Arvoisa The Animal
Aluksi toteamus, että lätkä, kiakko, hoki, hockey, you name it... on minulle "numero uno"!
Heti perään tulee pesis.
Lajia hyvin intensiivisesti (tarkoittaa lukemattomia pelejä katsomosta joka kesä) n. 20 vuotta seuranneena ja samalla itse ko. peliä pelanneena myös kouluvuosien "pakko pullan" jälkeen pidätän itselläni oikeuden puhua jonkin asteisella asiantuntemuksella.
Baseball vs. pesäpallo. Tämä kohta lienee jo tässäkin ketjussa selvinnyt. Baseball, peli, jossa odotellaan ja haukotellaan katsomoissa n. 3 tuntia pystyykö kukaan tänään lyömään palloa katsomoon vaiko ei. Se on siinä.
Myönnetään, kopittelu on ollut pesäpallon ongelma jossain määrin. Hyvien? sääntömuutosten myötä pesis on kuitenkin saatu huomattavasti katsoja ystävällisemmäksi tässä suhteessa. En tiedä oletko, tai missä olet, seurannut paikanpäällä otteluita viime suvena kun käytössä oli jo kahden juoksun sääntö/lyöntikierros ja mahdollisuus hypätä (koppi)lyöjien ylitse lyöntijärjestyksessä. Molemmat mielestäni todella toimivia sääntöjä kopittelun karsimiseen. Kovat joukkueet uskalsivat "hypätä" koppilyöjien yli ja hyökätä aggressiivisesti ja huonommat joukkueet "pakotettiin" pelaamaan koko arsenaalilla.
Väliin kysymys sinulle - Miksi mielestäsi pelissä on jotain vikaa ellei se menesty maailmalla? Onko maailman laajuinen suosio jokin mittari? Kyllähän jääkiekkokin kuuluu globaalisti ns. lajikääpiöhin, tosin se ei minulle merkitse mitään, onhan minulla hyvä itsetunto. Tasosta en tiedä, mutta sarjatasolla pesäpalloillaan ainakin Ruotsissa, Saksassa, Japanissa, Australiassa, Virossa ja USAssa.
Joukkuepeleistä pesäpallo on siinä suhteessa poikkeuksellinen, että se on mitä suurimmassa määrin myös yksilölaji, jota pelataan joukkueina. No, tätähän sinä et tietenkään ymmärrä, enkä viitsi enempää rautalankaa tuhlata...
Voi olla, että arvioin väärin, mutta kommenteistasi paistaa hieman läpi, että mielipiteesi pesäpallosta perustuvat omiin kokemuksiisi koulun liikuntatunneilta ja mahdollisesti varttuneemmalla iällä kotisohvalla television välityksellä muutama kerta per kesä hankittuihin kokemuksiin. Tällaisen kuvan muodostin lähinnä sääntötuntemuksesi pohjalta, korostan tämän olevan subjektiivinen arvio.
Mielestäni pesäpallo ei ole keneltäkään pois. Sitä pelataan pienillä paikkakunnilla, joista ei kuitenkaan seuloutuisi kansallisen tason kiekkoilijoita tai potkupalloilijoita paria poikkeusta lukuunottamatta. Samalla se tarjoaa suunnattomasti elämyksiä näille syrjäytyneiden alueiden asuttajille. Onko se sinulta pois, että heilläkin on jotain minkä mukana tuntea elävänsä ja saavansa edes pienen häivähdyksen glamouria elämäänsä kun näkee oman kylän poikia valtakunnallisessa mediassa muutaman kerran elämässään? Katastrofaalinen Tiikeri-projekti ja sopupelisotkut olivat parasta mitä suomalaiselle pesäpalloilulle tapahtui viime vuosikymmenen lopulla. Pesis on niiden myötä edelleen ennen muuta oman kylän poikien peli. Poikien joihin voit samaistua ja joiden kanssa voit tarinoida vaikkapa huoltoasemanbaarissa.
Hyvin rajallisen lajituntemuksesi takia en edes ala argumentoimaan pesäpallon hienouksista. Palataan niihin parin kesän kuluttua jos kykenet tutustumaan sääntöihin ja seurailemaan, sanotaan vaikka, n. 15 peliä/kesä katsomosta.
Hyvää pesis-kesää toivotellen, kaikessa ystävyydessä!
