinen arvosana 10- on laskettu kvintetille Heikkinen, Tuomaala, Elimäki, Paasovaara + varamies Laakso. Jos tähän nyt ymppäisi vielä Röllin mukaan, niin on ihan selvää, että mentäisiin arvosana-asteikon yli.
Mutta sitten taas toisaalta tuossa ei osattu huomioida, että Heikkinen on vähintään puolet kaudesta sivussa, eikä Elimäkikään ole edes vielä hänen tilallaan. Jos ajatellaan, että Heikkinen vaihtuu Strömbergiin, niin siinä tapauksessa arvosanaksi tulisi tasan 10.
Toisaalta taas: kauden avauksessa sentterit olivat Tuomaala, Strömberg, Paasovaara ja Laakso. Riippuen siitä, laskettaisiinko varamieheksi juniori Suoniemi vai laitureihin listattu Kivelä tai Jürgens, niin tälle porukalle arvosana olisikin sitten "vain" 9 tai 9½.
Ensimmäinen neljännes runkosarjasta on nyt suurin piirtein pelattu, eli nyt voi jo tehdä pientä yhteenvetoa. Pelattujen otteluiden määrässä on suurimmillaan jopa viiden matsin ero, joten kannattaa ehdottomasti vertailla pistekeskiarvoja. Niiden mukaan järjestys on tällä hetkellä tämä:
Katselin myös eri sijoille vaaditut pistekeskiarvot kuudelta viime kaudelta. Yksittäisi poikkeamia on, mutta hajonta kokonaisuudessaan sen verran pientä, että niiden perusteella pystyy tekemään aika hyviä arvauksia.
Pistekeskiarvo
2022-23
2021-22
2020-21
2019-20
2018-19
2017-18
Pienin
Suurin
Keskiarvo
Mediaani
Sijalle 1
2,13
1,93
1,91
1,81
1,90
1,93
1,81
2,13
1,94
1,92
Sijalle 4
1,70
1,55
1,78
1,65
1,61
1,59
1,55
1,78
1,65
1,63
Sijalle 6
1,53
1,53
1,46
1,55
1,43
1,45
1,43
1,55
1,49
1,50
Sijalle 10
1,14
1,34
1,08
1,19
1,27
1,19
1,08
1,34
1,20
1,19
"säilymiseen"
0,93
1,14
1,08
1,19
1,27
1,19
0,93
1,27
1,13
1,17
* Kahden pisteen keskiarvo on riittänyt runkosarjan voittoon kaikilla muilla paitsi viime kaudella. Sekä IPK että Kiekko-Espoo ovat tällä hetkellä siinä tahdissa, että olisivat voittaneet runkosarjan myös kovalla viime kaudella.
* Kotietuun tarvittaneen sitä, että voittaa hiukan yli joka toisen pelin, eli pistekeskiarvoksi noin 1,6.
* Suoraan pudotuspelipaikkaan riittänee puolestaan, että voittaa suurin piirtein joka toisen pelin (noin 1,5 pinnaa). Voi olla, että vähän vähempikin riittää, jos sarjan kärkipää kerää kovemmalla tahdilla pisteitä kuin normaalisti.
* Säälipleijareihin, eli sijalle 10. tarvittaneen noin 1,2 pinnan keskiarvo.
* Säilymisen olen laskenut niin, että paljonko on tarvittu pisteitä, jotta kaksi muuta joukkuetta jää taakse. Joukkuemäärä sarjassa on vaihdellut, joten välillä tämä on tarkoittanut sijaa 10. ja välillä jopa sijaa 12. Tämä on siksi vähän vaikeampi kategoria tilastollisestikin, mutta lienee turvallista veikata, että ainakin alle pinna/peli-tahdilla kutsuu karsinnat.
Kirjoittelen seuraavaksi pienet pätkät jokaisen joukkueen alkukaudesta ja tulevista näkymistä. En ole kuitenkaan seurannut minkään joukkueen pelejä aktiivisesti, eli korjatkaa ihmeessä, jos kirjoittelen ihan puutaheinää.
Alkukausi Iisalmessa on ollut ihan huikea ja paikka sarjan kärjessä aivan ansaittu. IPK on hävinnyt vain kaksi peliä ja jäänyt niiden ohella ilman täyttä kolmea pistettä vain kerran (eli tänään). Ennakossani sanoin, että IPK voi olla tämän(kin) kauden musta hepo - mutta kysymysmerkkejäkin on paljon.
Pari kysymysmerkkiä on jo konkretisoitunutkin, mutta eipä ole ykkössentteri Malisen lähtö tai ykkösvahti Randelinin puuttuminen näkyneet mitenkään. Kohonen on pelannut hyvin maalilla, joukkue on tehnyt eniten maaleja, kaikki ulkomaalaiset ovat osoittautuneet vahvistuksiksi ja kapeaksi arvioitu puolustuskin on toiminut. Arveluttanutta valmentaja Tuomaistakin viedään jo kovaa vauhtia kohti Liigaa.
Kaikesta huolimatta on ihan selvää, että IPK on ylisuorittanut vähintäänkin jonkun verran. Materiaali on pikkaisen kapeampi kuin muilla kärkipään seuroilla ja jossain vaiheessa vastoinkäymisiä tulee väkisinkin. En usko runkosarjan voittoon, mutta ei se mahdotontakaan ole.
Sen sijaan uskon, että joukkue on runkosarjan neljän parhaan joukossa. Siihen pitäisi riittää helposti jopa se, että se voittaisi vain puolet kaikista lopuista peleistään. Kutossijaan ei ei vaadita loppukaudesta kuin vähän päälle pinna per peli. IPK tulee pelaamaan keväällä pudotuspeleissä ja luultavasti aloittaa ne kotonaan.
Ennakkosuosikki #1 on aloittanut mielestäni ihan odotetusti, tai ei ainakaan huonommin. Tilanne Espoossa ei ole ollut optimaalinen: useita avainpelaajia on ollut loukkaantuneena ja lisäksi pelaajia on tullut ja mennyt.
Siitä huolimatta plakkarissa on kakkossija, toiseksi eniten tehtyjä maaleja ja vähiten päästettyjä. Tämän päivän tappio KeuPalle oli ensimmäinen ns. "työtapaturma". Muut häviöt ovat tulleet kärkiseuroille (Jokerit, IPK ja Ketterä).
Pelaamisessa riittää varmasti parannettavaa, mutta niin kuuluu tässä vaiheessa kautta ollakin. Viime kaudella 13 pelin jälkeen kasassa oli vain kolme pistettä enemmän - ja tuloksena uusi runkosarjan piste-ennätys. Kiekko-Espoo on erittäin vahva kandidaatti voittamaan runkosarjan myös tällä kaudella.
Pidin ennakossani Ketterää varmana TOP-6 joukkueena, mutta oletin myös, että alkukausi saattaa olla sille haastava ja että nuorella joukkueella menee aikansa ennen kuin tuloksia alkaa tulla. No, viidestä ensimmäisestä pelistään Ketterä voittikin varsinaisella peliajalla vain yhden, mutta tuo lyhyt jakso taisi sitten riittääkin jo peruskoulun läpäisemiseen.
Joukkueen selvä ykkösentteri on ollut koko kauden sivussa ja muitakin poissaolijoita on riittänyt, mutta peli on kulkenut siitä huolimatta. Otteissa on ollut jonkun verran epätasaisuutta, mutta jo pelkästään tehokas ylivoima on taannut tulosta.
Luulen vähän, että rahkeet ei ihan riitä kisaan runkosarjan voitosta - se vaatisi, että loppukauden pistekeskiarvo olisi päälle 2. Sen sijaan kotietu pitäisi olla ihan omissa käsissä: siihen riittänee se, että voittaa yli puolet lopuista peleistä.
Jokerit on aloittanut kautensa aika lailla siten kuten odotinkin. Kausi on käynnistynyt innokkaasti, mutta myös hieman hermostuneesti. Tuloksellisesti alkuun voi olla tyytyväinen, kun muistetaan kuitenkin, että kasassa on uusi ja toisilleen vieras joukkue.
Maalivahdit eivät ole ihan täysin vakuuttaneet, mutta siitä huolimatta vain Kiekko-Espoon verkkoon on tehty vähemmän maaleja kuin Jokereille. Alivoima on ollut koko sarjan parasta.
Suurin osa peleistä on ollut ns. maalin pelejä. Jokerit on onnistunut kairaamaan näistä peleistä ehkä hieman enemmän pisteitä kuin olisi välttämättä ansainnut. Odotan kuitenkin, että pelaaminen ja sen myötä tulokset tulevat paranemaan kauden edetessä. Nykytahtikin riittää helposti TOP-4 sijoitukseen, mitä voinee myös pitää tämän tason porukalle minimitavoitteena.
Tässä meillä on alkukauden suurin positiivinen yllättäjä! Minä (ja moni muukin) lyttäsi joensuulaiset ennakko-arvioissa aivan totaalisesti. Ja kun avauskierroksella vielä tuli turpiin 9-3 niin eihän se hyvältä näyttänyt. Kamala alku nuorelle ja kokemattomalle joukkueelle.
Mutta tuon Ketterä-tyrmäyksen lisäksi ei ole sitten ollut kuin yksi sellainen matsi, missä JoKP on jäänyt jyrän alle. Kaikissa muissa peleissä se on vähintäänkin kamppaillut pisteistä. Eikä vain kamppaillut, vaan myös anastanut niitä sen verran, että on parhaillaan pudotuspeliviivan päällä.
Jatkan kuitenkin pessimismin airuena. Oikeastaan mikään tilasto ei nimittäin tue sitä, että JoKP kuuluisi sarjan TOP-6 joukkueisiin. Kombe johtaa toki koko sarjan pistepörssiä, Peterak on pörssikolmosena ja myös kakkoskenttä on antanut oikein mukavasti taustatukea. Kannattaa kuitenkin huomioida, millaisella peliajalla ja kuormituksella nämä kärkipelaajat ovat pelanneet, ja kuinka alussa kausi vielä on.
Edistyneiden tilastojen mukaan JoKP:n pitäisi olla sarjan alemmassa keskikastissa. Peli on pyörinyt hieman enemmän omassa kuin hyökkäyspäädyssä. Joukkueen laukaisutehokkuus on ollut kuitenkin poikkeuksellisen hyvä. Sen sijaan omiin on mennyt enemmän maaleja kuin muille joukkueille, joita vastaan on lauottu saman verran. Eli joko vedot tulevat pahemmista paikoista tai sitten maalivahdit eivät ole onnistuneet.
On siis todennäköisyyksien vastaista, että JoKP keräisi näillä peliesityksillä yhtä hyvin pisteitä myös jatkossa. Sillä on ollut alkukaudesta siis enemmän säkää kuin muilla.
Mutta hyvä alkukausi on joka tapauksessa erinomainen asia. Nuorelta joukkueelta on nimittäin luonnollista odottaa petraamista kauden aikana. Alkukauden aikana saadut pisteet on ja pysyy, joten muutaman ottelun mittainen tappioputkikaan ei pudota joensuulaisia peränpitäjiksi. Pinna/peli loppukaudesta pitää joukkueen varmuudella sarjassa, eikä ihan hirveän paljon parempaa tarvita pudotuspeleihin pääsemiseen.
Otteluohjelma on erikoinen, sillä TuTo on pelannut todella verkkaisesti. Mutta oikeastaan ihan hyvä niin. Joukkue on nimittäin saanut rauhassa nuoleskella haavojaan todella nihkeän startin jälkeen. Seitsemästä ekasta matsista turkulaiset voittivat vain yhden, mutta nyt liitävät jo kolmen pelin voittoputkessa.
Pidin TuToa materiaalin puolesta jopa ihan sarjan kärkiheppana, mutta valmentaja-Virtasta todella suurena uhkatekijänä. Ja vähän siltähän tämä alkukausi on näyttänyt. TuTon peli on ollut jumissa ja kauttaaltaan todella tukkoista. Valmentaja on kiukutellut ja heittänyt pelaajiaan bussin alle. Vauhtuvuuttakin joukkueessa on jo ehtinyt olla.
En tiedä onko homma nyt vapautunut laajemminkin, vai tuliko nämä voitot enemmän kokeneiden pelaajien yksilösuorituksien ansiosta, eli jäämme seuraamaan suurella mielenkiinnolla, mihin suuntaan TuTon kausi tästä kääntyy!
Kausi on joka tapauksessa vielä niin aluillaan, että TuTolle melkeinpä kaikki on mahdollista. Tai mahdollisuudet runkosarjan voittoon ovat jo livenneet (vaatisi vähintään 2,2 pisteen keskiarvoa kaikista loppukauden peleistä). Sen sijaan kärkinelikkoon voisi olla ihan mahdollistakin vielä nousta (1,8) ja suora pudotuspelipaikka on hyvinkin realistinen (1,6) tavoite.
Nykyisellä pistetahdillaan jatkaessa TuTo menisi säälipleijareihin. Mutta jos nämä voitot jäivät yksittäisiksi ja kyntäminen jatkuu taas ensi viikosta alkaen, niin Turussa on pakko reagoida tilanteeseen nopeasti. Koko joukkuettahan ei voi vaihtaa, kun taas...
Pidin hyvinkin varmana, että Hermes tullaan näkemään pikkaisen keskiviivaa ylempänä. Ja niillä mainhan se on sekä saavutettujen pisteiden että myöskin pistekeskiarvonsa puolesta.
Ennakolta katsoen hyökkäyksestä ei löytynyt selkeitä ykköstykkejä, mutta niin vain kärppälainat ovat taaskin onnistuneet ja lisäksi taustalta on löytynyt muutama yllättäjäkin.
Paria murskavoittoa lukuun ottamatta Hermeksenkin matsit ovat olleet maalin pelejä, suuntaan tai toiseen. Peruspeli on ollut kuosissa ja pisteiden kohtalon on sitten ratkaissut lähinnä se, kummalla joukkueella kumilaatta on osunut paremmin putkien väliin. Plus myös se, että millainen päivä Hermeksen maalivahdeilla on ollut. Toistaiseksi niitä hyviä päiviä ei ainakaan Crocelle ole sattunut liikaa.
Nykyisellä pistetahdilla Hermes olisi jäämässä säälipleijareihin, mutta sitä alemmasta sijoituksesta ei pitäisi olla vaaraa. Suora pudotuspelipaikka vaatisi sitä, että joukkue voittaa yli puolet lopuista peleistään, mikä on oikeinkin mahdollista. Nousu TOP-4:ään ei ole mahdotonta (yli 1,7 pinnaa lopuista peleistä) sekään, mutta edellyttäisi luultavasti ainakin parempaa maalivahtipeliä.
RoKi on ennenkin aloittanut vähän vaisusti mutta parantanut kauden edetessä. Nyt sillä on uusi valmentaja, nuoria pelaajia ja aiempaa hiukan heppoisampi materiaali, eli alkukauden vaikeudet ja ailahtelu ei yllättänyt ainakaan minua.
Malttia siis kaivataan. Sekä joukkueelta, faneilta että seurajohdolta. Jos sitä riittää, niin RoKi tulee nousemaan vähintään sijalle kuusi. Edistyneistä tilastoista näkee, että RoKi on pelannut paremmin kuin pelkkä pistepotti antaa ymmärtää.
Omiin on kuitenkin mennyt liikaa - tai liian helppoja - maaleja. Pelaaminen ja etenkin alivoima tiiviimmäksi sekä kokeneet hyökkääjät (Alanne, Erkinjuntti, Harjula ja Alanen) kantamaan enemmän vastuuta harteillaan jo näissä syksyn "tylsissäkin" peleissä, niin RoKi voi päästä pudotuspeleihin ihan hyvistäkin asemista.
TOP-4 sijoitus vaatisi noin 1,7 pinnaa per peli loppukaudesta. Kuuden joukkoon riittänee puolestaan se, että joukkue voittaa puolet lopuista peleistään. Säälipleijareihin riittää helposti tämä nykyinenkin tahti.
Kuudesta ekasta pelistä 12 pinnaa ja tappiotkin vain yhden maalin erolla. Pisti jo vähän miettimään, että meninkö arvioimaan Kiekko-Vantaan ("pelkästään osallistumassa kauteen") ihan väärin? Onneksi en kuitenkaan vetänyt vielä tuossa vaiheessa sanojani takaisin, sillä nyt taululla on jo kuuden ottelun mittainen tappioputki.
Maalivahti Hölsä torjui aluksi kaiken ja kaksikko Kangasniemi-Hartikainen on osoittaunut tehokkaaksi. Tässä ei ole kuitenkaan vielä läheskään riittävästi sellaisia elementtejä, millä sarjassa pärjättäisiin.
Vantaalaisilla on ollut kuitenkin ihan kohtalaiset mahdollisuudet myös näissä häviämissään otteluissa, eli uskoakseni joukkueen pelaamisessa ei ole mitään suuresti pielessä. Taso ei vaan välttämättä riitä joka matsiin.
Nykyinen sijoitus säälipleijarijoukkueena vaikuttaisi olevan myös edistyneiden tilastojen valossa ihan oikea. Veikkaan, että lohilauma myös jää suurin piirtein näille sijoilleen. Karsintojen ei ainakaan pitäisi uhata. Nousu pudotuspeleihin tai jopa neljän kärkeen ei ole tilastollisesti ollenkaan mahdotonta, mutta en vaan näe joukkueessa välttämättä potentiaalia siihen.
Kiekko-Vantaan tavoin myös KooVeen käyrä osoittaa alaspäin. Seitsemästä ekasta pelistä tuli 15 pinnaa, mutta nyt joukkue on hävinnyt neljä viimeistä peliään selvin lukemin. Turpiin tuli niin Forssassa, Rovaniemellä kuin Kajaanissakin.
Ilves-pelaajien lukumäärä ja rooli on kasvanut tässä kauden edetessä. Onkohan ihan silkkaa sattumaa, mutta samalla on sitten joka tapauksessa tuloksetkin romahtaneet. Onkohan se vaikuttanut jollain tavalla joukkueen perustekemiseen?
Kaikista sarjan joukkueista KooVeen maalia kohden on lauottu selvästi eniten. Peli on myöskin pyörinyt hyvin pitkälti heidän kenttäpäädyssään. Tamperelaisten oma laukaisutarkkuus on puolestaan ollut poikkeuksellisen hyvä, eli todennäköisesti etenkin alkukauden otteluissa tsägä on ollut joukkueen puolella. Sen sijaan pelkkä vilkaisu laukaisukarttoihin näyttää hyvin sen, miksi neljästä viime matsista ei ole karttunut muuta kuin karvaita muistoja.
Myös KooVee tulee alkukauden tahdillaan pysymään säälipleijarijoukkueena. Ilveksestä on mukana periaatteessa hyviä vahvistuksia ja oma runkokin on sen verran hyvä, ettei sijoitus TOP-6:ssa ole mitenkään mahdoton (loppukauden pistekeskiarvo noin 1,6). Toisaalta jos peli jatkuu yhtä huonona kuin viime viikkoina, niin putoaminen jopa säälipleijareidenkin ulkopuolelle olisi mahdollista. Veikkaan kuitenkin että KooVee tulee olemaan lähempänä sijaa 6. kuin 11.
Vuosi sitten Hokki rämpi tappiosta tappioon. Että on tämä syksy nyt sentään sitä paremmin mennyt. Mutta niin oli syytä toivoa ja odottaakin. Ehkä jopa hitusen parempaakin.
Hokki on tehnyt toiseksi vähiten maaleja koko sarjassa. Se ei ole tällä miehistöllä yllätys kellekään. Konkari-Komulainen ei ollut entisellä tasollaan, eikä taustalta ole kukaan yllättäjistä ainakaan varsinaisesti lyönyt läpi. Joukkueella on ollut kuitenkin mahdollisuudet pisteille silloin, kun se on pystynyt pitämään vastustajan poissa pahanteosta.
Mutta vähän huono lähtökohtahan se on lähteä matsiin sillä suunnitelmalla, että toivotaan vastustajan olevan tehottomampi ja tuhnumpi kuin mitä itse ollaan. Satunnaisia pisteitä sillä tulee varmasti jatkossakin, mutta that's it.
Hokki on ollut huono erikoistilanteissa. Tasakentällisin se on luonut maalipaikkoja vähemmän kuin muut joukkueet (pois lukien KeuPa) ja lisäksi se on ollut hyvin tehoton myös näissä harvoissa paikoissaankin.
Alkukauden pistekeskiarvo on 1,0. Tällä lukemalla päädytään karsintoihin, ellei sitten käy niin, että kaksi muuta seuraa päätyvät tuhnuilemaan vielä huonommin. Suorasta pleijaripaikasta Hokin on turha enää edes unelmoida. Säälipleijareihin riittäisi suunnilleen 1,3 pinnan keskiarvo lopuista peleistä. Se ei ole mikään kamalan kova vaatimus. Mutta Hokin joukkueelle saattaa olla siltikin liikaa.
Haistelin ennakossa, että Keuruulle on luvassa vaikea kausi. Ja eipä tainnut tämä haisu olla ihan tuulesta temmattu. Siellä on annettu jo valmentajalle kenkääkin, mutta saas nähdä auttaako mitään. Väkisinkin tulee mieleen aina, kun kakkosvalkku nostetaan ykköseksi, että mahtaako olla rahat, resurssit vai ideat vähissä? KeuPassa mahdollisesti nuo kaikki.
Kuuden ottelun tappioputki katkesi tänään komeaan voittoon Kiekko-Espoosta. Kolmen pisteen lisäksi tässä matsissa oli hyvää se, että Vitols pelasi loisto-ottelun maalillaan, sekä myös se, että puolustaja Tumanovs oli mukana JYP:istä. Lisäksi ylivoima onnistui. Mutta ei KeuPa tällaisilla peliotteilla silti olisi ansainnut edes pistettäkään. Pelin pitää siis parantua ihan huimasti jatkoa ajatellen.
KeuPan materiaali tiedettiin alusta alkaen kapeaksi. Kolmikko Ring-Keteli-Airo onkin tehnyt yli puolet joukkueen maaleista. Se sen sijaan on yllättänyt, että peräpää on vuotanut.
Jos edistyneitä tilastoja on luottaminen, niin KeuPalla ei pitäisi olla kasassa edes kymmentä pistettään. Joukkue on hännillä käytännössä jokaisessa mahdollisessa tilastossa.
KeuPa on ollut koko kauden ajan ihan jyrän alla. Vastustaja on laukonut keskimäärin jokaisessa pelissä tasaviisikoin pelattaessa 16,5 laukausta enemmän KeuPa-maalia kohden kuin mitä KeuPa itse on saanut aikaiseksi! Aloituksista vain joka kolmannes on ollut KeuPan hyökkäyspäässä. Lisäksi alivoimakaan ei ole toiminut lainkaan.
Hyvä juttu on siinä, että KeuPa on pelannut vasta kymmenen peliä. Sillä on siis vielä 38 peliä aikaa muuttaa kurssiaan ja kerätä pisteitä. Ihan kuten Hokillakin, niin sillä on tilastolliset mahdollisuudet periaatteessa jopa kuuden sakkiin, mutta en näe todennäköisenä että homma kääntyisi merkittävästi parempaan tällä miehistöllä. Jokunen lainamies JYPistä ja pari helpottavaa voittoa plakkariin, niin nousu säälipleijareihin onnistuu, mutta tämän surkeuden jatkuessa karsinnat kutsuvat ja ihan oikeutetusti.
Keskimäärin 1,77 tehtyä maalia / ottelu. Jos maalinteko on näin vaikeaa, niin ei mikään ihme, että pisteitäkään ei kerry. FPS voitti avausmatsin, mutta pelasi sen jälkeen yli 200 minuuttia ilman yhden yhtä tehtyä maalia. Eipä se maalinteko ole ollut helppoa senkään jälkeen, mutta jokusia pisteitä forssalaiset ovat kuitenkin napanneet.
Omissa FPS:lla ei sentään ole onneksi soinut liian pahasti. Kanukkimaalivahti osoittautui turistiksi, kuten vähän pelkäsinkin, mutta Mäkelä on yllättänyt positiivisesti. Käsittääkseni myös puolustuspelaaminen on ollut suhteellisen tiivistä.
Suurin ongelma on siinä, että FPS joutuu tekemään ihan järkyttävän määrän duunia jokaisen maalinsa eteen. Mukana täytyy olla myös huonoa säkää. Ketsuppipullo tuskin tulee räjähtämään seinille tällä materiaalilla koskaan, mutta saisiko sieltä kuitenkin jotain löräytettyä lautaselle ennen kuin kuupat on totaalisesti jumissa?
Siitäpä se taitaa enimmäkseen riippua, että onnistuuko FPS kampeampaan itsensä kuiville. Seura vetelee säästöliekillä, eli mitään kummempia apuja ei liene luvassa, vaan näillä on mentävä.
Jo pelkkä karsintojen välttäminen vaatii selvää parannusta (luultavasti yli 1,1 pistettä / peli). Toisaalta taas: jos joukkue vaan saisi tehtyä maaleja paikoistaan edes suurin piirtein samalla prosentilla kuin muut joukkueet, niin ei tällä pelillä olisi mitenkään mahdotonta kerätä enemmänkin pisteitä (1,3) ja nousta jopa taistelemaan paikasta säälipleijareihin.
Haistelin ennakossa, että Keuruulle on luvassa vaikea kausi. Ja eipä tainnut tämä haisu olla ihan tuulesta temmattu. Siellä on annettu jo valmentajalle kenkääkin, mutta saas nähdä auttaako mitään. Väkisinkin tulee mieleen aina, kun kakkosvalkku nostetaan ykköseksi, että mahtaako olla rahat, resurssit vai ideat vähissä? KeuPassa mahdollisesti nuo kaikki.
Kuuden ottelun tappioputki katkesi tänään komeaan voittoon Kiekko-Espoosta. Kolmen pisteen lisäksi tässä matsissa oli hyvää se, että Vitols pelasi loisto-ottelun maalillaan, sekä myös se, että puolustaja Tumanovs oli mukana JYP:istä. Lisäksi ylivoima onnistui. Mutta ei KeuPa tällaisilla peliotteilla silti olisi ansainnut edes pistettäkään. Pelin pitää siis parantua ihan huimasti jatkoa ajatellen.
KeuPan materiaali tiedettiin alusta alkaen kapeaksi. Kolmikko Ring-Keteli-Airo onkin tehnyt yli puolet joukkueen maaleista. Se sen sijaan on yllättänyt, että peräpää on vuotanut.
Jos edistyneitä tilastoja on luottaminen, niin KeuPalla ei pitäisi olla kasassa edes kymmentä pistettään. Joukkue on hännillä käytännössä jokaisessa mahdollisessa tilastossa.
KeuPa on ollut koko kauden ajan ihan jyrän alla. Vastustaja on laukonut keskimäärin jokaisessa pelissä tasaviisikoin pelattaessa 16,5 laukausta enemmän KeuPa-maalia kohden kuin mitä KeuPa itse on saanut aikaiseksi! Aloituksista vain joka kolmannes on ollut KeuPan hyökkäyspäässä. Lisäksi alivoimakaan ei ole toiminut lainkaan.
Hyvä juttu on siinä, että KeuPa on pelannut vasta kymmenen peliä. Sillä on siis vielä 38 peliä aikaa muuttaa kurssiaan ja kerätä pisteitä. Ihan kuten Hokillakin, niin sillä on tilastolliset mahdollisuudet periaatteessa jopa kuuden sakkiin, mutta en näe todennäköisenä että homma kääntyisi merkittävästi parempaan tällä miehistöllä. Jokunen lainamies JYPistä ja pari helpottavaa voittoa plakkariin, niin nousu säälipleijareihin onnistuu, mutta tämän surkeuden jatkuessa karsinnat kutsuvat ja ihan oikeutetusti.
Tämän yltiöpositiivisen kirjoituksen näkisin niin mielelläni kevään koittaessa ja miksipä ei jo aiemmin ksidella olevan roskakoriin kuuluvaa kamaa.
No, aika näyttää.
Nämä nyt tietysti on teoreettisia laskelmia ja perustuvat lähinnä siihen, millaisilla pistelukemilla millekin sijalle on yleensä päästy.
Mutta putoaminen säälipleijareista ulos (saati sitten vielä kymppisijaakin alemmas) alkaa näyttää jo hyvin epätodennäköiseltä.
JoKP:n pistekeskiarvo on nyt 1,7.
Jos 10. sijalle tarvitaan noin 60 pistettä, niin JoKP:lle riittäisi noin pinna / peli -lopuista matseista.
Suoraan pudotuspelipaikkaan (eli sijaan 6.) tarvittaneen yli 70 pistettä. Siihen riittäisi, että loppukauden peleistä tulisi keskimäärin 1,3 pinnaa / ottelu.
Kotiedun (eli sijan 4.) säilyttämiseksikin on mahdollisesti varaa himmata ihan pikkaisen nykytahdista. Siihen on yleensä tarvittu 75-80 pistettä. Tarvittava saalis loppupeleistä tähän olisi noin 1,50-1,65 pinnaa / peli.
Nämä nyt tietysti on teoreettisia laskelmia ja perustuvat lähinnä siihen, millaisilla pistelukemilla millekin sijalle on yleensä päästy.
Mutta putoaminen säälipleijareista ulos (saati sitten vielä kymppisijaakin alemmas) alkaa näyttää jo hyvin epätodennäköiseltä.
JoKP:n pistekeskiarvo on nyt 1,7.
Jos 10. sijalle tarvitaan noin 60 pistettä, niin JoKP:lle riittäisi noin pinna / peli -lopuista matseista.
Suoraan pudotuspelipaikkaan (eli sijaan 6.) tarvittaneen yli 70 pistettä. Siihen riittäisi, että loppukauden peleistä tulisi keskimäärin 1,3 pinnaa / ottelu.
Kotiedun (eli sijan 4.) säilyttämiseksikin on mahdollisesti varaa himmata ihan pikkaisen nykytahdista. Siihen on yleensä tarvittu 75-80 pistettä. Tarvittava saalis loppupeleistä tähän olisi noin 1,50-1,65 pinnaa / peli.