En ole koskaan ollut näin ylpeä KalPastani! 20 vuotta on KalPaa tullut seurattua, jopa silloin kun pelattiin Suomi-sarjaa, niin tulokset kävin aina silloin tällöin tsekkaamassa, ja sarjasijoituksen. Kun pelattiin Mestistä, niin jokaisen pelin tulin katsomaan, mitä Kiekko-Vantaata vastaan pelattiin, ja sieltä on hienoja muistoja. Ehkä kirkkaimpana Kimmo Timosen, Adam Hallin ja Sami Kapasen näkeminen KalPan riveissä.
Sitten noustiin upeasti liigaan. Duunissa pystyi kuuntelemaan Radio Suomen kiekkokierrosta ihan eri tavalla, kun oli oma Rakas joukkue mukana karkeloissa. KalPa oli noussut liigaan, ja medianäkyvyys oli ihan eri luokkaa. Sitten saatiinkin aika urakalla turpaan, ja mediassa haukuttiin, ettei KalPa kuulu liigaan. Sitä saatiin sitten kuunnella kolmen kauden ajan. Joka peliin lähdettiin siinä toivossa, että josko voitettaisiin. Harvoin voitettiin, mutta kun voitettiin, niin sitäkin paremmalta se tuntui! Välillä suututtiin (huom. vitutusketjut), välillä itkettiin ja välillä naurettiin (tosi harvoin tosin), mutta KalPa oli aina rakas. Oli ollut jo kauan, ja oli sitä kun oltiin sylkykuppina. Aina omien puolia pidettiin, vaikka duunikaverit vittuili.
Tämä kausi. Se alkoi jo viime kauden jälkeen, kun Niiralanmontun foorumissa jengi kävi ihan innoissaan katsomassa, keitä KalPa on hankkinut seuraavaksi riveihinsä. Tuli Häppölää, tuli Sahlstedtia, tuli Mika Strömbergiä (jota suorastaan rakastin viime kaudella, niin karismaattinen ja upea Ströba oli viime kaudella KalPassa pelatessaan), tuli Jussi Timosta ja kaiken kruununa tuli Sami Kapasta! Oltiin ihan innoissaan! Ehkä päästäisiin tällä materiaalilla jopa sääleihin, jos kaikki menisi putkeen. Mitä vielä!? KalPa jyräsi Pekka Virran (suosikkivalmentajani) modernilla pelikirjalla sarjan kärkikahinoihin, ja runkosarjan pari viimeistä peliä meni sen verran persiilleen, että mentiin pleijareihin 6. sijalta. Ja ennen kautta kuolattiin sääläripaikkaa.
Sitten tuli vastaan HPK ja sen ylimielinen kannattajajoukko. KalPa on pelkkä suupala. Helpoin mahdollinen vastustaja kaikista, vaikka Kerhoa niistettiin oikein urakalla runkosarjassa. Ja miten kävikään!? KalPa rynnisti huikealla peli-ilmeellään ja kotiyleisönsä kannustuksella neljän parhaan joukkoon! NELJÄN PARHAAN JOUKKOON, JUMALAUTA! :D Jotain sellaista, mitä kukaan KalPa-kannattaja ei uskaltanut edes haaveilla (paitsi Susi-Jussi) ennen kauden alkua! Tässä nyt sitten ollaan. Kevään kiimaa! Niin paljon pelotti HPK-ottelusarjankin aikana, ja selvisimme voittajina! Piskuinen, mutta sitkeä ja urhea KalPa kukisti isompansa ja eteni mukaan Isojen poikien leikkiin. Elän elämäni kevättä. Ja elän sitä siksi, koska KalPa elää elämänsä kevättä! Uskomatonta!
Kiitos KalPa! Olet rakas!