Kannatatko Suomen Nato-jäsenyyttä?

[Sennin Wakizashi]

Puolustusvoimain viimekeväiset säästötoimenpiteet sekä venäläiskenraalin kesäkuiset lausunnot käynnistivät jälleen ikuisuuskeskustelun Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Perinteisestihän väitetään, että valtaosa suomalaisista on jäsenyyttä vastaan, mutta selvitetään nyt palstalaisten kannat. Kysymys on esitetty tässä edellä hyvin simppelissä muodossa ja vastausvaihtoehtoja on vain kaksi: "kyllä" ja "en".

Vahvimpina argumentteina jäsenyyden puolesta voidaan pitää jäsenyyden kautta koituvia säästöjä, puolustuksen uskottavuuden paranemista kansainvälisen tuen myötä, modernin sotilaallisen tietotaidon saamista Suomen käyttöön sekä esimerkiksi sitä, että nykyisistä 27 EU-maasta 21 kuuluu Natoon.

Vastaavasti jäsenyyttä on helppo vastustaa vetoamalla siihen, että "poikiamme" lähetettäisiin vieraille sotatoimialueille, siihen että tosiasiallinen puolustuskyky päinvastoin heikkenisi aluepuolustusjärjestelmästä luopumisen myötä sekä siihen että Nato-jäsenyys provosoisi Venäjää johtaen mahdollisiin vastatoimiin ja aggressioihin.

On myös mahdollista ajatella, että Naton olisi suursotatilanteessa loogisinta ja helpointa vetää maasodan hypoteettinen rintamalinja Suomen ja Ruotsin rajalle, jolloin Suomi jäisi eräänlaiseksi no-mans-landiksi tai suosiolla suoraan Venäjän käsiin. Tällöin Natoon kuulumisella tai kuulumattomuudella ei olisi lopputuloksen kannalta mitään merkitystä.

 

[alwahla]

En kannata. Minusta Suomen pitäisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa ja jättää Natosta haaveilu muille maille.

 

[Dishier]

Mielestäni tosi hankala kysymys, ja ketjun avauksessa tuotiin jo hienosti esille lukuisat argumentit jäsenyyden puolesta ja vastaan.

Silti itse olen itse pikkuhiljaa siirtymäässä Nato-jäsenyyden kannalle. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se toisi täysin uuden uskottavuuden Suomen sotilaallisellepuolustuskyvylle. Yksin Suomi ei pärjää lähes kenellekään ja tällä hetkellä mikään maa ei ole sitoutunut auttamaan Suomea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.

Todennäköisyys sodan syttymiselle on toki pieni ja oletettavasti ainut uhka tässä tilanteessa olisi itä, eli Venäjä. Kuitenkaan ei näistä asioista ikinä varmaksi tiedä ja tällöin on hyvä, että Suomella on vahvoja maita tukenaan.

Todellisuudessahan Suomi on jo nytten hyvin läheisessä yhteistyössä Naton kanssa. Muutos nykyiseen verrattuna ei olisi siis niin suuri kuin monet saattavat luulla.

Itse väitänkin, että ainut syy sille miksi Suomi ei ole liittynyt Natoon, on edeleen pelko Venäjästä. Se elää vieläkin, mutta ainakin omasta mielestäni nytten on aika ottaa seuraava askel ja liittyä Natoon. Ihan sama mitä mieltä sitten siellä Venäjällä ollaan, Suomella on tällöin täysi länsimaiden tuki takanaan.

 

[Vanha Len]

En kannata. Minusta Suomen pitäisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa ja jättää Natosta haaveilu muille maille.

Sama ja ennemminkin Eu:n maiden välille nämä mahdolliset liittoutumat varsinkin kriisinhallinnassa.

 

[Tshekki77]

Nato myönteinen linja tuntuu jossain määrin lähtevän siitä, että eihän tässä meidän lähialueilla enää sotia synny, joten puolustusvoimat alas ja iso Nato lippu rajalle. Halpaa, kuin mikä. Mutta jos niitä sotia ei ole tähän meidän naapurustoon tulossa, niin miksi ylipäätään liittoutua? Siinä tilanteessahan tällainen liitto ottaisi meiltä enemmän, kuin antaisi.

Jos sitten katsotaan niitä skenaarioita, joissa pahin mahdollinen voisi tapahtua, niin niitä tuntuisi äkkisältään olevan kolmea sorttia. 1. Venäjän ja Naton välille syntyy sota Venäjän aloitteesta, 2. Venäjän ja Naton välille syntyy sota Naton aloitteesta, 3. Venäjälle pääsee joku Zhirinovskin kaltainen hihhuli valtaan ja aloittaa päättömän laajentumisen joka suuntaan.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa puolueettomuus voisi äkkisältään tuntua paljon paremmalta vaihtoehdolta, koska haluaisiko Venäjä Naton lisäksi "lautaselleen" vielä ylimääräistä (vaikkakin mittasuhteessa vähäistä)? Meinaa Natossa olisi jo itsessään aikamoinen hampurilainen ahmittavaksi. Natomaana Suomi olisi 100% varmasti hyökkäyksen kohteena.

Toisessa vaihtoehdossa tuntuisi puolueettomuus niinikään paremmalta, koska naapurissa on kulttuuria poltetun maan taktiikalle ja tähän kun lisätään vielä ydinaseet, niin tulos voisi natomaana olla Suomelle todella hirvittävä. Ei tarvita kuin ihan muutama sieni taivaalta ja meidän ainoa valtti, puhdas luonto, on poissa moniksi vuosikymmeniksi kaiken inhimillisen kärsimyksen lisäksi.

Kolmannessa vaihtoehdossa oltaisiin kusessa joka tapauksessa, ellei mitätön Suomi olisi Venäjän "mahdin" palauttamisen suhteen toissijainen targetti.

En siis osaa nähdä tilannetta, jossa Suomelle olisi pelkästään hyötyä jäsenyydestä verrattuna puolueettomuudelle. Lisäksi jos niitä meidän sotilaita lähetetään amerikkalaisten ristiretkille pyhälle maalle yms, niin voihan se altistaa Suomeakin terrorismille aivan uudella tavalla. Kuitenkin harvaan asuttu maa, jossa ei kertakaikkiaan ole varaa suojata kaikkia kohteita viimeisen päälle.

Lisäksi liian vähälle huomiolle jää poikkeuksetta se tosiasia, ettei Natolla ollut Baltianmaita varten puolustussuunnitelmia, ennenkuin asiasta nousi skandaali. Kuka tällaisen skandaalin jälkeen voi 100% varmasti uskoa, että menneestä virheestä huolimatta, Baltianmaita puolustetaan viimeiseen asti? Ja jos päästää edes hitusen epäilystä mieleensä Baltian suhteen, niin katsokaa sitä karttaa. Onko Suomi Baltian suhteen paremmassa vai huonommassa paikassa, jos Venäjän kanssa alkaisi rähinät? Jos siis avun ajatellaan tulevan Euroopan sydänmailta.

Mutta ei sillä, voi tshekki77:kin tietyin reunaehdoin hyväksyä Natojäsenyyden (vaikka se hulluttelulta tuntuisi). Ensin selvä enemmistö pitää kannattaa asiaa kansanäänestyksessä. Ei mikään 51-49 vaan mielummin 67-33 prosentein. Tämän lisäksi tänne on saatava joku vähintään 200k jenkkisotilaan tukikohta, toki mielellään jonnekin Kouvola - Kajaani akselille, etteivät tule tänne Statiin iltalomillaan rellestämään...

 

[Tim Callahan]

En kannata. En näe mitään syytä, miksei Suomi voisi tulevina vuosina aloittaa suuremmankin yhteistyön sotilaallisessa mielessä. Helpompi ja varmasti kuitenkin hyvä ratkaisu. Enää ei eletä 1940-luvulla.

 

[TosiFani]

En kannata täysjäsenyyttä tässä vaiheessa, koska sille ei ole selkeää tarvetta, läheinen yhteistyö riittää. Minusta Suomen kannattaa nukkua yön yli ja katsoa mihin maailmanpoliittinen tilanne kehittyy. Pyrkimys puolueettomuuspolitiikkaan on Suomelle hyvä, vaikka puolensa Suomi on kyllä jo valinnut.

 

[Uleåborgir]

En kannata, koska lukuisat teoriat osoittavat, että omaleimainen ja virallisesti puolueeton puolustuspolitiikka on hyvä säilyttää maassamme, koska tämä takaa hallitun kaaoksen mukaisen selviämisemme ajan myrskyissä. Yleinen maanpuolustustahto ja terve kansallistunne on näiden itse kehittämieni teorioiden suurin vääntövoima. Uhkakuvan mielessä on koko ajan se, että kohtelu ei ole lämpöistä jos torrakko kätösessä tai ydinpommi ohjuksessa aiotaan maatamme lähestyä.

 

[Sistis]

Jos sitten katsotaan niitä skenaarioita, joissa pahin mahdollinen voisi tapahtua, niin niitä tuntuisi äkkisältään olevan kolmea sorttia. 1. Venäjän ja Naton välille syntyy sota Venäjän aloitteesta, 2. Venäjän ja Naton välille syntyy sota Naton aloitteesta, 3. Venäjälle pääsee joku Zhirinovskin kaltainen hihhuli valtaan ja aloittaa päättömän laajentumisen joka suuntaan.

Onneksi kaikki skenaariot ovat tällä hetkellä melko epätodennäköisiä. Toisaalta, eipä sitä tiedä, mikä on tilanne sitten 10-20 vuoden päästä. Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Itänaapurin tilanne on minusta mennyt arveluttavampaan suuntaan jo muutaman vuoden ajan.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa puolueettomuus voisi äkkisältään tuntua paljon paremmalta vaihtoehdolta, koska haluaisiko Venäjä Naton lisäksi "lautaselleen" vielä ylimääräistä (vaikkakin mittasuhteessa vähäistä)? Meinaa Natossa olisi jo itsessään aikamoinen hampurilainen ahmittavaksi. Natomaana Suomi olisi 100% varmasti hyökkäyksen kohteena.

Minä näen tässä tapauksessa puolueettomuuden pahempana riskinä. Jos välit kiristyvät, Venäjä pyrkii varmasti suojaamaan strategisesti tärkeää Itämeren rannikkoaan ja Pietaria. Ja miten se sen tekee? Valloittaa vähän enemmän maata - ainakin Suomenlahden pohjoisrannikon näin kokonaisuudessaann. Jos me taas olemme Naton jäsen, Venäjän kynnys tällaiseen ennakoivaan iskuun nousee huomattavasti korkeammaksi.

Toisessa vaihtoehdossa tuntuisi puolueettomuus niinikään paremmalta, koska naapurissa on kulttuuria poltetun maan taktiikalle ja tähän kun lisätään vielä ydinaseet, niin tulos voisi natomaana olla Suomelle todella hirvittävä. Ei tarvita kuin ihan muutama sieni taivaalta ja meidän ainoa valtti, puhdas luonto, on poissa moniksi vuosikymmeniksi kaiken inhimillisen kärsimyksen lisäksi.

Jos ydinsota syttyy Naton ja Venäjän välille, niin siinä tapauksessa on ihan sama, olemmeko me Naton jäseniä vai emme. Kyllä ne vaikutukset tulevat täälläkin tuntumaan. Saasteet eivät tunne rajoja.

Kolmannessa vaihtoehdossa oltaisiin kusessa joka tapauksessa, ellei mitätön Suomi olisi Venäjän "mahdin" palauttamisen suhteen toissijainen targetti.

Jos olisimme Naton jäsen, Zhrinovskyn kaltainen hahmo hakisi mielummin laajentumista sellaisesta suunnasta, missä Nato ei vaikuta. Tätäkin aluetta löytyy, ihan vaikkapa tuolta Kaukasian suunnalta.

Ja jos päästää edes hitusen epäilystä mieleensä Baltian suhteen, niin katsokaa sitä karttaa. Onko Suomi Baltian suhteen paremmassa vai huonommassa paikassa, jos Venäjän kanssa alkaisi rähinät? Jos siis avun ajatellaan tulevan Euroopan sydänmailta.

Baltialla on minusta heikommat maantieteelliset lähtökohdat. Mutta nykytilanteessa Suomella on minusta heikommat sotilaalliset lähtökohdat.

 

[Tshekki77]

Minä näen tässä tapauksessa puolueettomuuden pahempana riskinä. Jos välit kiristyvät, Venäjä pyrkii varmasti suojaamaan strategisesti tärkeää Itämeren rannikkoaan ja Pietaria. Ja miten se sen tekee? Valloittaa vähän enemmän maata - ainakin Suomenlahden pohjoisrannikon näin kokonaisuudessaann. Jos me taas olemme Naton jäsen, Venäjän kynnys tällaiseen ennakoivaan iskuun nousee huomattavasti korkeammaksi.

Tottakai tämä riski olisi aina olemassa, mutta jos Venäjä ja Nato kohtaisivat taistelukentällä, niin natojäsenenä me olisimme 100% varmuudella ensi rähinöissä mukana. Puolueettomana toki riski ennakoivaan iskuun on, mutten pitäisi sitä ihan 100% varmana asiana. Riittävästi open sky settejä ja muita avoimuuden merkkejä, niin miksi Venäjä lähtisi tuhlaamaan edes vähän resursseja, jos voisi olla pohjoisesta naapuristaan täysin varma. Eli siis vertailtaessa Natojäsenyyteen, tässä tilanteessa konfliktin välttäminen olisi mielestäni todennäköisempää puolueettomana ja täten Suomen kannalta kannattavampaa.

Baltialla on minusta heikommat maantieteelliset lähtökohdat. Mutta nykytilanteessa Suomella on minusta heikommat sotilaalliset lähtökohdat.

Baltianmailla on kuitenkin maayhteys Puolaan ja sitä kautta Euroopan sydänmaille. Jos Kööpenhamina-Malmö silta jostain syystä katkeisi, olisi Suomi kriisi tilanteessa vain meren yli saavutettavissa. Baltiassa ei ole käsittääkseni nato tukikohtia (täyttä mutuilua), joten valmius ottaa esim. Venäjän yllätyshyökkäys vastaan, ei ole Baltiassa merkittävästi parempi, kuin täällä. Vai onko heillä sellaista kalustoa/miehistöä, joka merkittävästi Suomea paremmin pystyisi torjuntatyöhön?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Minä näen tässä tapauksessa puolueettomuuden pahempana riskinä. Jos välit kiristyvät, Venäjä pyrkii varmasti suojaamaan strategisesti tärkeää Itämeren rannikkoaan ja Pietaria. Ja miten se sen tekee? Valloittaa vähän enemmän maata - ainakin Suomenlahden pohjoisrannikon näin kokonaisuudessaann. Jos me taas olemme Naton jäsen, Venäjän kynnys tällaiseen ennakoivaan iskuun nousee huomattavasti korkeammaksi.

Jaan tämän arvion. Näen Venäjän Suomea koskevan ennakoivan aloitteen erittäin mahdollisena liikkeenä, mikäli Venäjä arvioi tämän strategisesti hyödylliseksi ratkaisuksi. Tämä koskien siis tilannetta, jossa sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on kohonnut riittävän korkeaksi. Tai tilanteessa jossa konflikti on jo käynnissä toisaalla, olettaen että Itämeren alue on vähintään teoreettisesti relevantti konfliktin laajenemisen tai Venäjän etujen suojaamisen näkökulmasta.

 

[Surukuku]

...
Minä näen tässä tapauksessa puolueettomuuden pahempana riskinä. Jos välit kiristyvät, Venäjä pyrkii varmasti suojaamaan strategisesti tärkeää Itämeren rannikkoaan ja Pietaria. Ja miten se sen tekee? Valloittaa vähän enemmän maata - ainakin Suomenlahden pohjoisrannikon näin kokonaisuudessaann. Jos me taas olemme Naton jäsen, Venäjän kynnys tällaiseen ennakoivaan iskuun nousee huomattavasti korkeammaksi. ...

Jaan tämän arvion. Näen Venäjän Suomea koskevan ennakoivan aloitteen erittäin mahdollisena liikkeenä, mikäli Venäjä arvioi tämän strategisesti hyödylliseksi ratkaisuksi. Tämä koskien siis tilannetta, jossa sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on kohonnut riittävän korkeaksi. Tai tilanteessa jossa konflikti on jo käynnissä toisaalla, olettaen että Itämeren alue on vähintään teoreettisesti relevantti konfliktin laajenemisen tai Venäjän etujen suojaamisen näkökulmasta.

Myös täältä löytyy ymmärrystä ko. arviolle. On ihan turha kuvitella, että Venäjän puolustusdoktriini olisi jotenkin muuttunut tässä vuosikymmenten (-satojen) kuluessa - yksin olet yksin.

Lisäksi, kaikki haihattelu pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämiseksi ja/tai tehostamiseksi kannattaa lopettaa - nimenomaan Suomi ei hyötyisi siitä käytännössä yhtään mitään, koska vihollinen tulee vain idästä.
Sitäpaitsi Norja on ollut NATO:n jäsen sen perustamisesta asti eikä liene vaikeaa arvata, minkä tahon intressit painaisivat enemmän mahdollisen Pohjoismaita koskevan sotilaallisen konfliktin sattuessa - suuressa kuvassa Suomi olisi helppoa ja käytännöllistäkin uhrata vahinkojen minimoimiseksi.

 

[JHag]

Olen aina kannattanut. Oloni olisi turvallisempi, jos meidän ja Venäjän välinen raja olisi Naton ja Venäjän raja. Suomen puolueettomushaihattelut pyyhkäistään kerralla kumoon, kun Venäjä kokee tarpeelliseksi tulla rajan yli. Sehän tulee ja viis veisaa yhteisestä historiasta ja muusta huuhaasta.

Lisäksi Venäjä haluaa sanella Suomelle ohjeita Naton suhteen. Tämä on niin vastenmielistä puuttumista toisen itsenäisen valtion suvereniteettiin, että kellojen pitäisi soida ihan jokaisella. Vai nöyristelläänkö taas? Mulle tulee tästä mieleen Ketonen & Myllyrinteen "Onko täällä naisia" -sketsi. Kaksi jätkää kehuu kovuuttaan pöydässä olevalle naiselle luvaten suojelevansa häntä. Kunnes pöytään tulee ilkeän näköinen karju, joka kysäisee: "Onko teillä naisia?". Molemmat jätkät muuttuvat piiperöiksi, jotka tottelevat kiltisti isoa ilkiötä todeten "Joo tottakai" ja sanovat korvat luimusssa naiselle: "Tää on ihan kiva kaveri". Suomi kehuskelee muulle maailmalle omaa nerokasta puolueettomuuttaan. Kunnes kylään tulee Makarov & co tankkien kanssa ja kysyy: "Onko teillä alueita luovutettavaksi?" "Joo tottakai, te olette reilua sakkia, valitkaa ihan mitä haluatte"

 

[Sisäliitin]

En todellakaan. Oikeastaan kaksi syytä miksen kannata. 1. Ei ne meitä auttais kuitenkaan 2. Koska kokoomus kannattaa.

 

[Vanha Len]

Lisäksi Venäjä haluaa sanella Suomelle ohjeita Naton suhteen. Tämä on niin vastenmielistä puuttumista toisen itsenäisen valtion suvereniteettiin, että kellojen pitäisi soida ihan jokaisella.

Kyllä meikäläisen kellot soivat enneminkin Venäläisten ydinvoimaloiden puolesta. Mielestä meille paljon pahempi uhka kuin mahdollinen sotatila.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllä meikäläisen kellot soivat enneminkin Venäläisten ydinvoimaloiden puolesta. Mielestä meille paljon pahempi uhka kuin mahdollinen sotatila.

Molempi pahempi. Nämä eivät tietenkään liity toisiinsa eivätkä sulje toisiaan pois.

Venäläisillä on tottakai jonkinlainen intressi huolehtia omista voimaloistaan ja sähkönsaannistaan. Minkäänlaisten ikääntyvien vehkeiden hallittu manageeraaminen kohti kestävää ja turvallista alasajoa ei taida olla heidän tunnetuimpia vahvuusalueitaan. Tosin venäläiset eivät ole myöskään järin tunnettuja naapurimaiden poliittisen ja sotilaallisen suvereniteetin tunnontarkasta kunnioittamisesta.

 

[Sistis]

Kyllä meikäläisen kellot soivat enneminkin Venäläisten ydinvoimaloiden puolesta. Mielestä meille paljon pahempi uhka kuin mahdollinen sotatila.

So what? Miten nämä ydinvoimalat liittyvät Suomen Nato-jäsenyyskeskusteluun? Vähän sama logiikka kuin jättäessä hankkimatta vakuutusta vesivahingon varalta sillä perusteella että tulipalo on todennäköisempi.

 

[Vanha Len]

So what? Miten nämä ydinvoimalat liittyvät Suomen Nato-jäsenyyskeskusteluun?

Ei mitenkään. Toin esille ainoastaan sen uhan tuolta idän suunnalta, jota pidän realistisempana. Olisi pitänyt laittaa kirjoituksen loppuun lause "sorry OT".

 

[mjr]

Yllättävä tulos JA:ssa, jos jää tämä jakauma voimaan. Luulisi että täällä jos missään löytyisi enemmistö Naton kannalle. Anyway, jos ei itse vaivauduta puolustamaan, kuten ilmeisesti poliittiset puolueet ovat de facto kaikessa hiljaisuudessa päättäneet, niin täytyyhän sitä jonkun vaiva nähdä, eikä oikein muuta hyvää vaihtoehtoa ole kuin Nato.

 

[Steegil]

Natoon olisi pitänyt liittyä heti silloin kun Neuvostoliitto kaatui. Nyt liittyminen on silkkaa turhuutta ja sitä paitsi liian kallista. Lisäksi Nato-jäsenyys vain heikentäisi yleistä turvallisuuttamme, koska Nato-maa on terroristeille mieluisampi kohde kuin liittoutumaton valtio. Terrori-isku Suomeen on kuitenkin se 100 000x todennäköisempää kuin ison karhun hyökkäys. Lisäksi mitään takeita ei ole siitä, että mikään Nato-jäsenyys sitä hyökkäystä olisi kuitenkaan estämässä.

 

[JHag]

Toin esille ainoastaan sen uhan tuolta idän suunnalta, jota pidän realistisempana.

Toisaalta tämäkin uhka vaan lisää omaa myönteisyyttäni Natoa kohtaan. Meillä on siis kaikki mahdolliset uhat itärajan takana: suurvalta, joka on taas ruvennut kalistelemaan sapeleitaan ja jonka ydinvoimalatkin ovat iso riski. Sen rahan, minkä Venäjä hakkaa armeijaan, he voisivat käyttää ydinvoimaloidensa ajan tasalle saattamiseen. OT:na haluan mainita erityisesti persuille, että Venäjä on meille miljoonasti isompi uhka kuin muutamien islamilaisten maahanmuutto josta kuulemma seuraa välittömästi maamme muuttuminen moskeijoiden peittämäksi. Sitäpaitsi, eikös meillä ole uskonnonvapaus perustuslaissakin? Ja kelatkaapa persut kuinka paljon Venäjälläkin on islamilaisia: 6% väestöstä eli rapiat 8,5 miljoonaa ihmistä. Venäjä on myös Suomea lähimpänä oleva runsaasti muslimeja sisältävä valtio. Siispä peruspersun pitäisi huolestua Venäjästä, ei Somaliasta.

mjr:ltä hyvä järkipointti. Koska meillä ikäluokat pienenevät ja armeijan määrärahoja leikataan varuskuntia lakkauttamalla, niin millä ihmeellä Naton vastustajat oikein uskovat Suomen säilyttävän puolustuskykynsä? Natoon liittyminen poistaisi tätä ongelmaa. Venäjällähän hierotaan karvaisia käsiä tyytyväisenä, kun saadaan uhkailuilla ajettua Suomi siihen nurkkaan, missä täällä piipitetään puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden puolesta - samaan aikaan, kun täällä ajetaan perkele omaa puolustusvalmiutta alas! Tämähän on yhtä järkevää kuin auton vaihtaminen 10 vuotta vanhempaan korostaen sitä, että pidän jatkossakin auton turvallisuutta tärkeimpänä ominaisuutena. Suomi pitää kiinni puolueettomuudestaan ja itsenäisestä puolustusvalmiudestaan - ja ajaa samalla alas omia puolustusvoimiaan. Voi elämänkevät.

 

[Sistis]

Ja kelatkaapa persut kuinka paljon Venäjälläkin on islamilaisia: 6% väestöstä eli rapiat 8,5 miljoonaa ihmistä. Venäjä on myös Suomea lähimpänä oleva runsaasti muslimeja sisältävä valtio. Siispä peruspersun pitäisi huolestua Venäjästä, ei Somaliasta.

Helsingin Sanomissa julkaistiin kolme vuotta sitten artikkeli tähän aiheeseen liittyen:

Veninen maa - HS.fi - Ulkomaat

Artikkelin mukaan vuonna 2015 - siis jo kolmen vuoden päästä(!) enemmistö Venäjän armeijan alokkaista olisi västönlaskentamallien mukaan muslimeja. Vuoteen 2020 mennessä Venäjällä olisi muslimeja jo 20% väestöstä. Ja noin vuoteen 2040 mennessä Venäjä olisi muslimienemmistöinen maa.

En sitten tiedä kuinka hyvin tuo ennustet on pitänyt paikkaansa, vai onko sitä jouduttu tarkentamaan. Suuntaa-antavia nuo luvut ovat kuitenkin varmuudella. Tuo saattaa olla monessakin mielessä uhka Suomelle. Lähinnä kai siksi, että Venäjällä on myös nationalismi nostanut voimakkaasti päätään. Ja tuossa saattaa tulla melkoisia sisäisiä ristiriitoja tulevien vuosikymmenten aikana. Sisäiset ongelmat ovat toki siinä mielessä meidän kannalta hyväksi, että Venäjän intressit suuntautuvat tällöin muuhun ilmansuuntaan kuin luoteiselle rajalleen (viittaan tällä Suomeen, vaikka Norjan raja on vielä luoteisempi). Mutta ongelmien kärjistyessä on myös mahdollista, että presidentiksi nousee joku kyseenalaisempikin kaveri. Ja sitten täyden kaaoksen ja mahdollisen sisällissodan koittaessa pakolaislaumat tähänkin suuntaan saattavat olla melkoisia.

Noh, tuo on aikamoinen kauhuskenaario, eikä välttämättä edes kovinkaan todennäköinen vaihtoehto. Mutta skenaario muiden joukossa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suomi pitää kiinni puolueettomuudestaan ja itsenäisestä puolustusvalmiudestaan - ja ajaa samalla alas omia puolustusvoimiaan. Voi elämänkevät.

Ihmettelen samaa. Pitäisi ymmärtää vaihtoehdot ja kyetä katsomaan kokonaisuutta. Suomalaisille on lyöty pajavasaralla päähän uskoa puolueettomuuden ja liittoutumattomuuden ylivertaisuuteen. Jälkisuomettuneisuuden varjo on pitkä.

Puolustusvalmiuden ylläpitämisessä on yksinkertaisesti kysymys varautumisesta ikäviin vaihtoehtoihin. Yleisesti ottaen varautuminen on mielekästä kun uhka on a) riittävän todennäköinen, seurauksiltaan merkittävä, ja seuraukset ovat torjuttavissa tai olennaisesti lievennettävissä varautumistoimenpitein, ja kun b) epätodennäköinen mutta seurauksiltaan erittäin merkittävä (=katastrofaalinen), ja seuraukset ovat olennaisesti lievennettävissä varautumistoimenpitein.

Sotilaallisiin uhkiin varautuminen noudattelee tätä samaa logiikkaa ja on jossain määrin rinnastettavissa vakuutusten ottamiseen. Niin sanotun uskottavan maanpuolustuksen voi järjestää monin eri tavoin siinä missä vakuutusturvankin. Maailman ja sitä mukaa myös turvallisuuspoliittisten tarpeiden ja realiteettien muuttuminen asettaa tietysti omat haasteensa. Sotilaallinen liittoutuminen tai liittoutumattomuus ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaikka NATOn mielekkyys alkaa valjeta yhä useammalle asioihin perehtyvälle. Sen sijaan olennaisempaa on, millä tavoin varautuminen sotilaallisten uhkien varalta hoidetaan tarkoituksenmukaisesti. Nyt ollaan menossa hyvää vauhtia tilanteeseen jossa Suomi karsii vakuutuksiaan sieltä ynnä täältä, luottaen yhä enenevästi hyvään onneen ja muiden rauhantahtoisuuteen. En saata ajatella millainen palkkio tästä sinisilmäisyydestä on Suomelle luvassa vielä jonakin päivänä.

 

[Midnight Rambler]

En. Kokoomuslaisten märkä uni päästä USA:n ja muiden isojen poikien piipunlutkuttajaksi jääköön sellaiseksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En kannata. Minusta Suomen pitäisi tiivistää sotilaallista yhteistyötään muiden Pohjoismaiden kanssa ja jättää Natosta haaveilu muille maille.

Tämä on minusta vammaisin ja ontoimmin perusteltavissa oleva ehdotus näistä tavallisimmista joita yleensä esitetään. Pohjoismaat eivät ole kimpassakaan mikään kaksinen porukka haastamaan varteenotettavia vastavoimia. Toisekseen, muut ja keskenään kielellisesti ja kulttuurillisesti keskenään samankaltaisemmat pohjoismaiset naapurimme varmaan ovat edelleenkin sitä mieltä, että Suomi on Venäjän mahdollisen uhan edessä mitä sopivin suojavyöhyke joka joutaakin ryssille. Näin se menee vastaisuudessakin. Naapureille pohjoismaalaisuus merkitsee skandinaavisuutta, meille fennoskandisuutta. Oma veri on liian laihaa haaskattavaksi, käytetään mieluummin suomalaisia.