Suomen vokaalien ja konsonanttien välinen suhde on 100 : 109. Italiassa se on 100 : 108. Italia siis on piirun verran vokaalisempi kieli kuin suomi. Ruotsissa suhde on 100 : 170 ja saksassa 100 : 164.
Onko tämä lausuttujen vai kirjoitettujen vokaalien kohdalla näin? Lausuttuna suomen kieli ei ole mielestäni paljoa sen vokaalivoittoisempi, kuin suuri osa muistakaan kielistä. Kirjoitettuna se näyttää hyvin vokaalivoittoiselta, koska pidennetty vokaali kirjoitetaan tuplana toisin kuin suurimmassa osassa muista kielistä. Samalla mielestäni suomen kielen kirjoitettu yksinkertainen vokaali lausutaan erittäin lyhyenä verrattuna monien muiden kielen yksinkertaiseen vokaaliin. Eli joidenkin muiden kielein yksinäinen vokaali kuulostaa yhtä pitkältä, kuin meidän kirjoitettu kaksoisvokaali.
Esimerkkejä pitkästä vokaaleista muutamassa kielessä:
Suomi: Maatila (tuplana a)
Saksa: Lahm (kirjoitetaan "ah", lausutaan tasan tarkkaan samalla tavalla, kuin tuon suomen sanan maatila "aa")
Latvia: Rīga (tuo i kummallisella viivalla lausutaan samalla tavalla, kuin suomen ii)
Unkari: Győr (kummallisen näköinen ö lausutaan pitkänä: öö)
Mm. ranskan kielessä käytetään puolestaan aksenttimerkkiä pidentämään vokaalia - esim. á lausutaan pidennettynä a:na.
Oikeinkirjoitussäännöt yllämainituissa kielissä vähentävät pitkien vokaalien määrää kirjoitetussa kielessä, mutta lausuttuna pitkiä vokaaleja kyllä löytyy paljonkin.
Kun esim. saksaa äidinkielenään puhuvat kaverini yrittävät lausua kirjoitettua suomen kieltä, he liioittelevat luonnostaan kirjoitettuja tuplavokaaleja aivan käsittämättömän paljon:
esim. hyytyykö hymy on heidän lausumanaan jotakuinkin hyyyytyyyykö hyymy
***
Joku mainitsi tuolla aiemmin tämän suomen kielen baby language:maisuuden... Itsekin olen kuullut saman arvion useasti. Lisäksi suomen kieli on yllättävän pehmeä: kun lausumme nimessämme olevan t-kirjaimen, ulkomaalainen kirjoittaa sen usein d:nä - koska hänen mielestämme meidän t, kuulostaa hänelle d:ltä. Sama tilanne p- ja k-kirjaimien kohdalla, jotka ulkomaalainen usein meidän lausumanamme kirjoittaa b:ksi ja g:ksi. Joskus joku on sanonut, että suomen kieli kuulostaa jotenkin "maapallon ulkopuoliselta" alien-kieleltä. Voin kyllä tämänkin ymmärtää: suomen kielen (ja muiden suomalais-ugrilaisten kielien) sointi on totaalisen erilainen, kuin indoeurooppalaisten kielien (latinalaiset, germaaniset ja slaavilaiset kielet) sointi.
Suomen kieltä kehutaan äärimmäisen kiehtovaksi erilaisuudellaan. Ruma kieli se ei ole - kielemme on ruma vain heikossa kansallisessa itsetunnossamme.