"Kaukaloiden Koskela" lopettaa - Kiitos Jere Lehtinen!

[Alkiolainen]

TÄMÄ aamu alkoi niin kuin kaikki muutkin silloin, kun jääkiekkokausi on käynnissä: avasin Ylen teksti-tv:n tarkastaakseni viime yönä pelattujen NHL-otteluiden tulokset. Tällä kertaa en ennättänyt edes näppäillä perinteistä 235 –sivua, kun silmiini jo pomppasi pääsivun alimmainen otsikko: ”Jere Lehtinen lopettaa NHL-uransa”.

JÄÄKIEKKOA yhä edelleen ”kohtuullisesti seuraavana” en voi sanoa tämän Lehtisen lopettamispäätöksen tulleen minulle – ja tuskin muillekaan – mitenkään jättisuurena yllätyksenä, siksi paljon loukkaantumisista tämä vuoden 1999 Stanley Cup-mestari, vuoden 1995 maailmanmestari, nelinkertainen olympiamitalisti ja kolminkertainen Selke Trophy-voittaja on kärsinyt. Mutta siitä huolimatta tämä tietyllä tavalla pysäyttää – ei voi mitään.

MIELEENI on jäänyt toisen suomalaisen Stanley Cup-voittajan Ville Niemisen sanat Lehtisestä Torinon olympiakisojen aikaan lähes viisi vuotta sitten. Tämä tamperelainen suurisuu – ihan kirjaimellisestikin – ilmoitti Jeren olevan oma ykköspelaajansa hänen kuvitteelliseen unelmajoukkueeseensa, koska Lehtinen ei kuulemma ollut neljännesvuosisataan tehnyt jääkiekkokaukalossa käytännössä yhtään virhettä. Niemisellä suu käy, sehän tiedetään, mutta niin, kuka tosiaan muistaa Jere Lehtisen joskus ns. mokanneen maajoukkueessa? Minä en ainakaan. Hirveän usein hän ei sortunut näkyviin virheisiin myöskään leipätyössään NHL:ssä – siitä todisteena ovat kolme parhaan puolustavan hyökkääjän Selke-palkintoa kirjahyllyssä. Muilla meikäläisillä pelimanneilla niitä ei ole yhtään ja ihan heti huomenna ei ole tulossakaan.

KUTEN sanottu, Lehtinen saavutti omalla pelaajaurallaan monella mittarilla enemmän kuin yksikään toinen suomalaispelaaja. Siitä huolimatta hän ei ole koskaan noussut kaikkein isoimpiin otsikoihin eikä hän itsekään ole pitänyt melua itsestään. Iso plussa hänelle on annettava siitäkin, että hän aina sopeutui joukkueissaan niihin rooleihin, mitä kulloinkin on ollut tarjolla. Paljon puhuva esimerkki tästä oli viime talven Vancouverin olympiakisojen pronssiottelu, jossa Lehtinen pelasti kerran ns. varman maalin maaliviivalta ja toisen kerran esti heittäytymällä slovakialaispelaajan Suomen maalille suuntaaman vaarallisen laukauksen. Olkoon Jere sitten kuinka puolustava hyökkääjä tahansa, mutta yleensä nämä tehtävät kuuluvat joko joukkueen maalivahdille tai puolustajille.

MITÄ enemmän Jere Lehtistä jääkiekonpelaajana miettii, sitä enemmän hänestä ainakin minulle tulee mieleen Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Vilho Koskela – mies, joka loppuun asti antoi vain tekojen puhua puolestaan. Tällaisia persoonia soisi niin kiekkokaukaloissa kuin meitä ympäröivässä yhteiskunnassakin olevan paljon nykyistä enemmän.

 

[sladdi#17]

Kyllä itseäni myös kosketti kovasti uutinen Lehtisen lopettamisesta. Ainoa asia joka miehessä jäi harmittamaan, ettei koskaan kyennyt palaamaan kotiinsa pelaajana.

Toisaalta jos kroppa on täysin turta ja ukolla sellainen luonne että jos suinkin vaan pelaamaan pystyisi tekisi sen siellä missä on luonut aivan omaa luokkaansa olevan uran suomalaiseksi pelaajaksi eli yhdessä ja ainoassa joukkueessa maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä niin olkoon sitten niin.

Sankareita ei pitäisi verrata toisiinsa ja Lehtisen kohdalla vertailu kehenkään muuhun ei ole millään tavalla tarpeellista, mutta miehen arvoa kannattaa kuitenkin miettiä myös siltä kantilta että Lehtisen saavutukseen ei ole pystynyt järin moni pelaaja.

Esimerkikkinä voidaan ottaa kaksi Jerelle läheistä pelaajaa ja uraa. Lehtisen kaikkien aikojen sentteri Mike Modano ja sentteri maajoukkueessa Kapteeni Koivu eivät pystyneet samaa temppua tekemään vaan ura vei jäähdyttelemään muihin organisaatioihin, kun omassa pesässä muut vain ajoivat ohi. Lehtinen olisi kelvannut vielä toiseen kotiinsa Dallasiin, mutta mailit tuli täyteen.

Vaikka mailit pelaajana tulikin täyteen uskon kuitenkin että kilometrejä on vielä jääkiekon parissä jäljellä ja mikä tahansa rooli johon tälläinen kaveri saadaan ensimmäiseen kotiinsa Espooseen on perusteltu.

Taidanpa seuraavaksi mennä ja naputella Lehtisen #10 Kiekko-Espoo paidan seinälle. Heti tuohon Blues lipun viereen tai miksei vaikka hieman yläviistoon.

Kova jätkä.

 

[Surukuku]

Hattu päästä ja kumarrus Jeren saavutuksille - ja myös sille, että tämän tason kaverina pelasi kuitenkin vain yhdessä NHL-seurassa koko uransa - saavutus sinänsä.

Jere nousi näkyviin Kurren maajoukkueiden legendaarisen Tupu-Hupu-Lupu-ketjun myötä ja oli siitä lähtien vakiokamaa arvokisojen joukkueissa. Ne, jotka pelistä jotakin ymmärtävät, osasivat/osaavat antaa arvon hänen panokselleen ko. joukkueissa nimekkäimpien pelaajien rinnalla; itse hän ei numeroa itsestään koskaan tehnyt.

Hänessä kulminoituu jotakin niin perin suomalaista, jota täällä on verrattu Tuntemattoman Koskelaan eikä huono vertaus ollenkaan. Osaksi juuri siksi hän on ollut yksi minunkin ehdottomia suosikkejani niin maajoukkueissa kuin NHL:n suomalaispelureissakin.

 

[Salama15]

Ensin propsit otsikolle, Ville Vaitelias...

Ken Hitchcock sen tiivisti:"Häntä parempaa kahden suunnan pelaaja on vaikea löytää. Hänet pystyi laittamaan mihin ketjuun tahansa ja hän teki automaattisesti ketjusta paremman."

Itse olen käyttänyt Jerestä sanontaa, että hän mahtuisi [terveenä] minkä tahansa jääkiekkojoukkueen kahteen ensimmäiseen kenttään, mukaanlukien maajoukkueet.

Upea ura, upeat saavutukset ja upea mies => espoolainen jääkiekkoilu kaipaa tällaista kummisetää, joten eiku teretulemast takaisin any time!

 

[Noitarumpu]

Kovin on vaatimaton osallistuminen Jere Lehtistä koskevaan avaukseen. Ehkä hän on sitten pitänyt turhankin pientä profiilia itsestään. Omiin silmiini ei ainakaan ole osunut pröystäilyt autokokoelmilla yms. Hieno pelaaja ja joukkueensa arvostus näkyy tosiaan siinä, että hänen ei ole tarvinnut vaihtaa vaan on pelannut samassa porukassa koko ajan. Taitaa olla aika harvinaista rapakon takana?

Kiitokset rehdille Jerelle monista ilonhetkistä, jotka olet meille suomalaisille antanut, kun olet hienosti edustanut maatamme. Toivottavasti sinulla on kunnon aineksia valmentajaksi, kaikista pelaajista kun ei sellaista automaattisesti tule. Tuolla kokemusmäärällä aivan varmasti työmaata tulisi riittää lajin nimeltä jääkiekko parissa.

Kaikkea hyvää elämääsi.

 

[lätkämies]

Nyt yksi suurista Suomikiekon menestysvuosien ikoneista sitten loppullisesti poissa.. Jere oli oikea supermies kentällä oli neloskentässä aina se paras rouhija tai sitten vaikka ykköskentässä maalipyssynä.. Rooli kuin rooli Jere sen hoisi, kolmen Selken arvoisesti ja Selkeä ei noin vaan jaella.. Suurimpia muistoja on tietenkin MM-95, Nagano-98, Stanley Dallasissa 1999, Torino-06 sekä Moskovan MM-Kisojen ratkaisu rankkari Usaa vastaan! ''Nyt on Jere paikka iskeä! Aiiiii ja sinne meneee Lehtinen iskee yläkulmaan!'' Harmi että aika teki työnsä Jerenkin kohdalla eikä paikat kestäneet pidempään, kunnossa oleva Jere olisi vieläkin kovaa valuuttaa liigassa kuin liigassa, myös maajoukkueessa.

Kiitos JERE LEHTINEN upeista hetkistä kiekon parissa, ja onnea loppuelämään!

 

[eläin]

Kyllähän Jerestä ja monet puhui tossa "Suomalaiset NHL:ssä" topicissa ,mutta tottakai kaveri ansaitsee oman ketjun tänne.

Upea ura, ja ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suomalaista pelaajista. Niinkuin siinä toisessa ketjussa jo mainitsin, Jeren meriitit ovat todella kovat, ja hienona ja erikoisena asiana pidän sitä että joka kerta kuin Lehtinen oli MM-kisoissa 0mukana,niin Suomi pääsi finaaliin.

Ikävää että loukkaantumiset on syy lopettamiseen, mutta upeaa että Jere edusti vain yhtä NHL-seuraa koko uransa ajan.

Kiitos Jere.

 

[VSP73]

On äärimmäisen säälittävää toimintaa "asiantuntevalta" kiekkoväeltämme, mikäli sitä mitataan kirjoittamisten määränä Jatkoajan keskustelupalstan ketjuun Jere Lehtisen kiekkouran lopettamisesta.

Kyseessä on yksi ehdottomasti kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijoista. Väitänpä näin olevan erittäin monellakin mittarilla arvioituna. Tästä ei eri mieltä voi olla kukaan, joka vähäisimmissäkään määrin mainostaa itseään kiekkoasiantuntijaksi. Jeren ainoa "heikkous" oli siinä, että häntä ei pätkänkään vertaa kiinnostanut julkisuus, mediahömppä jne. Niistä saamme lukea aivan liian paljon - ja usein. Sen hoitavat nimeltä mainitsemattomat tyypit.

Jere Lehtinen, # 20 Leijonat / # 26 Dallas Stars.

Tähän saattoi luottaa vain ja ainoastaan aina. Eikä ikinä tarvinnut pettyä. Käsi sydämelle - arvon lukijat - kuinka monen muun ikonimme kohdalla näin voidaan todeta? Kokonaisvaltaisesti? Saku Koivu, Jeren monivuotinen ketjukaveri Leijonista, totesi osuvasti "usein ajoin itseni ulos tilanteesta, mutta aina oli Jere paikkaamassa". Tästä rehellisyydestä pisteet Sakulle, mutta ennen kaikkea Jerelle, joka oli Tuntemattoman Koskelana aina tekemässä kaikkensa joukkueen eteen. Aina.

Jere oli pelaaja, joka teki tilaa, rouhi kulmaväännöt omille, oli aina ensimmäisenä takakarvaamassa, puolustamassa. Maalipaikan auetessa, räpsäytti ranteet lukkoon ja rightilta lähti pommi, joka venytti verkkoa.

NHL:ssa Jere sai - Luojan kiitos - ansaitsemansa kunnian ja arvostuksen. Kolme valintaa NHL:n parhaaksi "kahden suunnan hyökkääjäksi" on meriitti, mitä Suomessa ei ymmärretä arvostaa. Sitä arvostaa todellinen asiantuntijayleisö rapakon takana. Sitä arvostaa esim. monivuotinen Dallas-sentterinsä Mike Modano, joka on usein sanonut oman tehokkuutensa juontavan paljolti Jeren pyyteettömästä työstä ketjun eteen.

Hienointa on se, että saimme nauttia Jeren vaatimattomasta persoonasta, mutta kaukalossa äärimmilleen viedystä nöyryydestä ja työnteosta joukkueen eteen. Se on nyky-yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan katoavaa kansanperinnettä. Valitettavasti. Asiantuntevin kiitos tulee heiltä, joilla oli kunnia pelata Jeren kanssa samassa ketjussa. Olla yhtäaikaa tantereella. Ottaa yhdessä vastaan iskut ja ilot. Jereä ovat jo ehtineet kiittämään miehet, jotka Suuren Taistelijan rinnalla pääsivät nauttimaan soturista, johon saattoi aina luottaa.

Kiitos Mike Modano. Kiitos Saku Koivu. Kiitos Ville Peltonen. Kiitos Teemu Selänne.

Mutta. Ehdottomasti suurimpana.

Kiitos Jere, antoisaa tulevaisuutta. Jättämäsi luistimet ovat turhan suuret!

 

[Sakari78]

NHL:n sivuilta löytyy loistava pätkä Dallas-Carolina-ottelusta, missä yleisö, joukkuekaverit ja valmentajat antavat parin minuutin ajan seisaaltaan suosiota videotaululle poimitulle Jerelle. Ja huomaa Jerestä, että tippa tulee linssiin.

Valitettavasti suoraa linkkiä en onnistunut tuosta saamaan, mutta löytyy, kun skrollaa videoita alaspäin otsikolla "Honoring Jere". Hieno pätkä.

IS:n uutinen.

 

[Blue J]

Tämä on semmoinen ketju, johon haluan osallistua, vaikka mitään suurempaa lisättävää edellisiin kommentteihin ei nyt olekaan. Lähetän silti näin nimimerkkinä arvostukseni Jere Lehtiselle upeasta kiekkourasta.

 

[Fernando]

Änäriä seurailin 1990 luvun puolella lähinnä pleikkarin änäreiden kautta NHL 99-2000... jne. Ensimmäisiä "fanittamiani" seuroja oli Colorado Avalanche ja Dallas Stars, ja koska olin 3-4 vuotias 95 niin silloin vasta ensikerran tutustuin Jere Lehtiseen. Täytyy myöntää että Selänteen ja Koivun rinnalla jäänyt pimentoon, mutta todellinen pelimies Jere on ja varmasti on kaiken kunnian ja arvostuksen ansainnut!

 

[Schadowan]

Itselle Jerestä jäi ensimmäisenä mieleen Jokerit-TPS finaalisarja vuodelta 94, jossa Jere paukutti playoffsien maaliennätyksen uusiksi (11 maalia 11 pelissä). Puolustusvelvoitteet verottivat Jeren pistesaldoja aika rankalla kädellä eikä Jeren kiekollinen potentiaali koskaan päässyt mielestäni kukoistamaan. Voi jopa pitää pienenä ihmeenä, ettei 60 pisteen rajapyykki rikkoontunut kertaakaan. Tämä periaatteessa merkitsee sitä, ettei Lehtistä nähdä Hockey Hall of Famessa, vaikka hän mielestäni sinne kuuluisikin. Kolme Selkeä kuuden vuoden sisään on kuitenkin niin kova saavutus (monta Selke-ehdokkutta Jerellä oli kaiken kaikkiaan), että jonkinlainen tunnustus NHL:ltä olisi paikallaan.

Mutta kuten on jo aikaisemmin mainittu, niin kyllähän Pohjois-Amerikassa Lehtisen arvostus on ainakin yhtä kovaa tasoa kuin Suomessakin. Huikea ura ja olen aika närkästynyt, mikäli Jääkiekkoliitto+Dallas ei nosta Lehtisen paitaa kattoon. Ilman Lehtistä molemmat joukkueet olisivat vain voineet unelmoida menestyksestä.

 

[COLHC1980]

NHL:n sivuilta löytyy loistava pätkä Dallas-Carolina-ottelusta, missä yleisö, joukkuekaverit ja valmentajat antavat parin minuutin ajan seisaaltaan suosiota videotaululle poimitulle Jerelle. Ja huomaa Jerestä, että tippa tulee linssiin.

Valitettavasti suoraa linkkiä en onnistunut tuosta saamaan, mutta löytyy, kun skrollaa videoita alaspäin otsikolla "Honoring Jere". Hieno pätkä.

IS:n uutinen.

Tuolla on kulttuuria! Eilen Espoossa Karjala-lippikset ja VIP-perseet eivät viittineet persettään penkistä nostaa. Oikein hävettää!

Hieno pelaaja sekä henkeen ja vereen heavy-mies. SNIF!

 

[Noitarumpu]

Tuolla on kulttuuria! Eilen Espoossa Karjala-lippikset ja VIP-perseet eivät viittineet persettään penkistä nostaa. Oikein hävettää!

Hieno pelaaja sekä henkeen ja vereen heavy-mies. SNIF!

Mäkin häpesin, kun muutama yritti nousta vaan ylös taputtamaan ja kaikki muut istuivat kuin tatit. Herraisä!Kotiareenaksihan Jere tais tota kutsuakin ja tollainen vastaanotto. Pakkohan se on todeta: ei ole Espoossa kiekkokulttuuria näemmä nimeksikään. Harvinainen tilanne, joka meni kuin olankohautuksella ohi!

 

[COLHC1980]

Pakkohan se on todeta: ei ole Espoossa kiekkokulttuuria näemmä nimeksikään. Harvinainen tilanne, joka meni kuin olankohautuksella ohi!

Tuo on totta, että Espoossa ei kiekkokulttuuria ole, mutta ei tuota voi sen piikkiin laittaa. Kyllä menee koko suomalaisen "kiekkokulttuurin" piikkiin. Oli varmasti paljon muitakin, kuin espoolaisia.

 

[Noitarumpu]

Tuo on totta, että Espoossa ei kiekkokulttuuria ole, mutta ei tuota voi sen piikkiin laittaa. Kyllä menee koko suomalaisen "kiekkokulttuurin" piikkiin. Oli varmasti paljon muitakin, kuin espoolaisia.

Tottahan toki oli muitakin, mutta otaksuin espoolaisia olevan kuitenkin todella paljon ja yleensä pääkaupunkiseudun ihmisiä. Ei siihen nähden kyllä moni peffa noussut siltikään.Jere nyt on kuitenkin mielletty yleensäkin pks-seudun pelaajaksi ja legendan tapainenkin. Mut voi olla, ettei meidän jäyhä kansamme oikein ehdi mukaan, jos ei vaikka ole alkomahoolia kyytipoikana vauhtia persuuksiin antamassa.Valitettavasti.

 

[FreezingHell]

Tottahan toki oli muitakin, mutta otaksuin espoolaisia olevan kuitenkin todella paljon ja yleensä pääkaupunkiseudun ihmisiä. Ei siihen nähden kyllä moni peffa noussut siltikään.Jere nyt on kuitenkin mielletty yleensäkin pks-seudun pelaajaksi ja legendan tapainenkin.

Joo, toista se olis ollu Pohjois-Suomessa-Suomessa.

 

[Noitarumpu]

Joo, toista se olis ollu Pohjois-Suomessa-Suomessa.

Lue loppuun asti;)) Kansallistauti taitaa olla. Ihmiset liikaa kiinni toisten mielipiteissä, kuten mäkin nyt sun.

 

[Keltainen]

Modano sanoi aikanaan Lehtisestä " kun kiekko menee kulmaan, niin sentteri voi mennä maalin eteen kyytikseen, koska Lehtinen sieltä kuitenkin sen kiekon kanssa tulee"
Miehen koko uraa kuvaa hyvin tämä USA matsin rankkari: eleettömästi ranteella kiekko yläkulmaan ilman sen kummempia veivauksia tai hurjia tuuletuksia. Mies vaan meni ja hoiti homman.
Eräs ystäväni lounasti Lehtisen kanssa erään hyväntekeväisyystapahtuman yhteydessä, sanoi että siinä oli ns "naapurin poika". Ellei olisi tiennyt että tällä jätkällä on muutama miljoona tilillä ja NHL stara, niin ei olisi millään uskonut.
Hieno pelaaja ja hieno mies.

 

[San Jose Shark #50]

Hirveän usein hän ei sortunut näkyviin virheisiin myöskään leipätyössään NHL:ssä – siitä todisteena ovat kolme parhaan puolustavan hyökkääjän Selke-palkintoa kirjahyllyssä. Muilla meikäläisillä pelimanneilla niitä ei ole yhtään ja ihan heti huomenna ei ole tulossakaan.

Juu ei ole, mutta toisaalta ne myöntämiskriteerit on välillä olleet jokseenkin hämäriä. Mm. Kurrin kohdalla joskus sanottiin ihan julkisesti, että hän teki aivan liikaa maaleja ollakseen Selke-trophyn arvoinen puolustava hyökkääjä...
Sitten toinen juttu on Selke-trophyn arvostus yksittäisenä pyttynä vs. muut jaettavat pytyt. Teemu on voittanut kertaalleen Rocket Richard -pystin ja tietty sen Calder-trophyn, Saku kertaalleen King Clancyn. Kurri olisi voittanu ainakin pariin kertaan Lady Byngin ellei Gretz olis haalinut likimain kaikkia mahdollisia pystejä. Mutta toki Jeren kolme kiinnitystä samaan pokaaliin on HUGE suoritus.
Harmi että ura loppui näin lyhyeen eikä motivaatiota riittänyt esim. jäähyväis kaudelle SM-liigassa (kuten mm. Sonjan ja Tikin kohdalla).

 

[Pavlovin Koira]

Tuolla on kulttuuria! Eilen Espoossa Karjala-lippikset ja VIP-perseet eivät viittineet persettään penkistä nostaa. Oikein hävettää!

Hieno pelaaja sekä henkeen ja vereen heavy-mies. SNIF!

Mä laittaisin tuon surkean kuulutuksen piikkiin. Kuten tuossa on jäljempänä todettu, suomalainen kiekkokulttuuri on laiskaa. Tapahtuman kuuluttaja olis voinut hehkutuksessaan vihjaista että "noustaan kunnoittamaan Jeren uraa", kyllä jengi olis ymmärtänyt. Tapahtuman kuulutus oli muutenkin tosi surkeaa: Suomen joukkueen pelaajien sisääntulossa kesti nimien hakeminen ikuisuuden eikä muutenkaan homma toiminut. Ja kun noita kalliita "lejonakatsomoja" myydään missä istua kökötetään pelipaita päällä, niin sinne pitäis vastuuttaa muutama kovaääninen äijä pitämään yllä kannustusta. Vai istuuko siellä niin isoja kihoja ettei suun avaaminen sovi?

 

[Carlos]

Näin viikon kolmannen maanantai-aamun kunniaksi, annoin itseni lipua muisteloiden poluille, ja mieleen tupsahti ehkäpä kaikkien aikojen tärkein suomalainen kiekkoilija, Jere Lehtinen. Jonka jälkeen tupsahdin tähän ketjuun aika nopeasti. Jerehän saa ansaitsemansa kunnianosoituksen Dallasissa 24. Marraskuuta tänä vuonna, kun #26 nousee kattoon.

Kuten suurin osa meistä muistakin tällä palstalla, olen seurannut kiekkoa jo jokusen vuosikymmenen, ja pitänyt itseäni jotain pelistä ymmärtävänä. Olen aina arvostanut Jere Lehtisen erittäin korkealle, ja tiennyt miten poikkeuksellinen pelaaja hän oli. Kuitenkin vasta ihan viime vuosina olen OIKEASTI alkanut ymmärtämään sen mikä merkitys hänenkaltaisellaan pelaajalla on, ja miten valtavan paljon tärkeitä asioita hän teki kentällä - joista suuri yleisö ei tajunnut tuon taivaallista. Sen lisäksi että hänen työkalupakkinsa oli täysin poikkeuksellinen, siihen oli myöskin yhdistetty käsittämätön työmoraali, joka mahdollisti sen että ne työkalut olivat käytössä pelin ja turnauksien alusta loppuun. Lepsummalla asenteella ei vaan paukut riittäisi.

Jeressä kulminoituu oikeastaan yksi syy siihen miksi tykkään jääkiekosta niin paljon. Rivitallaajahan pitää kiekkoa aivottomien väkivaltahullujen pelinä, muistan maininneeni kerran eräälle tanskalaiselle työkaverilleni tästä Jatkoaika-nimisestä nettisivusta, jossa on valtavasti hyvää keskustelua kiekosta. Hän repesi nauramaan ja kysyi että "mitä siinä on muka keskusteltavaa - mihin suuntaan ampua kiekkoa vai?" Surullista, I know. Mutta me jotka tiedämme kiekosta jotain, ymmärrämme miten valtavan monimutkaisesta systeemistä on kysymys, miten hirvittävä määrä kaikkea tapahtuu kaukalossa ja sen ulkopuolella eri tasoilla, ei tarvinne mennä yksityiskohtiin. Ja sitten taas suuri yleisö näkee vain sen 10 sekunnin välähdyksen (sporttivartista) kun joku tekee maalin. Edelleen, Jere on malliesimerkki tämän lajin hienoudesta, ratkaisevan tärkeä pelaaja joukkueelleen joka vaihdossa, jonka kentälläoloa harva edes huomaa.

Kysymys kuuluu vaan, milloin & missä on seuraava jerelehtinen? Semmoiselle alkaisi pikkuhiljaa olemaan aika paljon kysyntää maajoukkueringissä.

 

[Kimmo Stasi]

Kysymys kuuluu vaan, milloin & missä on seuraava jerelehtinen? Semmoiselle alkaisi pikkuhiljaa olemaan aika paljon kysyntää maajoukkueringissä.

Eikös tuossa Ahon Sebastianissa ole aika lailla "lehtismäistä" tekemisen meininkiä? Persoonanakin jotenkin samanhenkinen.

 

[Konsta Kepuli]

Jerehän saa ansaitsemansa kunnianosoituksen Dallasissa 24. Marraskuuta tänä vuonna, kun #26 nousee kattoon.

Tämä on kyllä hieno homma. Ja välikäden kautta olen kuullut pelkkää hyvää Jerestä ja tämä lähde vahvisti julkisuuskuvan hienosta miehestä. Jeren peliaikoinahan Nokia ja Perlos rakensivat tehtaat sinne Dallas - Fort Worth alueelle. Silloin siellä asui paljon suomalaisia joiden happeningeissa Jerekin oli mukana kun työkiireiltään ehti.

 

[Barnes]

Hieno pelaaja. Tykkään Zlatanin ja Usain Boltin kaltaisista erittäin voimakkaista mutta myös Lehtisen kaltaisista hiljaisista persoonista. Lehtinen ei turhaan ole halunnut pitää itsestään meteliä, vaan hoitaa duuninsa niin kuin parhaaksi katsoo.

Lehtisen arvostus on ikuisuuskysymys, mutta aika arvostettunahan häntä täytyy pitää, kun laji-ihminen toisena perään toteaa hänen olevan aliarvostettu. Eikä aliarvostetuille hepuille nosteta paitaa Dallasin, Bluesin ja Suomen maajoukkueen kotihallin kattoon.