Lukon peleissä tämän näkee ehkä parhaiten. Aalto on kuulemma kulkenut joissain peleissä pelin loppupuolella, pelin ollessa 5-0 tai sinne päin. Muuten tunnelma on suunnilleen kuin isotädin hautajaisissa. Olisi kiva saada niihin tiistaisiin runkosarjapeleihinkin aalto kulkemaan ilman 5-0-johtoa. Ei taida vaan mun elinaikanani moinen tapahtua.
En tiedä missä halleissa olet pelejä muuten käynyt katsomassa, muttei Raumalla kannatuskulttuuri poikkea ns. isosta linjasta Suomessa. Jokaisesta hallista löytyy ääntä, kun omat johtavat peliä. Lähes jokaisesta hallista löytyy ääntä, kun omat edes yrittävät. Murto-osassa halleista löytyy ääntä, kun omat pelaavat päin helvettiä. Kaikista halleista löytyy myös ääntä, kun suomipoika on saanut viinaa koneeseen. Muutamia havaintoja seuraavassa:
HIFK:n kotipeleissä ääntä löytyy, kun omat pelaavat hyvin. Eduksi sinne on laskettava se, että ääntä löytyy sitten kunnolla, kun aihetta on. Omien perseillessä on Nordiksellakin hiljaista.
Hartwallilla faniporukka pitää ääntä lähes tilanteesta riippumatta. Muut istuvat sikari perseessä ja haukottelevat.
Porissa meininki on hyvä, kun joukkue antaa aihetta siihen. Kännisinä lauantai-iltoina meteliä voi olla perkeleesti alussa. Jos peli jatkuu hyvänä, niin meteliä riittää loppuun astikin. Muussa tapauksessa päristään tiäksää partoihin ja meininki lässähtää, kuin Ulasoorin kaverin peli pubi-illan jälkeen.
Lappeenrannassa ja Lahdessa kun olen vieraillut, niin hiljaista oli. Sielläkin porukka elää katsomossa, miten kentällä esiinnytään.
Bluesin ja HPK:n peleissä meteliä löytyy, kun omat antavat siihen aihetta. Rinkelinmäellä on ihan saatanan aneemista tiistai-iltana, kun kaikki 2700 ihmistä katsomossa odottaa lihapiirakoita ja tupakkia. Possukatsomossa kuulapäät huutelevat, kunnes väsähtävät. Espoo on Espoo ja siellä huudetaan Espoo!! Kuka päästi koirat ulos ja kuka päästäisi uniset jupit erätauolle juomaan samppakaljaa ja skumppaa?
Jyväskylässä karnevaalitunnelmaa aiheuttaa (osittain maksettu?) rumpuryhmä. Ihan perussettiä sielläkin.
Hakametsässä ollaan hautajaistunnelmissa ja meteliä riittää, kun omat oikein yrittävät. Joskus ei sittenkään.
Turussa viime kaudella oli halli piukassa porukkaa playoffeissa. Ääntä riitti, kun tosi oli kyseessä ja omat pärjäsivät. Tällä kaudella yleisö oli yhtä unessa, kuin se jonkun juottopisteen ämmä, joka ei tajunnut rahan päälle mitään, heitti täyden shottilasin päälleni ja oli hidas kuin zamboni.
Raumalla pelaaja kuulee pieraisun kentälle, jos rumpua ei juuri joku satu hakkaamaan. Pari minuuttia ennen loppua, turvallisessa johto-asemassa yleisö yltyy taputtamaan rytmikkäästi käsiä yhteen. Voitetun pelin jälkeen porukka jää "ansaitusti" odottamaan Petruzalekin aaltoja ja faniporukka, sekä parisen sataa gloryhuntteria odottelee vielä Petrua rakennuskypärä päässä kentälle Raannan kanssa. Myös se kaveri, joka haukkui Honkaheimoa läpi ottelun, ja totesi joka toisessa lauseessa Lukon olevan täysi paska ja haluton.
Oulussa en ole koskaan peliä käynyt katsomassa, enkä myöskään Kuopiossa.
Suomalainen on ujo, jäyhä ja haluton näyttämään tunteitaan. Tarvitaan viinaa, samanmielistä porukkaa ja juhannus, kun suomalainen karjuu sydämestään. Hallissa pelätään, että mitä vieressä istuva mahtaa ajatella, jos nyt karjaisen jotain tai erehdyn huutamaan faniporukan tahdissa oman seuran nimeä? Ei täällä koskaan tulla pääsemään mihinkään Keski-Euroopan futistunnelmaan, tai muuhun vastaavaan. Turha kuvitellakaan, että täällä huudetaan ja lauletaan kuten joissain Saksan jääkiekkoliigan peleissä. Ei lauleta niin kauan, kuin minunkaltaisia maksavia ja satunnaisesti huutavia katsojia käy peleissä. Muutos lähtee jostain sukupolvesta joskus sitten. Eikä siellä toisaalta tarvitse huutaa, jos ei halua.
