Kauden 2010-2011 Suuret Kertomukset

  • 4 245
  • 5

hwallen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, Arsenal
Innoituksen ja ihmettelyn lähde: Tilastot (Linkki vie sportsclubstatsin tilastosivuille). Linkki napattu Gr8-8:n postauksesta toisessa ketjussa.

Kuvaajista näkee selkeästi joukkueiden ´´tarinat´´ tältä kaudelta, eli ketkä ovat suorittaneet tasaisesti, ketkä nousseet ja laskeneet, dramaattiset käänteet jne. Tällaisia käänteitä ovat esimerkiksi Sabresin uskomaton nousukausi vuodenvaihteen jälkeen, Trashersin ja Avalanchen romahtaminen samaan aikaan, Flamesin nousukausi alkaen tammikuusta ja Sharksin romahdus ja nousu tammikuun aikana.

Oman suosikkini, eli Wildin, kohdalla näkyy joulukuussa alkanut tiivis puolustuspeli ja taistelu kohti playoffeja, joka sai lopulta äkillisen päätöksen alkaen kapteeni Koivun loukkaantumisesta, minkä jälkeen kurssia ei enää saatu korjattua.

Mitä tapahtui oman suosikkisi kohdalla? Mistä ja miten esimerkiksi alkoi Sabresin nousukausi ja mikä johti hyvän alkukauden pelanneen Coloradon romahdukseen? Mistä Trashersin kaksi romahdusta kauden aikana johtuivat?
 

Ralph

Jäsen
Coloradollakin yhtälailla on loukkaantumiset vaivanneet. Alkukaudesta pistetahti oli 1.12 pistettä per peli. Sitten Washingtonista tuli Tomas Fleischmann ja hänen pelaamissaan 22 ottelussa Colorado sai 1.18 pistettä per peli. Sitten todetaan Flashillä veritulppa keuhkoissa ja kausi ohi. Sen jälkeen pisteitä tullut vain 0.25 pistettä per peli. Jos lopuissa peleissä olisi Colorado saanut samalla pistetahdilla pisteitä kuin Fleischmannin pelatessa, olisi Coloradolla nyt n. 95 pistettä ja olisi runkosarjan jaettu kuudes.

Eikä Fleischmann ole loukkaantunut, ei ollenkaan. Alkukaudesta jo maalivahti Craig Anderson loukkaantui eikä ikinä palannut viimekauden tasolle, ja hänet treidattiin. Kyle Quinceyn kausi oli ohi jo joulukuussa, Peter Mueller ei ole pelannut sitten viime vuoden huhtikuun. Peter Forsbergään ei kestänyt. Paul Stastny ja Milan Hejduk ovat kärsineet erinlaisista vammoista, Chris Stewartkin ennen siirtymistään pitkään sivussa. Matt Duchenekin oli välillä poissa.

Jos Minnesodalla pelin ratkaisi loukkaantuminen, niin Coloradon ratkaisi loukkaantumiset.
 

BaronFIN

Jäsen
Kyllä kauden suuria kertomuksia ovat Teemu Selänteen tekemät tasoitusmaalit otteluiden viime hetkien aikana ja joista Ankat ovat vielä ponnistaneet täyteen kahteen pisteeseen jatkoajan/rankkareiden myötä.

Suuria tunteita, suuria hetkiä, vilpitöntä iloa. Ja 8 pistettä rikkaampana. Ilman näitä pisteitä Ankoista ei voisi puhua mitenkään playoff-joukkueena. Saas nähdä miten lopulta käy.
 
Mistä Trashersin kaksi romahdusta kauden aikana johtuivat?
Eihän tuossa oikein ole kuin tuo yksi suuri romahdus kauden puolivälin tienoilla. Tätä ovat auttaneet muun muassa aloitus-spesialisti Jim Slaterin aivotärähdys (myös tärkeä osa toiminutta 4-ketjua), hyökkäyksen syvyyden puuttuminen, joukkueen systeemin hoksaaminen muilta joukkueilta (mm. Byfuglien) ja lopulta koko systeemin mureneminen, päävalmentajan heikkous reagoida asioihin, joukkueen nuoruus, joukkueen kulmakiven eli Tobias Enströmin loukkaantuminen, Bogosianin ja Antropovin loukkaantumisten jälkeinen hidas toipuminen, epätasainen sekä nuori maalivahti sekä kokenut veteraani, jolla uransa surkein kausi ja joukkue nyt yleisesti oli vain pehmeä.

Romahduksen jälkeen elon merkkejä näkynyt, kun parit vaihtokaupat onnistuivat suhteellisen hyvin, mutta too little too late ja näin se kausi päättyi taas kerran.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Flamesin hieno nousu on etenkin jäänyt mieleen. Se sitten tyssäsi, kun ykkössentteri Brendan Morrison loukkaantui joku viikko sitten. Silloin oli vielä menossa hyvää tahtia playoffeihin, mutta nyt taistelu on vain epätoivoista.

Sharks korjasi pakettinsa kuntoon kauden puolivälissä ja nyt meno on ollut vakuuttavaa. Huippuiskussa oikeaan aikaan.

Flyers on taas edennyt voitosta voittoon suurimman osan kautta, mutta nyt meno on hieman taantunut. Silti on vahva usko, että joukkue pärjää loppupeleissä.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Penguins on menettänyt 336 miesottelua loukkaantumisiin tällä kaudella, pääosin ykköspyssyihin Crosby + Malkin heti Staalin palattua vuodenvaihteen tietämillä. Samaten Orpik oli pitkällä huililla. Tästä huolimatta Penguins kampeaa edelleen idän nelosena ja taistelee kotiedustaan, eikä divisioonan voittokaan kauaksi jäänyt. Samalla joukkueen pistesaldo ohitti jälleen kerran 100 pisteen rajapyykin ja työsulkukauden jälkeisen ajan suurin (sekä koko organisaation historian toiseksi suurin) runkosarjapotti on vieläkin mahdollinen.

Pensselit sikseen; kauden Suuri Kertomus tähän mennessä on varmaan kuitenki New Jersey Devilsin nousu ja tuho. Kruunuksi stoorille olisi voinut pistää pudotuspeleihin selviämisen, joka nyt jäi haaveeksi, mutta noin käsittämättömän pitkältä takamatkalta edes pudotuspeleistä haaveilu tuntuu luonnottomalta. Saati että joukkue melkein jopa pystyi siihen. Hurjaa. Lähes yhtä Suureksi Kertomukseksi kelpaa kyllä mainiosti Teemu Selänteen ristiretki 40-vuotiaana jääkiekkoammattilaisena kaikissa mahdollisissa pörsseissä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös