Kauden kohokohdat?

  • 1 078
  • 4

vision

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Muutaman muun joukkueen ketjuissa on kerätty menneen kauden kohokohtia, joten eiköhän mekin hieman muistella mennyttä kautta positiivisissa merkeissä. Itselläni on jäänyt päällimmäisenä mieliin seuraavat tapahtumat :

1. 28.11.02 päättyy yksi aikakausi hifk:n ja bluesin välillä. Blues voittaa ensimmäisen kerran runkosarjassa nörskällä. Enään ei tarvitse kuunnella kuittailua ennen vieraspeliä hifkiä vastaan siitä ettei blues koskaan voita siellä.
2. Niko Niemisen ensimmäinen liigamaali. Rupesin jo ihmettelemään etteikö Niko osu koskaan maaliin, mutta tulihan se sieltä.
3. Fiilis hallissa seitsemännessä ottelussa tapparaa vastaan. Hetken jo luulin matkanneeni ajassa taaksepäin ja olevani ladossa, sen verran hieno tunnelma oli pelissä. Calounin tasoitus vielä räjäytti hallin. Osataan sitä meilläkin vielä kannustaa tarpeen niin vaatiessa.

Paljon muutakin tapahtui, mutta nuo kolme pysyvät mielissä varmasti vielä pitkän tovin.

Loppujen lopuksi ihan hyvät muistot tästä kaudesta jäivät, ensi kaudella kokeneempana ja viisaampana vielä vähän paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Pistetääs tähän pari, ei missään varsinaisessa järjestyksessä.

1. Ensimmäinen voitto Helsingin Jäähallissa oli loistava juttu. Vihdoin viimein kirous poistui. Toivottavasti voittamisesta Nordiksella tulee tapa.

2. Cory Murphyn jatkoajalla tekemä maali Tapparaa vastaan. Ja varsinkin sen jälkeinen meteli sekä jatkuvat suosionosoitukset hallissa. Uskomaton tunne. Myös seitsemännen finaalin tunnelma oli loistava. Tuollaista lisää ensi kaudellakin.

3. Peter Sarnon hattutemppu Jokereita vastaan. Edellisestä hattrickistä olikin kulunut jo tarpeeksi aikaa.
 

Cannibal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Sama stoori

Minulla on aika pitkälti samat suosikit:

-Nordiksen voitto 28.11.02. Onneksi menin paikan päälle tätä todistamaan. Muutenkin hallilla oli värikkäitä vaiheita lätkään liittymättömienkin asioiden kanssa mutta ei niistä sen enempää. Kyllä oli hyvä fiilis tämän matsin jälkeen illalla. Eikä vähiten siksi, että seuraavana aamuna lähdin matkalle Torontoon.

-Viides puolivälieräottelu Tapparaa vastaan. Murphyn tekemä voittomaali oli kyllä todellinen painkiller. Ottelussa muutenkin tultiin upeasti kahdesti takaa tasoihin. Loistava fiilis!

Sitten näiden jälkeen tasaantuu...se kauden loppupuolella ollut Jokeri-matsi, jossa Sarno sen hattutempun teki on myös jäänyt hienona otteluna mieleeni, kuten myöskin kauden alkupuolella ollut kotipeli TPS:aa vastaan, joka muistaakseni voitettiin jotain 7-3 tai 7-2. Se oli hienoa pyöritystä. Turkulaisia vietiin silloin ja kunnolla.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Edellä mainittuihin yhden täysin, mutta lisäisin yhdeksi kauden kohokohdaksi vielä loppuunmyydyn HIFK-pelin 14.12.

Vaikka hallin tunnelmasta suuri kiitos kuuluu myös HIFK:n kannattajille, oli kiva käyttää savolaistuttuja KalPan kannattajia pelissä, kun oli tuollainen tunnelma hallissa...
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Eivätpä nuo omat kohokohdatkaan nuista jo mainituista liiemmin eroa. Itsellenikin Niemisen Nikon avausmaali oli varmasti syksyn hienoimpia lätkäaiheisia tapahtumia.

Koko kautta ajatellen parasta oli Bluesin loistava joukkuehenki, erinomaisesti pelanneet veskat (ne kaikki), Calounin Jampan huikea maagisuus, sekä paljon parjatun Tero Määtän nousu vihdoin sille odotetulle ja toivotulle tasolle.

Matseista parhaat fiilikset tulivat siitä loppuunmyydystä Hifk-pelistä, sekä Tapparaa vastaan pelatuista pleijareista. Myös ensimmäinen vierasmatka kuuteen vuoteen oli meikäläiselle tosiasia männäkaudella, ja kun tuomisina oli voitto Tampereelta toisesta play-off-ottelusta, voi matkaa sanoa onnistuneeksi.

Karvain pettymys on kaikilla mittareilla niukkaakin niukempi tappio tulevalle mestarille sen seitsemännen ottelun jatkoajalla. En ole koskaan espoolaista liigakiekkoilua seuratessani ollut niin pettynyt - ehkä syynä oli se, että tällä kaudella meillä oli ensimmäistä kertaa joukkue joka olisi voinut voittaa mitä vain ilman että sitä olisi tarvinnut kutsua yllätykseksi.


Pelaajista positiivisimmat fiilikset jättivät:

Niko Nieminen - loistava pelaaja. Fyysinen, nopea, taitava ja rohkea. Miksei saanut enempää peliaikaa?

Jan Caloun - niinpä.

Sami Heinonen - tuntemattomuudesta Bluesin loppusyksyn pelastajaksi.


Nuo niinkuin tosiaan ihan fiilispohjalta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös