Kamalin viina?

[Löysäranne]

Hassua, miten ne makutottumukset ja jopa -aistimukset muuttuvat iän myötä. Jos nykyinen, keski-ikäinen Löysäranne tapaisi menneisyydestä tulleen, finninaamaisen itsensä, vaikkapa illaanistujaisten merkeissä, niin hankittavista juomista tulisi kyllä riitaa. Kaikki mikä silloin joskus upposi, maistuu nykyään luotaantyöntävältä, ja toisinpäin. Esimerkkejä:

Viskilikööri Prinssi Eversti, viskiä ja sokeria, häh?
Koskenkorva Peach, maistuu säilykepersikoilta.
Puolimakeat saksalaiset valkoviinit, hyööllgh.
Appelsiinimehukilju, valmistus alaikaisenä jännitti.
Kaikki oluet, nämä tosin nautittiin tasku-
lämpimänä poikkeuksetta.

Nykyään laadukkaat viskit, punaviini ja oluet tekevät kauppansa paremmin.

Ketjun aihettakin viistäen, kirkas viina on aina aiheuttanut hissiliikettä nielussa. On se sitten laatuvenäläistä tai huokeampaa sellutislettä.

 

[Individual]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=NvKaNfdke4w

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ette ovea näyttäneet kuitenkaan? :-)

Emme toki. Se tuli kyllä kerrasta selväksi, että arvokkaampien viinien kanssa kannattaa harkita huolella, onko hetki ja porukka oikea ajatellen pullojen avaamista. Kun ei se vaan ole korrektia kaataa vaikka viidelle chateau talbotia ja yhdelle pölvästille gato negroa.

 

[Turha Kaukalo]

Mutta asiaan: tuo hirvittävä tunne-elämys tapahtui, kun yksi onneton vieras maistoi tätä viiniä. Kyseinen herkuttelija totesi viinin ”aivan liian voimakkaaksi”, joten hän marssi keittiön puolelle ja lisäsi viinilasiin kraanavettä suunnilleen saman verran kuin mitä lasissa oli viiniäkin. Neuvoi vielä muitakin laittamaan vettä sekaan, kun nyt viini oli kuulemma paljon helpompaa juoda. Siinä sitten muut aikuiset ihmiset katselimme toisiamme tyyliin, että voiko olla, saatana, totta.

Oletin jotenkin, että kyseinen henkilö on mies, mutta se taitaakin olla nainen, päättelin tuosta neuvomisesta.

 

[Evil]

Täällä luetellaan kamalimpien viinojen seassa jotain halpaviinejä. No, alkoholia nuokin sisältävät, mutta kuten jokainen varmasti tietää, niin viinit ovat käymisteitse valmistettuja juomia. Täällä on tarkoitus listata viinoja, eli tislausprosessin kautta valmistettuja juomia.

Hirvittävimmän alkoholijuomaan liittyvän tunne-elämyksen koin erään illallisaterian yhteydessä noin kymmenisen vuotta sitten. Tämä tapahtui kotonani, jokunen sukulainen tjsp oli paikalla. Olin ottanut pöytään ”vähän” paremman punaviinin ja dekantoinut sen huolella. Ajattelin, että pieni viinielämys ei olisi ollut pahitteeksi, kun tiesin että ainakin yksi vieraista osaisi arvostaa, että viiniin on panostettu. Ei tuo mikään ihan törkykallis viini ollut, mutta tuon pullon hinnalla olisi sentään saanut Alkosta kymmenkunta kyykkyviinilekaa. Mutta asiaan: tuo hirvittävä tunne-elämys tapahtui, kun yksi onneton vieras maistoi tätä viiniä. Kyseinen herkuttelija totesi viinin ”aivan liian voimakkaaksi”, joten hän marssi keittiön puolelle ja lisäsi viinilasiin kraanavettä suunnilleen saman verran kuin mitä lasissa oli viiniäkin. Neuvoi vielä muitakin laittamaan vettä sekaan, kun nyt viini oli kuulemma paljon helpompaa juoda. Siinä sitten muut aikuiset ihmiset katselimme toisiamme tyyliin, että voiko olla, saatana, totta.

Mie en ole oikeastaan ikinä oppinut juomaan viiniä. Kuten en teetäkään. Molempien viehätys pakenee onnellisuusspektristäni. Punkkua pystyn juomaan sulavasti, kun kaadan siihen puolet Pepsiä. Valkoviineihin en kajoa, ellei ole hillitön laskuhumala ja pakko saada alkoholia veren sekaan. Juon alkoholia humaltumistarkoituksessa, eikä väkiviinakaan toki aina maistu hyvältä, mutta vittu nuo viininlitkut... Ei Sokrates Ksantippaan vittuuntunut, vaan siihen paskalitkuun jota sen piti maineensa puolesta lillittää.

 

[Evil]

Ja symppaan kyllä tuota Kääpiön moukkamaista illallisvierastakin. Olisin varmaan ihan yhtä moukka. En minä erota mausta kympin viiniä kahdensadan viinistä. Ihan samaa etikkaa ne molemmat suussani ovat. Ei mulla ole vivahteidentajua eikä kykyä arvioida viinien tanniinisuutta,helmeilevyyttä tahi parahultaisuutta. Missä vaiheessa olisin sen oppinut? Mulla on pitänyt kiirettä rockmusiikin, kirjallisuuden, perheen ja väkiviinojen parissa askarrellessa.

 

[ipa rules]

Ja symppaan kyllä tuota Kääpiön moukkamaista illallisvierastakin. Olisin varmaan ihan yhtä moukka. En minä erota mausta kympin viiniä kahdensadan viinistä. Ihan samaa etikkaa ne molemmat suussani ovat. Ei mulla ole vivahteidentajua eikä kykyä arvioida viinien tanniinisuutta,helmeilevyyttä tahi parahultaisuutta. Missä vaiheessa olisin sen oppinut? Mulla on pitänyt kiirettä rockmusiikin, kirjallisuuden, perheen ja väkiviinojen parissa askarrellessa.

Sitten kannattaisi mielestäni kohteliaasti mielummin kieltätytyä kokonaan eikä kaataa vettä sekaan. Itse olen nyt 43v ja alle 5-vuotta pystynyt punkkuja juomaan, :-)

 

[Vahva tunne]

Taitaa olla joku Balvenie? -viski, mitä ostin Heathrown kentältä. Maksoi vissiin 40 puntaa 90- luvun loppupuolella, aivan kamalaa paskaa. Join lasin ja annoin kaverille. Joka oli kuulemma myös juonut lasin, ja antanut eteenpäin. Saatana single malt sentään ja sellaista kuraa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Juon alkoholia humaltumistarkoituksessa

Lainasin mielestäni olennaisimman syyn, miksi on kuten on. Aiemmassa kauhutarinassani viiniä ei juotu humaltumis- ja älynpoistotarkoituksessa. Viinit ja varsinkin kalliimmat viinit ovat kustannustehokkuudeltaan huonoja raaka-aineita jurrin rakentamiseen. Sen sijaan ruoan kyytipojaksi yhdistäen oikea viini tuottaa hulppeita elämyksiä, mutta luonnollisesti muulla tavalla. Eipä silti, olen minäkin joskus riipaissut hyvät sivutuotekännit esim. Tignanellosta, Zenato Amarone Riservasta, Ogier Clos de L’Oratoire Châteauneuf-du-Pape’sta ja Leon Beyerin Comtes D’Eguisheim’sta (Pinot Gris, ihan herkkua). Ei noissa puuhissa ole ollut oikein järjen häivää sen jälkeen, kun viini on täyttänyt tehtävänsä ruokapöydässä. Kännin voi viinistelyn päälle sorvata halvemmillakin juomilla, mutta mikä helvetin idea on juoda pää turvoksiin kepukaljalla tai pöytäviinalla, kun on ensin antanut ruumiille ja sielulle hoitoa vaikka Chateau Talbotilla? Ihan sama, kuin jos menisit jalkahoitajalle hoidattamaan kovettuneita kantapäitäsi, jotta olisi kivempi mennä pehmein jalkapohjin klinikalle alaraaja-amputointiin. Ontuva vertaus, eikö totta.

 

[SamSpade]

Kaikki Ruotsalaiset yms Akvaviitit.