Kausi 2009-2010 paketissa, on aika arvosanojen.

[Jehovan Syyttäjä]

Tuossa savon sanomia lukiessa pälkähti mieleen, että voisipa tännekkin kyhäillä jonkin näköisen pelaaja katsauksen menneeseen kauteen ja muutamalla sanasella kommentoida pelaajien edesottamuksia.

Sami Kapanen

Alkukausi oli Samille todella vaikea selkävaivojen suhteen ja paras puhti näytti puuttuvan aina katsomoon asti. Loppu kaudesta oli kuitenkin jälleen ylivoimaisesti liigan paras pelaaja ja kausi jatkuu MM-kisoissa. Toivottavasti jatkaa hienoa uraa ainakin kauden verran vielä.

9½

Tuomas Kiiskinen

Täysin ilmiömäinen joulukuun tienoille asti, vammat veivät kuitenkin veronsa ja parasta lentoa ei enää loppukaudesta nähty. Playoffien ja varsinkin ylivoiman yksi tärkein linkki puuttui.

9

Kalle Sahlstedt

Tuli kuopioon KalPan rämpiessä pohjamudissa, kaksi kautta ollaan oltu nyt 4 parhaan joukossa ja se ei voi olla sattumaa. Vahva runkosarja takana, mutta playoffeissa aika näkymätön.

8

Tommi Miettinen

Asteli lähes valmiiseen pöytään ja nosti joukkuetta edelleen uudelle tasolle. Alkukaudesta Kermanin kanssa aika hukassa uuden pelisysteemin myötä, paransi huimasti kauden edetessä. Hieno vuosi takana ja tehopisteillä mitattuna uran paras.

9

Teemu Hartikainen

Armeija ja pentuleijonien pelit sotkivat alkukautta, mutta sen jälkeen oli taas totutun Härski kaukalossa. Kovat tehot jälleen ja hankki varmasti eniten jäähyjä vastustajalle koko liigassa. Loistavat otteet playoffeissa.

9½

Adam Andesson

Kauden komeetta. Huikea lämäri joka löytää verkonperukoille ja osaa myös puolustaa. KalPalta varmasti kauden paras kaappaus. Playoffeissa jäi onnistumiset vähiin vastustajien pelattua Adam jatkuvasti pois tilanteista.

9½

Kalle Kerman

Miettisen tavoin saapui valmiiseen pöytään ja oli alkukaudesta melkoinen apina selässä, kovasta työnteosta jäi onnistumiset puuttumaan. Maaleja olisi voinut tulla enemmänkin useasta hukatusta paikasta huolimatta. Tärkeä palanen jatkoa ajatellen.

8

Mika Strömberg

Pappa se vain jaksoi jälleen painaa kiitettävästi. Puolustuksen liideri, joka on nostanut näiden KalPassa vietettyjen vuosien ansiosta Jalasvaaran raakileesta hyväksi liigapakiksi. Kovat tehot nelikymppiseksi.

8½

Tommi Jokinen

Taitoa ja röyhkeyttä piisaa. Paremmalla viimeistelyllä tulee olemaan kova palanen KalPan joukkueessa. Kiitettävät tehot, niin runkosarjassa kuin playoffeissa.

8

Joonas Riekkinen

Meikäläisen inhokki, mutta kohtalainen kausi takana. Teki tärkeitä maaleja runkosarjassa ja oli playoffeissa junnuketjussa joukkueen parhaimmistoa.

8

Ville Varakas

Paljon turhia jäähyjä ja kiekonmenetyksiä, joista vastustajalle turhia maaleja. Jakeli loppukaudesta mukavia niittejä, mutta playoffeissa olisi joutanut pysyä katsomossa.

6

Toni Dahlman

Paljon parjattu hankinta, osottautui kuitenkin kelpo peluriksi loppukaudesta. Paremmalla viimeistelyllä olisi ollut enemmän käyttöä. Vastasi kuitenkin odotuksiini kiitettävästi.

7½


Timo Salo

Rikkonainen kausi jälleen takana. Arvokas taistelija KalPa nutussa ja alivoimalla liigan parhaita, ellei jopa paras. Paikoitellen varmasti enemmän blokattuja vetoja kuin Ahosella torjuntoja.

8

Jussi Timonen

Tälle kaudelle saatiin se Timonen, jonka piti olla jo edellisellä. Perus varmaa peliä molemmissa päädyissä ja pahoja hasardeja ei nähty.

8½

Iiro Pakarinen

Kauden yksi positiivisimmista yllätyksistä. Runkosarjassa jaksoi repiä ja raastaa, tärkeimmillä hetkillä alkoi myös osua tolppien väliin.

9

Timo Seppänen

Potentiaalia löytyy, mutta ei olla saatu sitä esiin. Jälleen aika surkea kausi takana ja maiseman vaihdos edessä.

5½

Jaakko Rissanen

A-Junnuissa Kisumaisia otteita esittänyt hyökkääjä murtautui myös liiga kokoonpanoon. Jämä minuuteilla esitti kelpo otteita tulevaa ajatellen.

7½

Toni Hyvärinen

Voimalaituri jolta on lupa odottaa vielä paljon. Ajoittain jakeli hyviä niittejä ja jaksoi raastaa. Käyttöä varmasti jatkossakin.

7½

Mikko Kukkonen

Perus varmaa peliä ja vihdoinkin nähtiin myös muutama maali. Ei mahtunut välillä kokoonpanoon, mutta pelatessaan oli avuksi joukkueelle.

7½

Rasi,Hirvonen,Malinen ja Nuutinen

Kaikille jämä otteluita pienillä minuuteilla, selvityivät kuitenkin niistä kiitettävästi. Varmaankin mestis kutsuu ensikaudella.


Mika Järvinen

Hyvät torjuntaprosentit, mutta jäi kuitenkin selkeästi Ahosen varjoon. Pelaamissaan otteluissa oli hyvä, vaikkakin välillä muutamia pahoja hörppyjä nähtiin. Ei taida jatkaa kuopiossa.

8

Ari Ahonen

Hoiti ykkösmaalivahdin tehävät erinomaisesti ja saatiin juuri sellainen maalivahti mitä tilattiin. Tärkeitä koppeja tärkeissä peleissä, vaikka välillä myös hieman haparoi.

8½

Valmennus

Näimme jälleen yhden kauden verran liigan viihdyttävintä jääkiekkoa ja siitä iso kiitos kuuluu Pekka Virralle ja kumppaneille! Ensi kaudella uutta matoa koukkuun.

9

Tapio Laakso

Herra meinasi unohtua täysin.:) Tapsa pelasi pisteiden merkeissä vaisun kauden, mutta korvasi sen jälleen esimerkillisellä taistelulla ja lukuisilla uhrautumisilla alivoimalla yhdessä veljensä Timo Salon kanssa. Parempaa toki odotettavissa.

8

Janne Jalasvaara

Editoidaan nyt lisää ja isketään vaikka mallaksen piikkiin. Jallulta kausi oli tasaisen varmaa suorittamista ja kehittyminen jatkui kiitettävissä määrin, pelasi pisteiden valossa loistavat playoffit.

8½

Vaikka mitali jäikin puuttumaan, näimme jälleen hienon kauden kuopiolaisittain.

Kiitos KalPa!

 

[Hockey Story]

Kokonaiskuva

Hieno analyysi pygmimieheltä.

Kauden tulos on kaksijakoinen: mestaruutta jahdattiin kalkkiviivoille asti tosissaan ja ankara pettymys oli kun sitä ei tullut. Mutta pitää silti katsoa kokonaiskuvaa: KalPa kykeni uusimaan paikkansa 4 suomen parhaan jääkiekkojoukkueen seassa, mikä kelpaisi muillekin 10:lle alapuolella sarjataulussakin olevalle joukkueelle. Kysymys ei ole ylettömästä tyytyväisyydestä neljänteen sijaan vaan laajemmasta näkökulmasta. KalPa menestyi tällä kaudella olemalla runkosarjan toiseksi paras ja loppupeleissä vielä neljäs, kokonaisuus kertoo menestyneestä joukkueesta--toisen kerran peräkkäisinä vuosina.Tällä on suurempi merkitys kuin vain mitalittomuuden vidutus.

Jo aiemmin tällä palstalla on tuotu esille aika hyvin se, että kun joukkue roikkuu vuodesta toiseen kärkinelikossa, siitä tulee se todellinen haaste ja panostus vain ja ainoastaan mestaruuteen joka vielä toteutuu. Itä-suomessa talouselämä on nyt aika ahtaalla kuten kaikissa muissakin väestöltään vähemmissä maakunnissa, ja siksi me tarvitsemme mestaruutta odotellessa sen joka ainoa kolmannen tai neljännenkin sijan mikä irtoaa, koska pelataan huipun likellä. Ja huipun likellä pelaaminen tuo uskoa, sijoittajia, sponsoreita ja lisää rahaa. Huippuseurana pysyminen on paljon vaativampaa kuin yksi satunnainen suomen mestaruus sitä väheksymättä.

Eli siksi en itse suostu viettämään kaameita surujuhlia, vaikka yksin tässä asiassa olisinkin. Minä otan nyt olvin ja menen lauantaisaunaan juhlimaan KalPan näyttävää ja hienoa 80-vuotisjuhlakautta, sekä nostamaan huurteisen sille että oltiin taas kärjen tuntumassa.Meillä on vähän huippusijoituksia liigassa ja jokainen onnistuminen, vaikka vaatimattomampi, kannustaa ja auttaa seuraa eteenpäin kohti sitä hetkeä, jolloin mestaruuskannu nousee kohti niiralan kattolamppuja. Onko nostajana sitten sami vaiko kasper kapanen, on sekin päämäärän kannalta toissijainen, kunhan saavutamme tuon ja tiedostamme jo nyt sen tärkeyden, että nämä muut sijat mahdollistavat aikojen saatossa tuon kultaisen päämäärän. Cheers!

 

[Brent Sapergia]

Laitetaan tähän ynnäystä kaudesta joukkueena. En puutu enää pelaajiin kun ne hyvin tuli tuossa jo esille.

Eteenpäin mentiin tälläkin kaudella taas vaikka loppusijoitus on pykälää heikompi. Runkosarjassa tehtiin kymmenkunta pistettä enemmän kuin viimeksi ja sijoitus oli 2. Pitkiin tappioputkiinkaan ei ajauduttu vaan hankalat hetket pystyttiin kääntämään nopeasti voitollisiksi. Tämä positiivinen anti.

Sitten asioihin jotka jäi harmittamaan.
KalPan pelitapaa ylistettiin koko kausi monelta taholta. Onhan se hienoa kiekollista peliä ja viihdyttävää mutta joitain ongelma-kohtia siitäkin löytyy, joihin toivottavasti saadaan parannusta taas ensi kaudelle.

1.) Johtotilanteessa pelaaminen
Kauden aikana tuli lukuisia kertoja täysiä U-käännöksiä pelin sisällä. Saatettiin pelata loistavaa kiekkoa 1 tai 2 erää mutta sitten kaveri pääsi peliin. Sieltä tultiin joko tasoihin tai erittäin lähelle. Tämä ok tietysti jos voitetaan mutta lähes kaikkien pelin kaava oli sama että peli annettiin liian helposti pois omista käsistä. Alkukaudella annettiin kaverille 2 maalin takaa peli haltuun, sitten yhdessä vaiheessa oltiin menettää 3:n, 4:n tai jopa 5:n maalin johdot. Mutta ihan kuvaavaa oli loppuun asti että johtotilanteessa oli vaikeuksia omassa pelissä. Kohtalaisen hyvin pelit pidettiin runkkarissa vielä 1:n maalin voitoissa kuitenkin.

Kysymys:
Onko pelikirjassa päivitettävää johtotilanteessa pelaamiseen? Pitäisikö joskus tyytyä yksinkertaisesti "kiekko vittuun omalta alueelta" -roiskaisuun? Ts. pitäisikö siirtyä riskistä oman pään pyörittelystä yksinkertaisempaan peliin koska vastustaja takaa-ajajana nostaa karvauksen äärimmilleen ja tämä oli myrkkyä kiekonsiirtelylle.

2. Tappio tilanteessa pelaaminen
Tässäkin oli pientä ongelmaa koko kauden. Toki muutamia kertoja noustiin vielä mutta tärkeissä peleissä lopun paineen saaminen oli todella tuskaa. Lukemattomia kertoja jäätiin omiin syöttelemään pakki-pakki-laita-tiputtaa pakki -syöttöketjuja. Vastustaja luki nämä hyvin ja pelattiin pitkiä oman pään pelejä kun aika kellossa tikitti. Muistaa monia kertoja montussa kun kaveri tuli lopussa takaa, kova paine oli ja Pelsut jopa alivoimalla lopussa sai painetta kun jättivät kytän hyökkäämään.

Kysymys:
Yksinkertaistus tähänkin? Punaisen jälkeen kiekkoa päätyyn ja perään tai veskalle ja painetta. Aloitus vastustajan päähän ja sieltä tilanteita. Ei omassa päässä pyörittelyllä saada painetta kaverille takaa-ajossa.

3. Ketju-lottoa
Tuntuu että koko kausi mentiin sekavilla kokoonpanoilla. En nyt tästä tiedä tarkemmin mutta itsestä tuntuu että pitkän kauden aikana on aikaa antaa kavereille tutustua toisiinsa ja sitten keväällä ketjut ovat iskussa. Myös mv-valinnat ihmetytti. Kauden aikana yhteen aikaan Ahosta peluutettiin jääräpäisesti kun Järvisellekin olisi kannattanut antaa useammin pelivuoro. Ei kuitenkaan järin suunta eroa ollut tasoissa. Playoffissa taas Ahonen aloitti loistavasti Tappara-sarjan mutta kun kerho sarjassa alettiin vaihdella maalivahtia joka peliin, Ahosenkin paletti meni sekaisin.

4. Fyysisyys
Meillä oli pelitilanne-fyysisyyttä mutta sitten keväällä tuli näitä "sikoja" jotka veteli meidän huipputärkeitä kavereita äärirajoilla kylmäksi. Tuli aivotärähdyksiä, murtumia yms. Jälkikäteen sanottuna olisi pitänyt olla yksi rauhoittaja tyyliin mäkkäri viime vuonna. Väitän että ei olisi kaikkia sikailuita tapahtunut. Ensi kaudella tähän onkin tulossa parannusta.

Pitää jatkaa jos muistaa jotain mitä unohtu.


Oikeesti huikea kausi kuitenkin! Negatiivisistä asioista sai vain helpommin tekstiä!

 

[Splendide]

Oli miten oli, niin minulle tämä kausi oli todella kova pettymys. Tämän piti olla KalPan vuosi, mistä kertoo, että kauden mestariksi nousi joukkue, jolla oli pienempi budjetti kuin kuopiolaisilla. On aivan käsittämätöntä, että KalPa onnistui häviämään ottelusarjan HPK:lle. Henkisellä puolella homma kussahti pahiten, josta kertoo, ettei ratkaisevassa kuudennessa ottelussa pystytty säilyttämään kahden maalin johtoa.

Lisäksi ylivoimapeli ei taaskaan toiminut sillä tasolla, millä mestarijoukkueen (vertaa TPS) yv-peli pitäisi toimia. Tämäkin on täysin käsittämätöntä, kyllä tuolla rosterilla pitäisi verkon heilua ylivoimalla.

En pysty iloitsemaan TPS:n yllätysmestaruudesta, koska valtavan kokoinen KATEUS estää sen. Tämän piti olla KalPan vuosi. On ihan turha argumentoida sillä, kun muutama vuosi sitten oltiin hännillä, että nyt menee hyvin. Niin oli Tepsikin hännillä!!!

Mikään urheilutapahtuma ei ole vituttanut minua näin pitkään kuin KalPan tippuminen pois finaalipeleistä. Tämän piti olla KalPan vuosi.

 

[hweta]

3. Ketju-lottoa
Tuntuu että koko kausi mentiin sekavilla kokoonpanoilla. En nyt tästä tiedä tarkemmin mutta itsestä tuntuu että pitkän kauden aikana on aikaa antaa kavereille tutustua toisiinsa ja sitten keväällä ketjut ovat iskussa. Myös mv-valinnat ihmetytti. Kauden aikana yhteen aikaan Ahosta peluutettiin jääräpäisesti kun Järvisellekin olisi kannattanut antaa useammin pelivuoro. Ei kuitenkaan järin suunta eroa ollut tasoissa. Playoffissa taas Ahonen aloitti loistavasti Tappara-sarjan mutta kun kerho sarjassa alettiin vaihdella maalivahtia joka peliin, Ahosenkin paletti meni sekaisin.

Aika samoilla linjoilla kanssasi. Harvassa pelissä oli enää samat ketjut, kun edellisessä ottelussa oli. En tiedä mitä sillä haettiin takaa, luulisin, että Peksi ajatteli sen niin että yritti löytää jokaisen pelaajan vahvuuden ja sovittaa niitä yhteen muiden kanssa. Valitettavasti tämä ei aina toiminut. Junnuketjut olivat mielestäni erittäin hyvin koottuja, ne saivat pelattua lähes aina sitä hyökkäyspään peliä, mitä pelikirjassa oli. Mutta puolustussuuntaan tuli sitten pahoja paikkoja, kokemusta niihin ketjuihin toki voisi ottaa (tai sitten ottaa tavaksi, ettei liian kovia riskejä).
Ja koko ajan otteluiden aikana ketjut elivät, en tiedä oliko siinäkään oikein järkeä. Kyllähän pienet muutokset ymmärtää, mutta joskus ne olivat aika radikaaleja.
Toivottavasti ensi kaudella ketjut olisivat selkeämpiä ja enemmän pysyviä.

Lisäksi ylivoimapeli ei taaskaan toiminut sillä tasolla, millä mestarijoukkueen (vertaa TPS) yv-peli pitäisi toimia. Tämäkin on täysin käsittämätöntä, kyllä tuolla rosterilla pitäisi verkon heilua ylivoimalla.

Tässä asiassa samaa mieltä. Valitettavasti näytti siltä, että paljon luotettiin Anderssoniin yv:llä, eli haettiin hänelle paljon paikkoja. Kuitenkin vastustaja tiesi jo runkosarjan perusteella, että kaverilla on kova ja hyvä laukaus ja näin he pyrkivät pitämään Aatamin kiinni. Siitä kertovatkin jo kyseisen pakin maalitilastot poffeista. Kiiskinen oli varmasti Virran papereissa erittäin tärkeä lenkki yv:lle, mutta Kisun loukkaantuminen vei todennäköisesti aika suuren idean yv:stä (enkä tässä nyt siis väitä, että Kisu olisi pelastanut koko homman). TPS veti välillä poffeissa yv:n kolmella ketjulla. Miksi KalPa ei tee samoin? Mielestäni olisi enemmän kuin suotavaa laittaa nuoriakin pyörimään ylivoimaan. Kyllä ymmärrän toki, että kokeneet siellä häärivät ja saavatkin tilanteita aikaan, mutta jos pyörität kahdella ketjulla yv:t, niin pakostakin alkaa painamaan ja tulee se väkisin yrittäminen ja sitä kautta hakataan päätä seinään.
Mielestäni vastuuta erikoistilanteista voitaisiin jakaa ensi kaudella.

Tuli vaan mieleen, että kuinka paljon tämän kauden pettymys lisää paineita ensi kaudelle? Kuitenkin se mitali on tavoite ja jos/kun ensi kaudella todennäköisesti tavoite on taas ensin poffit, sitten mahdollinen mestaruus, niin ei kai yhdistelmä kuse silmään?

 

[Brent Sapergia]

Ylivoimapeli olikin se yksi aihe joka unohtui omasta analyysistä. Monta kautta peräkkäin on menty surkealla yv:llä ja tällä kaudella oli yv:hen heittää huikea porukka mutta tulosta ei tullut. Tai tulihan niitä määrällisesti kuitenkin ihan hyvin mutta prosentit jäivät surkeiksi. Tähän jos ei pexillä riitä luovuus niin ehdotan Pelicans mallia muutaman vuoden takaa. Ara jakoi jokaiselle koutsille oman yv kentän ja luovuus näkyi hyvin eri kenttien välillä. Tai jotain pitää keksiä jos tuo ei kelpaa.