En koskaan ole ymmärtänyt, miksi tuo rantapallojen heittely alkoi yhtäkkiä herättää niin paljon närää. Jotenkin tuntuu, että kiekkotoimittajat tuota alkoivat rummuttaa, mistä sitten tiedostavimpien kannattajien välityksellä se levisi yleisemmäksikin mielipiteeksi. Kyseessä oli pelkästään suomalaiselle urheilu(jääkiekko)kulttuurille ominainen hassuttelu, joka oli mielestäni ihan mukava piristysruiske varsinkin, kun muuten ottelutapahtumissa apinoidaan jenkkejä yhä enemmän ja enemmän. Onhan se junttimaista joo, mutta niin on koko jääkiekon seuraaminenkin. Usein tätä perustellaan myös pelaajien kunnioituksella, mutta ainakaan niitä pelaajia, joita itse jollain tavalla tunnen (tai olen muuten vaan kuullut puhuvan asiasta), ei ne rantapallot hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Muistan edelleen vuoden 2013 Jokerit-Lukko puolivälieräsarjan päätyttyä Raumalla Lukon voittoon, kun JP Jalo totesi lähetyksessä happamasti jotenkin, että "Nyt raumalaiset alkavat heittää jäälle rantapalloja, joka nyt sitten jonkun mielestä on ilmeisesti hauskaa." No niin on, senkin ankeuttaja. Itse en kyseisessä matsissa rantapalloa heittänyt jäälle (enkä ole koskaan) mutta pidän sitä silti ihan hauskana perinteenä, ja edelleen muistan mm. kun Filip Riska keräsi rantaleluja jäältä lapsille kotiin vietäväksi tuon Jokerit-sarjan jälkeen. Enkä usko, että silloisille Jokereiden pelaajille suurempia traumoja jäi.
Mitä Maamme-lauluun tulee, niin vähemmän on enemmän. Pleijarisarjojen ekoihin kotipeleihin riittää. Finaalisarjassa voi luikauttaa joka pelin alkuun. Jyrkkä ei NHL-tyylille, jossa joka runkosarjamatsinkin alkuun vetäistään kansallislaulu(t).