Mainos

Kanadan junioriliigat: Bench Clearing Brawlia etsimässä 2008–2009

  • 42 828
  • 340
Fletcher jatkaa lähdöttömän kivirekensä kiskomista ja OS illassa apina taas pykälää suuremmaksi, mutta tänään vastaan Whalersille vaihtoehtoja tarjoava Coltsin lista ja toisaalta totuuden nimissä eiköhän sieltä Stevens ensisijaisesti anna vetoapua punaviivalta lähtien.

Lännessä pohjattoman vaisu kierros sietämättömänä ajankuvana ja tätä ajatusta täydellistämään Lethbridgen loistaneen Castron putki loppui tylysti kuin seinään Perinteiset rähinäkumppanit Blades sekä Warriors eivät kirjoittaneet jatkoa yhteiseen historialtaan sykähdyttävään tarinaan ja Cougarsin Halliday todella näyttäisin omaksuneen jonkin lähdöttömän joulukuun aaterakennelman.

"Dubissa" sykkii seuraavaksi vasta lauantaina ja lauantai-illan kaiken sallivassa sekä mahdollistavassa rähinähuumassa herkkupalana Hawks vastaan T-Birds. Jordan vetäytynyt viime kierroksilla taustalle ja toivottavasti ei ole ammentanut hyvien asioiden lahjasäkkiään tyhjiin vielä, mutta toisaalta saattaa olla Jordaninkin kohdalla kyse tuosta kalanteriin sidotusti lähtöjä karttavasta kultista ja toivorikkaasti kuitenkin sytyttää itsensä elävältä tuleen lauantain villiksi kääntyvässä näytelmässä.

AJHL:ssa huomionarvoiseksi laskettava Cole Penner taistellut nyt kasaan 155 minuuttia uskottavuutta 29 illassa ja mainitusti potentiaaliltaan turhan pienessä valokeilassa, mutta katsotaan mitä pukki tuo ja 1991-syntyneenä aikaa kyllä tehdä jotain todella pysäyttävää kartalla.

Kuusi iltaa jouluun ja paketin kääreitä availlen päätti myös ensimmäisen kahdesta O:n kaudestaan runkosarjan osalta sykähdyttävästi hyökättyään suihkun raikkaana Guelphin penkille eräänä kuumana kiekkoiltana.
 
Viimeksi muokattu:
Kent Sauter oli vuosi sitten Patsin leirillä ja itsestäänselvyytenä tuolla nimellä olisi paikan pitänyt tippua syliin kuin ikuinen kunnioitus kypärättömälle, mutta näiltä osin kenties aika ajelee ohitseni ja nimensä mukaiseksi vanhanliiton taistelijaksi itseään pelaajatyyppinä kuvannut Sauter polkee myös MJHL:n askeissa OCN Blizzardin paidassa.
Primeikäinen kaveri ei tilastollisesti tai aktiivisuutensa puolesta ole liekehtinyt kuten viime poimintarupeaman aikana näissä maisemissa ja pitkä kuiva kausi juuri nyt päällä, mutta ehdottomasti huomionarvoinen kartalla ja isä Doug Sauter vanhan koulukunnan johtamisen silmään osuvampia toteuttajia lännessä aikanaan.
Samasta sukupuusta Hardy Sauter Spokanen vastuullisena ja joukkuetasolla melkoisen vaisua ilmettä tarjolle nykymittareillakin kruunattuna tuolla Lettsin toistaiseksi riman alittavalla kädenjäljellä, mutta toki lähtölistalla kuitenkin ehdottomasti viihdearvollisesti keskimäärin poikkeuksellisen korkeatasoinen suorittaja Dustin Donaghy sekä potentiaalistaan toistaiseksi turhan kitsaasti viitteitä antanut huomionarvoiseksi laskettava 1991-syntynyt tulokas Cory Baldwin.
LaForge palkitsi aikaisemmin viitatulla kylmällä suihkulla ja Doug Sauter yhtenä valmennuksellisena neroleimauksenaan taas kiitokseksi heitteli tunnetusti porukan kamat niskassa suoraan bussiin, joten kenties tuosta sopivasti raivoa ajavaa koulimista tuomaan tarvittavaa nälkää poimiseen ja kieltämättä vanhauskoista hämmentävästi Kent Sauterin lähdöttömässä ohjelmassa juuri Joey McEwanin Beausejour Blades.

Tuossa Mashinter kaupassa toiseen suuntaan matkasi 1991-syntynyt Tyler Randall, joka väläytellyt kyllä muutamaan otteseen nimeään esiin nostaen ja kenties siirto Rangersin poikii myös kaverin nostamisen raportoinnin valokeilaan. Ohjelmassa tänään vahvan listan Spits ja kiekkojärjellä tulkiten illan tapahtumaketjuun sisältyy lähtö Wallacen kanssa, mutta kokonaiskuvassa game fighter Mashinterin kadottua Masciolini nyt ykköskorttina ottelevassa ja joukkuetasolla pitkälti juuri Masciolinin henkilökohtaisen aktiivisuuden varassa edenneen Rangersin yhteydessä ei voi jättää käyttämättä mahdollisuutta junnukentän 90-luvun Hall Of Famen kulmakiven Darcy Harriksen esiin nostamiseen
 
Fletcher hyppäsi takaisin pyörän selkään ja näin osoitti, että otettujen lähtöjen jälkeinen elämä ei ole vielä ajankohtaista ja vastakkaisesta kulmasta toki tuleen Coltsin ammattijätkä Stevens. Oikeaoppisesti tarina alkuun alkulämmössä ja oikein mentäessä punaviivalta lähdöt ikuisena totuutena poimitaan, joten seuraavana askeleena tapahtumaketjussa buckets off pelitilanteesta ja tärkeimpänä antina yli-ikäinen uhkaavasti kuvasta katoamassa ollut Fletcher viskasi apinansa katsomoon.
Whalersin listalta 1991-syntynyt Jamie Devane nyt neljä iltaa lähdöittä ja toivottavasti ei tuo ansaittu kunniakas ottelijanstatus liimannut hanskoja käsiin, mutta ryhmällä tänään ohjelmassa Majors ja jokainen ilta tarjoaa mahdollisuuden palata takasin.

Spits vastaan Rangers lähdöittä läpi ja Spitsin listaan suhteutettuna vastustajasta riippumatta paha rimanalitus, mutta eiköhän tämä tilastollinen notkahdus oteta takaisin korkojen kanssa ja ohjelmassa tänään taas Saginaw.
Rangersin tilanteesta vielä Mashinter mainitusti kylläinen game fighter ja Masciolini sitten enemmän vastavuoroisesti nälkäinen fans fighter, mutta juuri "Shinerin" saappaisiin on hyvä saada täytettä ja aika ajoin kyllä hyvään ateriaan kuuluu myös jälkiruoka.

Seuraavana askeleena haettu ei kuitenkaan ole Paul Higgins vaikka hivenen samansuuntaisesti O:n tarinasta on kyse ja kyseessä oli Guelph Platersin (ei Stormin) vaihtoaitio.
 
Vaikka kiekkourpolle ei älykkyystestiä kannata tehdä palikat loksahtelevat kohdalleen, kun O.n joukkuetason aktiivisuustilaston kärjessä porskuttavat Knights, Spits sekä Whalers ja 2000-luvun taustalla näkemystä vääristävän viisiirin takaakin jopa "Hockey Visor Special" olisi nämä osannut ennustella. Hyvää suorittamista siis näiltä luottoryhmiltä ja toki pari ensin mainittua omaavat jo pidempääkin ennustepohjaa O:ssa, mutta 2000-luvun taustalla lännessä Giants yksi pahimmista alisuorittajista ja ainostaan Raiders poiminut koriinsa joukkuetasolla vähemmän.
Patsin riveistä tullut Todd Kennedy tosin aktiivisuutensa puolesta saa nykymittareilla puhtaat paperit ja missasi myös taipaleellaan iltoja oteltuaan kätensä rikki, joka tällä tiedolla hidastaisi edelleen kaverin tahtia ja kauden aikaisista menetyksistä tuollainen takuuvarma 15 lähdön napsija yli-ikäinen Chris Cloud kaupattiin operoimaan T-Birdsin lähtölistalle. Kuitenkin pudotus viime poiminaterupeaman aktiivisimman paikalta on järkyttävän suuri ja tätä ei voi selittää pelkästää nerokkaan helmiä heittelevän perussoturin Huntin poistumisella, mutta kauttaaltaankin viime kausina lännen viihde-sekä odotusasrvollisesti korkeatasoisimpia ryhmiä Giants on askiin luisteluttanut ja ikävä on kyllä vaikkapa lukuisia iltoja sähköistänyttä Patsin vahvuudessa taivaltaan päättänyttä J.D Wattia.
Puck Bunny leimaa en kyllä tohdi lyödä ja istuukin enemmän O:n terminologiaan, mutta jo toista rupeamaan putkeen konttaava Raiders kyllä jaksaa iskeä puukkoa bongarin selkään ja 2006-2007 ottelevassa Mike Gauthier, Cody Vann, Justin Palazzo sekä alkurupeamasta vielä Josh Elder. Olisiko tuossa haisteltavissa jopa jonkinlaista urakehityksellistä "Dubin" kirousta ja lopullisesti kiikareiden yli käveltiin tämän kauden odotukset ensin katonrajaan nostaneessa Cole Penner tapahtumaketjussa.

OJHL osoittautunut bongarin yksipuolisesta näkökulmasta yllättävänkin mielenkiintoiseksi ja uskottavuustilaston kärjessä painava Miltonin primeikäinen Mac Whalen saalistanut loistavat 176 minuuttia 23 iltaan. Aktiivisuustilastossa taas isoa roolia huomioarvon nostamisessa näyttelevä Oakvillen yli-ikäinen Adam Simms sekä loistavsti rähisseen Pickeringin lupaava 1991-syntynyt Paul Jackiw taistelleet tillilleen game liigassa vakuuttavat 9 lähtöä, joten pitäneet rupeamansa mukavan kiireisinä ja neljättä lauantaina putkeensa metsästävä Mississaugan 1990-syntynyt Andrew Oreskovich nousee nykytahdilla taistelemaan aktiivisuuskuninkuudesta.
Sukupuista sekä verenperinnöistä puhuttessa Buffalo Sabresin Larry Playfairin apukoutsaamassa ryhmässä vetää yli-ikäinen Michael Playfair ja kaverin kortissa esim. Adam Simms, mutta isä toki oman aikansa yksi ison liigan kiistattomista ykkösiskijöistä ja toki humppa-askeleita ohjaamaan tuo mielensyövereitä kaivertava episodi, jossa kytevässä erän päättäneessä bench clearing brawlissa Cherry (osin oikeutetusti sekä naulankantaan perustellusti) tekee terävimmillään mielipuolisesta kehien sekopäästä Paul Higginsista täydellisen vastaantulijan ja Maple Leafs tuohon saumaan askissa kahden aikansa valovoimaisimman reikäpään Higginsin sekä Jimmy Kornin johdolla tarjoamassa ison mittakaavan viihdettä.
Viihteestä puhuttaessa Metro A oli bongarille ennalta arvattavaa kyynerpääsuojien heittelyä parhaimmillaan 90-luvun alkutaipaleelta ja 1998 lopullisesti entinen pitkäaikanen Metro B osaksi OPJHL:n kattausta, mutta juunulähtöjen legenda Rory Smith osittain tätäkin taustaa vasten entisen Metro A:n tarjontaan kuuluneen St. Michaels Buzzersin ottelijana valokeilansa ansainnut ja tilaamattomat havainnothan eivät oikeaoppisesti mentäessä ole bongauksia.
 
Elämässä matkan varrelle osuu mielenrakenteita vavisuttavia merkkipaaluja kuten vaikkapa henkilökohtaisella tasolla hiljalleen lähenevä 20 vuoden merkkipäivä biitinvetämisesn suhteen ja tällä tasolla operoitaessa tuo lähinnä ravistelee enää mahaa, mutta maalivahtien lähtö on aina yksi kiistattomista onnistumisen hetkistä joilloin peli todella palkitsee seuraajansa avokätisesti ja tälläinen herkkupala tarjolle Spitsin sekä Saginawin illassa.
Nyt tuo uskoa hetkellisesti syönyt tilastollinen notkahdus korjattiin ja Spitsin vahva lista heitti kuin kone bongattavaa tarjolle, mutta toki spontaanilla osastolla tuon oikeaoppisuuden suhteen enemmänkin mentiin ja mukavassa viiden lähdön illassa ei harmillisesti nähty uusintaa ykköskorttien Greenopin sekä Allicockin kesken.
Ilta auki MacDermidin ottaessa kiistattoman yli Spiritin Adam Comrie ja tuuletusaukko hallin kattoon Engelagen sekä Pasqualen ottaessa yhteen keskiympyrässä yhdessä viihdeosastolla tasokkaimmassa näytelmässä mitä peli tunnustetuilla mittareilla voi tarjota Tätä edelsi tapahtumien sähköistymisen kannnalta aina toivottava Spiritin Mitch Fillmanin ajo Adam Henriqueen ja tästä parista yllättäenkin on kehkeytymässä piristävä Rivalry, josta viiheosastolla iso kiitos myös Saginawin suuntaan ja Spitsilla oli varaa jättää myös aktiivinen Wallace ilman merkintää tässä illassa.

Tästä on hyvä jatkaa kohden lauantai-illan pankin räjäyttäviä rähinäiltamia ja ei mainintaakaan siitä, että O:ssa muuten melkoisen vaisu kierros tarjolle ja kiekkototuutena terävämpien ehdoilla mennään.Toisaalta joulua kohden myös matkataan lähtövirrassa seikkaillen ja postin ryöstöistä puhuttaessa haettu junnukehien legenda isossa roolissa 1987-1988 North Bay illassa, jossa nerokkuutta lähentelevän tapahtumaketjun kruunasi hässäkkä jäähyaitioiden takana olevalla toimitsijakäytävällä ja kyseinen "Blondie" nimelläkin muisteltu viihdeosaston työnsankari lopulta ylävartalo paljaana väännössä paikallisen poliisiviranomaisen kanssa.
Eräs O:n historiallisen polun tähtihetkistä ja kauttaaltaan hehkuvan kuuma ilta keskeisillä mittareilla muiltakin osin, mutta "Bulluhunter" Branch jo tuolloin vastuullisena tämän osaston tapahtumien suhteen O:ssa ja kyseessä ei myöskään ole "anti-fighting guru" Branchin läheinen ystävä huomattavasti pidemmän uran tehnyt Marc Laforge.
 
"Dubissa" on toki tunnetusti sykkinyt historian saatossa ja laadukkaita villinpuoleisia rähinäiltamia asiaan kuuluvine penkintyhjentäjäisineen heitetty tarjolle, mutta O:ssa mainittu North Bay Centennials merkittävä osa 80-luvun viihdekakusta ja kyllä täälläkin lähes koko repertuaari otettiin aikoinaan käyttöön viihdearvon kohottamiseksi. "Cents" O:n sisällä monessa huomionarvoisessa episodissa mukana ja penkin takana vastuullisena hyvän kädenjäljen valmentajalegenda Bert Templeton 1982-1994.
"Bramalea Bert" loi mainetta fyysisen linjan koutsina jo Jr.B:n kehissä ottaessaan uransa alkuaskeleita ja leimallisesti puhuttelevimmin jatkoi tätä kultttuurityötään oikeiden arvojen hyväksi juuri North Bayn koutsina kultaisella 80-luvulla, mutta toki tarinassaan 1987 Kanadan koutsina junnukisoissa kapellimestarina ja ajankuvaan istuvasti tunnetusti hyvin herkkä liipasinsormi kaverilla terävimmillään oli.
Ei nyt missään nimessä nouse O:n historiassa LaForgen äärimmäisen nerokkuuden tasolle ja pitkässä juoksussa turhan ailahteleva merkkipaaluja luovissa leimahduksissaan, mutta "Cents" nykyisellään vahvaa panosta Spitsin kanssa heittänyt Saginaw ja näin kulttuurisidonnaisesti yksi ryhmä väärälle puolella rajaa. Ajatusta tukemaan "Centsin" lähtölistalla vakuuttavin näytöin operoinut Mark Hatcher vaikkapa edellleen tietystä näkökulmasta rajan yli eksynyt "College Boy" ja sekoittaa kyllä monen vanhanliiton vaahteralipun nimeen vannovan "Gongshow" fanaatikon pelikortit nykypäivänä O:n yksipuolisimman ammattijätkän ollessa muuttolintu Mike Yovanicin.
Branch heittäisi tuosta pysähtyneisyyden ilmaisusta HCH:lle viisi iltaa kaikkea kontroloivien nykynormien mukaisesti ja North Bay kyllä oman junnulähtöjen seuraamiseni alkuaikojen keskeisiä ryhmiä 90-luvun alkupuolella, mutta edelleen tuo Memorial Cupin lähtö Steve McLarenin sekä Blazersin Chris Murrayn kesken yksi helmistä ja 1987 koskettavaa kuvamateriaalia jälkeensä jättäneessä O:n finaalisarjassa Troy Crowderin johdolla vastassa suomalaisedusteinen Gens aikaansa hyvin istuneessa sarjassa.

Monumentteina junnupuolen tuuletusaukoista esim. vaihtoaitiot eri puolille askia, alkulämpö vuorotellen tai linjatuomareilla, josta malliesimerkkinä linjurin luistelu juuri Yovanicin sekä Greenopin välissä punaviivalla kavereiden suorittaessa roolinsa mukaisia rituaaleja ikuisessa näytelmässä ja aidon helmetless "Brun" yli linjamiehen olisi pitänyt aikanaan hypätä kaverin hoitaessa toimistossaan keskellä kehää punaviivan päällä nivusiaan ottelukuntoon.
Paljon värikylläisyyttä todistanut Templeton jo poissa aktiivisesta vahvuudesta ja Ottawan aikalainen Kilrea edelleen porskuttaa yhä enemmän Branchin hengenheimolaiseksi muuttuen, joten viihdearvo loistaa poissaolollaan kaiken harmauteen peittäen ja vanhauskoisuudestani huolimatta alan olemaan myös myötämielinen Mavetyn siirtymiselle eläkkeelle Frontsin GM:n ruudusta.
 
Kovat ajat ovat edessä lähtövirrassa ja selviytymispakakkaus pakattu biitillä, ranneteipilllä sekä Rock’em Sock’em hahmoilla. Visiirintakaisista tulkinnoista huolimatta WHL jo tauolla ja lauantain kolmen ohjelmassa olleen matsin jälkeen myös O seuraa, joten seuraavat lähdöt tarjolla vasta 27.12 ja todellakin lähdötömyys kalvaa kuin biitittömyys.

Kuitenkin merkinnän tasolla huomionarvoisesti Petesin Kassian tulessa asetelmiltaan tasokkaassa Coltsin Clouthierin kanssa ja odotusarvoltaan tulinen "stand back and throw" vasureilla , mutta melkoisen hengetöntä halailua tarjolle kokonaiskuvassa ja ajankohtaisena esimerkkinä aika kaukana tuosta viitatusta Ontarion Gongshow hengestä.
Toisaalta myös nykyisellään vahvan listan Colts vei illan 7-2 ja lauantai-iltaan istuvasti ikuisena kiekkototuutena turhautumisen olisi pitänyt merkkipaaluja luoden puskea pintaan, joten tästä viime kädessä syyttävä sormi vastuullisen Ken McRaen suuntaan ja kaiken järjen mukaan vesipullot lentelivät ainakin kopissa nöyryytyksen jälkeen.

Eräs kartan luottohahmoista MJHL:ssä polkeva Joey McEwan tulessa ja toisaalta OJHL:n kehissä Mississaugan Oreskovic päätti putkensa illassa, jossa Streetsvillen ottelevassa vain 13 nappulaa ja mieleen toki tuo Hawksin 14 nappulan lähtölista bench clearing brawlin poikineessa illassa Raidersin kanssa aikanaan "Dubin" sykkeessä.

Kolmanneksi viimeisenä vihjeenä onnistumisen tunteen metsästyksessä ja joulumielen tuottamisessa haettu kaveri varattiin O:n kuvioihin 1986 numerolla 54 ja kävi tuon O:n uransa viimeistelleen potkunsa jälkeen haistelemassa pikavisiitillä primekaudellaan myös lännen tunnelmia.
 
Yli-ikäinen Shea Kewin mainitusi heitti muutaman arvonsa säilyttävän käyntikortin O:ssa ja antaa nyt joulutauon aikana tryout pohjalta näyttöjä Q:n Saint John Sea Dogsin vahvuudessa, joten hyvä jos Kewinin tarina saa jatkoa arvoisellaan tasolla ja kenties jää on verisempää laidan toisella puolella.
Kuitenkin sunnuntain kierroksella Jr:B:n kehissä Kitchenerin lähtölistalla Waterloo illassa ja tilille mukavasti samaan saumaan pari misconductia sekä game, joten tilastollista neroutta turhan pienessä valokeilassa ja olisivat voineet paremmissa olosuhteissa näkökentältä taas kadonneen Matt Davisin kanssa saada klassikkomateriaalia aikaiseksi.

Jr.A:n OJHL:ssa jättipottia ennakoiva Mississaugan sekä Pickeringin kamppailu harmaasti lähdöittä läpi, joten sunnuntaihin istuva soft-versio tarjolle ja tapahtumasta käteen lukuisia roskiin heitettyjä kiikareita hallissa. Kuitenkin viihdearvollisena puolusteluna Chargersin Oreskovicia, Croxallia sekä Barchania vastaan Panthersilta ottelevasta pois aktiivinen Jackiw, näytöiltään poikkeuksellisen huomionarvoinen Pierce sekä 21.11 Match Penaltýn jälkeen palautellut Kyle Puirasin veljesparista, joten mattoa alta heti kättelyssä ja piristävästi häiriköinyt Panthers voisi kyllä kokeilla minkälaisen mausteen yli-ikäinen Davis toisi tähän sähköiseen keitokseen.

Paketista löytyvä O:ssa aikoinaan häiriköinyt 1969-syntynyt kaveri taas edelleen vahvassa kulttimaineessa O:ssa edustamansa perinteisen joukkueen kannattajien piirissä ja varsinkin luodessani lähtökontakteja aikanaan ne tapahtuivat pääsääntöisesti kahden joukkueen seuraajien kautta, joista useaan kertaa todetusti Spits oli se toinen ja toisen parista taas poimin käsittääkseni puhtaasti muistikuviin nojaavan tiedon haetun kaverin ottamasta yli 10 illan lähtöputkesta 1986-1987.
Todellisen suurmiehen kädenjälki kartalla edes raapaisevaa totuuden jyvää omatessaan ja Ontarion kiekkokulttuurista puhuttaessa 1987-1988 tämä perinteikäs penkin tyhjentäjäisiin myös monesti kunniakkaasti osallistunut ryhmä kantoi ottelevassaan myös paria muuta 1969-syntynyttä kaveria, joten kukkaan puhkeavaa Hockey Temper potentiaalia lähes kuin Gensin listalla 1980-1981 ja viitatun ryhmän ehkä tunnetuin panos bench clearing brawlien saralla aikaiseksi 1982 Memorial Cupissa.
 
Verta, hikeä ja kyyneleitä "Dubissa" ja paha etikettivirhe olisi käyttää tätä termiä O:n kuvioista, mutta tämä kuvaus kaikin puolin totta lisättynä vahvalla duunarileimalla ja yli kiehuvilla kattiloilla. Preeria koulii kuin pukukopin pöydällä selällään makaaminen ja toki ehkä nerokkain nimisidonnainen ilmetys historiassa oli lyhytikäinen ammattilaisliiga Prairie Hockey League, mutta aktiivisesti pöyrii nykyisellään Jr.B:n Prairie Junior Hockey League ja liiga on entisten perinteisesti värikylläisten South Saskatchewan sekä North Saskatchewan yhdistelmä.
Eurooppalaisesta näkökulmasta WHL usein näyttäytyy hankalimpana liigana ulkopuoliselle sisäänpääsemisen sekä soputumisen suhteen ja tätä ei HCH kartalla suoralta kädeltä allekirjoita. Enemmänkin lähtisin avaamaan pakettia ajatuksesta, että tehty työ sekä kova luonne varmasti näillä kulmilla palkitaan taustasta riippumatta ja monesti näitä liigoja määritellään tuollaisen pintapuolisen tuntemisen perusteella.
Juuri O:ssa lähdetty hanakammin pelin siistijän Branchin toimesta jahtaamaan myös tätä leimaavaa kielenkäyttöä tapahtumien sykkeessä ja Schmautzin keihään tavoin silmään osuvimpana kevennysosaston esimerkkinä Whalersin Jonas Fiedlerin saama viiden illan peruspaketti OS jätkä Stefan Ruzickalle heittetystä "Euro" sanasta. Ottelijatason esimerkkinä pyöreästi samalla tasolla liigoissaan operoineista lännessä Matej Trojovsky hankki näytöillään arvostuksen siinä missä sikafarmilta karannut British Columbian kasvatti ja O:n puolella Boris Valabik edelleen maineeltaan
kyseenalaistettu "Euro".
Plymouthin ottelijanstatuksen Sladok viimeinen tälläisen Ontarion vaahteralehden suuntaan kumartavan koulun läpi käynyt ja pitkän kaavan mukaan piti se asema ansaita, jos koskaan tähän täysin pystyi suhteessa paikalliseen yrittäjään ja uskoakseni olisi huomattavasti nopeammin tienannut tarjoamallaan rooliinsa sitoutumisella sekä itsensä likoon heittämisellä aivan erilaisen kunnioituksen lännessä. Plymouthissa toki importin leimalla otelleina myös Jan Vodrazka sekä Libor Ustrnul, joista ainakin viimeinen kulki haetusta näkökulmasta vähän samanlaisen tien kuin Sladok ja toisaalta rajantakaisena Whalers kyllä 90-luvulla "Beck Road Bullies" saumaan varsin lähelle Gongshown ydintä porautuva ryhmä.
Spitsin vanha lähes kaiken mahdollisen viihdeosastolla todistanut "Barn" ehkä näissä kuvioissa tyypillisen alkulämmön katsomosta pleksin yli huutelun kehto ja isossa kuvassa taisivat tosin viime kädessä kaikki mahdolliset vierailijat tustasta riippumatta saada osansa luoden muutamia sykähdyttäviä hetkiä punaviivalla tapahtuneiden roolin ottamisten lisäksi.
Kauden allahan O:n sisällä kyti ajatus Import Draftin poistamisesta sekä importtien kieltämisestä, mutta taisi lopulta jäädä näiden Q:n suunnalta puhaltaneiden lopullisen ratkaisun tuulten varjoon ja käsittääkseni asia on kuitenkin edelleen ainakin jollakin pöydällä. Ottawan Kilrea O:n vaikuttajista ehkä äänekkäimmin puhui tuon ehdotuksen puolesta asiaan liittyviä ongelmia esiin nostaen ja tämä antaa kyllä HCH:n kirjoissa yllättävänkin paljon anteeksi tuota korkokenkien kopinaa, mutta punaisena lankana "Don't you ever say anything bad about Don Cherry" ja tästä johdannaisena mailataituri Schmautzia lainaten "You Bastard, Grapes, Let em come".
 
Tuo "Dr Hook" lainaus mustanpuoleiselta 25.10.1975 kiekkopäivältä, jonka ei soisi koskaan tapahtuneen ja toisaalta 21.5.1978 kääntää homman taas valoisampaan suuntaan.
Valona joulupukille taas OJHL:ssa Hamiltonin Luke Watson sekä Cobourgin 1991-syntynyt Anton Zupancic lähdössä nerokkaasti game liigassa 0.03 raossa, joka täältä kiekkoikuisuuteen se herätyskelloille sekä edellisistä kantavalle pyykinpesulle illan rakenteeseen kirjoitettu pyhä paikka ja mainitusti OJHL:ssa visiirinaamaisen gamelinjauksen johdosta suurin osa lähdöistä otetaan hommaa vääristäen illan viimeiseen kymppiin.

Kuin Chanse Fitzpatrickin vasuri O:n klassikossa päätti Chris Bainin ottelijanuran Knightsin vahvuudessa joulua kohti edeten haettu kaveri varmasti jo tiedossa, jos pelin peruskultajyvät hallussa ja onnittelut tuosta. Tuo North Bay illan rooli kyllä majakan tavoin loistava merkkipaalu ja samassa tapahtumaketjussa Rangersin Kevin Grant otti tuo kunnioitettavan 15 illan palkintolomansa iskettyään Centsin Joey McTamneyn pään jäähän brawlin sykkeessä. Ylevä ilta ja kentältä taistelu siirtyi jäähyaitoiden takaiselle käytävälle, josta haetulle O:n gladiaattorille panoksestaan viisi iltaa ja todellakin maineeltaan alan piireissä raapaisee toisen Rangers paidassa riehuneen Paul Higginsin saappaita.
 
Toki junnukentällä pyörii edelleen vanha junnupuolen gooniliiga Central A, jonka maine rähinäliigana menneen talven lumia ja elää lähinnä nostalgisessa tarustossa bench clearing brawlien, stick fightien sekä helmetlessien rinnalla. Kenties tämä juuri HCH:n jälkeensä aikanaan jättämän käyntikortin tarkoitus muistutella vaikkapa tuosta, että Central ehkäpä aikanaan pahamaineisin junnuliiga kartalla Major tason alapuolella ja eipä toisaalta uskoisi nykyvalossa lännen BCHL:n kantaneen lähes puhtaan tappeluliigan mainetta vielä 90-luvulla.
Central tyylipuhdas Soft-versio menneisyydestään tähän saumaan ja game lähdöstä järjettömyys on osaltaan ryvettänyt kaiken hyvän näillä kulmilla, mutta valoa pukille kaivettassa Gloucester Rangersin listalla primeikäinen Ben Bakker ja osoittanut poikkeuksellisen aktiivisuutensa Q:n kehiä myöden omassa lähtötarinassaan.

NOJHL:ssa myös tahkottu ja hyvin syvälle maaperään myös tämä liiga vuosien saatossa lähtövirrassa porautunut, mutta kokonaiskuvassa merkkipaluna voisi nykyisellään pitää viihdearvon nousemista 10cm jäänpinnasta ja O:sta Wolvesin sekä Houndsin tarinan juuret johtavat tähän liigaan. Edelleen mukana vaikkapa Soo Thunderbirds ja O:ssa "Sault"perinteiseti yksi hankalimmista vieraspeli paikkakunnista kartalla, jossa tunnetusti syljetty katsomosta monen niissä kehissä polkeneen päälle erityisesti kuumina viihderikkkaina vuosina ja itse yhteen suurimpaa pelin historian "Hockey Hoseriin" suuntautuneet osuivat kyllä maaliinsa.
Gens toki itsessään ansaitsee vain nöyrää arvostusta ja NOJHL:ssa tähän poimintarupeamaan Quebecin puolella sijaitsevan Temiscaming Royalsin 1991-syntynyt Stephan Gunner ottanut loisteliaat seitsemän lähtöä, joten ansaitusti nimeä mieleen ja aktiivisuus ei tässä pelissä mene koskaan hukkaan. Mainitun Thunderbirdsin ottelevassa 1992-syntynyt Dylan Connolly operoinut neljän lähdön panoksella ja ikänsa puolesta kartalla näitä, jotka pistävät rahaa pankkiin ja aika näyttää näkyisikö tämän nimistä kaveria joskus O:n lähtölistoilla.
 
Pukki jättää erään illan viimeisen paketin ja itse asiassa jopa HCH:ta pyydettiin pukittamaan päivän teeman mukaisesti, mutta ohitin ja toisaalta parta kuuluu playoff aikaan kiekkototuutena.
Alan Lake kyseessä ja nousee junnukentällä O:n puolella yhdeksi legendoista, jonka lähes joka ilta oli tapahtuma ja toisaalta Gongshow kulttuurissa ilta alkaa vasta illasta.
Rangers piireissä edelleen maine siirtyy polvelta polvelle ja ajankuvana palikat olivat kohdallaan lähtölistalta loytyessä samalla nimiä kuten mainittu hyvän maineen O:ssa otellut Kevin Grant sekä nerokkaasti tätä yli läikkyvää reikäpää linjaa panoksellaan tukeneet O:ssa myöhemmin koutsannutkin Rick Allain sekä ennen kaikkea lähes Laken mainetta ison roolin vetäjänä liipaiseva Rob Sangster.
Ei pysty olennaisella osastolla ja tunnustetuilla mittareilla edes Spits heittämään läheskään vastaavaa linjastoa kehään nykypäivän vahvimman rakenteen ryhmänä, mutta toisaalta ajan hengen mukaisella bullying korttilla vaikkapa Lake heti ulos liigasta sotkemasta nurkkia ja toisaalta vavisuttavana näytelmäna voimme vain kuvitella sitä sydämeen porutuvaa näkyä näiden jätkien hakiessa yliotetta punaviivalla sekä neuvotellessa pleksin yli katsomoon alkulämmössä vanhassa "Barnissa".

Toki ajankuvana hehkuvasta värikylläisyydestä Spitsinkin ottelevassa tuolloin Jim Revenberg, Geoff Benic, David Haas, Jamie Allan sekä Glen Featherstone ja varmasti itseään keinoja kaihtamatta likoon heittävää voimaa varsinkin kärkikaksikosta punaviivalle löytyi, mutta uskomattomasti Puck Bunny Paul Maurice veti tässä ryhmässä tuohon saumaan ja myös mukana ollut Peter DeBoer kantoi kieltämättä hyvin kipinää Whalers kautenaan O:ssa.
 
Tuo mainittu Spitsin ryhmä vei O:n mestaruuden tuolloin 1987-1988 ja viihdejaoston sekä rähinäosaston johtotähti Jim Revenberg myös välitetyissä tarinoissa elää täältä kiekkoikuisuuteen yhtenä suurista.
Edelliseen rupeamaan mestaruuden vei mainittu suomalaisedusteinen Gens, jonka ilme sekä rakenne istui hyvin ajankuvaan Spitsin mestaruusryhmän tavoin ja tuolloin poimintana Gensin riveissä pyttyä nosti todellinen O:n ottelijajatkumon helmiä viskellyt legenda Scott Mahoney.

Gonger henkeä tuossakin Gensin ryhmässä oli hyvä sisäistää käytännössä ja junnukkiekko myytejä sekä fraaseja luovalla tasolla ennen salonkikelpoisuuden astettamista päämääräksi, mutta Gens joukkuetasolla esiintyi vahvasti myös isännöimässään Memorial Cupissa 1987 ja kyseinen iso tapahtumakin vielä viihdearvollisesti ansaitsemallaan tasolla.
Lähtölistalta operoineista kuumassa molemmille sakkoja poikineessa Longueuil tapahtumassa klassiseksi reikäpääksi laskettava Shane Doyle sai osuvasti Gonger teemaa mukaillen hässäkän sykkeessä naiskatsojan nappaamasta hanskasta naamaansa ja jälkikäteen ansioistaan yhden illan tultuaan ensimmäisenä penkiltä. Tigersia vastaan homma kääntyi taas kuumaksi ja takuutyötä tuolloin todella viihdeosastolla tehtiin, joten palkintojen jaossa Tigersin Mark Kuntzille yksi ilta Mahoneyn iskemistä päällään lähdön sykkeessä ja Gensin Tony Josephille sama näpäytys Keith Van Rooyenin sylkemisestä vastaavissa olosuhteissa.

Kiekkototuutena lähdöttömyys näivettää nälkäisimmänkin ja vieroitusoireet tässä kyllä puskevat jo pintaan lauantain poimimisen avaavaa kierrosta kohti mentäessä.
Lännessä tuo perinteinen jo mainostettu herkkupala Hawksin sekä T-Birdsin kesken valovoimaisimpana vetonaulana, mutta vuoden kruunaakin sitten tuo odotusarvon kiekkoavaruuteen nostava Whalersin sekä Spitsin ilta 31.12 ja tarinankerronnan kannalta nerokkaasti Dubissa jään punaiseksi villissä näytelmässä värjäävä uusinta Hawksin sekä T-Birdsin kesken.
 
Viimeksi muokattu:
Homma taas raiteilleen ja iso helpotuksen huokkaus täältä painajaismaisen lähdöttömyyden jälkeen, joten O:ssa Rinaldo huomionarvoisena tulessa ajonsa jälkeen Bulls illassa ja vastassa ollut game fighter Mashinter toi näin ollen sitä ottelevaan mitä varmasti kaupalla haettiinkin. Tärkeimpänä kuitenkin kahdella lähdöllä Bullsille lähes perustason ilta ja nöyryyttävältä Puck Bunny tasolta ylöspäin ainakin hetkellisesti tuon Mashinterin tuoneen kaupan jälkeen, mutta nyt tarjotulla joukkuetason jatkuvalla aktiivisuudella myös ohi seuraavasta Hockey Jennifer tasosta ja kuitenkin totuuden nimessä paljon lähtöjä vielä täydelliseen kasvojen pesuun rupeaman suhteen vielä otettava on.

Lännessä luottamusta herättävä avauskierros ja innokkaimmat rakentelisivat jo pilvilinnoja, mutta useampi kolmen lähdön perustason ilta nautittavaksi ja toki perinteinen Hawks vastaan T-Birds vedettiin läpi tällä tasolla. Ikäluokkansa tasonmittauksessa Jordan sekä Acolatse tulessa ja nämä Dubin iskijät ennen kaikkea ensi kaudella lännen uskottavuuden kannalta isossa roolissa, mutta sairaanoloiset lähdöttömän joulukuun opinkappaleet nurkkaan viskaten myös Cougarsin Halliday poimimassa ja nämä tiedot sijoitamme hyvien asioiden kansioon.
Nerokkaasti tilaukseen vastaten myös Hitmenin Burgart sekä Rebelsin Esposito vedossa ja todella oikeaoppinen bongaus alan sääntöjä noudatellen, joten kiitokseksi merkinnät molemmmille aktiivisuustilastoon ja kierroksen valona myös Tipsin 1991-syntynyt Abney antoi hanskattomia elonmerkkejä itsestään.
Letts joulun hengessä naulannut hanskat käteensä ja vastuullinen Hardy Sauter voisi sukunsa jalanjälkiä seuraten pistää kaverin syömään tilattua Pizzaa klassikkoa yksi yhteen mukaillen myös hanskat kädessä, mutta Spokanen vahvuudesta primeikäinen helmiä kiitettävään tahtiin otellessaan tarjoava Donaghy tulessa ja korttiin illasta muistoksi potentiaalia omaava 1990-syntynyt AMS ottelija Tyler Schmidt.

Mattoa alta vetämään Dubin ykkösottelijan paikkaan Grantham puristusten näytöillään tarttunut Tigersin yli-ikäinen McCue ammattilaiskehiin ja iso siivu uskottavuuskakusta näin pois, mutta muutaman lähdön AJHL:ssa ottanut 1991-syntynyt Sam Dezman sisään Tigersin listalle ja kaukaa viisaana isoa ruutua kyllä lännen lähtökartalla kyllä tarjotaan nälän sekä luonteen riittäessä.
 
Sunnuntai ei lähtöbongailulle se otollisin päivä ja olisi kenties parempi kartalla omistaa tämä päivä arkistoille, mutta tuollaista oikeaoppista osumaa haettaessa tarjoaisin Guelphin sekä Coltsin iltaa ja sieltä lähtölistojen ollessa suosiollisia kuin valomerkin paria Baldwin vastaan Stevens. Toki perustason iltaa myös vahvoilla listoilla operoitaessa toivorikkaasti tilaukseen, mutta tosin fanaattisimmankin huomioitava ranteita teippailtaessa Della Roveren sekä Cliffordin puuttumisen Coltsin ottelevasta.

Dubissa Warriorsin yli-ikäinen ottelija Ryley Grantham nimettävissä lännen ykkösiskijäksi tähän saumaan ja tänään vastassa Hitmenin lista, josta polvensa ennen joulua telonut Ian Schmautz ottelevassa yhden lähdön Rebels illassa ja isona kysymyksenä kuitenkin lienee ottaako aktiivinen Burgart ison kalan tässä tapahtumassa.
Portland jatkaa tänään Amerksia vastaan ja tuo Jordanin veto T-Birdsin Acolatsen kanssa poikkeuksellisen tasokasta ottelemista korkealla viihdearvolla, mutta tänään taas takuutyönä hyviä asioita polun varteen ja alla olevassa illassa T-Birdsin Greg Scott taisteli kunniakkaasti match penaltyn astuttuaan luistimella Jordanin päälle.
Aktiivista päätöstä alun lähdöttömyyden jälkeen joulukuuhun hakee toisaalla myös Cougarsin primeikäinen ammattijätkä Halliday mukavasti vaihtoehtoja tarjoavan Blazersin kanssa ja tähän itsestäänselvyytenä tavoitteeksi kolmen lähdön ilta, mutta Blazersin 1991-syntynyt tulokas Lyon nyt otettava suurennuslasin alle tarkkailuun teemalla näyttöjä odotellessa ja huomionarvoisista 1992-syntyneistä tallettajista Kootenayn Czerwonkan sekä Bladesin Inglisin ollessa edustustehtävissä U-17 tapahtumassa Lethbrigen neljän lähdön putken juuri kasannut Castro operoi Dubissa saaden tänään vastaansa Oil Kingsin listan.
 
Lähtövuoden loppua kohden edetään ja yksi O:n tulevaisuuden kulmakivistä Kyle Clifford Coltsin ottelevassa ja buckets off lähdössä suoraan aloituksesta Guelphin Ottawasta liikkuneen Michael Lattan kanssa, mutta kieltämättä piristävä puristus jäi illan ainoaksi ja lähtölistan suosiollisuudesta huolimatta Baldwin sekä Stevens eivät tarjonneet bongattavaksi itsestäänselvää.
Kenties oikeaa aloitusta ei tullut ja kiikarit lentelivät seinille bongareiden poistuessa pettyneinä tapahtumapaikalta, mutta Majorsin Rinaldo käynnistelee lähtöputkea tahollaan ja samassa Rangers illassa liigan ykkösottelija Neuber otti korttiinsa ihan mukavasti esiintyneen primeikäisen illan yllätyskortin Alex Dzielskin.
Eräs huomionarvoisista Gensin Tyler Taylor otti OS illassa lähdön Mark Ramkeman kanssa ja taas mukavasti kipinöivää materiaalia, mutta Taylor yksi poimintarupeaman onnistujista ja kiekkotaivaisiin kurkottaen mitä onkaan luvassa viihdeosastolla 2.1 Fronts illassa. Zack Fenwick otti matalan riman tulkinnoilla mahtipontisen juuri Gensia vastaan ja kunnon Gonger henkeen pyykkiä olisi aikanaan pesty pitkään, mutta nyt hyvän ilmeen tarjonnut Fenwick askiin tarinankerronnallisesti nerokkaaseen saumaan ja toimiiko pankin räjäyttäen palannut yli-ikäinen DeLory illan nälkäisenä postinkantajana?

Lännessä Grantham sekä Burgart tarjosivat alan oppikirjojen mukaisen bongauksen ja tästä viime kädessä pelissä on kyse, mutta isona valona Bruinsin yli-ikäisen Bhungalin sekä Tipsin 1992-syntyneen tulokkaan Tyler Parkerin veto. Buckets off ja homma sijoitettu tyylikäästi lähdöille kirjoitettuun paikkaan keskiympyrään, mutta isoa rahaa pankkiin Parkerilta ja kaveri luovutti verta Dubin sykkeen syvintä olemusta tavoitellen nosten itsensä tunnustetuilla mittareilla kertaheitolla huomionarvoiseksi.
Sydänjuuria myöden liikuttavaa materiaalia ja Cougars sekä Blazers jäivät keskinäisessään kahteen, mutta tyhjää oloa korostamaan Halliday sekä Lyon lähdöittä (Halliday tosin napsi Misconductin elomerkkinä) ja mainostetusti ison potentiaalin Lyonin pitää nyt viimeistään porata ne reiät päähänsä.
Tulevaisuuden tukipilareista Blazersin 1991-syntynyt Cole Grbavac saalisti merkinnän ja liekö lähtöjumalattaret todella hylänneet TOP-5 tasolta avanneet Lettsin koska nyt T-Birds ilta lähdöittä läpi, mutta vastassa olleelta listalta Acolatse nostanut itsensä viitatulle tasolle ja suurin painoarvo lännen kartalla lienee kuitenkin juuri nyt näissä 1991 sekä 1992-syntyneiden sisäänajamisessa.
 
Kolmatta raportointirupeamaa painetaan näissä merkeissä ja pitkän linjan O:n seuraajalle hieno palkinto nähdä liigan olevan kiistatta kovatasoisin tähän saumaan ottelijarintamalla, mutta poimintana nimet Acolatse sekä Jordan lännestä ja 2006-2007 käyntikorttini ensiaskeleilla haistelin kyseisten 16-vuotiaiden olevan Dubin tulevaisuuden ykkösiskijöitä primekaudellaan 2009-2010.
Hawksin Jordan haki vauhtia ottelijanuralleen jopa Midget kehistä ja T-Birdsin Acolatsekin ollut enemmän taas tasainen puurtaja kuin aktiivinen poimija tai raivokas rähisijä, mutta molemmat tällä otoksella TOP-5 korissa näytöillään ja kokonaiskuvassa kertoo ennen kaikkea heikosta primeikäisten tasosta tähän poimintarupeamaan.
Hitmenin aktiivisuustilaston kärkipaikkaa pitävä tulokas Burgart HCH:n näkemyksellä myös hyvin lähellä TOP-5 statusta ja toki Warriorsin yli-ikäinen Grantham keskinäisessä teki pesäeron näiden välille, mutta haastanee vielä vahvasti keskiympyrässä Jordanin sekä Acolatsen oteltaessa kuninkuudesta ensi kaudella ja näistä 1990-syntyneistä toinen Hitmen kaveri Bobby Schultz tuskin on sitä asetelmia vavisuttavinta iskua vielä lähettänyt matkaan. Näillä listoilla mentäessä tosin Burgart lienee ottavan ne peruslähdöt suoraan aloituksesta ja toisaalta nykytilanteessa primeikäinen 0.09 ruudun täyttävä Alex Plante täydentää kyllä hyvin Hitmenin ajan henkeen suhteutettuna mukavan uskottavaa listaa, joten ottanee sitten Harry Youngin Spitsin ottelevasta Memorial Cupissa ja vuoden tulokkaan titteliin vahvalla otteella tarttunut Burgart kyllä tullut ovet paukkuen liigaan sisään.
1991-syntyneistä Blazersin Cole Grbavac kantaa lupauksia nostattavasti TOP-10 leimaa rystysissään tulokaskaudellaan ja lännen puolelta ajankohtaista ikäluokkaa ajatellen ison liigan poimintatilaisuutta, jossa Grbavac kuumin Dubin varsinainen ottelijanimi ja toiseksi huominarvoiseksi nimettävissä Patsin väläyttelevä soturipotentiaalia omaava Garrett Mitchell. Ei varsinainen puhdas ottelijatyyppi ja lähtötarinassa Grbavac vei keskinäisen, mutta terävimmillään ui loistavasti tilanteisiin mukaan vanhan koulukunnan linjaan ja heittelee otellessaan kiitettävästi viihdearvollisesti korkeatasoisia helmiä.

Tänään poimintakierroksella luvassa Blazersin sekä Amerksin keskinäinen ja tärkeimpänä piirteenään tarjoaa jo kerran tasonsa primeikäisen TOP-5 McColmin kanssa todistaneelle Grbavacille mahdollisuuden pistää isoa viestiä O:n Kassianille ikäluokan lupaavimmasta ottelijasta puhuttaessa. Toisena keskeisenä teemana iltaa Lyonin päässä olevat reiät ja kattilan soisi viimeinkin kiehuvan yli, mutta joskus se raivo on ajettava vaikeimman kautta ja suuret teot kartalla kysyvät poikkeuksellista erikoisosaamista.

Londonin siirrot lähtölistansa vahvistamisen suhteen vielä arvoituksia ja deadline on 10.1, joten aikaa vielä on ja onneksi antoivat Mashinterin mennä ohi. Kiekkototuutena ei Knights paitaan istuva kaveri ilmeeltään ja edelleenkin näkisin tietynlaista tarinankerronnallista nerokkuutta Rinaldo-Yovanic parivaljakossa, mutta toisesta näkökulmasta elintärkeissä 0.03 sekä 0.06 raoissa ei tehokkainta ammattiosaamista Greenopin sekä MacDermidin kanssa.
 
Grbavac otti vapaapäivän, mutta AMS ottelija McColm kuitenkin tulessa illassa ja korttiin instigatorilla Blazersin vahvuudesta yli-ikäinen Brady Calla. Primeikäinen McColm taistelee kakkos-sekä kolmosruudusta asetelmissa Granthamin takana T-Birdsin Acolatsen kanssa ja odotuksiin nähden ottelee tällä otoksella kuitenkin hivenen vaisuhkoa rupeamaa kasaan, mutta viime kauteen hyvällä kädenjäljellä viihdeosastolla muutama kipinöivä lähtö ja tosin puhtaasti uskottavuuden kannalta nykytilanteessa aika vaikea tuollaisia vakuuttavia päänahkoja on ylempää metsästää.

Dubin vertatihkuvan villissä sykkeessä tänään Pats vastaan Blades ja rehellisestihän se on myönnettävä ettei meno itse asiassa kovin villiksi tai veriseksi ole mennyt, mutta näkökulmana tähän kauteen Reich edelleen lähdöissään tilanteessa 4-0 Patsin listaa vastaan ja näiden ryhmien historialla homman luulisi kiekkojärjellä tulkiten väkisinkin leimahtavan roihuaviin liekkeihin edes kerran sesonkiin.
Blades kuitenkin hyvin mukana astelmissa Hitmenin sekä Giantsin takana ja vastuullinen Molleken kyllä koutsannut läpi monet rähinäiltamat näissä ympyröissä, mutta perinteisiin nojaten lähtölista kaipaa vahvistusta kiistattoman johtohahmon muodossa ja Reichin säilyttäen Playoffseista ulos jäävän Warriorsin vahvuudesta yli-ikäinen Grantham sisään pitämään kokonaisuutta pystyssä.

OJHL:ssa taas näkökulmana uusi Central Division osoittautunut odotetusti tällä otosella visiirinaamojen työksi ja toki "Shiner" valovoimaisena avasi Newmarketissa sekä Hamilton ehdottomasti nimettävissä vahvan rakenteen ryhmäksi. Lähdöttomyys ikuisena kiekkototuutena nakertaa pohjaa rotan lailla ja lähtörintamalla keskeisten ryhmien Miltonin, Vaughanin sekä Mississaugan MacKinnon Division aivan toisella tasolla, mutta vanhauskoiselle uudistukset aina kuolettavaa myrkkyä ja aina on kuitenkin toivoa näiden uudistushenkisten siistijöiden laivojen seilaamisesta karille.
 
Lännessä KeyArena tänään viimeisen kerran T-Birdsin kotinäyttämönä ja monet koskettavat rähinäiltamat täälläkin on vedetty läpi loistavilla pääosanesittäjillä vuosien saatossa. Eräänä kukoistavimpana tähtihetkenä tuo 26.3.1990 Amerksin penkin mailasota Seattlen kotiyleisön (halli silloin vielä nimeltään Seattle Center Coliseum) kanssa ja molemmat osapuolet heittivät hyväksyvän nyökyttelyn vallitessa itseään loistavasti likoon, mutta yksittäisistä tähtihetkistä jokainen Dody Woodin ottama lähtö lähtövirrassa ja kuuluisa halli osaltaan pleksejä edeltäneistä kanaverkoistaan.
Toki vastaavat löytyivät ajanakuvana muualtakin, mutta täällä Breakersin sekä T-Birdsin illoissa osallistuneella yleisöllä kiekkolegendoissa taipumus sormillaan osallistua tapahtumien kulkuun sopivasti sijoitetun lähdön tai ajon osuessa kohdalle. Vanhan historialtaan rautaliigana läpimenevän WHL:n Seattle Totemsin ( halli tuolloin alkujaan nimeltään Washington State Coliseum) illoissa sykähdyttäviä hetkiä varmasti myös koettiin ja mainintana vaikkapa itse "Dr Hook" uskottavuutta ainutlaatuiselle osaamiselleen tuomaan esitellyt taitojaan tässä hallissa todellisten mailataiturien aikakaudella.
Tänään hyvästeissä poimintaohjelmassa Bruins ja Acolatse vastaan Bhungal vetoa bongattavaksi tähän, mutta huomionarvoisen aktiivisesti avannut Devon LeBlanc painunut vähän taustalle ja tänään olisi merkkitapahtuman kunniaksi itsensä niskasta kiinni ottamisen aika. Joka tapauksessa mukavasti vaihtoehtoja tarjoavat listat askissa ja perustason kolmen lähdön iltaa tästä janotaan kuin hanskattomia elonmerkkejä Marco Maggiolta, mutta 31.12 sitten vieraissa Hawksia vastaan hurmiossa reikä hallin kattoon ja penkit tyhjäksi villissä vanhan koulukunnan näytelmässä.

Lyon jatkoi Blazersin riveissä vaisusti ja asiaani palavasti uskoen 70 minuuttia uskottavuutta 16-vuotiaana KIJHL:ssa yhteen iltaan ei valehtele, joten hyviä asioita tämä 1991-syntynyt kaveri Dubin sykkeessä vielä viskelee polkunsa varrelle ja tärkeimpänä kuitenkin ne merkkipaaluja luovat reiät päähän on pikaisesti saatava ettei nukkuisi onnensa ohi.
Eräänä syvällisenä punaista lankaa luotaavana kiekkoviisautena yli 100 naputeltua pistettä tai armoton rähiseminen valokeilasssa avaavat ne portit seikkailuihin vapaalipulla, joten tämä HCH:n vinkkinä Lyonille ja siitä valitsemaan kumpaan rahkeet riittävät.

Todellakin Wolvesin paidassa O:ssa vahvasti poiminut primeikäinen Maggio jatkossa LaSalle Vipersin vahvuudessa GOJHL:ssa ja eiköhän se elonmerkkikin sieltä piakkoin tipahda syliin kuin mahtipontinen arvonantona mitättömästä "Shinerille". Tuttu ilmestys Jr.B:n askeissa ja esiintynyt WOHL:n Chatham Maroonsin lähtölistalla, mutta Maggion tarjoamasta valosta huolimatta Waterloo Siskinsin listalla vaikuttanut Matt Davis edelleen kadoksissa tapojensa mukaisesti ja miten voisimmekaan unohtaa nerokkaan O:n pyykinpesu luomuksen Belan-Davis-Jarram?
 
Viimeksi muokattu:
Lännessä Patsin sekä Bladesin kesken mentiin taas sieltä missä rima oli matalimmalla ja täydellistä pohjakosketusta välttämään nautittavaksi yksi lähtö Matt Delaheyn sekä Darian Dziurzynskin kasken, joten ei tähänkään sitä tilastollista rähinäiltaa ja toisaalta 1991-syntynyt Darian Dziurzynski on osoittautunut lupaavan aktiiviseksi poimijaksi toisella dubin kaudellaan.

T-Birds vastaan Seattle myös uninen ja harmaudesta poimintana ainakin uskottavuutta nostattavan Match Penaltyn taistelleen Greg Scottin mukana olo askissa tulevaa villinpuoleista Portland iltaa silmälläpitäen, mutta myöskin joukkuetasolla kokonaisuutena nukkunut Giants perustason ylittävässä neljän lähdön illassa Warriorsin kanssa ja tässä valossa näemme taas muutaman askeleen eteenpäin.

O:ssa Gensin Taylor suoraan aloituksesta tulessa Guelphin Ben Chiarotin kanssa ja Chiarot todennäköisesti pitää pipoaan ympäri vuorokauden, koska ei kypärästään luopunut Taylorin tehdessä niin ja taas Gens kaverilta isoa panosta viihdeosastolla. Kipinöivää materiaalia ja lähdön jälkeen pikku asiaan kuuluvat repimiset ja vastaan pyristelyt ennen näyttämöltä poistumista.
Gongshow kulttuuria ja ilta alkaa illasta, mutta askekeita taaksepäin ottaen kiitos Bullyhunter Branchin tuo mennyt Fronts ilta Zack Fenwickin otettua tyylikkäästi roolia jäi siihen ja Taylor kuitenkin askissa touhon saumaan tulkiten mielessään varmasti tätä nykypäivän kaikkea kontroloivaa sääntöviidakkoa.

Aidosta Gonger menosta puhuttaessa esiin Rangersin Masciolinin verkkokalvoille ikuisiksia ajoiksi nerokkuudessaan taltioitunut panos oikeiden arvojen hyväksi ja ensin pelitilanteesta veto Bramptonin osuvan kiekkonimen Vito Carnovalen kanssa, jossa bongattavaksi vahva panos ja jälkiruoka kuitenkin tehokkainta antia tässä kattauksessa. Ammattijätkä Gregorack koputtelemaan pleksiin keihäällään oikeaoppisesti ja eräänä vuoden merkittävimpänä kiekkotekona Masciolinilta keskisormet vastaukseksi jäähyaitiosta, joka saattaa ajan salonkikelpoiseen henkeen poimia reaktion Anti-Fighting Guru Branchilta ja tuossa kyllä mieltäylentävästi tiivistyi junnukiekko uskomattoman terävästi.

Kuin aidon helmetlessin Gordie Lanen aina pankin räjäyttävä elehtimien square offissa Garth Butcherin kanssa tunnelmaa kohottaa tieto tulevasta Spits vastaan Whalers näytelmästä ja toivottavasti kruunuksi tässä brutaalissa näytelmässä heitetään tarjolle ne rakenteita vavisuttavimmat paukut.

KUGEL, KUGEL, KUGEL...
 
Mashinter tyypillinen game fighter ja Masciolini taas fans fighter, josta jälkimmäiset ottelijatyyppinä viihdehakuisen HCH:n makuun ja Masciolini ottelut tasollaan muutenkin ihan mukavaa rupeamaa kasaan. Kuitenkin ennen kaikkea korkean viihdearvon kaveri toiminnaltaan ja muistutuksena tuo Masciolinin viime kauden päättänyt panostus Bulls illassa O:n finaalisarjassa, jossa Stephen Blundenin ylikävelemisen jälkeen jälkiruokana henkilökohtainen show ja lopulta Bullsin Geoff Killingin toimesta katsomoon lähtenyt paita yritettiin nerokkaasti polttaa.
Vakuuttavaa ytimeen porautuvaa tarinaa viime kaudelta ja tuollaista aitoa katoamassa olevaa säkenöivää junnukiekon henkeä, josta taas mukavasti makua kiitos viihdetaiteilija Masciolinin ja Windsorissa kaveri olisi kannettu kultatuolissa ulos hallista.

Kutinaa aiheuttavana terävimmilään kiitettävän räjähdysaltis Aliu poissa Knightsin lähtölistalta ja tällä tiedolla olisi poistunut joukkueen vahvuusesta kotiinsa, joten liikkuisiko markkinoilla lähiaikoina keskeisimpänä teemanaan tuohon Londonin kovuuden metsästykseen sidotusti vai kirjoitteleeko muuten vain sivuja tapahtumarikkaaseen tarinaansa.
Askelmerkkien osuessa tarinankerronnallisesti kohdalleen Aliu hoitaa vielä itsensä isolla kohulla ulos liigasta ja näin loppukoon näyttävästi siten kuin tarina O:ssa alkoikin, mutta onnellisen lopun kruunaten paiskaavat kättä Sean Averyn kanssa vaahteralippuun kietoutuneina ja kyllä kiekkototuutena Aliun potentiaali viihdeosastolla kannattaa hyödyntää minne tie nyt viekään viimeiseen pisaraan asti.

Kiekkokartalla on tiettyä oikeudenmukaisuutta edelleen ja palaset loksahtelevat kohdalleen kuin Jimmy Mannin isku aitoon helmetlessiin Frank Batheen, kun Jr.B:n Golden Horseshoen askeissa junnupolkunsa päättänyt Alex Penner nyt AHL:ssa ja ottelijana O:ssa ehdottomasti huomionarvoinen hahmonsa korkean viihdearvonsa suhteen. Loistavan yksipuolisella Hounds ottelijalla silloin 2005-2006 oma tasokas rivalry Saginawin Scott Fletcherin kanssa ja Fletcherilla taas tarjolla iso mahdollisuus palata takakaisin Spits illassa, joten tästä ajatuskulusta kohden vuoden vaihtumista ja kiekkototuutena postilaatikot vaviskoon!
 
O:ssa ei haettua täysosumaa viihdeosastolla ja keskeisistä teemoista Feltecher ei palannut takaisin, mutta tasokas buckets off lähtö suoraan aloituksesta Greenopin sekä Devanen kesken kahden illan toinen. 1991-syntynyt Whalersin Devane kyllä ottelijanstatuksensa ansainnut ja haiskahtaa vahvasti tulevaisuuden TOP-5 ottelijalta näissä kuvioissa, mutta Greenopilta asiaan kuuluvasti viestit yleisölle kotihallissaan ja kiekkkojärjellä tulkiten seuraavasta pudotuksesta olisi pitänyt tanssivuorossa olla Fletcher sekä MacDermid.

Tosi itsellänikään ei aivan puhtaita jauhoja pusssissa tähän saumaan ja isona valona johdattamaan kulkua lännessä yksi poimintarupeaman vahvimmista kierroksista kruunuksi, joten toivoa on kuin Paul Higginsin liukuessa jääälle ja lievänä lähtöosaston pettymyksenä Oil Kings vastaan Hitmen tarjosi vain yhden.
Itsestäänselvyyksiä kuitenkin uhmaten Spokanen Letts tulessa Amerks illan hässäkässä ja viihdeosastolla loistava tapa pistää piste kuluneelle vuodelle, mutta Hawksin Jordan heitteli T-Birds illassa lähtövirrassa myöskin hyviä asioita polkunsa varteen ja täälläkin homma kääntyi lopulta kuumaksi tarjoten illasta ennen kaikea bongattavaksi haetun Jordan vastaan Acolatse vedon.

Brandon sekä Kootenay tarjosivat anteliaasti reippaasti perustason ylittävät viisi ja tälläisen kierroksen osuessa kohdalle voi vain kiitellä, että kutsumus on johdatellut bongariksi ja perattavaa tässä kierroksessa kyllä riittää.
 
Lännen puolelta on noussut esiin kiitettäästi näitä 1992-syntyneitä tulevaisuuden kulmakiviä ja O:n puolelta yksi tuollainen mukavasti rahaa pankkiin pistänyt on Petesin Chris Buonomo, jonka tahti ollut lupauksia herättävän aktiivinen ollessaan lähtölistalla ja nyt tulokkaan korttiin Bulls illasta muistoksi 1991-syntyneen Luke Judsonin nimi.

Iso roolia viihdeosastolla ottanut Rangersin Masciolini sivussa toistaiseksi liigan toimesta ja haistellusti aina homman mennessä viihdyttäväksi on aika ampua unelmat alas. Aika näyttää iskeytyykö tavanmukainen bullying kortti pöytään ja hyväksyvän nyökkäilyn vallitessa tärkeimpänä edelleen kiitokset työnsankarille, mutta harmillisesti Rangersin Steve Spott ei enää peluuttanut Maciolini tuossa Brampton illassa ja bongarit katsomossa olivat jo pudistaneet kiikarit valimiiksi oikeaa aloitusta janoten.

Lännessä myös MJHL:ssa Beausejourin Joey McEwan päätti lähtövuoden kunniakkaasti ja otti kruununa kaksi lähtöä, mutta Dubin viime päivien sykkeestä Giants vastaan Warriors illassa ollut huomionarvoinen Kennedyn sekä Granthamin kesken jäi torsoksi ja toisaalta kyllä McCue lähdöt poissulkien Grantham esiintynyt liigan ykkösottelijan aseman mukaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Moosehead

Jäsen
Major hockey leaguessa sit sattunut ikävä tapahtuma.. Don Sanderson 21 kuollut saamiinsa vammoihin tappelussa. Onko tämä liiga näitä topicin mukaisia juniori liigoja? Kohtuu harvinaisia nämäkin, mutta eiköhän joku ole taas kieltämässä koko jääkiekkoa tän myötä.. :)
Linkki aiheeseen:
http://www.sportti.com/uutinen.asp?CAT=2-4&ID=142580

Major Hockey League ei kuulu Kanadan junioriliigoihin, vaan on itsenäinen, käsittääkseni kuuden joukkueen amatööriliiga.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös