-Gasthaus Elina, Nakkila. Vanhan ajan oikea kyläbordelli josta taisi saada rahaa vastaan myös ruokaa ja juomaa? Vuosituhannen vaihteen tienoiila taisi mennä luukut (heh!) kiinni.
Ko. kyläbordellia googletellessani päädyin City-lehden
Suomi Tour 2001-juttuun ja siellähän mainittiin myös oman nuoruuteni kantapaikka eli teinihelvetti Rubiini. Tosin jutussa nimi ja osoite on väärin kirjoitettuna.
City-lehti kirjoitti:
Alkudrinksujen jälkeen voikin siirtyä kaupungin ykköspaikkaan Robin 2000 Night Clubiin Kauppiaskadulle. Diskon ulko-ovessa ikärajaksi ilmoitetaan laveasti "n. 20 vuotta", ja Jarin mukaan asiakaskunta koostuu 12–35-vuotiaista. Night clubin menoa kuvaa paikallisen nuorison sille antama lempinimi Fight Club.
Osoitehan tuolloinkin oli Asemakatu 1 ja kaveriporukkani yksi vitseistäkin kuului, että mitä eroa on Intelligent Traffic Management Finland Oy:n nykyisellä operatiivisella johtajalla ja Asemakadulla? No, Asemakatu kulkee Rubiini ohitse. Virallisia nimiä sitten olikin toki rakkaalla lapsella selkeän sekalaisista omistajuus- ja verostuskuvioista johtuen vaikka kuinka ja netistä löytyivät mm. seuraavat: R.B.N. 2000, RBN 2002, Rubin 2000 ja R.B.N. Club Rubin, mutta Rubiinihan, tai tekijämiesten piireissä Timantti, tuo aina oli.
Vuoden 2002 Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksen
fuksiopas kuvaa menomestaa aikalailla oikeellisesti.
Aikalaiskuvaus vuodelta 2002 kirjoitti:
Kouvolan korkein teini-indeksi. Musiikki suomirokista teknoon. Livenä ajankohtaisia hittibändejä tai strippareita.
Ensimmäinen muistikuva allekirjoittaneella Rubiinista on kun täysi-ikäistynyt kaveriporukkamme oli eturivissä seuraamassa
Pets-duoa ja heidän hytkyviä nelosiaan. Vahvan saunailtapohjustuksen jäljilta mitään kovin selkeitä muita muistoja ei illasta maitorauhasten lisäksi jäänyt, mutta se oli kuitenkin alku kauniille ystävyydelleni kyseisen juottolan kanssa.
Lukiossa 5-25 henkilön kaveripiirimme löysi kuitenkin tiensä tasaisesti aina perjantaisin Rubiiniin. Peruskuvio oli, että perjantaina pämpätään (tai eihän se tuolloin mitään kovin reteää touhua lopulta ollut useinkaan, jo ihan finanssipoliittisista syistä) ja lauantaina ajellellaan sitten isän autolla kerraten edellisillan saavutuksia tai sitten nyhjättiin tyttöystävän kanssa.
Aluksi muistan Rubiini kanssa jonkinlaisena fight clubina, koska harva se kerta siellä jotkut Inkeroisten kuulapäät pyörivät kerällä paskaisella kokolattiamatolla toisiaan tai portsareita muksien. Tämäkin kansanperinne sitten lopulta katosi aika pian ja näitä väliaikaesityksiä ei enää pahemmin nähty.
Tuo ikärajakin, eli noin 20 vuotta, piti ihan hyvin paikkansa, Teinimestahan tuo oli, mutta siinä 18-22 vuoden kypsässä iässä ja Kouvostoliiton tuolloisella tarjonnalla toimi kuin tupakka. Nuorin kenen kanssa tuonne olen sisään mennyt oli 14-vuotias kaverin pikkuveli, mutta kyllähän tuolla 16-vuotiaat joukkuekaverit saunailtojen jatkoille myös aina sisään uitettiin.
Rubiinilla oli myös ns. kanta-asiakasiltoja, joissa sai juoda laimeaa olu... kaljaa tai laimeaa päärynäsiideriä pari tuntia ennen avaamista, niin paljon kuin napa veti. Totta helvetissä nuo kuumottivat lukiolaispoikaa ja kun kaverimme oli tuollaisen lipareen itselleen saanut, niin tottakai se väärennettiin sitten lukiomme monistuskoneella vaikka kuinka monesti. Jännäkakka housuissa sitten istuttiin ko. yökerhon penkillä jo varmaankin tuntia ennen aukeamista, kun ohi kävellyt portsari totesi meille, että "kyllä me tiedetään, että ne teidän liput on väärennettyjä". Noh, toisaalta mitäpä tuosta, koska ko. poke oli myös lukiokavereita ja ei kun sisään vaan. Ilta päättyikin sitten hyvin nopeasti, kuten nuorena ja kokemattomana usein ilmaisen viinan jutuissa käy ja onneksi sain ihan sattumalta toisilta kavereiltani kyydin kotiin puolitiedottomassa tilassa. Edelleen muistan, kun todella sumeassa tilassa pystyin tunnistamaan minulle huudelleen porukan tuttavikseni, koska mukana oli 164,4357689 senttimetriä pitkä ystäväni, jonka kokonsa puolesta pystyin identifioimaan.
Myöhemmällä Rubiini-uralla noita kanta-asiakasiltalappuja alkoi sitten sadelle ihan pyytämättä ja yllättäenkin, mutta järkeistyneenä tuosta taisin jättää ne väliin ja antaa eteenpäin. Kerrankin eteenpäin luovuttamani lappu oli tosin suistanut kaverini kaulaa myöten Tanttarin lumenkaatopaikan suohon, josta soitteli minulle keskellä yötä kiitokset, kun oli ylös päässyt.
Rubiinissa tapasin myös ensimmäistä kertaa vaimoni ja vaikka tämä satumainen romanssi, jota elämme, ei vielä siitä lähtenytkään käyntiin, niin molemmat kyllä muistavat ko. kohtaamisen tanssilattialla.
Rubiini oli kulta-aikoinaan aina täyteen ammuttu ja imagojonoa riitti parhaimmillaan Cumuluksen nurkan taakse, mutta kyllähän tuollakin aikalailla ne samat perusnaamat viikosta toiseen pyörivät. Näin nopeasti mieleen muistuu ainakin venäläinen nuori neito, joka kulki tanssityylinsä takia nimellä Käärmeenlumoaja sekä eräs
viime eduskuntavaalien ehdokas, meille Super-Spuge, joka hyökkäsi aina tiskille jääneiden kuittien perään, ilmeisesti luullen niiden olevan seteleitä. Paljon muitakin ns. hahmoja tuolla oli.
Perusmenoa tuolla oli, että joku kaatoi oluttuopin toisen päähän, mutta ei kai siinä, ilta jatkui. Jengi myös avoimesti nappaili pulloja baaritiskiltä ja kuljeskeli ne käsissään pitkin baaria. Kerran helsinkiläinen tuttu ihmetteli paikan menoa ja demonstraation omaisesti toinen kaverini kolasi kaikki pöydällä olleet lasit lattialle ilman, että kukaan paikassa kiinnitti siihen mitään huomiota ja kysyi, että missä Helsingissä voi tehdä näin? Hauska leikki oli myös se, että kysyttiin kaverilta, että paljon esim. kauluspaita on maksanut ja jos vastaus oli joku 15 euron H&M-paita, niin nopealla nykäisyllä paidasta napit irti ja frendille pelti paljaaksi. Tämän jälkeen lompakosta toki mainittu korvaus käteen ja taas ilta jatkui kuin ei mitään.
Baarissa oli myös usein ohjelmaa ja se vaihteli HIM:n keikoista timokahilaismaisiin miesstrippareihin, jotka veivasit rannekelloa ja muuta penisorigamia juhlayleisön iloksi ja hämmennykseksi. Kerran jonkun DJ-kisan jälkeen Mikko ”Peltsi” Peltola löytyi wc-kopista sammuneena, mutta pienen herättelyn jälkeen Peltsi lähti kuin raketti mukaan baaritiskille.
Pahemmin tuonne ei tarvinnut pohjia edes ottaa, koska tuolloin ehkä se pahin viinalla läträily ei ollut pääpointti vaan jotain kiinnostusta oli myös esim. vastakkaiseen sukupuoleen. Muistan edelleen, kun jäädyin hitaita tanssiessa yhden jumalaisen nahkahousun kanssa, vaikka siinä olisi ollut paikka päästä tinttaamaan kiekko vähän näyttävämpään etu- ja takaressuun. Kyllähän nuo reissut ajoittain coitukseen päättyivät, mutta pääasia usein oli vain hauskanpito, ei ns. napaketun naaraus.
Jos tuolla halusi pämpätä, niin sekin onnistui suopeissa 10 mk / 2 €-illoissa, joihin ei pahemmin pohjia tarvinnut rakennella. Rubiinin mennessä jossain vaiheessa remonttiin tarjoiltiin viimeinen tunti ilmaista viinaa koko yökerholle. Tiedä sitten menikö ihan pykälien mukaan, mutta mitäpä noista.
Tavallaan loogisesti ajatellen, niin olihan tuo aika karmea mesta, mutta toisaalta todella iso pala nuoruutta. Monesti ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että voi kun pääsisi vielä yhdeksi illaksi vanhaan Rubiiniin. Good times.
