Venäjän "väsyneet ruplamiljonäärit" (viitaten eiliseen Iltasanomien otsikkoon Suomen Tshekki-tappion jälkeen) voitti turnauksen puhtaalla pelillä. Tänään kaatui Tshekki 3-0. Tämäkin voitto tuli selvän pelillisen hallinnan jälkeen ja olisi voinut tulla paljon suuremmalla maalierolla, sillä Venäjä hukkasi tässäkin ottelussa Ruotsi-pelin tavoin puolen tusinaa läpiajoa ja saman verran muita avopaikkoja.
Kyllä Venäjän pelillinen panos yllätti, en odottanut tällaista pelaamista. En muista edes nimekkäämpien Venäjän joukkueiden (joissa on ollut mukana Radulovia, Mozjakinia, Zaripovia, Zaitsevia, Kovaltshukia, Shipatshevia, Dadonovia, Panarinia ja muuta KHL:n venäläiskermaa) vieneen tällä tavalla ja näin selvästi jokaista EHT-osaturnauksen peliä kuin mitä Venäjä teki tässä turnauksessa. Joukkueen pelissä toimi kaikki osa-alueet lukuunottamatta tehottomuutta avopaikoissa. Maalivahtipeli oli Ilja Sorokinin johdolla turnauksen parasta, puolustus ei juuri päästänyt vastustajaa tekopaikoille ja tukivat hyökkäystä kiekollisena mainiosti, ja hyökkääjät onnistuivat jatkuvalla prässillä tukahduttamaan vastustajan pelin avaamisen jo tämän omalla siniviivalla ja pystyivät pelaamaan kiekon selkeisiin tekopaikkoihin paljon vastustajaa useammin.
Oliko Venäjän vire ja esitys pelkkä yksittäinen piikki vai uusi trendi jää nähtäväksi. Joka tapauksessa valmentaja Oleg Znarok onnistui nuoren joukkueen kanssa lähes maksimimaalisen hyvin. Toivoa sopii, että nyt nähdystä aktiivisesta, jopa aggressiivisesta pelitavasta tulee Venäjälle uusi trendi ja että Venäjän juniorituotanto pystyy kehittämään yhä enemmän pelaajia, jotka pystyvät toteuttamaan tätä pelitapaa. (Tosin nuorten pelaajien virta Kanadan junioriliigoihin täytyy saada loppumaan hinnalla millä hyvänsä, koska se alkaa haitata Venäjän jääkiekkoa kokonaisuutena liiaksi. Nämä pelaajat eivät kehity siellä mihinkään vaan ainoastaan taantuvat, mikä tarkoittaa sitä että Venäjä käytännössä menettää joka ikäluokasta 5-10 parasta ja lahjakkainta pelaajaa. Tämä on turhan kova tasoitus muille kiekkomaille. Miten voi olla mahdollista, ettei näiden poikien (ja heidän agenttiensa) päähän saada taottua järkeä???).
Sanotaan vielä joku sana turnauksen puolustajista, kun hyökkääjiä tuli käytyä läpi aiemmin. Venäjän parhaat puolustajat tässä turnauksessa olivat Lokomotiv Jaroslavlin parivaljakka Ilja Ljubushkin-Rushan Rafikov, Metallurg Magnitogorskin parivaljakko Viktor Antipin-Aleksei Bereglazov sekä Moskovan Dynamon superpuolustaja Andrei Mironov. Mironovin kuvaaminen "superpuolustajaksi" voi ehkä olla ennenaikaista, mutta paljon loukkaantumisista kärsinyt 22-vuotias kaveri on noussut tällä kaudella kokonaan uudelle tasolle. Mielestäni hän on ollut seurajoukkueessaan selvästi paras puolustaja (ennenkaikkea omassa päässä) ja kokonaisuutena edellä myös Dynamossa pelaavia Matt Robinsonia, Ilja Nikulinia ja Juuso Hietasta. 188-senttinen ja 90-kiloinen Mironov tulee pelaamaan piakkoin NHL:ssä, sillä hän ei ole yhtään huonompi kuin esim. Toronton Nikita Zaitsev, vaikka onkin erityylinen pelaaja.
Rafikov on ensikertalainen maajoukkueessa ja nousi heti kiekollisena tärkeää rooliin, itse asiassa suurempaan rooliin mitä hän pelaa Lokomotivissa (missä Pavel Koledov ja Staffan Kronwall ovat johtavat kiekolliset puolustajat). Ljubushkin on iso ja fyysinen järkäle, jonka kiekolliset taidot ovat keskitasoa, mutta joka selviytyi tässä turnauksessa hyvin varsinkin omassa päädyssä.
Bereglazov teki komean maalin Tshekkiä vastaan ja on 194-senttiseksi pelaajaksi yllättävän hyvä luistelija. Hän on ennenkaikkea puolustava puolustava, mutta saattaa pystyä kehittymään kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi. Seurakaveri Antipin oli puolestaan Venäjän johtava kiekollinen puolustaja joka teki useamman kerran "paulcoffeymaisia" nousuja kiekollisena vastustajan kenttäpäätyyn asti. Magnitogorskissa kaverukset jäävät loistavan Chris Leen varjoon, joka on varmaan KHL:n johtava kiekollinen puolustaja tällä hetkellä.
Suurin pettymys puolustajista oli ZSKA:n Igor Ozhiganov, jolta odotin johtajuutta ja isoa roolia. Sitä hän ei pystynyt tekemään, vaan oli yllättäen joukkueen epävarmin puolustaja kiekollisena ja suurimmissa vaikeuksissa omassa päässä kaikista puolustajista. Ehkä tähän vaikutti se, että hänen puolustajaparinsa ja seurakaverinsa Bogdan Kiselevitsh joutui jättämään turnauksen kaksi viimeistä peliä väliin sairastumisen vuoksi.
Suurin yllätys puolustajista oli Amurin Artem Zub. Vielä viime kaudella hän pelasi osan kaudesta junnusarja MHL:ää eikä mitenkään erottunut edukseen Habarovskissa, mutta on ottanut tällä kaudella askeleita eteenpäin kehityksessä ja pelasi ihan miehekkään turnauksen ilman virheitä, ja oli myös varma kiekollisena.
Venäjän puolustajissa huomiota kiinnittää heidän kokonsa.
Artem Zub 188/90
Aleksei Bereglazov 194/93
Viktor Antipin 180/81
Rushan Rafikov 189/91
Ilja Ljubushkin 187/95
Andrei Mironov 188/90
Igor Ozhiganov 188/94
Bogdan KIselevitsh 184/94
Antipinia lukuunottamatta kaikki isoja möriköitä, jotka osaavat luistella ja liikuttaa kiekkoa, ja jotka ovat samalla fyysisiä ja vahvoja kaksinkamppailuissa.
Venäjän jääkiekolla menee nyt ihan hyvin lukuunottamatta tuota valtavaa pelaajavirtaa Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin. Pistää mietityttämään kuinka paljon kykyjä siellä menetetään ja hukataankaan! Millaisia pelaajia esim. Mihail Grigorenkosta, Nikita Zadorovista ja Nail Jakupovista olisikaan kehittynyt jos olisivat valinneet Artemi Panarinin ja Jevgeni Kuznetsovin kehityspolun? Ja sitten on ne tusinat ja taas tusinat venäläispelaajat, jotka ovat siirtyneet sinne ja joiden ura on ollut muutaman vuoden kuluttua ohi, vaikka olivat Venäjällä ikäluokkansa parhaasta päästä.