Maalivahti tarvittiin ja sellainen saatiin. Viime kaudella lähdettiin 50/50-tilanteesta, jossa varmaankin laskelmoitiin keskenäisen kilpailun nostavan mv-osastomme hyvälle tasolle, mutta hieman toisin kävi. Helgen kamppailu pelinsä kanssa jatkui jo kolmatta kautta laskevalla käyrällä ja Zapolski otti perusvarmalla rutiinilla ykköspaikan, jonka rima ei korkealle noussut. Juuri perusrutiinia enempää emme saaneetkaan, joten mielestäni oli selvää, että maalivahtiosastoa vahvistetaan.
Karri Rämö oli meidän resursseilla lopulta aika optimaalinen hankinta, vaikka loukkaantumishistoria hieman huolettaa. Alavireisessä Flamesissa Karrin paikka oli vähän tekemätön, mutta ei se ihan vihkoon mennyt. Calgaryllä itsellään vain taisi noina vuosina olla menossa sellainen välivaihe, jonka aikana organisaatio haki uutta suuntaa ja ehkä Rämön roolina oli olla lopulta hivenen tilapäisratkaisu. Statsit kuitenkin jengin tasoon nähden olivat ihan mukiinmenevät. Viime kausi meni toipuessa, eikä muutamasta hassusta pelistä kannata vielä johtopäätöksiä vetää. Tämä koko kuvio loukkaantumisineen voidaan sanoa sataneen lopulta meidän laariin, koska se mahdollisti meidän budjettiin peilaten tämän hankinnan juuri sopivasti. Toivotaan, että saamme tästä optimihyödyn siten, että loukin takia markkina-arvo tippui meidän haarukkaan sopivaksi, mutta että pelillinen taso pysyisi kuitenkin siellä potentiaalin yläpäässä.
Rämö on ollut sellainen veskari, joka ei ole lukeutunut koskaan siihen puhutuimpaan eturivin talenttiin, vaan ura on rakentunut työnteon kautta steppi kerrallaan. Omskissa kasvu KHLn tähtiluokkaan ja jos saamme saman tason takaisin kuin ennen isoa loukkia, niin hätää ei pitäisi olla. Myös veskarirotaatio muuttuu yksiselitteisemmin perusklassiseen ykkös-/kakkosmolari muotoon. Rämö on lähtökohtaisesti selkeä ykkönen. Tyyliltään Rämö on kookkaana veskarina aika kompakti sekoitus peittoa ja reagointia. On eläväisempi ja halukkaampi torjumaan kuin kuin esim. Karlsson, joka luotti liian monessa tilanteessa pelkästään peittoon, kun olisi vielä ollut mahdollista myös reagoida. Rämö tuo tähän esim. parannuksen. Mutta rauhallinen se on Karrin tyylikin pääpiirteittäin, ei sähikäinen. Joskus tuli sanottua, että ehkä se viimeinen selkeä steppi änäriykköseksi jäi puuttumaan fyysisistä avuista, joilla pyritään kontrollimaan ne hankalammatkin kiekot. Tuukka Rask ja Pekka Rinne ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka peiton lisäksi rebound controlia pystyy vielä asteen enemmän parantamaan huippureflekseillä. Karri häviää siinä heille, koska ei ole ihan niin räjähtävä.
Summa summarum, maalivahtipelimme nousi uudelle tasolle paperilla. Tietty loukki vaikuttaa varmasti aluksi pelinlukuasioissa, jotka yleensä eniten kärsivät pelaamattomuudesta. Valmennuksen vastuulla on alussa ottaa peluutuksessa ja joukkuepuolustuksessa asia huomioon, jotta homma lähtee "comebackin" suhteen oikeille raiteilleen, eikä muodostuisi tulospainiksi.