Pitsiturnaus
Harjoitusottelukausi on KalPan osalta avattu nyt tavalla, että en usko seuraavien yksittäisten otteluiden mahdollisten tappioiden pelaajien itseluottamusta hetkauttavan.
Mestis-maajoukkuetta vastaan ottelun varhainen ajankohta näkyi. Kun liikkeestä elävän joukkueen jalat eivät olleet levottomat, oli etenkin ottelun alkupuolella vastustaja jopa yllättävänkin hallitseva.
Jälkiviisaana voi sanoa, että Tuppuraisen viime sekunneilla taistelema tasoitus oli enne KalPan pienimuotoisesta tuhkimotarinasta Äijänsuolla. Ajassa 29.56 joukkueen lohkossaan toiseksi tuleminen näytti epätodennäköisemmältä, sekunti myöhemmin se näytti jo todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin kolmanneksi jääminen.
TPS:n pelissä Mestis-maajoukkuetta vastaan näkyi hyvin turkulaisten touko-kesäkuussa viettämä pidempi jakso jäällä. Kun KalPa ei ensimmäisessä ottelussaan jättänyt itsestään hirveän vakuuttavaa kuvaa, tuli katsomossa laskeskeltua, että jatkopaikkaan riittäisi mikä tahansa kolmen maalin tappio ja myös neljän maalin tappio, kun KalPa tekisi itse yhden.
Odotukset eivät olleet ainakaan ylioptimistisia. Kun KalPa sai ensimmäisen yv:n, tuli tunne, että joukkuehan sai jo hetkeksi painetta TPS:n päätyyn kun joutuivat rikkomaan! Voittomaaliksi jäänyt johtomaali toi sitten ensimmäisen kerran tunteen, notta tässähän taistellaan voitosta ihan oikeasti ja voisikohan Goljat sittenkin jopa kaatua.
Luostarisen taistelu maalillaan toi mieleen Nurmisen pelityyliä hetkittäin. Täydellisen ottelun kruunasi rankkarin kiinni otto.
Ennen Lukko-välierää oli mielessä lähinnä vain se, millä tavalla hunajainen TPS:n kukistaminen vaikuttaa pelaajiin. Jo ennen ensimmäisen vaihtokierroksen täyttymistä huomasi, että epävarmuus pienestä hyvänolon tunteesta oli tällä kertaa täysin turhaa. Joukkueen lataus oli emä hyvä ja se hallitsi erää pelaten erittäin hyvin ja valmiinoloisesti.
Lukon johtomaali ei pelaamiseen vaikuttanut, vaan usko omaan tekemiseen säilyi samana koko ajan. Salosen tasoitus oli hieno. Katsomon penkille asti näkyi, kun Salosen kiertäessä B-pisteen kaarella ruuhkaan maalin edessä tuli rako ja heti vedon lähdettyä se, että etuyläkulmassa pöllähtää. Lukko-ottelu oli pelillisesti KalPan paras.
Finaalipaikka ei ollut käynyt missään vaiheessa yhtäkään kertaa etukäteen edes mielessä. Ensimmäisessä erässä huomasi kalpalaisten jaloissa painavan jo. Liike oli parempaa kuin avausottelussa, mutta ei kuitenkaan sitä mitä esmes. Lukkoa vastaan. Ymmärrettävää siksikin, että intensiivisestä välierästä oli aikaa alle tunti.
Toisessa kova taistelu ja yrittäminen jatkui, vaikka jalat eivät käyneet enää siihen tahtiin kuin pää olisi halunnut. 0-2 maali ei näkynyt suorittamisessa. Mutta 1-2 kavennus näkyi. Väsynyt joukkue heräsi tosissaan taistelemaan vielä voitosta ja liikettä tuli jostain lisää. Salosen kavennusta sytyttävämpää maalia ei ainakaan kovin montaa kertaa kaudessa per sarjataso näe. Kaartisen syötöstä vapaaksi ja maalin edessä poikittaisliikkeessä jalkakikka, jonka jälkeen kiekko varmasti Karjalaisen selän taakse.
Pari minuuttia myöhemmin tullut kuittaus 1-3:een ei näkynyt sekään joukkueen suorittamisen tasossa. Liekit pysyivät 1-3:n jälkeenkin suurempina kuin mitä ne olivat 0-2:ssa. Kurosen maalin jälkeen joukkue tuli suoraan jo aloitukseen jäälle kuudella kenttäpelaajalla, pelimiehen veto Pieniniemeltä siis. Aikaa oli jäljellä rapiat 30 sekuntia. Sen yhden paikan onnistui Salosen ketju vielä rakentamaan. Herra nro. 58 itse kaivoi kiekon useamman pelaajan luistimista ja pääsi yrittämään tasoitusta, mutta kiekko kuitenkin pyöri ja sivallus meni vähän ohi.
Sen verran spekulointi-linjalle lyhyesti, että mikäli Salosen sivallus olisi maaliverkkoa heilauttanut ja rankkarikisa olisi kolmannen kerran turnauksessa päättynyt KalPan voittoon, olisi voinut puhua jo kuopiolaisesta versiosta Miracle on ice -käsitteestä. Ainakaan itseä finaalitappio ei harmita yhtään, niin hyvää viihdettä ja niin yllättävän valmiinoloista peliä joukkue tarjoili.
Voitot olivat hienoja, mutta tärkeimpänä näissä voitoissa näen vain sen, että ne takasivat maksimaalisen määrän otteluita turnauksessa. Ja harjoitusotteluita nousijajoukkue tarvitsee enemmän kuin huomattavasti rutinoituneemmat liigajoukkueet.
Voittoja enemmän vaikutuksen teki joukkueen peli. Se alkoi löytymään alkulohkon TPS-ottelussa ja kesti turnauksen loppuun asti. Hyökkääjien karvaus aiheutti isokokoisimmille puolustajille kiirettä ja heikensi avauksien laatua. Puolustuspäässä taas kiekkovarmuus välillä suorastaan hiveli silmää, pelivälinettä uskallettiin pitää, mutta riskejä ei otettu. Puolustajia auttoivat hyvin avauksia hakeneet hyökkääjät.
Hyvä esimerkki oikeanlaisesta itseluottamuksesta olivat Hämäläisen kaksi tyhjiin tekemää maalia, molemmat oman maalin nurkilta.
Loppuun kommentteja muutamista pelaajista;
Luostarinen: Pienehkökokoisen maalivahdin peli tavallista isommalla maalilla TPS:ää vastaan teki vaikutuksen. Mansikkana kermakakun päälle rankkari kiinni.
Suhonen: Erottui liikkeellään, avauksillaan sekä kiekkovarmuudellaan edukseen myös liigajoukkueita vastaan samalla tavalla kuin edellisillä kausilla Mestiksessä.
Purontakanen: Antoi avausottelussa nopeita hyviä syöttöjä. Jatkossa oli näkymättömämpi, selittynee myös sillä että Suhonen otti isompaa roolia.
Pisto - Kuusisto: Menneen syksyn kauhukaksikko oli puolustuksen suurin yllättäjä. Kuusisto pelasi ihailtavalla asenteella ja jakeli kovimmat taklaukset. Pisto oli kiekollisena perusvarma ja pysäytti puoleltaan todella monta ylösnousua pelaten joko mailallaan kiekon ulottuvana pois tai pelaten miestä.
Saavinen - Komulainen: Hyvää peruspeliä. Ei yritetty sellaista, mikä ei välttämättä onnistu. Positiivinen mielikuva jäi. Romuluinen Komulainen voisi nähdyn perusteella lähivuosina edustuksen varmistavaksi puolustajaksi pystyäkin nousemaan, kun ensin tulisi kokemusta miesten peleistä Mestiksessä. Kuuleeko Jokipojat..?
Hakkarainen: Teki juuri niin kovasti töitä kuin "nelosen" sentterin täytyykin.
Kuuluvainen - Kenig M - Kekäläinen: Hyökkäyksen ehdottomasti positiivisen yllättäjä! Kuuluvainen taisteli jälleen kuin mieltä vailla ja toi kiekkoa hyvällä vauhdilla ylös yllättävän paljon. 1-1 tilanteissa kädet eivät kuitenkaan vielä riittäneet. Kekäläisen liike erottui edukseen myös kovempia kundeja vastaan, tuntui ehtivän kaikkialle. Max järjesti kuin tyhjästä muutaman mehukkaan maalipaikan, joista Saaviselle toiseen aaltoon pelattu paikka maalin eteen toi mieleen 90-luvun alun KalPan kuulut toisen aallon hyökkäykset Tuohimaan, Hämäläisen ja myös Slaninan viimeistellessä. Näytti kätensä myös avausottelun rankkarikisassa, jossa K-Vantaan Niemi toiseen kulmaan ja kiekko maltillisesti toiseen.
Kiiskinen: Ahosiltaan vertaaminen tekisi vääryyttä todella suurelle osalle SM-liigan kotimaisista pelaajista, sitä luokkaa hänen kädet, laukaus ja kiekon suojaaminen ovat. Kiiskinen täytti tonttinsa ja nosti esityksillään odotuksia tulevaisuuden suhteen. Pelasi, kuin alla ennen turnausta olisi ollut enemmänkin kokemusta ja rutiinia kuin vasta ainoastaan yhdestä miesten pelistä.
Tuppurainen: Liikkui ja taisteli koko ajan loppuun asti, kuten häneltä myös odotetaan. Kiekollisessa pelissä ei jäänyt mieleen. Sama kuin Kuuluvaisella että 1-1 tilanteissa kädet loppuivat kesken. Vastustajan maalin läheisyydessä kädet näköjään lämpenivät nopeasti ja eppäilen, että tärkeitä lähietäisyydeltä viimeisteltyjä maaleja tullaan näkemään tällä kaudella vielä useampi Tuppuraisen toimesta.
Salonen: Classinen taitosentteri. Väläytteli jo heti avausottelussa, jossa ylivoima pyöri jonkun aikaa näyttävästi puhtaasti hänen henkilökohtaisen taitonsa ansiosta. Hieno ja erittäin hieno maali. Teki kovasti töitä ja liike mielestäni parempaa kuin toissakaudella. Liigakausi on pitkä sekä raskas ja vastustaja tulee ottamaan hänet kauden edetessä tarkemmin ja tarjoamaan taklauksia enemmän, mutta silti sanon jo nyt, että tässä meillä on kyllä timantti! Ja vieläpä suoralla 2-vuotisella sopimuksella.
Alku kaudelle oli pelillisesti parhain mahdollinen, ei tullut loukkaantumisia, tuli jo heti voittoja liigajoukkueista ja vielä enemmän tuli lisää uskoa omaan tekemiseen sekä pelitapaan.
Aika näyttää, saatiinko viitteitä tulokaskaudesta jo heti harjoitusottelukauden alussa vai jäivätkö kauden tähtihetket ennemminkin juuri tuohon kauden avaukseen. Ja millä tavalla kokoonpanoon sitten istuvat nämä tulevat ulkomaanavut. Ilman heitä kun materiaalissa olisi iliman muuta paitsi liian vähän määrää, myös liian vähän laatua. Siitä ei ole kahta sanaa, kukistuvat lopuissa harjoitusotteluissa sitten vaikka kaikki joukkueet.
Leppävirralle ja Kangasniemelle joutuu kyllä suunnistamaan.
