Vellihousu
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät
Kauden päätyttyä on luonnollisesti kokoavan loppunanalyysin aika ja missäpä se paremmin kävisi kuin erillisessä ketjussa, jossa niin asialliset kuin asiattomatkin kommentit liittyvät kokonaiseksi osaksi historiaa. Ketjun otsikon mukaisesti pääpyrkimyksenä on selventää mitä kuluneella kaudella oikeastaan tapahtui, mitä tapahtunut isommassa kuvassa merkitsee ja mitä suuntaviivoja tapahtuneesta voidaan vetää tulevaisuutta ajatellen vai voidaanko mitään. Millainen kausi tämä 2010 - 2011 oikeastaan oli?
Itselleni kaudesta jäivät mieleen seuraavat positiiviset asiat:
1. Joukkueen rakentamisesta oli selvä, etukäteen ilmoitettu visio jota myös pyrittiin toteuttamaan määrätietoisesti. Heti viime kauden jälkeen Rautakallio kuvasi tulevaa Ässäjoukkuetta sanoilla hyvin luisteleva, urheilullinen, tasaisen laadukas ja hyvähenkinen. Vaikka kyseisen joukkueen kokoaminen ei sujunutkaan kitkatta, on kauden päätyttyä helppo todeta vision toteutuneen erinomaisesti.
2. Joukkueen monivuotinen tähtipelaaja Marko Kivenmäki joutui vuosi sitten keväällä lähtemään muihin maisemiin, mikä ratkaisu sitten toimikin paremmin kuin hyvin. Tässä ratkaisussa oli rohkeutta jota Ässien johdolta on liian usein puuttunut, Porissa on Vellu Ketolan ajoista lähtien totuttu ripustautumaan pariin tähtipelaajaan ja pelejä ratkovaan "ykkösnyrkkiin". Tällä kaudella joukkueen rakenne oli erilainen kuin ennen ja se näkyi myös tuloksissa.
3. Pelaajien scouttaus Ässiin oli pääosin parempaa kuin ennen. Miko Malkamäki, Pasi Salonen, Sami Mutanen ja Tuomas Santavuori olivat kaikki parempia hankintoja kuin kukaan osasi odottaa, Ryan Caldwell oli ehkä kaikkien aikojen täsmähankinta ja kiitosta seurajohdolle menee myös siitä että Tomas Zaborsky saatiin kaiken väännön ja käännön jälkeen sittenkin takaisin Poriin.
4. Joukkue pelasi yhden kaikkien aikojen runkosarjoista. Silmiinpistävää oli erityisesti joukkueen tasainen suoritusvarmuus ja kyky nousta vaikeistakin tilanteista voittoon. Suorastaan historiallinen käänne oli loistava vieraspelaaminen, kaikkien aikojen paras lajissaan. Tämän kauden joukkue ei pelannut peri - porilaista tsemppi - ja uholätkää raivokkaan kotiyleisön tuella vaan peliote oli parempi ja hienostuneempi. Onkohan Ässien joukkue koskaan kerännyt yhtä paljon kehuja toisten joukkueiden faneilta? En tiedä mutten myöskään usko.
5. Yksittäiset pelaajat tekivät jälleen hienoja läpimurtoja, kruunuina tietenkin Joel Armia ja Eero Kilpeläinen. Mitä useampi pelaaja tekee läpimurtonsa Ässissä, sitä suurempi seuran vetovoima on.
6. Jo edelliskauden tapaan seura teki ajoissa jatkosopimuksia keskeisten pelaajiensa kanssa. Pelaajien halu sitoutua seuraan on selvästi hyvällä tasolla mikä kertoo toiminnasta hyvää. Kun tietty runko pysyy kasassa, on tulevaisuudenkin rakentaminen paljon helpompaa.
Negatiivisina seikkoina tulevat mieleen seuraavat:
1. Joukkue alisuoritti kauden tärkeimmällä hetkellä eli pudotuspeleissä.
2. Joukkueen rakentaminen ei onnistunut aivan alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Johtavat pelaajat piti hankkia ulkomailta jo viime keväänä eikä mitään sitten hankittukaan. Kaiken lisäksi Marco Rosan nimi vuodettiin julkisuuteen jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin yhtään mikään oli varmaa. Lopulta johtavat pelaajat Aki Uusikartano ja Patrick Yetman saapuivat elokuussa, enemmän tuurilla kuin seurajohdon taidolla.
3. Adam Millerin tapaus edusti amatöörimäisyyttä josta pitäisi jo päästä eroon. Typerä vasemman käden paniikkihankinta jota vielä perusteltiin anteeksi pyydellen oli kuin still - kuva koko organisaation 2000 - luvun toiminnasta. Ei enää näitä, kiitos.
4. Pekka Rautakallion mediapeli ja julkinen nokittelu Jukka Hirsimäen kanssa jätti ikävän sivumaun "Rockyn" muuten melko onnistuneesta paluusta Poriin. Ensin valmentaja ilmoittaa haastattelussa juuri ennen kauden alkua ettei jatka kauden jälkeen seurassa, sen jälkeen tj kertoo ettei tiennyt koko jutusta mitään, lopulta Rocky on kuitenkin jatkamassa, torjuu työtarjouksen valmentajan postista ja tekee julkisuudessa valtavan numeron siitä ettei tullut valituksi urheilujohtajan tehtävään...Kaksi sanaa: EI NÄIN. Seurajohto olisi myös voinut helpottaa tilannetta perustelemalla selkeästi oman valintajansa vuosia työn alla olleeseen uj - pestiin. Nyt koko jupakan tulokseksi jäi suuri riita ja epämääräisyys.
Mitä tästä kaudesta siis jäi käteen? Enemmän hyvää kuin huonoa, silti parantamisen varaa on rutkasti. Juuri tällä hetkellä organisaatio onkin vedenjakajalla: nyt jos koskaan käsissä ovat aineet 90 - luvun tyylisen tasaisen menestysjatkumon luomiseen, kysymys vain kuuluu osataanko se tehdä. Joukkueessa on hyvä runko ja talouspuoli on kunnossa, mutta riitääkö johtajuus? Hirsimäki osaa pitää paatin pinnalla, saako hän sen myös kiitämään? Kivi on kykynsä todistanut apuvalmentaja, onko hän myös kyvykäs keulakuva? Entä Toivola, mitä hän tekee? Valmentajan urallaan syöksykierteeseen ajautunut "Orava" on paperilla hyvin kyseenalainen valinta uuteen ja vastuulliseen Uj - pestiin jota on kaiken lisäksi kaivattu monta vuotta. Mihin suuntaan Ässät lähtee Toivolan johdolla?
Näiden kysymysten kera syöksyn perinteiseen Porin kiekkokevääseen, kohti pelkoa, inhoa, spekulaatiota ja ranteiden aukomista. Hyvää kevättä ja alkavaa kesää!
Itselleni kaudesta jäivät mieleen seuraavat positiiviset asiat:
1. Joukkueen rakentamisesta oli selvä, etukäteen ilmoitettu visio jota myös pyrittiin toteuttamaan määrätietoisesti. Heti viime kauden jälkeen Rautakallio kuvasi tulevaa Ässäjoukkuetta sanoilla hyvin luisteleva, urheilullinen, tasaisen laadukas ja hyvähenkinen. Vaikka kyseisen joukkueen kokoaminen ei sujunutkaan kitkatta, on kauden päätyttyä helppo todeta vision toteutuneen erinomaisesti.
2. Joukkueen monivuotinen tähtipelaaja Marko Kivenmäki joutui vuosi sitten keväällä lähtemään muihin maisemiin, mikä ratkaisu sitten toimikin paremmin kuin hyvin. Tässä ratkaisussa oli rohkeutta jota Ässien johdolta on liian usein puuttunut, Porissa on Vellu Ketolan ajoista lähtien totuttu ripustautumaan pariin tähtipelaajaan ja pelejä ratkovaan "ykkösnyrkkiin". Tällä kaudella joukkueen rakenne oli erilainen kuin ennen ja se näkyi myös tuloksissa.
3. Pelaajien scouttaus Ässiin oli pääosin parempaa kuin ennen. Miko Malkamäki, Pasi Salonen, Sami Mutanen ja Tuomas Santavuori olivat kaikki parempia hankintoja kuin kukaan osasi odottaa, Ryan Caldwell oli ehkä kaikkien aikojen täsmähankinta ja kiitosta seurajohdolle menee myös siitä että Tomas Zaborsky saatiin kaiken väännön ja käännön jälkeen sittenkin takaisin Poriin.
4. Joukkue pelasi yhden kaikkien aikojen runkosarjoista. Silmiinpistävää oli erityisesti joukkueen tasainen suoritusvarmuus ja kyky nousta vaikeistakin tilanteista voittoon. Suorastaan historiallinen käänne oli loistava vieraspelaaminen, kaikkien aikojen paras lajissaan. Tämän kauden joukkue ei pelannut peri - porilaista tsemppi - ja uholätkää raivokkaan kotiyleisön tuella vaan peliote oli parempi ja hienostuneempi. Onkohan Ässien joukkue koskaan kerännyt yhtä paljon kehuja toisten joukkueiden faneilta? En tiedä mutten myöskään usko.
5. Yksittäiset pelaajat tekivät jälleen hienoja läpimurtoja, kruunuina tietenkin Joel Armia ja Eero Kilpeläinen. Mitä useampi pelaaja tekee läpimurtonsa Ässissä, sitä suurempi seuran vetovoima on.
6. Jo edelliskauden tapaan seura teki ajoissa jatkosopimuksia keskeisten pelaajiensa kanssa. Pelaajien halu sitoutua seuraan on selvästi hyvällä tasolla mikä kertoo toiminnasta hyvää. Kun tietty runko pysyy kasassa, on tulevaisuudenkin rakentaminen paljon helpompaa.
Negatiivisina seikkoina tulevat mieleen seuraavat:
1. Joukkue alisuoritti kauden tärkeimmällä hetkellä eli pudotuspeleissä.
2. Joukkueen rakentaminen ei onnistunut aivan alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Johtavat pelaajat piti hankkia ulkomailta jo viime keväänä eikä mitään sitten hankittukaan. Kaiken lisäksi Marco Rosan nimi vuodettiin julkisuuteen jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin yhtään mikään oli varmaa. Lopulta johtavat pelaajat Aki Uusikartano ja Patrick Yetman saapuivat elokuussa, enemmän tuurilla kuin seurajohdon taidolla.
3. Adam Millerin tapaus edusti amatöörimäisyyttä josta pitäisi jo päästä eroon. Typerä vasemman käden paniikkihankinta jota vielä perusteltiin anteeksi pyydellen oli kuin still - kuva koko organisaation 2000 - luvun toiminnasta. Ei enää näitä, kiitos.
4. Pekka Rautakallion mediapeli ja julkinen nokittelu Jukka Hirsimäen kanssa jätti ikävän sivumaun "Rockyn" muuten melko onnistuneesta paluusta Poriin. Ensin valmentaja ilmoittaa haastattelussa juuri ennen kauden alkua ettei jatka kauden jälkeen seurassa, sen jälkeen tj kertoo ettei tiennyt koko jutusta mitään, lopulta Rocky on kuitenkin jatkamassa, torjuu työtarjouksen valmentajan postista ja tekee julkisuudessa valtavan numeron siitä ettei tullut valituksi urheilujohtajan tehtävään...Kaksi sanaa: EI NÄIN. Seurajohto olisi myös voinut helpottaa tilannetta perustelemalla selkeästi oman valintajansa vuosia työn alla olleeseen uj - pestiin. Nyt koko jupakan tulokseksi jäi suuri riita ja epämääräisyys.
Mitä tästä kaudesta siis jäi käteen? Enemmän hyvää kuin huonoa, silti parantamisen varaa on rutkasti. Juuri tällä hetkellä organisaatio onkin vedenjakajalla: nyt jos koskaan käsissä ovat aineet 90 - luvun tyylisen tasaisen menestysjatkumon luomiseen, kysymys vain kuuluu osataanko se tehdä. Joukkueessa on hyvä runko ja talouspuoli on kunnossa, mutta riitääkö johtajuus? Hirsimäki osaa pitää paatin pinnalla, saako hän sen myös kiitämään? Kivi on kykynsä todistanut apuvalmentaja, onko hän myös kyvykäs keulakuva? Entä Toivola, mitä hän tekee? Valmentajan urallaan syöksykierteeseen ajautunut "Orava" on paperilla hyvin kyseenalainen valinta uuteen ja vastuulliseen Uj - pestiin jota on kaiken lisäksi kaivattu monta vuotta. Mihin suuntaan Ässät lähtee Toivolan johdolla?
Näiden kysymysten kera syöksyn perinteiseen Porin kiekkokevääseen, kohti pelkoa, inhoa, spekulaatiota ja ranteiden aukomista. Hyvää kevättä ja alkavaa kesää!