Kaunis melodia? Okei. Itse ainakin käsitän sen niin, että se olisi sellainen rauhallisemman puoleinen.
Jo mainituista ainakin aHabin mainitsema <i>Walking In The Air</i>. Varsinkin Nightwishin versio on huikaisevan komea. Nightwishilla noita hienoja melodioita riittää omastakin takaa, en nyt keksi mitään erityistä mainittavaksi, mutta jos T. Holopainen olisi elänyt keskiajalla, hänet mainittaisiin varmaankin samassa lauseessa Mozartin ja muiden kanssa.
Enyalla on paljon komeita melodioita, mutta en sieltäkään pysty oikein yksittäistä esiin nostamaan.
Manic Street Preachersilta mainittakoon <i>The Everlasting</i>, joka ei varmaan juuri esittelyjä kaipaa ja <i>Hibernation</i>, joka kaivannee esittelyjä. Se on From Despair To Where - singlen B-puoli, aika yksinkertainen kappale, mutta jotenkin vain äärimmäisen kaunis ja koruton.
CMX: <i>Siivekäs, Ruoste, Myrskyn Ratsut</i> ja <i>Pelasta Maailma</i> muutamia mainitakseni.
U2: <i>One</i>. Biisi, joka ei ensi kuuntelemalla kuulostanut juuri miltään, mutta on parantunut kuin viini vanhetessaan.
ABBA: <i>The Winner Takes It All, Chiquitita</i> ja aika paljon muita. Björn och Benny tosiaankin osasivat väsätä hyviä sävellyksiä.
Beatles: <i>Let It Be</i>
Hmm. listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Täytyypä kuitenkin mainostaa (taisin jo kerran mainostaakin, mutta mainostetaan uudelleen) bändiä, jonka löysin, kiitos Manic Street Preachersin. Nimittäin McCarthy. Se tuli puuntakaa ja iski kuin tuhat volttia. Bändi teki vuosina 1985 - 1990 kolme albumia ja vinon pinon albumien ulkopuolisia singlejä ja EP:itä ja albumeista varsinkin viimeinen <i>Banking, Violence And The Inner Life Today</i> on suorastaan mestariteos. Kakkosalbumi <i>The Enraged Will Inherit The Earth</i> ei paljoa siitä jälkeen jää, eikä debyytti <i>I Am A Wallet</i>kaan missään tapauksessa huono ole. <i>That's All Very Well But...</i>-kokoelma taas kokoaa suht kattavasti albumien ulkopuolisen tuotannon, mutta unohtaa kaksi viimeistä albumia lähes tyystin. Jos diggailee uudempaa brittipoppia/rokkia tai vanhempaa kuten Smiths, luulisin, että diggaa noitakin. Nostetaan nyt sieltä pari hienoa melodiaakin esiin, vaikkapa <i>Boy Meets Girl So What</i> ja <i>The Drinking Song Of The Merchant Bankers</i>. McCarthyn hajottua kitaristi Tim Gane ja viimeisellä albumilla mukana ollut Laetitia Sadier muuten perustivat tyyliltään varsin erilaisen Stereolabin.
