Asia on juuri näin, kuten kirjoitat. Alkoholismi on sairaus, jonka päällä valitettavasti edelleen leijuu yhteiskunnassamme tämmöinen häpeällisen tabun varjo. Onneksi ei enää yhtä paljon, kuin joskus menneinä vuosikymmeninä, mutta kuitenkin se edelleen on voimakkaasti olemassa keskuudessamme.
Alkoholistille itselleen avain toipumiseen on asian hyväksyminen. Mitä ihmeen hyväksymistä se silloin on, jos sen kanssa pitää funtsia jotenkin tuolla lailla, että uskaltaako asiasta puhua? Päinvastoin, nämä julkisuuteen alkoholismistaan puhuvat ihmiset tekevät aivan mahtavaa työtä siinä, että he osaltaan ovat hälventämässä sitä alkoholismin häpeää. Ja siinä on paljon isommasta asiasta kyse, kuin jostain yksittäisestä jääkiekkourasta. Siinä on todellakin on kyse sairaudesta, josta ei pidä ottaa mitään häpeän pakkopaitaa ja taakkaa lopunelämäänsä kannettavaksi. Tuon asian oivaltamiseen on ainakin allekirjoittaneen pitänyt tehdä todella paljon töitä, ja siinä on kyllä aivan hirmuisen tärkeää se ympäristöstäkin tuleva hyväksyntä. että asian kanssa pystyy itse pääsemään sopuun.
Sitä ei kenenkään pidä ruveta funtsimaan, että uskaltaako esimerkiksi sen pelossa asiasta puhua, että joku työnantaja rupeaa funtsimaan, että uskaltaako tuota ihmistä palkata, koska hän on sairastunut menneisyydessään päihderiippuvuuteen. Olen itsekin tämän neuvon saanut omalla kohdallani, että työnantajalle ei kannata asiasta mainita esimerkiksi terveystarkastuksissakaan. Tuollaiset neuvot ovat aivan sataprosenttista hevonpaskaa. Tietenkin minä oman hyvinvointini, mielenterveyteni ja elämänlaatuni nimissä asiasta tahdon olla avoin ja tunnustaa tosiasiat myös ulkopuolelleni. En niin, että sitä turuilla ja toreilla jatkuvasti kailottaisin muille, mutta nähdäkseni sen, että olen aidosti asian kanssa päässyt sinuiksi, kun pystyn asian myös muille tunnustamaan sellaisena, kuin se on. Jos se jollekin työnantajalle tai muulle taholle on ongelma, niin semmoinen tyyppi voi suksia suolle. Minun oma hyvinvointini on tärkeämpää, ja jos tämä asia sattuisi olemaan vaikka jollekin työnantajalle ongelma, niin sehän on vain merkki siitä, että me emme selvästikään kuulu yhteen.
Ja ihan btw. tämmöinen huomio, jonka olen omalta kohdaltani tehnyt. Ihmiset ovat ainakin minun kohdallani suhtautuneet asiaan pelkästään positiivisesti, neutraalisti tai joissain tapauksissa ehkä jopa jonkinlaista hiljaista kunnioitusta osoittaen. Nuo kaikki negatiiviset ja kyyniset suhtautumiset ovat loistaneet poissaolollaan.
