Kausi 2010–2011 – mitä jäi käteen?

[Vellihousu]

Kauden päätyttyä on luonnollisesti kokoavan loppunanalyysin aika ja missäpä se paremmin kävisi kuin erillisessä ketjussa, jossa niin asialliset kuin asiattomatkin kommentit liittyvät kokonaiseksi osaksi historiaa. Ketjun otsikon mukaisesti pääpyrkimyksenä on selventää mitä kuluneella kaudella oikeastaan tapahtui, mitä tapahtunut isommassa kuvassa merkitsee ja mitä suuntaviivoja tapahtuneesta voidaan vetää tulevaisuutta ajatellen vai voidaanko mitään. Millainen kausi tämä 2010 - 2011 oikeastaan oli?

Itselleni kaudesta jäivät mieleen seuraavat positiiviset asiat:

1. Joukkueen rakentamisesta oli selvä, etukäteen ilmoitettu visio jota myös pyrittiin toteuttamaan määrätietoisesti. Heti viime kauden jälkeen Rautakallio kuvasi tulevaa Ässäjoukkuetta sanoilla hyvin luisteleva, urheilullinen, tasaisen laadukas ja hyvähenkinen. Vaikka kyseisen joukkueen kokoaminen ei sujunutkaan kitkatta, on kauden päätyttyä helppo todeta vision toteutuneen erinomaisesti.

2. Joukkueen monivuotinen tähtipelaaja Marko Kivenmäki joutui vuosi sitten keväällä lähtemään muihin maisemiin, mikä ratkaisu sitten toimikin paremmin kuin hyvin. Tässä ratkaisussa oli rohkeutta jota Ässien johdolta on liian usein puuttunut, Porissa on Vellu Ketolan ajoista lähtien totuttu ripustautumaan pariin tähtipelaajaan ja pelejä ratkovaan "ykkösnyrkkiin". Tällä kaudella joukkueen rakenne oli erilainen kuin ennen ja se näkyi myös tuloksissa.

3. Pelaajien scouttaus Ässiin oli pääosin parempaa kuin ennen. Miko Malkamäki, Pasi Salonen, Sami Mutanen ja Tuomas Santavuori olivat kaikki parempia hankintoja kuin kukaan osasi odottaa, Ryan Caldwell oli ehkä kaikkien aikojen täsmähankinta ja kiitosta seurajohdolle menee myös siitä että Tomas Zaborsky saatiin kaiken väännön ja käännön jälkeen sittenkin takaisin Poriin.

4. Joukkue pelasi yhden kaikkien aikojen runkosarjoista. Silmiinpistävää oli erityisesti joukkueen tasainen suoritusvarmuus ja kyky nousta vaikeistakin tilanteista voittoon. Suorastaan historiallinen käänne oli loistava vieraspelaaminen, kaikkien aikojen paras lajissaan. Tämän kauden joukkue ei pelannut peri - porilaista tsemppi - ja uholätkää raivokkaan kotiyleisön tuella vaan peliote oli parempi ja hienostuneempi. Onkohan Ässien joukkue koskaan kerännyt yhtä paljon kehuja toisten joukkueiden faneilta? En tiedä mutten myöskään usko.

5. Yksittäiset pelaajat tekivät jälleen hienoja läpimurtoja, kruunuina tietenkin Joel Armia ja Eero Kilpeläinen. Mitä useampi pelaaja tekee läpimurtonsa Ässissä, sitä suurempi seuran vetovoima on.

6. Jo edelliskauden tapaan seura teki ajoissa jatkosopimuksia keskeisten pelaajiensa kanssa. Pelaajien halu sitoutua seuraan on selvästi hyvällä tasolla mikä kertoo toiminnasta hyvää. Kun tietty runko pysyy kasassa, on tulevaisuudenkin rakentaminen paljon helpompaa.

Negatiivisina seikkoina tulevat mieleen seuraavat:

1. Joukkue alisuoritti kauden tärkeimmällä hetkellä eli pudotuspeleissä.

2. Joukkueen rakentaminen ei onnistunut aivan alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Johtavat pelaajat piti hankkia ulkomailta jo viime keväänä eikä mitään sitten hankittukaan. Kaiken lisäksi Marco Rosan nimi vuodettiin julkisuuteen jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin yhtään mikään oli varmaa. Lopulta johtavat pelaajat Aki Uusikartano ja Patrick Yetman saapuivat elokuussa, enemmän tuurilla kuin seurajohdon taidolla.

3. Adam Millerin tapaus edusti amatöörimäisyyttä josta pitäisi jo päästä eroon. Typerä vasemman käden paniikkihankinta jota vielä perusteltiin anteeksi pyydellen oli kuin still - kuva koko organisaation 2000 - luvun toiminnasta. Ei enää näitä, kiitos.

4. Pekka Rautakallion mediapeli ja julkinen nokittelu Jukka Hirsimäen kanssa jätti ikävän sivumaun "Rockyn" muuten melko onnistuneesta paluusta Poriin. Ensin valmentaja ilmoittaa haastattelussa juuri ennen kauden alkua ettei jatka kauden jälkeen seurassa, sen jälkeen tj kertoo ettei tiennyt koko jutusta mitään, lopulta Rocky on kuitenkin jatkamassa, torjuu työtarjouksen valmentajan postista ja tekee julkisuudessa valtavan numeron siitä ettei tullut valituksi urheilujohtajan tehtävään...Kaksi sanaa: EI NÄIN. Seurajohto olisi myös voinut helpottaa tilannetta perustelemalla selkeästi oman valintajansa vuosia työn alla olleeseen uj - pestiin. Nyt koko jupakan tulokseksi jäi suuri riita ja epämääräisyys.

Mitä tästä kaudesta siis jäi käteen? Enemmän hyvää kuin huonoa, silti parantamisen varaa on rutkasti. Juuri tällä hetkellä organisaatio onkin vedenjakajalla: nyt jos koskaan käsissä ovat aineet 90 - luvun tyylisen tasaisen menestysjatkumon luomiseen, kysymys vain kuuluu osataanko se tehdä. Joukkueessa on hyvä runko ja talouspuoli on kunnossa, mutta riitääkö johtajuus? Hirsimäki osaa pitää paatin pinnalla, saako hän sen myös kiitämään? Kivi on kykynsä todistanut apuvalmentaja, onko hän myös kyvykäs keulakuva? Entä Toivola, mitä hän tekee? Valmentajan urallaan syöksykierteeseen ajautunut "Orava" on paperilla hyvin kyseenalainen valinta uuteen ja vastuulliseen Uj - pestiin jota on kaiken lisäksi kaivattu monta vuotta. Mihin suuntaan Ässät lähtee Toivolan johdolla?

Näiden kysymysten kera syöksyn perinteiseen Porin kiekkokevääseen, kohti pelkoa, inhoa, spekulaatiota ja ranteiden aukomista. Hyvää kevättä ja alkavaa kesää!

 

[Zeta03]

Jaahas, Vellihousu ehti hetkeä aiemmin perustaa samanlaisen ketjun mitä itse suunnittelin. No jatketaan muutamalla sanalla tässä.

Runkosarja:

Ei voi muuta kuin antaa arvosanaksi täyden 10 joukkueelle! Täysin uskomaton tasonnosto edelliskauden sijalta 13. tämän kauden sijalle 2. Kukaan ei voi väittää että olisi uskonut näin loistavaa menestystä syksyllä, ei edes sen jälkeen kun joukkueeseen liittyivät AUK ja Yetman. Koska runko säilyy pääsääntöisesti samana ja valmennuksessakin jatkaa samoja heppuja, niin voidaan uskoa myös ensi kaudella että pleijareita pelataan. Ihan samoille sijoituksille ei uskalla Padan pääsevän, se riippuu kuitenkin niin monesta tekijästä ja miten hankinnoissa onnistutaan. Tavoite voisi olla realistisesti ensi kaudella vaikkapa "kuuden joukkoon" tämän kauden "kympin joukkoon" sijasta.

Pelaajista onnistujia olivat monet. Armia tietysti nousi ihan puskista kuuluisuuteen ja tulee ensi kaudella olemaan vielä parempi. Suurimmiksi onnistujiksi laskisin myös Kilpeläisen, Uusitalon, Caldwellin, Santavuoren ja Zaborskyn. Hyvin pelasivat myös muut ja varsinaisia epäonnistujia (Millerin lisäksi) ei Patapakassa oikeastaan ollutkaan. Muutaman pelaajan kohdalle sopii kuitenkin "paremminkin olisi voinut mennä"...

Play-offit:

No näistä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Padan piti kävellä Bluesin yli mutta toisin kävi. Runkosarjassa taisi eroa joukkueiden välillä olla yli 30 pistettä mutta se ei näkynyt muuta kuin neljännessä pelissä. Alisuorittaminen kuvaa hyvin Ässien pleijareita ja tästä ei voi muuta kuin ottaa oppia tulevia vuosia varten. Kokemusta jengillä ei hirveästi tiukoista peleistä ollut ja ehkä sellaista olisi hyvä hankkia ensi kaudelle. Huhutut Hokkasen ja Vainiolat eivät tälläistä edusta.

Loppuun kiitokset poislähteville Padoille:

- Kiitos Pekka Rautakallio, että nostit Ässät taas pitkästä aikaa SM-liigan huipulle ja tarjositte faneille huippuhyvän runkosarjan!
- Kiitos Eero Kilpeläinen, että pelasit huippukauden ja annoit runkosarjassa joukkueelle joka ilta mahdollisuuden voittaa!
- Kiitos Matti Kuparinen, monista Ässävuosista ja kapteenina joukkueen kaitsemisesta!
- Kiitos Tommi Huhtala, monista kovista niiteistä ja kovalla ranteella paukutetuista maaleista
- Kiitos Tuomas Huhtanen, hyvää tsemppiä ja taistelua vuosikausia vaikka aina ei maalin mennytkään!

Kiitos Ässät kaudesta 2010-2011, tarjositte faneille nasulia oikein roppa kaupalla!!

Hei, puolen vuoden päästä mennään taas!! :)

 

[PataJaska]

Näitä ketjuja syntyy Ässä-osioon kuin sieniä sateella, mutta kieltämättä tällainen ketju on varmasti ihan tarpeellinen..

Kyllähän tämä kausi jäi kokonaisuutena plussalle niin paljon ettei tosikaan, vaikka pettymykseen päättyikin. Lähtötilanne ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin välttää karsinnat, ei mitään muuta..

Monia hyviä asioita Vellihousu nostikin jo esiin, haluan itse tarttua tuohon joukkueen rakentamisen dilemmaan: Rosa-kuvio viime kesänä oli tosiaan töppi, annettiin ymmärtää ennen kuin oli ymmärretty antaa. Kun kävi ilmi ettei se Rosa sieltä mitään tulossa ole, niin sitten hirveässä paniikissa koitettiin epätoivon vimmalla hakea ykkössentteriä, ja vaikka mitä nimiä lenteli, mutta ei kun ei. Tämä tilanne laukesi vasta sillä, kun Uusikartano oli itse soittanut parakille, ja kysynyt hommia! Olipa vielä luvannut pelata halvallakin - eipä siis muuta kuin mies ykkösketjuun. Tämähän toki oli sitten onnistunut veto, mutta siis tämä kuvio meni camp-huumorin puolelle ja lujaa.. näin ei todellakaan, korostan: ei todellakaan, hankita liigajoukkueen ykkössentteriä. Organisaatio toki sitten pesi kasvonsa erittäin tyylikkäästi kun Zaborsky kuitenkin juonittiin Poriin, vaikka hyvin selvästi oli tullut aiemmin tieto että mies on lopullisesti menetetty, sori. Caldwell oli myös aivan uskomaton täsmähaku kesken kauden, nämä harvoin onnistuvat joten toinen sulka siitä.. kolmas propsi siitä, että joukkueen runko on saatu pidettyä harvinaisen hyvin kasassa, se helpottaa valmistautumista ensi kauteen kummasti

Kauden pettymyksen tittelistä kilpailevat Niemi ja Yetman, mutta kaipa se titteli on lopulta annettava Yetmanille. Maalintekijäksi ja hyökkäyksen keihäänkärjeksi hankituksi kaveriksi Yeti jäi pettymykseksi. Kun ruuti kastui, niin aivan uskomattoman kauan sitä piti kuivatella, eikä se itse asiassa ehtinyt kuivua kunnolla olleenkaan. Eikä voi mennä edes minkään loukkaantumisen tms. taakse piiloon tätä asiaa. Nyt sitten kesällä pääkoppa kuntoon, ja ensi syksynä ei sitten saa päästää syntymään tuollaista takalukkoa.. tai muuten Yetmanin koko olemisen joukkueessa voi asettaa kyseenalaiseksi, miehen pitää mahtua kahteen ensimmäiseen ketjuun, muuten hänestä ei ole mitään hyötyä. Niemen vaisu kausi on sitten täysi arvoitus ainakin minulle, oliko hänellä todellakin noin ikävä Mavea?? Ensi kaudella pitäisi sitten alkaa omien siipien räpsöttää oikein kunnolla..

Siinä jotain ajatusta, kirjoitellaan lisää kun mieleen tulee..

 

[Vellihousu]

Tämä tilanne laukesi vasta sillä, kun Uusikartano oli itse soittanut parakille, ja kysynyt hommia! Olipa vielä luvannut pelata halvallakin - eipä siis muuta kuin mies ykkösketjuun. Tämähän toki oli sitten onnistunut veto, mutta siis tämä kuvio meni camp-huumorin puolelle ja lujaa.. näin ei todellakaan, korostan: ei todellakaan, hankita liigajoukkueen ykkössentteriä.

Toisaalta tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun pelaaja itse ottaa yhteyttä seuraan. Teemu Selänne palasi samalla lailla Anaheimiin vuonna 2005 ja lupasi myös pelata halvalla. Porissa on vaan tästäkin tehty turhan suuri numero.

Samaa mieltä olen kuitenkin siitä että jos kausi loppuu maaliskuussa, ei ykkössentteri saa todellakaan olla ostoslistalla vielä elokuussa.

 

[Mr.Bletch]

Kyllähän tämä kausi jäi kokonaisuutena plussalle niin paljon ettei tosikaan, vaikka pettymykseen päättyikin. Lähtötilanne ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin välttää karsinnat, ei mitään muuta..

Täytyy kyllä sanoa, että meillä Ässä-kannattajilla (sekä seuralla) on kyllä ollut aika lailla erilaiset tavoitteet kauteen lähdettäessä.

Itse pidin ennen kautta tavoitteena päästä 8 sakkiin. Sen jälkeen vain taivas olisi ollut rajana. Kaudella kävi valitettavasti toisin päin, eli loistava runkosarja lässähti heikkoihin peleihin tosipaikassa. Periaatteessa sijoitus 5. on hyvä, mutta tapa jolla se saavutettiin oli välttävä.

Mikäli velattoman, vakavaraisen seuran ainoa tavoite olisi välttää karsinnat, niin parempi olisi, että kannattaisi suoraan nostaa kädet pystyyn ja lopettaa tässä sarjassa pelaaminen.

 

[Bigmouth]

Plussia tuossa ylempänä jo tulikin ihan ansiokkaasti, miinuksia myös.

Se, mitä kaudesta jää viivan alle on laajamittainen uskonpalautus organisaation tekemiseen. Lopullista menestystä vaan harvoin on vaikea lyhyellä tähtäimellä saavuttaa.

Mielestäni playoffeissa kaaduttiin jo Alpon (hui!) aikoinaan peräänkuuluttamaan johtajuuteen, jonka kasvattaminen on vielä kesken.

Saku Koivu (kai?) oli aikoinaan sanonut, että menestyvä joukkue tarvitseen seitsemänlaisia johtajia joukkueen sisällä. Pleijareissa on jotenkin vaikea sanoa johtavien pelaajien epäonnistuneen, ennemminkin kyse on siitä, että isossa kuvassa tiettyjä johtavia pelaajia ei ollut ollenkaan.

Mielestäni pleijareissa maksettiin hintaa siitä, että varsinkin kiekollinen osasto oli kovin kokematon / menestymään tottumaton. Ne pelaajat, joilla oli tiukoissa paikoissa sitä tarvittavaa "perkele, mähän tasoitan" -asennetta, olivat loppujen lopuksi kiekollisilta taidoiltaan liian rajallisia ratkaisemaan yksin (pl. Armia, mutta kukaan ei kai odota 17v. pojan olevan ykköstykki illasta toiseen).

 

[Vellihousu]

Mikäli velattoman, vakavaraisen seuran ainoa tavoite olisi välttää karsinnat, niin parempi olisi, että kannattaisi suoraan nostaa kädet pystyyn ja lopettaa tässä sarjassa pelaaminen.

Eiköhän tuo karsintojen välttäminen ollut enemmän joidenkin "fanien" mielipide kuin seuran asettama tavoite.

 

[Vellihousu]

Mielestäni playoffeissa kaaduttiin jo Alpon (hui!) aikoinaan peräänkuuluttamaan johtajuuteen, jonka kasvattaminen on vielä kesken.

Saku Koivu (kai?) oli aikoinaan sanonut, että menestyvä joukkue tarvitseen seitsemänlaisia johtajia joukkueen sisällä. Pleijareissa on jotenkin vaikea sanoa johtavien pelaajien epäonnistuneen, ennemminkin kyse on siitä, että isossa kuvassa tiettyjä johtavia pelaajia ei ollut ollenkaan.

Raimo Summanen (iik!) toi esiin seitsemän johtajan mallin teoksessaan "Meidän päivä".

Tavallaan ironista että joukkueen tärkein vahvuus, tasaisuus, kääntyi ratkaisevassa paikassa sen suurimmaksi heikkoudeksi. Silti tätä suuntausta on pakko pitää oikeana: Ässät on aina ennen ollut tuulella käyvä, muutaman vahvan persoonan johtama joukkue, joka on ollut turhankin riippuvainen siitä mistä suunnasta tuuli kulloinkin blosaa. Tämän kauden joukkueessa vanha tuulimylly korvattiin nykyaikaisella tuulivoimalalla, mutta rakennuskustannukset tulivat maksuun keväällä.

Pohja on joka tapauksessa vakaampi kuin vuosi sitten ja nyt tiedetään selkeämmin mitä ensi kauden joukkueeseen tarvitaan.

 

[VH87]

Hieman pohdintaa:

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että ennen kauden alkua olin asettanut Ässät sääleihin ja monen muun tavoin pidin tätä välikautena. Uskoin Rockyn jäävän organisaatioon vielä muutamaksi vuodeksi kehittämään toimintaa ja viemään asioita eteenpäin. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että runkosarja pelattiin noin hyvällä tasolla ja touhussa oli koko ajan punainen lanka. Ei Toivolan ajan hurmoskoohottamista, vaan selkeä pelisysteemi, joka tuotti vääjäämättä tulosta.

Siitä huolimatta että Pekka nyt karistaakin kotikaupungin pölyt jaloistaan, täytyy antaa iso käsi, vaikka pelityylistä en ehkä aina pitänytkään. Toi tähän kaupunkiin lähes satumaisella tavalla sen, mitä oltiin vuosia odotettu. Oma poika, muiden silmissä arvostettu hahmo, viileä olemus, tyylikkäästi harmaantunut kiekkoleijona, luotsaa suurelta osin PORILAISTA joukkuetta runkosarjan kakkossijalle. Kaikkien korpivaellusten jälkeen, tämä oli (playoffeista huolimatta) erittäin hieno suoritus.

Pelaajarintamalla positiivisia asioita olivat Santavuoren uusi tuleminen. Ei kelvannut mihinkään, ura vedenjakajalla ja sai mahdollisuuden jonka käytti hyväkseen. AUK oli totutun varma suorittaja, jota tuli kaipailtua jo hopeakauden jälkeen, kun lähti muille maille. Armiasta on kaikki mahdollinen jo sanottu, OMA poika, tuleva ykköskierroksen varaus, jäätävää.

Zaborskyn hankinta kaiken söhellyksen jälkeen oli myös hyvä veto. Välillä katosi kuvasta, mutta ihan onnistunut kausi silti. Plussaa myös siitä että saatiin jatkamaan meillä ensi kaudella. Yetman oli lievä pettymys, mutta tässä kohdin joutuu antamaan hieman pyyhkeitä myös valmennusjohdon suuntaan, joka olisi voinut hyödyntää kaveria enemmän esimerkiksi ylivoimissa. Maaleja olisi tullut = ehkä parempi itseluottamus ja lisää pisteitä. Niemi oli niinikään pettymys, odotin enemmän ja ensi kaudella pitää tulosta jo syntyä, jos meinaa palkkansa ansaita.

Kuparinen tuli kesätreeneihin pulskassa kondiksessa, alkukausi hieman vaisu, mutta loppua kohden koko kolmonen taisi olla paras kolmikko mitä meillä oli kentällä. Hotsi palasi loukkaantumisen jälkeen huipulle, hieno pelaaja josta ei vain voi olla pitämättä. Savinaista varmaan itsekin mollasin, mutta ehdottomasti ÄIJÄ, jonka pitäisin tulevia vuosia ajatellen rosterissa. Tekee paljon näkymätöntä työtä, mutta kykenee myös ratkaisevilla hetkillä nousemaan esiin, hieno mies!

Sillanpää on nuori AUK, hyvä puolustava sentteri, hoitaa hommansa mukisematta, tämän kauden perusteella potentiaalia ylempiin kenttiin. Sama koskee myös Laaksosta, ajoittain jäätyili tekopaikoissa, mutta hieman enemmän itseluottamusta, niin noilla käsillä kyetään vielä tekemään paljon enemmän. Väänsi hienosti maalin takaa byyrejä, taisteli, raastoi, repi. Mutanen toi kenttään vauhtia ja energiaa, hoiti tonttinsa hyvin, onnistunut haku.

Salonen oli niin paljon klesana, ettei kaverista jäänyt oikein selkeää kuvaa missään vaiheessa. Varmasti taistelija, mutta vaikeaa pysyä kokoonpanossa ja pitää yllä pelituntumaa, jos on aina enemmän tai vähemmän rikki. Huhtaselle maisemanvaihdos tekee hyvää. Ei ole kyennyt kehittymään siten kuin olisi odotettu. Jaksaa ajaa maalille ja taistella, mutta järki puuttuu. Mäkilästä ei myöskään osaa sanoa oikein mitään, käsiä on, mutta vielä on kehityttävä paljon ja tarvitsee enemmän vastuuta. Joko Ässissä tai sitten jossain muualla.

Pakeista ensimmäisenä itseoikeutetusti MEIDÄN VILLE. Voitti jumalauta puolustajien pistepörssin, vaikkei mahdu edes Jypin kokoonpanoon, on kädetön asennepelaaja, ynnämuuta ynnämuuta. Ensi vuonna kaikki muu kuin C rintaan, on oikeusmurha. Syö vaikka vastustajan varusteet joukkueen puolesta, ottaa iskuja, suutelee, sparraa, tsemppaa. Sadan vuoden pahvia käteen, ulkomaanpykälän kera. Käykööt muutaman vuoden rahastamassa ensi kauden jälkeen, sitten paluu kotiin

Toinen valopilkku ja napakymppi on tietysti Caldwell. Joukkueen passipoliisi osoittautuikin poliisipäälliköksi. Kokonaisuutena mahtava pelaaja, kelpaisi varmasti mille tahansa liigajoukkueelle.

Malkamäki pelasi suht onnistuneen runkosarjan, mutta kokemattomuus näkyi loppua kohden jännittämisenä (+väsymyksenä) ja sitä kautta tuli aika ajoin melkoisia hasardeja. Kudroc oli ailahteleva, tietyissä peleissä aivan sysipaska, joskus loistava, välillä näkymätön. Blues-sarjassa joukkueen paras puolustaja, hienoa peliä. Määttä kärsi pitkän loukkaantumisen, mutta kokonaisuutena onnistui hyvin, harmi että lähtee pois. Sammalkankaaseen pätee vähän sama kuin KK:hon, hyvä fyysinen puurtaja, mutta tietyt ratkaisut johtivat todella usein vastustajan maaliin.

Suurimmat pettymykset olivat pakeista Jyrkkiö ja Mielonen. Esimmäisestä on vuosia odotettu kiekollista lideriä ja ensi kausi alkaa olla viimeinen mahdollisuus näyttää, että sitä kuuluisaa potentiaalia on. Pelaamisessa näkyi epävarmuus ja ylimielisyys, toki välillä pelasi hyviäkin pelejä, mutta melkoinen epäonnistuminen joka tapauksessa. Mielonen oli täysin paska koko ajan. Itseluottamus aivan hukassa, ei varmaan yhtään ehjää ottelua kauden aikana, vaikka pari maalia onnistui Saipan verkkoon tekemäänkin.

Jos organisaation suuntaan pitää pyyhkeitä jostain antaa, niin ehkä mediakäyttäytymistä tulisi hieman hioa. Nyt näytti aika ajoin siltä, että Hirsi ja Rocky nokittelivat toisilleen lehdistössä ja aina ei oltu perillä mitä oli meneillään (tapaus Caldwell). Lehdistötilaisuus jossa julkistettiin Toivolan ja Kiven soppari, oli 90-luvun kummelimatskua.

Kaiken kaikkiaan joukkueen nuorekkaaseen ilmeeseen ja vaatimustasoon pitää olla tyytyväinen, vaikka loppupelit menivätkin täysin vihkoon. Ensi kaudella ollaan astetta kokeneempia taas, joka ammentaa uskoa siihen, että mitaleista taistellaan 2012 keväällä.

 

[PataJaska]

Täytyy kyllä sanoa, että meillä Ässä-kannattajilla (sekä seuralla) on kyllä ollut aika lailla erilaiset tavoitteet kauteen lähdettäessä.

Totta joo.. ilmaisin itseäni huonosti: tarkoitin lähinnä sitä, että vielä elokuussa tuntui että kauden ykkösprioriteetti olisi lähinnä karsintojen välttäminen (eihän mikään ammattimaisesti toimiva kiekko-organisaatio voi sellaista asettaa viralliseksi tavoitteeksi), ja kyllähän se tuntui olevan monien mielipide myös tällä palstalla. Pitsiturnauksen jälkeen moni alkoi puheissaan olla sitä luokkaa, että nyt jos koskaan liigapaikka on todellisessa vaarassa, esimerkiksi vero sanoi tämän aivan suoraan. Mutta ne haalarit sitten todellakin kaivettiin kaapista, ja loppuhan oli historiaa kuten kaikki tiedämme..

Ja minun faniuttani on turhaa yrittää kyseenalaistaa, jos Vellihousu viittasi kommentillaan minuun..

 

[Vellihousu]

Ja minun faniuttani on turhaa yrittää kyseenalaistaa, jos Vellihousu viittasi kommentillaan minuun..

En viitannut kehenkään mitenkään erityisesti, aika paljon täällä vaan jauhettiin karsintojen välttelystä ennen kauden alkua. Seurajohdon oletan kuitenkin asettaneen vähän eri tavoitteet.

Mietin omaltakin osaltani jäikö kaudesta käteen pettymys joihinkin yksittäisiin pelaajiin. Juho Mielonen oli aika pettymys suhteessa odotuksiin, Kristian Kudrocin esityksiin en ollut missään vaiheessa tyytyväinen. Hyökkääjistä Patrick Yetman ja Tuomas Huhtanen olivat suurimmat pettymykset, samoin Matti Kuparinen alkukaudesta. Nämä kaikki ovat kuitenkin aika luonnollinen osa kokonaisuutta, kaikissa hyvissäkin joukkueissa on aina muutama pettymys, täydellistä joukkuetta ei ole nähty koskaan missään.

Oma lukunsa ovat tietysti nuoret porilaispelaajat. Kausi muistetaan 09 - 10 monen oman kasvatin läpimurrosta, kuluneella kaudella aika moni heistä otti takapakkia. Odotuksiin nähden pahimmin pettivät Mika Niemi ja Jesse Jyrkkiö, joskin molempien kohdalla on mielestäni myös vältettävä liian jyrkkiä tuomioita. Vuotta aiemmin he pääsivät melko paineitta esiin joukkueessa jonka heikko taso avasi väylää läpimurrolle ja jossa he saivat pelata suuret määrät ykkösylivoimaa Marko Kivenmäen kanssa. Tällä kaudella vastaavaa etuoikeutta ei ollut, mikä tietysti vaikutti heikentävästi tehoihin, mutta salli toisaalta pelaajien keskittyä pelissään muihin osa - alueisiin. Mielestäni molemmat ovat monipuolisempia pelaajia kuin vuosi sitten tähän aikaan ja jos he osaavat ottaa kauden tapahtumat oikein, myös henkisesti vahvempia ja nöyrempiä kavereita kuin Maven kanssa pelatessaan.

Joka tapauksessa uskon ja toivon omien kasvattien kuuluvan myös tulevan päävalmentajan Karri Kiven suunnitelmiin ja aloitetun työn perusporilaisen rungon luomiseksi jatkuvan myös kaudella 2011 - 12.

 

[Toejoen Veikko]

Nämä kaikki ovat kuitenkin aika luonnollinen osa kokonaisuutta, kaikissa hyvissäkin joukkueissa on aina muutama pettymys, täydellistä joukkuetta ei ole nähty koskaan missään.

Ja aika vähissä ovat ne pelaajat, jotka vetävät 60 ottelun runkosarjan ja päälle playoffit huipputasolla. Noh, ehkä joku Ville Peltonen on ollut läpi kauden huippu, mutta hän onkin koko sarjan paras pelaaja.

 

[ahal]

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että ennen kauden alkua olin asettanut Ässät sääleihin ja monen muun tavoin pidin tätä välikautena. Uskoin Rockyn jäävän organisaatioon vielä muutamaksi vuodeksi kehittämään toimintaa ja viemään asioita eteenpäin. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että runkosarja pelattiin noin hyvällä tasolla ja touhussa oli koko ajan punainen lanka. Ei Toivolan ajan hurmoskoohottamista, vaan selkeä pelisysteemi, joka tuotti vääjäämättä tulosta.

Pakeista ensimmäisenä itseoikeutetusti MEIDÄN VILLE.

Malkamäki pelasi suht onnistuneen runkosarjan, mutta kokemattomuus näkyi loppua kohden jännittämisenä (+väsymyksenä) ja sitä kautta tuli aika ajoin melkoisia hasardeja. Kudroc oli ailahteleva, tietyissä peleissä aivan sysipaska, joskus loistava, välillä näkymätön. Blues-sarjassa joukkueen paras puolustaja, hienoa peliä. Määttä kärsi pitkän loukkaantumisen, mutta kokonaisuutena onnistui hyvin, harmi että lähtee pois. Sammalkankaaseen pätee vähän sama kuin KK:hon, hyvä fyysinen puurtaja, mutta tietyt ratkaisut johtivat todella usein vastustajan maaliin.

Suurimmat pettymykset olivat pakeista Jyrkkiö ja Mielonen... Mielonen oli täysin paska koko ajan. Itseluottamus aivan hukassa, ei varmaan yhtään ehjää ottelua kauden aikana, vaikka pari maalia onnistui Saipan verkkoon tekemäänkin.

Kyllä koko kausi näyttää hyvältä kauempaa katsottunakin :) Monta kertaa toki pääsin seuraamaan läheltäkin äijien tekemisiä. Ennakkoon tasavertaisiksi takamatkalaisiksi tuomitut Ässät ja SaiPa pelasivat aivan eri tahtiin. Sputnikit jäivät jo alussa syvälle lähtökuoppiin, kun padat karkasivat kauas horisonttiin. Se on yksi isoimmista kauden yllätyksistä, joka piti hienosti loppuun asti. Se oli myös patojen hyvyyttä, eikä yksistään sputnikkien surkeutta.

Patapeli näytti kaudella todella viihdyttävältä, toisaalta pelattiin varman päälle, mutta myös yksilötaitojen annettiin kukoistaa, eikä liikkeessä säästelty. Siitä ei voinut olla pitämättä. Uusitalo oli vuoden valopilkkuja kirkkain ledein, samoin AUK:n ykkönen, Zaborsky, Kuparinen jne. Onhan ne jo lueteltu.

Mielonen tosiaan tempaisi kauden maalinsa kenenpä muun kuin edellisen seuransa verkkoon! Eikä ole ollut ainoa lajissaan. Yleensä aina saa pelätä entisten sputnikkien rankovan keltamustia. Muuten JM esitti sitä samaa mitä pari vuotta Lappeessa, joskus kulkee, toisinaan taas ei. KK:sta jäi mieleen, että oli poissa kolmesta ensimmäisestä pleijaripelistä - ja yllätys: Ässät hävisi ne. Kaksi seuraavaa meni sitten paremmin KK:n ollessa mukana, mutta loppuun asti kaverin "pelote" ei purrut.

Pleijareissa taisi käydä paljolti niin, että kokemus oli valttia, vaikka bleguillakin oli nuoria mukana. Toisaalta Karalahti, Öhman, Lammassaari, Kähkönen ja kumppanit olivat sen piirun verran onnekkaampia/taitavampia tiukoissa paikoissa, että jatkoon menivät. Myös lämmittelykierros Kärppiä vastaan saattoi tuoda positiivista virtaa porukkaan. Kaikki pieniä asioita, mutta tiukoissa paikoissa ratkaisevia. Tässä sarjassa kolme eteen oli nyt liikaa, vaikka runkosarjassa monesti onnistuikin.

Ässien runko säilyy hyvin kasassa, joten siihen täsmähankinnat päälle, niin eikun uutta matoa koukkuun. Toivotaan taas viihdyttäviä pelejä ensi kaudellekin.