Itse näen asian niin, että Nenän suurin ongelma on hieman samankaltainen, kuin sukunimikaimalla maajoukkuessa - molemmat sortuvat liian pitkälle vietyyn teoriavalmentamiseen, joka helposti oireilee sillä, että kentällä nähdään hengetön ja lamaantunut robottilauma, vaikka pelaajilla kuinka olisi kova tahto menestyä.
Joukkueen rakennus -ketjussa oli keskustelua mm. Lennun näennäisyrittämisestä, joka mielestäni on yksi esimerkki liiallisen teoriavalmentamisen haitoista. Lennun tyylisten voimapelaajien, aivan kuten taitavien yksilösuorittajien, tekeminen pitää tulla selkärangasta ja se taas vaatiin peliin hyvän flown. Jos tällainen pelaaja miljoonan eri videopalaverin seurauksena miettii kentällä koko ajan, että "olenkohan mä nyt oikealla luistelulinjalla", niin pelirohkeus katoaa ja homma menee satavarmasti pieleen. Tästä asiastahan mm. Selänne esitti kritiikkiä olympialaisten yhteydessä.
Shedden on hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertaisillakin opeilla luodaan joukkueeseen hyvä flow-meininki, vaikka taktinen puoli ontuisikin. Sheddenin pelifilosofiahan oli hyvin "alkukantaisen" pohjoisamerikkalainen: taklaukset loppuun asti, hyökkäykset maalia kohti, omassa päässä puolustetaan tiukasti keskustaa ja maalinedustaa, siinä on kiekko - ruvetkaahan pelaamaan. Tuohon kun lisättiin karismaattinen johtamistyyli, niin taktisesti melko vajavaisilla opeilla mentiin monena kautena liigassa verrattain pitkälle johtuen siitä, että pelaajien ei tarvinnut liikaa miettiä pelikirjahienouksia kentällä.
--