Tuli pakottava tarve pestä likapyykkiä eli kirjoittaa muutama lause viime kauden joukkueen yksilöistä. Nimen perässä arvosana jota on yritetty vähän suhteuttaa myös pelaajaan ennen viime kauden alkua kohdistuneisiin odotuksiin.
HYÖKKÄÄJÄT
Jussi Makkonen 6
60. 7+26=33 -3
Tuli omien sanojensa mukaan Tapparaan ottamaan ison roolin ja kääntämään uran takaisin nousuun. Sai paljon vastuuta kun senttereistä Tenute sekä Kangasniemi siirrettiin hyvissä ajoin muualle ja Vänttinen oli pitkät ajat sairastuvalla. Peliaikaa tuli usein liikaakin ja peli meni dieselmäiseksi puurtamiseksi. Asenne ja työmoraali täydet sata, mutta laukominen ja syöttäminen hyvin keskinkertaista tasoa. Ylivoimalla vahvuudet olisivat maskipelaamisessa, nyt jouduttiin käyttämään pelintekijänäkin mikä ei luonnistunut yhtään. Keskinkertainen aloittaja ja pistesaldon jäätyä laihaksi ei kautta voi mitenkään pitää onnistuneena. Silti surkean joukkueen parhaita hyökkääjiä.
Antti Erkinjuntti 8
41. 14+13=27 -8
Taiteilija joka saattaa vetää omilla kiemuroillaan muutaman ylimääräisen katsojan halliin. Teki kohtalaisesti pisteitä siihen nähden että ketjukaverit Makkonen ja Venäläinen esiintyivät hyvin vaatimattomasti hyökkäysalueella. Rakastaa kiekkoa ja edistää peliä ennemmin harhauttamalla kuin syöttämällä. Joukkueen paras hyökkääjä, mutta parannettavaa edelleen ketjukaverien hyödyntämisessä nostaakseen itsensä seuraavalle tasolle (45-50 pistettä runkosarjassa).
Miikka Männikkö 6
57. 11+16=27 -21
Paluu pitkältä kierrokselta. Näppärä ja sähäkkä hyökkäjä, mutta välillä tuntuu että taito ja ideat loppuvat kesken kun pitäisi murtautua tekopaikkoihin. Pisteitä kohtuullisesti mutta plusmiinustilasto nostaa rypyt otsalle. Asenteeltaan kuitenkin esimerkillinen pelaaja eikä vaikuta silmiinpistävän huonolta puolustamaan, joten enemmät johtopäätökset jätettävä tulevaisuuteen.
Sami Venäläinen 5
58. 8+17=25 0
Paluun tehnyt Venäläinen oli pettymys. Fysiikka rautaa ja punnersi kulmissa ja maalilla vanhaan malliin, mutta muuten kaikki kadoksissa. Muodosti Makkosen kanssa harvinaisen puukätisen hyökkääjäparin ykkösketjuun ja pelasi monta iltaa jolloin kiekollisena ei onnistunut mikään. Maalisaldo isoon vastuuseen nähden heikko, mutta nollille pääsy isolla peliajalla kuitenkin positiivista.
Jukka Peltola 7
47. 8+16=24 -6
Väläytteli taas niitä kiekollisia taitoja joista on saatu viitteitä monen vuoden ajan ja joiden takia erottuu harmaasta pelaajamassasta. Omana perusharhautuksena oikeata laitaa ylös ja jalkakikalla pakista ohi. Saattaa nousta 40-50 pisteen pelaajaksi mutta edellyttää fysiikan ja luistelun kehittämistä . Loukkaantumiset hidastaneet urakehitystä.
Jerry Ahtola 8
49. 14+7=21 -12
Ammattilainen joka tuli hallitsevasta mestarijoukkueesta näyttämään miten painetaan hommia sata lasissa vaihdosta toiseen. Se ei tietenkään pelkästään riitä, mutta kun lisäksi on hyvä vauhti päällä ja terävä rannari niin miehellä on täydet mahdollisuudet nousta takaisin yli 20 maalin pelaajaksi. Plussaa taklauksista jotka etenkin viime kauden pehmeässä Tapparassa tulivat todella tarpeeseen.
Aleksander Barkov 10
32. 7+9=16 +5
Viime kauden sensaatio. Vasta 16 vuotta täyttäneenä joukkueen kypsintä kiekollista sentteripeliä. Teki upeita maaleja ja pelasi älykkäästi vaikka fysiikka ymmärrettävästi on vielä junnupelaajan. On mahdotonta ennustaa millainen pelaaja Barkovista kehittyy koska potentiaali on niin valtava. Kuin isänsä, mutta tullee olemaan parempi luistelija ja on jo nyt paljon parempi maalintekijä.
Olli Palola 7
45. 5+8=13 -10
Yritteliäs alempien ketjujen hyökkäjä jonka pelistä näkyy että on ollut junnuna pistenikkari. Hyvät kädet, hyvä syöttäjä, peli päämäärätietoisempaa hyökkäysalueella kuin monella muulla enemmän peliaikaa saaneella hyökkääjällä. Pelasi usein pirteästi saadessaan vastuuta. Käväisi myös Makkosen ketjussa mutta menetti paikkansa nopeasti takaisin Venäläiselle. Sympaattinen pelaaja kokonaisuudessaan joten toivottavasti lyö läpi ensi kaudella.
Arttu Ilomäki 9
14. 4+7=11 +1
Taitava sentteri joka pelasi yli-ikäisenä A:ssa koko kauden eikä meinannut millään saada näyttöpaikkaa liigasta. Kun se tuli, löi kaikki ällikällä ja pelasi kypsää hyökkäysvoittoista peliä omilla vahvuuksillaan. Taitava mailankäsittelijä ja hyvä syöttäjä. Toisaalta luistelutekniikassa ja puolustuspelissä vielä paljon tekemistä joten hieno nähdä mihin asti Ilomäen paukut riittävät aina menestystä hakevassa Lukossa.
Jan-Mikael Järvinen 5
39. 4+6=10 -7
Alkukaudesta täysi floppi, ja oli vaikea ymmärtää miten Järvinen saattoi olla Mestiksen MVP kaudella 10-11. Pieni eikä siihen nähden tarpeeksi nopea kompensoidakseen kokoa, ja syksyllä kiekkokaan ei pysynyt lavassa. Käväisi Mestiksessä ja nousi keväällä takaisin kokoonpanoon. Samalla alkoi näkyä merkkejä hyvän pelisilmän omistavasta playmakerista. Antaa välillä ilmiömäisiä syöttöjä pienistä väleistä tekopaikkaan, mutta peliotteen on oltava jatkuvaa murtautuakseen ensi kaudellakin pelaavaan kokoonpanoon.
Joey Tenute 5
18. 2+5=7 -5
Hankittiin 1-2-sentteriksi mutta peli näytti samalta puurtamiselta harjoitusotteluista lähtien. Pienehkö sentteri, ja kun luistelu ei ollut sarjan edellyttämällä tasolla ei päässyt käyttämään taitojaan joista nähtiin vain ajoittaisia pilkahduksia. Ei yksinkertaisesti ollut kunnossa joten miehen siirtäminen Itävaltaan oli oikea ratkaisu seurajohdolta.
Tomi Pekkala 6
53. 2+5=7 -10
Maalintekijä junnuissa ja myös muutamassa ottelussa heti ensimmäisellä Tappara-kaudella Lehterän ketjussa. Sitten hiljeni ja viime kaudella peli-identiteettikin muuttui duunarilaituriksi. Yritti paljon, sai aikaan vähän. Ei kovin hyvä syöttäjä, ja nelosketjusta pelaavuus puuttui muutenkin. Ei mikään puolustusekspertti vaikka halusi hoitaa roolin kuin roolin valittamatta.
Kim Strömberg 5
36. 1+5=6 -6
Jääkiekkolehti kirjoitti syksyllä Strömbergin huikeista testituloksista mutta niistä ei ollut apua kun kausi alkoi. Ollut aina luistelultaan flegmaattisen oloinen, ja tällä kaudella loppukin irtiottokyky oli kadoksissa. Tällä hetkellä liigatasolla väliinputoaja, luistelu ei riitä kärki- ja puolustuspeli alempiin ketjuihin.
Jarkko Pyymäki 6
33. 1+5=6 -10
Tuli Mestiksestä paikkaamaan sentteripulaa ja oli oma itsensä. Tekee paljon hommia, puolustaa kohtalaisesti mutta ei saa tehtyä tuhoja hyökkäyksessä. Ei vaan ole enää nykyään liigatason pelaaja edes keskikastin joukkueessa koska kolmos- ja nelossentterinkin pitää pystyä edes auttavaan hyökkäyspeliin.
Tuomas Vänttinen 7
21. 4+1=5 -6
RD:n entinen luottomies oli täynnä virtaa ensimmäisissä peleissä kun valmentaja oli vaihtunut, mutta vammat pilasivat kauden. Lopussa joutui jopa RD:n koirankoppiin mikä oli aika iso yllätys koska pidin näitä kahta kiekkopersoonaa match made in heaven-tarinana. Edelleen loistava puolustava sentteri mutta ei saanut otettua askelta hyökkävämpään rooliin jota tuli Tapparaan hakemaan.
Nestori Lähde 6
57. 2+2=4 -11
Oma kasvatti ja kova työmies, eli sympaattinen pelaaja. Kiekolliset avut syöttämisestä laukomiseen kuitenkin liigatasolle heikot. Toki peliaikakin kävi kauden mittaan niin vähiin että onnistuminen oli lähes mahdotonta, mutta joku syy RD:lläkin täytyi olla Lähteen ja Pekkalan istuttamiseen. Taso ei riitä?
Teemu Tallberg 5
38. 2+0=2 -16
Odotettiin mahdolliseksi projektipelaajaksi mutta ei saanut jatkoa, onneksi. Pelasi sentterinä ja laidassa, muttei näyttänyt olevan kotonaan oikein kummallakaan paikalla. Flegmaattinen, ei haastanut, ei laukonut, ei tehnyt oikein mitään muutakaan.
Mikko Liukkonen 7
5. 1+1=2 0
Mestiksestä paikkaamaan ja oli kelvollinen pelaaja liigaankin. Peluutettiin jopa pakkina ylivoimalla, mutta se kertoi enemmän valmennuksen epätoivoisista yrityksistä tehdä jotain kuin Liukkosen erityisosaamisesta. Täytti kuitenkin paikkansa.
Antti Kangasniemi 5
9. 0+1=1 -1
Ei löytänyt minkäänlaista roolia Dufvan joukkueesta ja kun pääsi kokoonpanoon, pääsi myös nopeasti vilttiin. Itseluottamuksen hukkuminen näkyi katsomoon asti ja huokaisi varmasti helpotuksesta päästessään pois joukkueesta. Ilveksessä nähtiin toisenlainen perustaitava Kangasniemi, mutta en silti ole varma mikä hänen roolinsa on muussa kuin häntäpään liigajoukkueessa.
HYÖKKÄÄJÄT
Jussi Makkonen 6
60. 7+26=33 -3
Tuli omien sanojensa mukaan Tapparaan ottamaan ison roolin ja kääntämään uran takaisin nousuun. Sai paljon vastuuta kun senttereistä Tenute sekä Kangasniemi siirrettiin hyvissä ajoin muualle ja Vänttinen oli pitkät ajat sairastuvalla. Peliaikaa tuli usein liikaakin ja peli meni dieselmäiseksi puurtamiseksi. Asenne ja työmoraali täydet sata, mutta laukominen ja syöttäminen hyvin keskinkertaista tasoa. Ylivoimalla vahvuudet olisivat maskipelaamisessa, nyt jouduttiin käyttämään pelintekijänäkin mikä ei luonnistunut yhtään. Keskinkertainen aloittaja ja pistesaldon jäätyä laihaksi ei kautta voi mitenkään pitää onnistuneena. Silti surkean joukkueen parhaita hyökkääjiä.
Antti Erkinjuntti 8
41. 14+13=27 -8
Taiteilija joka saattaa vetää omilla kiemuroillaan muutaman ylimääräisen katsojan halliin. Teki kohtalaisesti pisteitä siihen nähden että ketjukaverit Makkonen ja Venäläinen esiintyivät hyvin vaatimattomasti hyökkäysalueella. Rakastaa kiekkoa ja edistää peliä ennemmin harhauttamalla kuin syöttämällä. Joukkueen paras hyökkääjä, mutta parannettavaa edelleen ketjukaverien hyödyntämisessä nostaakseen itsensä seuraavalle tasolle (45-50 pistettä runkosarjassa).
Miikka Männikkö 6
57. 11+16=27 -21
Paluu pitkältä kierrokselta. Näppärä ja sähäkkä hyökkäjä, mutta välillä tuntuu että taito ja ideat loppuvat kesken kun pitäisi murtautua tekopaikkoihin. Pisteitä kohtuullisesti mutta plusmiinustilasto nostaa rypyt otsalle. Asenteeltaan kuitenkin esimerkillinen pelaaja eikä vaikuta silmiinpistävän huonolta puolustamaan, joten enemmät johtopäätökset jätettävä tulevaisuuteen.
Sami Venäläinen 5
58. 8+17=25 0
Paluun tehnyt Venäläinen oli pettymys. Fysiikka rautaa ja punnersi kulmissa ja maalilla vanhaan malliin, mutta muuten kaikki kadoksissa. Muodosti Makkosen kanssa harvinaisen puukätisen hyökkääjäparin ykkösketjuun ja pelasi monta iltaa jolloin kiekollisena ei onnistunut mikään. Maalisaldo isoon vastuuseen nähden heikko, mutta nollille pääsy isolla peliajalla kuitenkin positiivista.
Jukka Peltola 7
47. 8+16=24 -6
Väläytteli taas niitä kiekollisia taitoja joista on saatu viitteitä monen vuoden ajan ja joiden takia erottuu harmaasta pelaajamassasta. Omana perusharhautuksena oikeata laitaa ylös ja jalkakikalla pakista ohi. Saattaa nousta 40-50 pisteen pelaajaksi mutta edellyttää fysiikan ja luistelun kehittämistä . Loukkaantumiset hidastaneet urakehitystä.
Jerry Ahtola 8
49. 14+7=21 -12
Ammattilainen joka tuli hallitsevasta mestarijoukkueesta näyttämään miten painetaan hommia sata lasissa vaihdosta toiseen. Se ei tietenkään pelkästään riitä, mutta kun lisäksi on hyvä vauhti päällä ja terävä rannari niin miehellä on täydet mahdollisuudet nousta takaisin yli 20 maalin pelaajaksi. Plussaa taklauksista jotka etenkin viime kauden pehmeässä Tapparassa tulivat todella tarpeeseen.
Aleksander Barkov 10
32. 7+9=16 +5
Viime kauden sensaatio. Vasta 16 vuotta täyttäneenä joukkueen kypsintä kiekollista sentteripeliä. Teki upeita maaleja ja pelasi älykkäästi vaikka fysiikka ymmärrettävästi on vielä junnupelaajan. On mahdotonta ennustaa millainen pelaaja Barkovista kehittyy koska potentiaali on niin valtava. Kuin isänsä, mutta tullee olemaan parempi luistelija ja on jo nyt paljon parempi maalintekijä.
Olli Palola 7
45. 5+8=13 -10
Yritteliäs alempien ketjujen hyökkäjä jonka pelistä näkyy että on ollut junnuna pistenikkari. Hyvät kädet, hyvä syöttäjä, peli päämäärätietoisempaa hyökkäysalueella kuin monella muulla enemmän peliaikaa saaneella hyökkääjällä. Pelasi usein pirteästi saadessaan vastuuta. Käväisi myös Makkosen ketjussa mutta menetti paikkansa nopeasti takaisin Venäläiselle. Sympaattinen pelaaja kokonaisuudessaan joten toivottavasti lyö läpi ensi kaudella.
Arttu Ilomäki 9
14. 4+7=11 +1
Taitava sentteri joka pelasi yli-ikäisenä A:ssa koko kauden eikä meinannut millään saada näyttöpaikkaa liigasta. Kun se tuli, löi kaikki ällikällä ja pelasi kypsää hyökkäysvoittoista peliä omilla vahvuuksillaan. Taitava mailankäsittelijä ja hyvä syöttäjä. Toisaalta luistelutekniikassa ja puolustuspelissä vielä paljon tekemistä joten hieno nähdä mihin asti Ilomäen paukut riittävät aina menestystä hakevassa Lukossa.
Jan-Mikael Järvinen 5
39. 4+6=10 -7
Alkukaudesta täysi floppi, ja oli vaikea ymmärtää miten Järvinen saattoi olla Mestiksen MVP kaudella 10-11. Pieni eikä siihen nähden tarpeeksi nopea kompensoidakseen kokoa, ja syksyllä kiekkokaan ei pysynyt lavassa. Käväisi Mestiksessä ja nousi keväällä takaisin kokoonpanoon. Samalla alkoi näkyä merkkejä hyvän pelisilmän omistavasta playmakerista. Antaa välillä ilmiömäisiä syöttöjä pienistä väleistä tekopaikkaan, mutta peliotteen on oltava jatkuvaa murtautuakseen ensi kaudellakin pelaavaan kokoonpanoon.
Joey Tenute 5
18. 2+5=7 -5
Hankittiin 1-2-sentteriksi mutta peli näytti samalta puurtamiselta harjoitusotteluista lähtien. Pienehkö sentteri, ja kun luistelu ei ollut sarjan edellyttämällä tasolla ei päässyt käyttämään taitojaan joista nähtiin vain ajoittaisia pilkahduksia. Ei yksinkertaisesti ollut kunnossa joten miehen siirtäminen Itävaltaan oli oikea ratkaisu seurajohdolta.
Tomi Pekkala 6
53. 2+5=7 -10
Maalintekijä junnuissa ja myös muutamassa ottelussa heti ensimmäisellä Tappara-kaudella Lehterän ketjussa. Sitten hiljeni ja viime kaudella peli-identiteettikin muuttui duunarilaituriksi. Yritti paljon, sai aikaan vähän. Ei kovin hyvä syöttäjä, ja nelosketjusta pelaavuus puuttui muutenkin. Ei mikään puolustusekspertti vaikka halusi hoitaa roolin kuin roolin valittamatta.
Kim Strömberg 5
36. 1+5=6 -6
Jääkiekkolehti kirjoitti syksyllä Strömbergin huikeista testituloksista mutta niistä ei ollut apua kun kausi alkoi. Ollut aina luistelultaan flegmaattisen oloinen, ja tällä kaudella loppukin irtiottokyky oli kadoksissa. Tällä hetkellä liigatasolla väliinputoaja, luistelu ei riitä kärki- ja puolustuspeli alempiin ketjuihin.
Jarkko Pyymäki 6
33. 1+5=6 -10
Tuli Mestiksestä paikkaamaan sentteripulaa ja oli oma itsensä. Tekee paljon hommia, puolustaa kohtalaisesti mutta ei saa tehtyä tuhoja hyökkäyksessä. Ei vaan ole enää nykyään liigatason pelaaja edes keskikastin joukkueessa koska kolmos- ja nelossentterinkin pitää pystyä edes auttavaan hyökkäyspeliin.
Tuomas Vänttinen 7
21. 4+1=5 -6
RD:n entinen luottomies oli täynnä virtaa ensimmäisissä peleissä kun valmentaja oli vaihtunut, mutta vammat pilasivat kauden. Lopussa joutui jopa RD:n koirankoppiin mikä oli aika iso yllätys koska pidin näitä kahta kiekkopersoonaa match made in heaven-tarinana. Edelleen loistava puolustava sentteri mutta ei saanut otettua askelta hyökkävämpään rooliin jota tuli Tapparaan hakemaan.
Nestori Lähde 6
57. 2+2=4 -11
Oma kasvatti ja kova työmies, eli sympaattinen pelaaja. Kiekolliset avut syöttämisestä laukomiseen kuitenkin liigatasolle heikot. Toki peliaikakin kävi kauden mittaan niin vähiin että onnistuminen oli lähes mahdotonta, mutta joku syy RD:lläkin täytyi olla Lähteen ja Pekkalan istuttamiseen. Taso ei riitä?
Teemu Tallberg 5
38. 2+0=2 -16
Odotettiin mahdolliseksi projektipelaajaksi mutta ei saanut jatkoa, onneksi. Pelasi sentterinä ja laidassa, muttei näyttänyt olevan kotonaan oikein kummallakaan paikalla. Flegmaattinen, ei haastanut, ei laukonut, ei tehnyt oikein mitään muutakaan.
Mikko Liukkonen 7
5. 1+1=2 0
Mestiksestä paikkaamaan ja oli kelvollinen pelaaja liigaankin. Peluutettiin jopa pakkina ylivoimalla, mutta se kertoi enemmän valmennuksen epätoivoisista yrityksistä tehdä jotain kuin Liukkosen erityisosaamisesta. Täytti kuitenkin paikkansa.
Antti Kangasniemi 5
9. 0+1=1 -1
Ei löytänyt minkäänlaista roolia Dufvan joukkueesta ja kun pääsi kokoonpanoon, pääsi myös nopeasti vilttiin. Itseluottamuksen hukkuminen näkyi katsomoon asti ja huokaisi varmasti helpotuksesta päästessään pois joukkueesta. Ilveksessä nähtiin toisenlainen perustaitava Kangasniemi, mutta en silti ole varma mikä hänen roolinsa on muussa kuin häntäpään liigajoukkueessa.