Eilistä peliä ja itse asiassa aiempaa Ilves peliä tuli katsottua enemmän ja vähemmän otsa rypyssä. Ketjua lukiessa kanssapalstailijat ovat mielestäni monesta näkökulmasta hyvin purkaneet kipupisteet, on ne sitten yksilöihin tai kokonaisuuteen liittyviä.
Luin aamun uutisvirtaa ja silmiin sattui Myrrän analyysi SaiPa:sta:
”Ei tarvitse ihmetellä, miksi SaiPa on sarjakärjessä. Jäällä ei saa mitään ilmaiseksi. He puolustavat, ovat sitkeitä, voittavat järjestään kamppailut. Heillä on myös tarvittavaa taitoa ratkoa pelejä, kun maalipaikka tulee”, Myrrä sanoi puolestaan SaiPasta.
Boldasin oleelliset asiat eli juuri ne, mitä tiivistyvät tällä hetkellä KalPan pelissä. Itseasiassa kaikki nuo pitäisi boldata, koska nyt tuntuu puuttuvan myös sitkeyttä, jota vielä tuossa joku aika sitten löytyi.
Molemmissa peleissä kiekon ylöstuonnissa oli joku perustavaa laatua oleva ongelma, koska vastustaja pystyy todella helposti pysäyttämään hyökkäyksen jo punaviivalta lähtien. Usein jopa omalta alueelta. Jos vaikka kiekko ristikulmaan silloin tällöin toimiikin, niin pääsääntöisesti minun silmiin näyttää siltä, että ihan kuin pelaajilla ei olisi hajuakaan mitä sen jälkeen pitää tehdä. Yksi kiertää maalia pariin otteeseen ja kiekko käy siniviivalla, josta se yritetään onnella toimittaa maalille, jossa vastustaja on tupakit vedettyään ehtinyt sitomaan ja hakkaamaan siniseksi ne pelaajat, jotka tappoalueelle yrittävät ja nostelevat pois kassarin näköesteet. Pipolätkässä, jota itse olen pelannut, kaikki perustui suoraviivaisuuteen, koska muuhun ei taidot ja kunto riittänyt. Jotenkin tuntuisi, että ratkaisut pitäisi tehdä suoraviivaisemmin. Myös ylivoimalla, jossa aika hartaasti rakennellaan ja rakennellaan. Eilen kyllä hienosti löytyi Karjalainen ja pieni henkinen *gasmi syntyi maalista, oli se niin nätti.
Eilen kirjoitin tuskan parahduksen maalineduspelaamisesta omalla maalilla. Ihan liikaa siellä saa nuo savinaisbryggmannit touhuta ilman seuraamuksia. Alivoima on alivoimaa ja silloin lähtökohtaisesti jossain on aukkoja, mutta ei siihen maalille pidä ketään päästää kävelemään kuin hollitupaan.
Yksilöiden maalinteon taitoon en nyt jaksa mennä tämän enempää, koska kyllä sitä tuolta löytyy, mutta jostain syystä se nyt vaan tällä hetkellä konkretisoituu vastustajan maalivahdin sankarointina. Vaikka nekin kaikkensa tekee maalinteon estämiseksi, niin maalitilanteita syntyy kyllä sen verran paljon, että tilastollisesti noista pitää tulosta syntyä.
Paljon siis pitää tapahtua ja korjautua asioita, että kevätpuolella saadaan mahdollisimman pitkään tuskailla ja kannatella Kalevan Palloa.
No, pitkä jaaritus tästäkin tuli. Vorwartz!