Toivottavasti joku poimisi. Utahissa tilanne on aika nihkeä.
Jännä miten tämä taas meni suomalaispakin kanssa. Toissakaudella hyvät tehot ja näytti olevan oikealla tiellä, mutta viimeiset kaksi kautta ovatkin olleet alamäkeä.
Jännä miten tämä taas meni suomalaispakin kanssa. Toissakaudella hyvät tehot ja näytti olevan oikealla tiellä, mutta viimeiset kaksi kautta ovatkin olleet alamäkeä.
Kun katsoo vaikkapa 2017 draftia, niin ei ne muidenkaan maiden ykköskierroksen puolivälissä varatut pakit keskimäärin ole mitään hääppöistä uraa kyenneet tekemään. Draftissa sijoilla 14-18 menivät pakit Foote, Brännström, Välimäki, Liljegren ja Vaakanainen. Näistä Foote osoittautui ylivoimaisesti paskimmaksi varaukseksi ja sitten muiden osalta on se tilanne, että roikkuvat kyllä NHL:ssä, mutta ei heille nyt mitään erityisen menestyksekästä uraa voi povata. Sitten ykköskierroksen häntäpäässä varattu Jokiharju on ainakin tähän mennessä luonut kovemman NHL-uran kuin kukaan noista puolivälissä varatuista.Tämä on kyllä yksi modernin suomalaisen jääkiekon tragedia näiden lahjakkaiden -98 ja -99 - ikäluokan pakkien läpimurto NHL:ään. Varmasti monella oli aikanaan mielessä, että tästä porukasta aika moni lyö ihan suht isostikin NHL:ään ja näistä rakentuu aika solid pohja miesten maajoukkueeseen 2020- ja pitkälti myös 2030-luvulle.
Juolevi (-98) tietysti se kaikista surullisin tapaus minkä kaikki jo tietääkin, että miten hommassa kävi. Ja tällä hetkellä taitaa selkä olla sellaisessa kunnossa, että saa nähdä tuleeko minkäänlaista kummempaa uraa edes Euroopassa.
Välimäki (-98) myös ykköskierroksen puolivälin varaus ja yritystä on ollut, mutta kuten tämän hetkinen tilanne näyttää niin taas ollaan vähän siinä vedenjakajalla. Kiekolliseen rooliin tuo varmaan pitäisi saada raivattua, mutta ei vaan taida ihan riittää edes NHL-joukkueiden 2. korin kiekolliseksi kaveriksi puhumattakaan ykkös-YV:n pyörittäjäksi.
Vaakanainen (-99) kärsinyt läpi NHL-uransa järkyttävästä määristä loukkaantumisia Juolevin tavoin ja vaikka tällä hetkellä Rangersista paikka löytyykin pakkikuusikosta niin vaikea nähdä tuonkaan olevan mitenkään supervakaalla pohjalla ainakaan tuon kokoluokan seurassa missä menestystä kaivataan jokaisella kaudella. Anaheimin aika oli myös aikamoista tarpomista eli aika jännäkin, että Rangersista sitten roolia on edes senkään vertaa löytynyt.
Jokiharju (-99) alkaa olla myös pienellä vedenjakajalla sen puoleen, että umpisurkeassa Buffalossakin rooli on selvästi ollut pienentymään päin aikaisempiin kausiin verrattuna ja katsomossa on tässäkin tapauksessa taidettu istua. Jokiharjun kohdalla ehkä suurin kysymysmerkki itselle on se, että mikä/mitkä on ne vahvuudet NHL-tasolle millä pitkä ja menestyksekäs ura tullaan tekemään? Ei tuo ainakaan näytä isompaa kiekollista roolia saavan NHL-tasolle ja riittääkö tuo koko sitten rakentamaan uraa varsinaisena peruspakkinakaan? Ehkä se tietynlainen monipuolisuus voi kuitenkin Jokiharjun pitää vielä kartalla siellä jossain 3. parissa tulevina kausina.
Jos Miroa ei lasketa, niin näistä -98-99 pakeista tuntuu että Välimäellä pitäisi olla jopa parhaat mahdollisuudet NHL-uraan. On kokoa, on kiekollista taitoa, mutta ei. Ensimmäinen kausi Arizonassa oli sen verran vahva, että en olisi odottanut miehen valuvan enää takaisin rotaatiopakin rooliin. Utahin pelejä ei ole tullut seurattua, että en sitten tiedä mikä varsinaisesti mättää.Tämä on kyllä yksi modernin suomalaisen jääkiekon tragedia näiden lahjakkaiden -98 ja -99 - ikäluokan pakkien läpimurto NHL:ään. Varmasti monella oli aikanaan mielessä, että tästä porukasta aika moni lyö ihan suht isostikin NHL:ään ja näistä rakentuu aika solid pohja miesten maajoukkueeseen 2020- ja pitkälti myös 2030-luvulle.
Juolevi (-98) tietysti se kaikista surullisin tapaus minkä kaikki jo tietääkin, että miten hommassa kävi. Ja tällä hetkellä taitaa selkä olla sellaisessa kunnossa, että saa nähdä tuleeko minkäänlaista kummempaa uraa edes Euroopassa.
Välimäki (-98) myös ykköskierroksen puolivälin varaus ja yritystä on ollut, mutta kuten tämän hetkinen tilanne näyttää niin taas ollaan vähän siinä vedenjakajalla. Kiekolliseen rooliin tuo varmaan pitäisi saada raivattua, mutta ei vaan taida ihan riittää edes NHL-joukkueiden 2. korin kiekolliseksi kaveriksi puhumattakaan ykkös-YV:n pyörittäjäksi.
Vaakanainen (-99) kärsinyt läpi NHL-uransa järkyttävästä määristä loukkaantumisia Juolevin tavoin ja vaikka tällä hetkellä Rangersista paikka löytyykin pakkikuusikosta niin vaikea nähdä tuonkaan olevan mitenkään supervakaalla pohjalla ainakaan tuon kokoluokan seurassa missä menestystä kaivataan jokaisella kaudella. Anaheimin aika oli myös aikamoista tarpomista eli aika jännäkin, että Rangersista sitten roolia on edes senkään vertaa löytynyt.
Jokiharju (-99) alkaa olla myös pienellä vedenjakajalla sen puoleen, että umpisurkeassa Buffalossakin rooli on selvästi ollut pienentymään päin aikaisempiin kausiin verrattuna ja katsomossa on tässäkin tapauksessa taidettu istua. Jokiharjun kohdalla ehkä suurin kysymysmerkki itselle on se, että mikä/mitkä on ne vahvuudet NHL-tasolle millä pitkä ja menestyksekäs ura tullaan tekemään? Ei tuo ainakaan näytä isompaa kiekollista roolia saavan NHL-tasolle ja riittääkö tuo koko sitten rakentamaan uraa varsinaisena peruspakkinakaan? Ehkä se tietynlainen monipuolisuus voi kuitenkin Jokiharjun pitää vielä kartalla siellä jossain 3. parissa tulevina kausina.
Eikä se ainakaan sen kummemmin ole mennyt myöskään noilla kesän -17 kakkoskierroksen varauksilla Robin Salolla (-99) ja Eemeli Räsäsellä (-99). Ensimmäinen pelailee SHL:ssa hyvällä menestyksellä ja jälkimmäinen paketoi jo uransa alle 25v iässä pelaillen viimeiset vuodet Tanskassa ja Ruotsin 2. tasolla.
Onneksi on sentään Miro Heiskanen!
Kai tämä kaikki kertoo aika hyvin myös siitä, että kuinka vaikea NHL-tason pakiksi on lopulta murtautua pitkässä juoksussa. Vakiopaikkoja on aika vähän kuitenkin tarjolla.
Tämä on kyllä yksi modernin suomalaisen jääkiekon tragedia näiden lahjakkaiden -98 ja -99 - ikäluokan pakkien läpimurto NHL:ään. Varmasti monella oli aikanaan mielessä, että tästä porukasta aika moni lyö ihan suht isostikin NHL:ään ja näistä rakentuu aika solid pohja miesten maajoukkueeseen 2020- ja pitkälti myös 2030-luvulle.
Juolevi (-98) tietysti se kaikista surullisin tapaus minkä kaikki jo tietääkin, että miten hommassa kävi. Ja tällä hetkellä taitaa selkä olla sellaisessa kunnossa, että saa nähdä tuleeko minkäänlaista kummempaa uraa edes Euroopassa.
Välimäki (-98) myös ykköskierroksen puolivälin varaus ja yritystä on ollut, mutta kuten tämän hetkinen tilanne näyttää niin taas ollaan vähän siinä vedenjakajalla. Kiekolliseen rooliin tuo varmaan pitäisi saada raivattua, mutta ei vaan taida ihan riittää edes NHL-joukkueiden 2. korin kiekolliseksi kaveriksi puhumattakaan ykkös-YV:n pyörittäjäksi.
Vaakanainen (-99) kärsinyt läpi NHL-uransa järkyttävästä määristä loukkaantumisia Juolevin tavoin ja vaikka tällä hetkellä Rangersista paikka löytyykin pakkikuusikosta niin vaikea nähdä tuonkaan olevan mitenkään supervakaalla pohjalla ainakaan tuon kokoluokan seurassa missä menestystä kaivataan jokaisella kaudella. Anaheimin aika oli myös aikamoista tarpomista eli aika jännäkin, että Rangersista sitten roolia on edes senkään vertaa löytynyt.
Jokiharju (-99) alkaa olla myös pienellä vedenjakajalla sen puoleen, että umpisurkeassa Buffalossakin rooli on selvästi ollut pienentymään päin aikaisempiin kausiin verrattuna ja katsomossa on tässäkin tapauksessa taidettu istua. Jokiharjun kohdalla ehkä suurin kysymysmerkki itselle on se, että mikä/mitkä on ne vahvuudet NHL-tasolle millä pitkä ja menestyksekäs ura tullaan tekemään? Ei tuo ainakaan näytä isompaa kiekollista roolia saavan NHL-tasolle ja riittääkö tuo koko sitten rakentamaan uraa varsinaisena peruspakkinakaan? Ehkä se tietynlainen monipuolisuus voi kuitenkin Jokiharjun pitää vielä kartalla siellä jossain 3. parissa tulevina kausina.
Eikä se ainakaan sen kummemmin ole mennyt myöskään noilla kesän -17 kakkoskierroksen varauksilla Robin Salolla (-99) ja Eemeli Räsäsellä (-99). Ensimmäinen pelailee SHL:ssa hyvällä menestyksellä ja jälkimmäinen paketoi jo uransa alle 25v iässä pelaillen viimeiset vuodet Tanskassa ja Ruotsin 2. tasolla.
Onneksi on sentään Miro Heiskanen!
Kai tämä kaikki kertoo aika hyvin myös siitä, että kuinka vaikea NHL-tason pakiksi on lopulta murtautua pitkässä juoksussa. Vakiopaikkoja on aika vähän kuitenkin tarjolla.
Muutenkin voi olla ihan yleisesti huolissaan suomalaisten NHL-puolustajien tulevaisuudesta. 2000-luvulla syntyneistä puolustajista ainoastaan Ville Heinola on päässyt pelaamaan NHL:n puolella tällä kaudella ja hänkin hyvin satunnaisesti. Eikä siellä liikaa ole jonossa seuraavia ehdokkaitakaan.Jos jollakin on aikaa, niin en laita pahakseni niin jos tuosta pakkien kehittymisestä saisi laajempaa analyysiä. Onko Suomen pakkien kehitys suhteessa huonompaa kuin muilla mailla? Onko pakkien ja hyökkääjien ennusteet draftin jälkeisestä menestyksestä yleisesti samansuuntaisia vai onko pakkien kohdalla enemmän liikkuvuutta ylös ja alas?