Kauneimmalta kuulostava kieli?

[-OO-]

Juu, siis sen Horst & Sabina -rakkauden. Siinä sitä feminiinistä osapuolta sanotaan saksanseisottajaksi.

Saksa on fyysisen rakkauden kieli.

 

[Viljuri]

Eilen tuli eksyttyä Yle Radio Ykkösen yöohjelman pariin, ja kyllähän esimerkiksi viitteeksi jäljempänä seuraavana ohjelmisto antoi mielestäni tiettyä osviittaa siihen, että Saksan kielestä on myös muuksi kuin komentokieleksi sotilaallisiin tarkoituksiin, tai sitten kulahtaneelle porno-osastolle: Ma 11.6.2009 00:06 Schubert: Die Schöne Müllerin (Kaunis mylläritär). (Peter Schreier, tenori, ja Konrad Ragossnig, kitara). 01:13 Mahler: Das Lied von der Erde (Laulu maasta). (Kathleen Ferrier, altto, Julius Patzak, tenori, ja Wienin filharmonikot/Bruno Walter).

Mitä taas tulee "homerismiin" Suomen kielen osalta, niin tuskimpa juuri kukaan auttavasti arvostelukykyinen voi pitää vokaalien vänggyttämiseen perustuvaa tuskanparahtelua "kauniina"?

Kielitiede sikseen, itselleni äidinkielestäni tulee mieleen Saharan eteläpuolisen Afrikan moninaiset kielet, joista osa on varsin soinnillisiakin ja siten auttamatta Suomen kieltä "kauniimpia". Lukusanojakin on suunnilleen sama määrä, jos sivuutetaan suorat lainat muista kielistä ja kieliryhmistä! (On syytä muistaa, että kielellistä diversiteettiä siellä on Eurooppaa ja Aasiaa enemmän, eli en tarkoita somalia tässä yhteydessä.)

 

[BitterX]

Suomen vokaalien ja konsonanttien välinen suhde on 100 : 109. Italiassa se on 100 : 108. Italia siis on piirun verran vokaalisempi kieli kuin suomi. Ruotsissa suhde on 100 : 170 ja saksassa 100 : 164.

Onko tämä lausuttujen vai kirjoitettujen vokaalien kohdalla näin? Lausuttuna suomen kieli ei ole mielestäni paljoa sen vokaalivoittoisempi, kuin suuri osa muistakaan kielistä. Kirjoitettuna se näyttää hyvin vokaalivoittoiselta, koska pidennetty vokaali kirjoitetaan tuplana toisin kuin suurimmassa osassa muista kielistä. Samalla mielestäni suomen kielen kirjoitettu yksinkertainen vokaali lausutaan erittäin lyhyenä verrattuna monien muiden kielen yksinkertaiseen vokaaliin. Eli joidenkin muiden kielein yksinäinen vokaali kuulostaa yhtä pitkältä, kuin meidän kirjoitettu kaksoisvokaali.

Esimerkkejä pitkästä vokaaleista muutamassa kielessä:

Suomi: Maatila (tuplana a)
Saksa: Lahm (kirjoitetaan "ah", lausutaan tasan tarkkaan samalla tavalla, kuin tuon suomen sanan maatila "aa")
Latvia: Rīga (tuo i kummallisella viivalla lausutaan samalla tavalla, kuin suomen ii)
Unkari: Győr (kummallisen näköinen ö lausutaan pitkänä: öö)
Mm. ranskan kielessä käytetään puolestaan aksenttimerkkiä pidentämään vokaalia - esim. á lausutaan pidennettynä a:na.

Oikeinkirjoitussäännöt yllämainituissa kielissä vähentävät pitkien vokaalien määrää kirjoitetussa kielessä, mutta lausuttuna pitkiä vokaaleja kyllä löytyy paljonkin.

Kun esim. saksaa äidinkielenään puhuvat kaverini yrittävät lausua kirjoitettua suomen kieltä, he liioittelevat luonnostaan kirjoitettuja tuplavokaaleja aivan käsittämättömän paljon:

esim. hyytyykö hymy on heidän lausumanaan jotakuinkin hyyyytyyyykö hyymy


***

Joku mainitsi tuolla aiemmin tämän suomen kielen baby language:maisuuden... Itsekin olen kuullut saman arvion useasti. Lisäksi suomen kieli on yllättävän pehmeä: kun lausumme nimessämme olevan t-kirjaimen, ulkomaalainen kirjoittaa sen usein d:nä - koska hänen mielestämme meidän t, kuulostaa hänelle d:ltä. Sama tilanne p- ja k-kirjaimien kohdalla, jotka ulkomaalainen usein meidän lausumanamme kirjoittaa b:ksi ja g:ksi. Joskus joku on sanonut, että suomen kieli kuulostaa jotenkin "maapallon ulkopuoliselta" alien-kieleltä. Voin kyllä tämänkin ymmärtää: suomen kielen (ja muiden suomalais-ugrilaisten kielien) sointi on totaalisen erilainen, kuin indoeurooppalaisten kielien (latinalaiset, germaaniset ja slaavilaiset kielet) sointi.

Suomen kieltä kehutaan äärimmäisen kiehtovaksi erilaisuudellaan. Ruma kieli se ei ole - kielemme on ruma vain heikossa kansallisessa itsetunnossamme.

 

[Uleåborgir]

Onko tämä lausuttujen vai kirjoitettujen vokaalien kohdalla näin? Lausuttuna suomen kieli ei ole mielestäni paljoa sen vokaalivoittoisempi, kuin suuri osa muistakaan kielistä. - -

Suomen kieltä kehutaan äärimmäisen kiehtovaksi erilaisuudellaan. Ruma kieli se ei ole - kielemme on ruma vain heikossa kansallisessa itsetunnossamme.

Suhde on kirjoitetusta kielestä. Silti suomi on monessa kielitiedettä käsittelevässä teoksessa mainittu kauniiksi ja sointuvaksi kieleksi avarien vokaalien suuren frekvenssin vuoksi. Kielen kauneutta lisännevät ulkomaalaisten korvissa lisäksi soinnilliset konsonantit kuten r, n, m, l, d, äng-äänne, j, v. Kaksi viimeistä kuuluvat ns. puolivokaaleihin. Niissä hankausta on ääntöelimistössä hyvin vähän ja ne muistuttavat sikäli vokaaleja ja saattavat kuulostaakin ulkomaalaisen korvaan sellaiselta.


Evilin puolesta kirjoitan jo tähän viestiin, että saksan vahvahälyinen r on tuttu muudannen muun elimistön hankauksen yhteydestä.

M.A. Numminen kertoi eräässä haastattelussa, että Saksassa yleisö saa mikro-orgasmeja kuullessaan suomen ä:n. Sama koskee meikäläistä heleästi soinnillista r-äännettä.

Muuan singaporelainen Facebook-kaverini (nainen), joka lukee suomea paikallisessa yliopistossa, kehui suomalaisia -nen-päätteisiä sukunimiä "surrealistisen kauniiksi". Hän oli erityisen kiimassa nimeen Heikki Kovalainen.

Kun Antti Niemi pelasi Southamptonin maalivahtina ja oli todellinen supersankari Southamptonissa, luin lehtijutun, jonka mukaan southamptonilainen perhe oli antanut tyttövauvalleen nimeksi Niemi. Perheen mukaan se oli maailman kaunein sana, mutta nimenä ehdottomasti feminiininen.

Edit: ruotsin kauneimmaksi sanaksi on muuten mainittu sanaa "aderton".

 

[Evil]

Evilin puolesta kirjoitan jo tähän viestiin, että saksan vahvahälyinen r on tuttu muudannen muun elimistön hankauksen yhteydestä.

Heh... En ole kovinkaan analyyttinen saksan suhteen, se vaan kuulostaa mukavalta puolialastoman, nahkasaappaissa keikistelevän amatsonin suusta kuultuna. Olen toki opiskellut saksaa 8. ja 9. luokalla, mutta siitä on jo 20 vuotta aikaa. Yhden lauseen osaan enää: Ich habe eine kleine Wurst in meine Lederhosen.

Tarkemmin ajatellen en tainnut oppia sitäkään koulussa.

 

[Uleåborgir]

En tiedä onko kaunein, mutta ainakin mielenkiintoinen on muuan jossakin Tyynenmeren alueella (?) paikallisesti puhuttu kieli, jossa käytetään pelkästään vokaaliäänteitä.

Sellaista kieltä ei ole olemassa. Kaikissa maailman kielissä on konsonantteja ja konsonantteja on vieläpä aakkostossa aina enemmän kuin vokaaleja.

Juoksevassa tekstissä voi joissakin kielissä olla enemmän vokaaleja kuin konsonantteja.

Kannattaa vilkaista tämä asian selvittämiseksi.

 

[thego]

En viitsinyt nyt kotiinpäin vetää joten valitsin saksan. Jos ei muuten niin ainakin sillä kielellä pystyy kiroilemaan lähes suomenkielen veroisesti.

Ruotsinkielestä monet täällä kirjoittikin ja itse jokin verran ruotsalaisten kanssa aikaa viettäneenä olen ajoittain huomannut, että itsellänikin tahtoo ääniala nousta ainakin piirun verran kun ruotsia yrittää solkata. Toisaalta taas suurin osa ruotsalaisista joiden olen kuullut puhuvan vetävät suomea suht normaalilla äänellä. Ruotsinkielen arvoa taas laskevat nämä hienot kiroilutavat kuten "fy fan!", "jävlä helvete!" tai vaikkapa "avgrunds bök!".

 

[Viljuri]

Sellaista kieltä ei ole olemassa. Kaikissa maailman kielissä on konsonantteja ja konsonantteja on vieläpä aakkostossa aina enemmän kuin vokaaleja.

Ehkä mahdollisesti liian kategorisesti ilmaistu, kun ajattelee, että esimerkiksi tälläisiä kieliä on vähintäänkin ollut: Silbo Gomero language (Wikipedia)

 

[Uleåborgir]

Ehkä mahdollisesti liian kategorisesti ilmaistu, kun ajattelee, että esimerkiksi tälläisiä kieliä on vähintäänkin ollut...

Vihellyskielten fonetiikka perustuu frikatiiveihin eli hankausäänteisiin. Ne ovat siis konsonantteja kuten f ja s tai h.