Mainos

Kanadan ja USA:n kaljaliigat

  • 7 528
  • 50

mackblom

Jäsen
Näitä sarjoja ei seurata maalien takia. Vaan tappeluiden. Vaikka touhu on yleisesti hiljentynyt, on edelleen muutama sarja, missä kulttuuri on voimissaan. Quebec:n seudulta LNAH ja nimihirviöt LHSAAAQ sekä LHSLF jatkavat perinnettä.

LNAH:ssa operoivat mm. veteraanit Dave Hamel, Christopher Cloutier (uralla +4500 PIM), paluun tehnyt Derek Parker, Patrick Bordeleau, Brault:n tyrmääjä Samuel Levesque ja kuumaverinen Hubert Poulin. Hieman tuntemattomampia myllyttäjiä ovat lähes sadan pisteettömän pelin J-F Lafrance ja André Thibault. Varsinkin NHL-kävijä Bordeleau:n ja Parker:n välillä on ollut skismaa. Epäreilu taklaus ja tappelusta kieltäytyminen ovat toteutuneet, mutta myös pari myllyä on saatu aikaiseksi. Hamel ottaa kiintiötappelun aina kun vaan pääsee kentälle ja pistesarake pysyy nollassa (jo lähes 300 pelin ajan).

LHSAAAQ taitaa olla se tappeluliiga tällä hetkellä. Nimeään tekevät tunnetuksi Turcotte:t Bradley ja Jordan. Isokokoinen Gregory Newman keräilee tappeluita, kuten myös jäähyjä Sammy Carbonneau. Matis Roy on kerännyt 128 PIM 7 ottelussa. Urasaldona 0 pistettä +120 pelissä kerännyt David Gotbout on käynyt myllyttämässä joka pelissä kuten aina ennenkin. Myös pari vanhanajan bench-clearing brawlia on myös nähty 24.11.23 St-Romuald vs La Tuque ja viime viikonlopun 27.1.24 Granby vs Trois-Rivières. Arvostettavaa meininkiä, kuten myös se että epäonnistuneesta tappelusta saa vain kahden minuutin jäähyn (Newman vs Turcotte 27.1.24).

Kaikille tuttu +50 v Donald Brashear jatkaa uraansa Jagr:n tapaan ja on käynyt ottamassa myllyn Parker:a vastaan LNAH:ssa alkukaudesta, mutta siirtynyt sitten alemmalle tasolle LHSLF:n. Siellä on myös Wendake:n +450 pelin veteraanitappelija Cédric Verreault, joka on kerännyt kunnioitettavat 56 PIM kolmessa pelissä. Kaikki jäähyt ovat tulleet kahdessa pelissä Dolbeau:n joukkuetta vastaan. Vastapuolena on ollut Jêrêmy Hossay ja tilastojen mukaan näyttää, että molemmat ovat rynnänneet penkiltä tappelemaan vanhojen aikojen tapaan. Hossay on koonnut 114 PIM 10 ottelussa. Toki suuri osa (55 PIM) tuli 20.1.24 pelistä.

Viikonloppuisin näissä pelataan ja saa nähdä ketkä ovat huomenaamulla tapelleet. Youtube tulille. Jos jollain löytyy tietoa USA:n vastaavista tai muista, voi lisätä tähän ketjuun.
 
Viimeksi muokattu:

mackblom

Jäsen
Jotain tapahtui viime yönä LNAH:n Laval vs Thetford -pelissä, kun Parker ja Poulin ottivat taas matsin. Myös vanha herra Cloutier on kohennellut tilastojaan ottamalla 7 min Instigateur -jäähyn samassa pelissä. Videoita odotellessa.

Parker pitää kyllä ihailtavasti yllä perinnettä ja tekee yhä sitä mitä on aina tehnyt. Poulin on siitä mielenkiintoinen tapaus, että vaikka on kuumaverinen tappelija, jäähysaldot ovat viime vuosina olleet aika maltilliset. Täytyy mennä +10 vuotta taaksepäin, että löytyy kunnon goonin saldoja.

Kierroksen päätähdeksi voitaneen nimetä Jonathan Fortier, jonka iltapuhde tuotti 30 PIM LHSAAAQ:n pelissä Granby - Trois-Rivieres. Tyylikkäästi heti 1 ja 2 erän alkuun tappelut Duguay:ta ja Simardia vastaan ja kahdesta tappelusta ulos pelistä.

Nicolet:n Matis Roy jatkaa hurjaa jäähytahtiaan ja keräsi 19 PIM ottelussa La Tuque:ta vastaan. Saldo tällä hetkellä mukiinmenevät 147 PIM 8 ottelussa. Tuolla tahdilla hätyytellään jo menneiden vuosien saldoja, esim. 06-07 kauden Frédéric Marion:n suoritusta LHSP:ssä. 13 peliä 234 PIM. Tai Dave Lasallen QSPHL-saldoja (6 o 116 PIM tai 20 o 350 PIM)
 

mackblom

Jäsen
Nyt on kuvamateriaalia LHSAAAQ:n 2.2. Granby - Trois-Rivieres pelistä. Hienoa vanhan liiton meininkiä. Fortier:n eka tappelu Duguay:tä vastaan tapahtuikin jo warm-upissa, kun Granbyn Villemaire aloitti brawl:n provosoimalla. Tilanteen ollessa jo ohi Trois:n Simard vielä hyökkäsi Fortier:n kimppuun, mutta varsinaista tappelua ei päässyt syntymään tuomarien ollessa hereillä. Käytöskympit kuitenkin molemmille ja myöhemmin mylly toisen erän alkuun.

Matis Roy on tosiaan ennätystahdissa. Seuraavaan peliin tarvitsisi 18 PIM, jotta päätyisi tasoihin Brault:n hurjan QSCHL 06-07 playoff-saldon (9 o 165 PIM) kanssa.
 

mackblom

Jäsen
Vedetään hieman sanoja takaisin avausviestin osalta. LHSLF ei käsittääkseni ole varsinainen tappeluliiga, vaikka pari kertaa kaudessa tilanne kuumeneekin. Brashear veti siellä 22-23 kaudella 11 o saldona 111 PIM.

Parempi vaihtoehto on Beausejour Senior Hockey League New Brunswick:n seudulta. Eliteprospects tuntee nimillä LHSB ja NESHL. Ei välttämättä sekään täysi tappeluliiga, mutta liigassa on kellotettu varsin miehekkäitä jäähylukemia pelimäärin verrattuna, esim. takavuosina Brandon Kenny 11 o 194 PIM, James Scott 7 o 117 PIM ja Cédric Verreault 6 o 98 PIM). Tämän kauden kohokohta on Kenny:n runkosarjasaldo 7 o 102 PIM. Siinä on lähes joka pelissä tappelu ja välipelissä vähintään käytöskymppi.

Suuria jäähymääriä pelimäärin verrattuna selittää tappelusta annettava 5+10 (Game Misconduct eli ulosajo) ja koska pelikieltoa ei tule, on helppo tapella seuraavassa pelissä uudelleen. Tältä kaudelta liigassa on ehditty jo playoffeihin.
 
Viimeksi muokattu:

mackblom

Jäsen
LNAH:ssa oli poikkeuksellisesti myös torstaina peli Sorel-Tracy - Laval. Tilastojen mukaan ollut tappelurikas 5 myllyn peli. Nimimiehistä vastakkain olivat saman ikäluokan QMJHL-kasvatit Brett Gallant ja Gaby Roch. Vielä ei ole videota saatavilla. S-T:n Danick Malouin otti kaksi myllyä kolmannessa erässä. Näköjään kahdesta fighting major:sta joutuu ulos pelistä, mutta jäähypotti on kuitenkin vain 5+5. Game misconduct ei siis tuota jäähyminuutteja.

Gallant on plus kymmenen AHL-vuoden jälkeen siirtynyt alemmalle tasolle. Jääköhän useiksi vuosiksi, sen aika näyttää. Aktiivisesti on ainakin aloittanut, kahteen peliin 19 PIM ja nyt tosiaan eka mylly.

Roch voidaan laskea jo LNAH veteraaniksi, ollut siellä 08-09 kaudesta lähtien. Välissä 4 vuoden tauko koronan aikoihin, mutta veri veti kentille.
 

Animal

Jäsen
Mahtava ketjunavaus. Saatan osallistua tähän, jos muutat otsikon vähemmän solvaavaksi (esim. Kaljaliigat Kanada ja (USA). Tuolla kuitenkin vetää todella kovia hahmoja, jotka ovat kuin 80- tai 90-luvulta nykypäivään siirrettyjä kauhukabinetin näyttelyaineistoa tai sirkuksen vetonauloja.
 

Animal

Jäsen
Viikonloppuisin näissä pelataan ja saa nähdä ketkä ovat huomenaamulla tapelleet. Youtube tulille. Jos jollain löytyy tietoa USA:n vastaavista tai muista, voi lisätä tähän ketjuun.
USA:n puolella ehkä paras verrokki näille on Federal Prospects Hockey League (FPHL), eli entinen FHL. Sarja on erilainen profiililtaan, kun nämä Kanadasta esiintuodut sarja, jotka ovat ainakin epävirallisesti ja perimältään ns. seniorisarjoja ja taas FPHL on rakennettu tyypilliseen jenkkien farmiliigamuottiin. Sarjalla on pitkä ja värikäs historia kaikkine Lämäri -elokuvasta tuttuine käänteineen tällä vuosituhannella. Jos aikaa riittää, niin voin jossain välissä raapaista tästä(kin) muutaman rivin.

FPHL:n viimeisimmistä maineteoista mainittakoon Danburyn Daniel Amesburyn hiljattain kuittaama elinikäinen / toistaiseksi voimassa oleva pelikielto sarjaan. Sai päähän kohdistuneesta taklauksesta 18 peliä ja rehvasteli sen jälkeen jossain podcastissa, että kun pääsee takaisin kaukaloon, niin ottaa heti seuraavan ulos. Liiga oli paluu suunnitelmasta eri mieltä ja 33-vuotias Amesbury jatkoi matkaansa ECHL:aan, jossa viime viikonloppuna pelasi ensimmäiset pelinsä.
 
Viimeksi muokattu:

mackblom

Jäsen
Mahtava ketjunavaus. Saatan osallistua tähän, jos muutat otsikon vähemmän solvaavaksi (esim. Kaljaliigat Kanada ja (USA). Tuolla kuitenkin vetää todella kovia hahmoja, jotka ovat kuin 80- tai 90-luvulta nykypäivään siirrettyjä kauhukabinetin näyttelyaineistoa tai sirkuksen vetonauloja.
Kyllä, kiitos palautteestasi. En alustavasti löytänyt kohtaa otsikon editoimiseksi.

Mikäli joku moderaattori eksyy tänne, otsikon voi muuttaa muotoon Kaljaliigat Kanada ja USA.
 

mackblom

Jäsen
USA:n puolella ehkä paras verrokki näille on Federal Prospect Hockey League (FPHL), eli entinen FHL. Sarja on erilainen profiililtaan, kun nämä Kanadasta esiintuodut sarja, jotka ovat ainakin epävirallisesti ja perimältään ns. seniorisarjoja ja taas FPHL on rakennettu tyypilliseen jenkkien farmiliigamuottiin. Sarjalla on pitkä ja värikäs historia kaikkine Lämäri -elokuvasta tuttuine käänteineen tällä vuosituhannella. Jos aikaa riittää, niin voin jossain välissä raapaista tästä(kin) muutaman rivin.

FPHL:n viimeisimmistä maineteoista mainittakoon Danburyn Daniel Amesburyn hiljattain kuittaama elinikäinen / toistaiseksi voimassa oleva pelikielto sarjaan. Sai päähän kohdistuneesta taklauksesta 18 peliä ja rehvasteli sen jälkeen jossain podcastissa, että kun pääsee takaisin kaukaloon, niin ottaa heti seuraavan ulos. Liiga oli paluu suunnitelmasta eri mieltä ja 33-vuotias Amesbury jatkoi matkaansa ECHL:aan, jossa viime viikonloppuna pelasi ensimmäiset pelinsä.
Hienot tarinat, kiitos. Amesbury:n saldot ja saavutukset eivät hirveästi häpeä Quebec:n goonien vastaaviin. Taitaa olla yksi hurjimmista Quebec:n ulkopuolisista ja hienoa, että pitää perinnettä yllä. Meinasin jo kirjoittaa, että tervetuloa Quebec:n liigoihin, mutta sitten muistin, että ainakin LNAH:ssa oli joskus sääntö, että pitää olla syntyperäinen kanadanranskalainen tms.

Pelikieltoihin liittyen, LNAH:n sivuilta löytyy lista pelikielloista kaudesta 02-03 alkaen (jolloin oli vielä QSPHL ja 03-04 QSMHL). Elinikäisestä pelikiellosta ei ole mainintaa, mutta silmiin pistävät mm. Ryan Pisiak:n 70 peliä ja Mathieu Melançon:n 52 peliä. Mitä lienevät tehneet. Tuohon aikaan (20 v sitten) oli paljon bench-clearing brawleja, joten olisivatko niihin liittyviä vai erillisiä ylilyöntejä. Näistä olisi mukava lukea lisätietoa.
 
Viimeksi muokattu:

Animal

Jäsen
LNAH:ssa oli joskus sääntö, että pitää olla syntyperäinen kanadanranskalainen tms.
Itseasiassa yleinen tulkinta julkisuudessa on niin, että syntyperäinen Quebecin asukas tai sitten pelannut junnukiekkoa siellä. Oman ymmärrykseni mukaan tämä sääntö on kuitenkin hieman liukuvampi, koska esim. pienempien Atlantin rannikon naapuriprovinssien (Nova Scotia, Newfoundland jne.) pelaajat saavat osallistua, koska pelaavat sieltä käsin sarjoja ristiin Quebecin joukkueiden kanssa ja alue on vielä osittain ns. ranskankielistä Kanadaa. Samaten myös silloin saa pelaaja osallistua, jos pelaa aikuisiällä jossain quebeciläisjoukkueessa (NHL / AHL / ECHL jne.)

Ymmärtääkseni silloin Amesburyllä voisi väylä LNAH:hon olla auki, jos jollain tapaa päätyisi osaksi Quebecin ECHL -joukkuetta.
 

Animal

Jäsen
Kyllä, kiitos palautteestasi. En alustavasti löytänyt kohtaa otsikon editoimiseksi.

Mikäli joku moderaattori eksyy tänne, otsikon voi muuttaa muotoon Kaljaliigat Kanada ja USA.
Palaute toki hieman humoristinen, mutta totuus siinä se, että esim. moni Mestis -porukka saattaisi olla liemessä LNAH-jengien kanssa fyysisyyden lisäksi myös pelillisesti. Hyviä pelaajia siellä joka porukassa pelaa.

FPHL on siinä mielessä mielenkiintoinen sarja, että siellä on vuosien saatossa pelannut useampi suomalainen.
 

Animal

Jäsen
LNAH:ssa nähtiin eilen ns. iso tanssi, kun 52-vuotias NHL-veteraani Donald Brashear tappeli edelliset n. 5-10 vuotta yleisesti ammattilaiskiekon kovimpana tappelijana pidettyä Brett Gallantia vastaan.

Vaikka sinällään arvostan miehen luonnetta, että Brashear jaksaa vielä heittää itseään likoon, poimii lammen isoimman kalan ja tarjoaa yleisölle leipää ja sirkushuveja, niin silti toivoisin ettei hänen tarvitsisi rahan takia toimia sirkuspellenä ja riskeerata enää terveyttään 52-vuotiaana miehenä. Omalla tavallaa tuo on surullista katsottavaa ja lähes prime-ikäistä Gallantia vastaan tuon ikäisellä äijällä on aito mahdollisuus loukkaantua, vaikka nähdyn materiaalin perusteella Brashear on ikäisekseen kovassa kunnossa. Valitettavasti Brashear on hassannut NHL:sta tienatut rahansa ja tähän show'hun osallistuminen on hänelle liki välttämätöntä.

Suomalaisittain mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että Gallant oli vuosikaudet Jarmo Kekäläisen luottoratsu ja siilossa oleva ydinase CBJ:n farmissa Clevelandissa. Clevelandissa Gallant kuului useampana kautena joukkueen kapteenistoon.
 
Viimeksi muokattu:

mackblom

Jäsen
9.2. ottivat myös matsia pitkän linjan Parker ja Laferriere toisen erän ensimmäisellä minuutilla. Toki em. Brashear vs Gallant oli ottelun päätapahtuma.

Myös Gallantin eka LNAH-tappelu 8.2. Roch vs Gallant on nyt katseltavissa. Tasokasta menoa. Äkkiä katsomaan, ennen kuin youtube laittaa ikärajoituspelleilyn päälle.

Vaikkei ulkonäköä saisi arvostella, eikä omassakaan välttämättä kehumista ole, niin Gallant näyttää myös habituksensa perusteella oikein sopivalta LNAH-kaukaloihin. Toivottavasti jää myllyttämään pitkäksi aikaa.

"Viime yönä" myös tasoa alempana LHSAAAQ:ssa on tapahtunut raskassarjalaisten yhteenottoja. Granby - Donnaconna -pelin taistelupareina ovat olleet Guillaume Morin vs Jonathan Fortier, J-F Lafrance vs Gregory Newman ja Cedric Verreault vs Jonathan Fortier. Lisäksi myös Adam Gaudreau, vaikkei tappelija olekaan, on hyökännyt jonkun kimppuun pelin loppuhetkillä ansaiten 5+10.

Matis Roy ei valitettavasti pelannut, joten jäähyennätysjahti siirtyy ensi perjantaille.
 

Animal

Jäsen
Maininnan arvoinen kaveri alemmista sarjoista on tätä nykyä FPHL:n Watertown Wolvesia edustava Justin "Bull" Schmit, joka muutama viikko takaperin kävi varsin mielenkiintoisen showtappelun Motor City Rockersin Elias Thompsonia vastaan, jos tapausta nyt tappeluksi ylipäätään voi kutsua.

Schmit on todellinen syvien vesien rehellinen vanhan liiton ottelijaveteraani, jonka meriittilistalta löytyy kiekkokehien lisäksi vapaaottelua, nyrkkeilyä, hanskatonta nyrkkeilyä ("bare knuckle boxing"), kiekkotappeluturnauksia sekä härän selässä tapahtuvaa rodeoratsastusta. Schmit oli myös yksi vuonna 2010 Suomessa ja Espoossa järjestettyyn Ice Warriors -tapahtumaan osallistuneista ottelijoista, ja nyt huhut kertovat, että Schmit yhdessä Derek Parkerin, Konrad McKayn ja Braedan Boschmannin kanssa olisi osallistumassa johonkin vastaavan tyylisen tapahtumaan kesäkuussa Venäjällä. Jenkeissähän on viime vuoden aikana pyörinyt vastaava Ice Wars -tapahtuma, joissa myös Schmit, Parker ja Boschmann ovat olleet mukana.

Schmitin otteluita sekä hokkareilla, että ilman, löytyy varsin runsaasti youtubesta, jos miehen edesottamukset laajemmin jotakuta kiinnostaa.

Schmitin vastus tuossa klipissä ylempänä on vähän tuntemattomampi jenkkitaustainen Elias Thompson, joka on kerännyt tappelijana nimeä vasta pari kautta FPHL:ssa. Sitä ennen ura on edennyt lähinnä jenkkien alemmilla junnusarjatasoilla ja suurimpana meriittinä voidaan pitää machouden ja homoeroottisuuden häilyvällä rajalla liikkuvaa Instagram -tiliä.
 

mackblom

Jäsen
Perkeleen youtube, estää katsomisen... onneksi löytyi toinen versio Thompson vs Schmit.

Aikamoista meininkiä, noin perusteellista ja omistautunutta touhua ei ole nähty edes Quebec:ssa, vaikka on sielläkin muutaman kerran tapeltu paidattomana. Muttei noin rauhassa ole muistaakseni ikinä erikseen riisuttu varusteita. Aika lailla muuttuu tappelun luonne, kun ei ole paitaa mistä tarttua.

Muistaako kukaan ketä muita oli Espoon Ice Warriorsissa? Ainakin LNAH:n Kurtis Swanson ja Jason Bone jäivät mieleen. Ja suomalainen divaripelaaja Oskari Valtonen. Oli kyllä hienoa seurata livenä ja tunnelma ja rankkuus välittyi ihan toisin kuin tietokoneen kautta.

Olikohan Bone, jota haastateltiin tapahtuman aikana ja kysyttiin taktiikasta. Vastaus oli tyyliin: "If I see him, I punch him."
 

Animal

Jäsen
Muistaako kukaan ketä muita oli Espoon Ice Warriorsissa? Ainakin LNAH:n Kurtis Swanson ja Jason Bone jäivät mieleen. Ja suomalainen divaripelaaja Oskari Valtonen. Oli kyllä hienoa seurata livenä ja tunnelma ja rankkuus välittyi ihan toisin kuin tietokoneen kautta.
Oli pakko tarkastaa ja huomasin samalla, että itseasiassa Justin Schmit ei ollut, vaikka hänen alkuun piti olla mukana. En muista oliko loukkaantuminen peruutuksen syy, mutta perui kalkkiviivoilla.

Yllämainittujen lisäksi kehässä oli Janne Saarenpää, Tristan Manson, Mark Black, aiemmin mainittu Parker sekä legendaarinen Sean McMorrow.
 

Animal

Jäsen
Tämä viesti voisi olla ehkä johonkin toiseenkin ketjuun, mutta koska kyseessä on kaksi syvien vesien kautta ainakin kirkkaiden valojen liepeille päätynyttä ottelijaa, niin nostetaan esiin myös tässä ketjussa. Viime viikonloppuna Alex Gallant ja Travis Howe kävivät AHL:ssa ehkä tämän kiekkokauden parhaan tappelun. Koska AHL:ssa itäiset ja läntiset joukkueet eivät kohtaa runkosarjassa keskenään, niin vaikea sanoa onko kyseessä AHL:n titteliottelu, koska Hersheyn kapteen Dylan McIllrath jää kohtaamatta, mutta jokatapauksessa puhutaan vähintään nykyammattilaiskiekkoilun top 10, ellei top 5 -tappelijoista.

Travis Howen värikäs ammattilaisura sai alkunsa FPHL:n edeltäjä FHL:sta (Lämäri -elokuvan mukaan nimetty Federal Hockey League), jossa tilastoihin merkityt 8 peliä tehoilla 0+1 ja 60 min kirjattiin pöytäkirjaan lähellä Kanadan rajaa sijaitsevan Berlin (NH) tuppukylässä pelanneen ja nyttemmin jo kuopatun Berlin River Drivers -joukkueen pelipaidassa. Otteet Berlinin Notre Dame Arenalla vakuuttivat scoutit USA:n syvässä etelässä ja matka jatkui vielä samalla kaudella SPHL:n Mississippi RiverKingsiin ja sieltä saman liiga Macon Mayhemiin. Howen otteet SPHL:ssa vakuuttivat taas scoutit pykälää ylempänä ja seuraavat 7 kautta mies oli vakiokalustoa eri ECHL -ryhmien kokoonpanossa (Utah, Greenville, Fort Wayne, Jacksonville). Viime kausi ECHL:n Jacksonville Icemenin paidassa herätti myös Anaheim Ducksin organisaation kiinnostuksen ja mies kiinnitettiin PTO:n kautta loppukaudeksi San Diego Gullsin AHL-ryhmän vahvuuteen. Sen verran selvää vakuuttavaa jälkeä Howe teki myös kaudella 2022-2023 AHL:ssa, että kuluvalle kaudelle herra sai suoran sopimuksen Gullsiin. Hienon uratarinan kannalta toivoisi, että Howe nostettaisiin edes yhteen peliin Ducksin NHL-kokoonpanoon, sillä tuolloin herra olisi kolunut ja taistellut kaikkien USA:n ammattilaistasojen läpi isoon liigaan. Todettava toki on myös se, että aikojen muutos on todennäköisesti syönyt Howelta vakiposition NHL:ssa. Vielä 10, tai ainakin 15-vuotta sitten herra olisi päätynyt osaksi jonkun NHL-ryhmän nelosketjua.

Travis Howen veljeä Tyler Howea pidettiin ehkä juniorina nuorempaa veljeään pykälää potentiaalisempana, miehen käytyä NHL:n prospect campillakin, mutta lopputulemana oli kauteen 2018-2019 päättynyt kaljaliigaura FHL:ssa, SPHL:ssa, LNAH:ssa ja muutama peli ECHL:ssa. Vanhemman Howen edustamat seurat olivat vielä todellisia pikkuladoissa pelanneita puliukkoporukoita, joista suurin osa on mennyt talousvaikeuksien myötä nurin tähän päivään mennessä. Howen lyhyellä ammattilaisuralla edustamien seurojen lukumäärä ja nimet: Augusta River Hawks, Knoxville Ice Bears, Evansville Thunderbolts (SPHL), Cape Cod Bluefins, Berkshire Battalion, Berlin Riverdrivers (FHL), Cornwall Riverkings (LNAH) sekä Atlanta Gladiators (ECHL), kertonee varmaan kaiken oleellisen miehen urakehityksestä.

Alex Gallant taasen päätyi hyvin nopeasti tässäkin ketjussa mainitun veljensä Brett Gallantin vanavedessä kaljaliigojen kautta AHL:aan, jossa on pelannut viimeiset 9 kautta ja niistä viimeiset viisi Calgary Flamesin organisaatiossa. Gallantin ammattilaismatka junnuvuosien jälkeen alkoi SPHL:n Columbus Cottonmouthsista (43 1+3=4 251 min), jossa "pieksi käytännössä kaikki" ja sama jatkui seuraavat pari kautta ECHL:ssa. ECHL:n Utah Grizzliesistä Gallant siirtyi San Jose Sharksin farmijengi SJ Barracudaan, jossa opetteli AHL-kiekon tavoille seuraavat pari kautta. Tämän jälkeen kaudet 2017-18 ja 2018-19 Gallant pelasi Syracuse Crunchissa ja Chicago Wolvesissa, kunnes siirtyi kaudella 2019-20 osaksi Flamesin organsisaatiota silloiseen farmijoukkue Stockton Heatiin. Gallant on päässyt maistamaan myös NHL-tunnelmaa treenipelien muodossa ja kaudella 2016-2017 putosi hanskat Sharksin paidassa sekä Phoenixin Lawson Crousea, että Vancouverin Derek Dorsettia vastaan. Nykyisellään Gallant on AHL-joukkue Calgary Wranglersin varakapteeni, joskin ehti jo ennen nykyistä sopimusta solmimaan kesällä esisopimuksen samaan LNAH -joukkueeseen kuin veljensä Brett, eli Laval Petroliersiin.
 

Animal

Jäsen
Suomestakin tutun, moniongelmaisen kiekkohörhö Billy Tibbettsin paluu ammattilaiskiekkoon kaudella 2011-2012 "Federal leaguen" Cape Cod Bluefinsin paidassa on tässä ketjussa esiinnostamisen arvoinen tapaus.

Tibbettsin lyhytaikainen paluu ammattilaiskehien syvään päätyyn kesti 15 ottelua tehoilla 10+30=40 ja 109 minuuttia. Meno oli liki koko ajan sellaista kuin Tibbettsiltä sopi osoittaa: Taitoa vaikka muille jakaa, pää ei kestä mitään ja illasta toiseen vastustajan kovanaamojen verbaalisen ja fyysisen ajojahdin kohteena. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, huomioiden sarjan tason ja toisaalta Tibbettsin NHL-taustan ja meriittilistan siviilimaailmasta, että Billy-boyn paluu meni juuri tällä tavoin. Ihmetellä toki sopii, etteikö muka kukaan etukäteen olisi osannut ennustaa mitä tulee tapahtumaan, kun Tibbetts FHL:n kaltaiseen kaljaliigaan kiinnitetään. Selitys on ehkä siinä, että näissä sarjoissa monet joukkueet liikkuvat taloudellisesti seitinohuella langalla erilaisten "liikemiesten" sivu- tai rahanpesuprojekteina ja Tibbetts laskettiin "high risk high reward" hankinnaksi, joka tuo hallille peleihin muutaman sata silmäparia lisää. Tätä ennen Tibbetts oli yhden kauden koittanut siipiään kaudella 08-09 "single A" -tasolla, kun mies kävi vetämässä kolmen ottelun stintin jo nyttemmin kuopatun EPHL:n Danbury Mad Hattersissa, josta matka jatkui SPHL:n Huntsville Havociin.

Tibbettsin uusintayritys single A:ssa päättyi käytännössä vierasotteluun Ontarion, Quebecin ja USA:n rajojen risteyskohdassa sijaitsevan Mohawk -reservaatin joukkuetta, Akwesasne Warriorsia, vastaan heidän kotihallissaan Kanadan Ontarion Cornwall Islandilla sijaitsevalla Aʼnowaraʼko꞉wa Arenalla. Tibbetts oli koko ottelun Warriorsin ajojahdin kohteena ja lopulta itse ottelu päättyi kaaokseen, jonka jälkimainingeissa Tibbetts "otti pallon kainaloon ja lähti kotiin" eli entisen NHL-pelaajan auktoriteetilla marssitti koko joukkueensa ulos kentältä. Tämän jälkeen Tibbetts pelasi vielä "Fedissä" yhden ottelun, kadoten sen jälkeen tietämättömiin.

FHL:ssa kahdella kaudella (2010-11 ja 2011-12) mukana ollut Akwesasne Warriors oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja nimensä veroinen ryhmä. Sen lisäksi, että joukkueessa pelasi useampia intiaanitaustan omaavia pelaajia, niin joukkue oli kasattu hyvin pitkälle samalla tavoin kuin LNAH- tai muut semipro joukkueet Kanadan kirkkaimpien valojen ulkopuolella. Tästä seurauksena oli monia mielenkiintoisia konflikteja ja värikylläisiä näytelmiä FHL:n jenkkijoukkueita vastaan, joiden pelaajat suurelta osin olivat keski-iältään nuorempia, ja ainakin amerikkalaisten pelaajien osalta olivat taustaltaan alempien tasojen yliopisto- tai high school -kiekkoilijoita, taikka Junior B/C - tason "pay to play" -kiekkoilijoita, jotka pelasivat ensimmäisiä kausiaan "ammattilaisina".

Tunnetuimpina pelaajina Akwesasnen viimeisimmästä rosterista on ns. pelimiehistä mainittava Jokereissakin esiintynyt NHL-veteraani Pierre Dagenais, Italian monivuotinen maajoukkuemies, kanadanitalialainen Carter Trevisani, pitkänlinjan ammattikiekkoilja, AHL-veteraani Nicolas Corbeil sekä toissa kauteen lopettanut, pitkän uran "Fedissä" pelannut sarjan kaikkien aikojen piste- ja jäähytilaston ykkösmies Ahmed Mahfouz.

Pelimiesten lisäksi joukkueen gooniosasto oli lievästi ilmaistuna häijy, joka vetäisi vertoja mille tahansa nykypäivän LNAH-ryhmälle. Nimekkäimmät raskaansarjan tappelijat joukkueessa olivat Mathieu Raby, vielä viime kaudella 47-vuotiaana LHSAAAQ:ssa esiintynyt Simon Desormeaux, Mike Stacey sekä Paul Shantz, jotka varmasti alaan vihkiytyneille kiekkotietäjille kertovat kaiken oleellisen. Em. herrojen lisäksi heillä oli joukkueessa useampia kevyemmän sarjan "siipimiehiä" auttamassa velvollisuuksien hoitamisessa.

Warriorsin viimeinen kausi päättyi sarjan mestaruuteen. Epävirallisten huhujen mukaan liigan johto olisi kahdessa kaudessa saanut joukkueen väkivaltaisesta, tappeluita hakevasta pelityylistä tarpeekseen, ja sen lisäksi myös joukkueen "luova" tapa liikkua FHL:n palkkakattosäännön sisällä oli huhujen mukaan aiheuttanut närkästystä, sillä sarjan amerikkalaisjoukkueilla ei ollut mitään mahdollisuutta haalia kasaan vastaavaa "silloin tällöin pelaavien" veteraanipelaajien poolia, mitä Kanadan kuumimalta kiekkoalueelta operoivan semipro -joukkueen.

Eräänlaisia Akwasasne Warriorsin perinnön jatkajia olivat myöhemmin sarjaan tulleet Cornwall Nationals ja omalla tavallaan jenkkien puolelta operoinut Berlin Riverdrivers, mutta näistä lisää joskus myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:

mackblom

Jäsen
Erinomaista tietoa ja tarinaa jälleen yllä ja hienoja niminostoja.

Tibbettsiin liittyen pieni tilastokatsaus. Koko uransa saldona hänellä on PPG >1 (600 o ja 620 p). Jäähyjä on kertynyt 2840 minuuttia ja jäähykeskiarvoksi muodostuu siten 4,73. Tibbetts on siis lähellä kerhoa "Uralla >500 ottelua, PPG >1 ja yli 5 PIM-ka.

Mainittakoon vielä, että ainakaan omien tutkimusteni mukaan kyseisessä kerhossa ei ole yhtään jäsentä. Tibbetts on ylipäätään yksi harvoista, jotka ovat noinkin lähellä "saavutusta".
 

mackblom

Jäsen
Hieman hiljaista on ollut myllyrintamalla rosterien ollessa mitä on, mutta aina välillä jotain tapahtuu. Raskassarjalaiset Thibault ja Parker ottivat pitkän myllyn viime yönä. Asiassa ei sinänsä mitään ihmeellistä, ovat tapelleet ennenkin tällä kaudella. Myös Parkerin joukkuekaveri Brett Gallant oli pelissä, mutta tällä kertaa ei löytynyt tanssikaveria, eikä vastapuolella oikeastaan ollutkaan ketään muuta kuin Thibault vaihtoehdoksi.
 

Animal

Jäsen
Syvissä vesissä tosiaan hiljainen perjantai-ilta muutamaa satunnaista tappelua lukuunottamatta. Amesbury Fort Waynella ECHL:ssa rosterissa ja Gallant Lavalilla LNAH:ssa, mutta tällä kertaa pysyi rukkaset molemmilla kädessä.

Johtuen hiljaisuudesta, jatketaan tässä erilaisten alasarjoissa vaikuttaneiden "hahmojen" esiinnostamista ja sellainen on ehdottomasti viime kaudella FPHL:ssa tietoisuuteen noussut Jesse Michel. Michel (190/109) on erittäin mielenkiintoinen tapaus ja varsinainen persoona. Viime kaudella FPHL:n etelässä Mississippi Sea Wolvesin paidassa mies keräsi 25 otteluun tehot 0+0=0 ja 113 minuuttia.

Kiekkouransa Michel aloitti maalivahtina ollen juniorina jo melkoinen "Journey man" edustaen 6 vuodessa 10 eri seuraa oikeastaan joka puolella Kanadaa käyden välissä myös Ruotsissa. Michelin julkiset esiintymiset kenttäpelaajana alkoivat Israelin liigassa kaudella 2021-22 Jerusalem Capitalsin paidassa. Tämän jälkeen, seuraavalla kaudella mies esiintyi Mississippi Sea Wolvesin lisäksi edelleen Jerusalem Capitalsin paidassa, sekä myös Espanjassa Milenio Logronon paidassa. Esiinnostamisen arvoinen huomio on Espanjassa 9 otteluun (0+2) kerätty verrattaen huikea +/- saldo -29.

Tällä kaudella Michel on vaikuttanut lähinnä Kanadassa Ontarion ja Quebecin alueella. Alkukaudesta Michel oli tryoutilla Thetford-Minesin LNAH -joukkueen mukana ja tappeli harjoituspelissä Sorel Tracyn J-F "The Beast" LaFrancea vastaan. LNAH:n portit eivät kuitenkaan auenneet miesmallinakin työskenneelle Michelille ja journeyman / prize fighter elämä on sen jälkeen jatkunut mm. ACH-joukkue Brampton Buccaneersissa (3 0+0=0 2 min), sekä Ontarion itäosissa pelattavan yhden A:n seniorisarja EOSHL:n joukkueissa Gananoque Sr. A Islandersissa (1 0+1=1 5 min) ja Centre Hastings Ice Minersissa (2 0+0=0 14 min). Mielenkiintoista nähdä mihin miehen tie tästä eteenpäin alasarjanäyttämöillä vie.

Tappelijana Michel ei lainkaan ole niin toivoton, mitä taustasta voisi ehkä kuvitella. LaFrance -tappelun lisäksi härkämäisen vahva Michel piti myös varsin kelvollisesti viime kaudella puolensa Daniel Amesburya vastaan.
 

mackblom

Jäsen
Tässä tätä avausviestissä mainittua Patrick Bordeleau:n ja Derek Parker:n vihanpitoa. Mitä lie tapahtunut näitä ennen, mutta kovasti yrittää Parker saada tappelua aikaisesti. Aika tylyä Bordeleau:n vittuilua tuossa 20.10.23 pätkässä ajassa 0:32.

3.2.23 cheapshot Parker:lta
3.2.23 haasto ja epäreilu taklaus Parker:lta
3.2.23 taklaus toinen kuvakulma
20.10.23 ärsytystä, haastoa ja tappelu
1.12.23 rehellinen tappelu
1.12.23 rematch-yritys Parker:lta

Tappeluista käy hyvin ilmi, että kun Bordeleau:n kokoinen 2-metrinen kaveri pistää aggressiot peliin, niin kyyti on kylmää. Ei ole jakoa edes satojen tappelujen kokemuksella.
 

Animal

Jäsen
Tässä tätä avausviestissä mainittua Patrick Bordeleau:n ja Derek Parker:n vihanpitoa. Mitä lie tapahtunut näitä ennen, mutta kovasti yrittää Parker saada tappelua aikaisesti. Aika tylyä Bordeleau:n vittuilua tuossa 20.10.23 pätkässä ajassa 0:32.
Parker on nykyisellään malliesimerkki alasarjagoonista, joka on ottanut uransa aikana liian monta pommia koteloon, ja jonka olisi ollut viisainta lopettaa useita vuosia sitten, mutta kun ei ole mitään muuta, pääkoppa hakattu muusiksi ja todennäköisesti jonkinlainen elintaso riippuu tuosta, niin pakko roikkua mukana. Voin sanoa, etten olisi mitenkään yllättynyt, jos mies olisi viiden vuoden sisään vaihtanut hiippakuntaa, vaikka sinällään ihan sympaattisesta kaverista onkin kyse.

Parker on kaukana huippuvuosiensa kunnosta niin jääkiekkoilijana, kuin ottelijana. Ikää miehellä on yli 40 vuotta ja 40 kg ylipaino on todennäköisesti alakanttiin, huomioiden kuinka isosta äijästä prime -aikoinaankin oli kyse. Puhe sammaltaa kuin entisellä nyrkkeilijällä ja kaikesta liikkumisesta jäällä/tappeluissa näkee, että tasapainoaisti on kärsinyt pysyviä vaurioita. Jossain vaiheessa mies julisti aktiivisesti evankeliumia mm. Facebookissa ja kierteli jossain kummallisessa jeesus -kaavussa iso risti kaulassaan ja raamattu kainalossa pitkin LNAH -kaupunkien katsomoita ja baareja.

Kyllähän hän friiikkisirkus -mielessä viihdettä ja sisältöä tarjoilee, mutta oikeasti yhdenkään seuran ei pitäisi tarjota hänelle sopimusta vaikka kuinka "isona nimenä" vetäisi väkeä katsomoon.
 
Viimeksi muokattu:

Animal

Jäsen
Viime kauden kohokohta LNAH:ssa oli "Battle for the Belt", kun Parker ja viime kauden sarjan ykkösottelija Dave Hamel kävivät 8-osaisen näytelmän yhdessä pudotuspelisarjassa. Tässä Parker kyllä heitti itseään likoon, mutta ei mahtanut lopulta mitään nuoremmalle ja voimiensa tunnossa ottelevalla Hamelille. Osa 8 päättyi sitten niin, kuin oli odotettavissa.

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6
Osa 7
Osa 8

Tätä ennen Hamel oli samalla kaudella useimpien kommentaattoreiden mukaan "riistänyt vyön" pitkään voittamattomalta, härkämäisen vahvalta Thomas Bellemarelta varsin tylyllä tyrmäyksellä.

Kuluvan kauden titteliotteluna voidaan pitää Patrick Bordeleaun ja Hamelin välistä matsia, jossa ulottuvampi ja huippukiekkoilijan tasapainon omaava "Bordy" aika selvästi osoitti, että NHL-tason raskassarjalaisella ja farmiliigan ammattitappelijalla on eroa.
 

mackblom

Jäsen
Hamel tappelee enemmän kuin Bordeleau ja pärjää, mutta toisaalta jos ei voita toista, niin voiko määritellä vyön haltijaksi. Voi myös miettiä, että kaikista kovimpien ei tarvitse tapella paljoa, kuten Bordeleau:n tai Bellemare:n. Toki sopivassa kohtaa haaste on otettava vastaan. Hankalia ja makuasioita kovimman määritteleminen eikä yksiselitteistä vastausta asiaan aina ole.

Youtube:a selaillessa osui silmään 8 vuoden takainen laadukas AHL-mylly Patrick Bordeleau vs Brett Gallant Feb 19, 2016, jonka Gallant vei. Nyt molemmat ovat taas samassa liigassa, joten olisikohan ainesta titteliottelulle 15.3.24, jolloin Jonquiere ja Laval kohtaavat. Päivämäärä muistiin varulta. Bordeleau on tosin vieraillut myös alemmalla tasolla LHSLF:ssä, joten on epäselvää, onko kokoonpanossa tuolloin.

Myös St-Georges, jossa Hamel pelaa, kohtaa Bordeleau:n Jonquiere:n vielä kahdesti kahden viikon päästä. Hamel ei ole ollut kokoonpanossa viime aikoina. Gallant ja Hamel eivät kohtaa enää ainakaan runkosarjassa, mutta pakkohan heidän on ottaa matsi jossain vaiheessa, jos urat jatkuvat samassa liigassa. Gallant vaikuttaa voittamattomalta, mutta jokainen tipahtaa joskus.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös