Davis ja Nuutinen mukaan remmiin niin ketjut näyttävät lie about tältä:
Keränen-Rissanen-Mankinen
Davis-Ruohomaa-Nuutinen
Tammela-Sebok-Nikko
Mutanen-Kinnunen-Harjama
Piippola-Pitkänen + muut junnut.
Pakisto onjo kasassa:
Timonen-Lyytinen
Lukka-Jokela
Riikola-Halonen
Leskinen-Mikkola
Maalivahdit: Kilpeläinen, Perhonen + A-junnu tj
Mahtavaa, saatiinhan Noutolokulta kuudes ketjuhahmotelma kahteen kuukauteen, minä jo kerkesin epäilemään. Ymmärtäähän tuon, kun KalPan tilanne on elänyt kesän aikana lähes päivittäin.
Itse odotan tulevaa kautta varsin luottavaisena. En osaa ennakoida onko joukkue ensi kaudella 6. vai 10. mutta olen luottavainen sen suhteen, että valmennus saa joukkueesta kaivettua kaiken potentiaalin esiin. Muutaman vuoden tauon jälkeen on mukava nähdä, että tekemisessä on selkeä suunta. KalPan seuraaminen tuntuisi varsin masokistiselta, mikäli tätä tekisi säännöllistä menestymistä odottaen. Haave mitalipeleistä on toki hieno tavoite, mutta pitkä kausi antaa mahdollisuuden nauttia maisemistakin. Itseäni kiinnostaa seurata etenkin nuoria pelaajia ja onkin hienoa, miten jotkut tuntuvat kehittyvän miltei silmissä. On ollut hienoa todistaa paikan päältä mm. Tuomas Kiiskisen, Teemu Hartikaisen ja viimeisimpinä Jonne Tammelan ensimmäiset pelit ja sitä seuranneen kehityksen. Kaikki nuo ovat ihastuttaneet päivästä yksi lähtien pelirohkeudellaan ja asenteellaan. Toivottavasti uusia "kiiskisiä" tulee myös jatkossa.
Mutta jos kuitenkin uhrattaisiin muutama ajatus sille, mitä se menestys (runkosarjan jälkeen) vaatisi, niin hyvä olisi vilkuilla vähän mitä muut joukkueet tekevät. En erityisemmin ihaile kevään puolivälierävastustaja Lukon pelaamista, mutta silti nimenomaan Duffan joukkueelta voisi poimia teemoja KalPaankin. Tässä vaiheessa kesää KalPan valmennus ei ole vielä kerennyt avaamaan tulevan kauden teemoja ja tavoitteita, mutta toivoisin tulevan kauden joukkueelta aiempaa enemmän "tylyyttä".
Siihen nähden, että KalPa tekee todella vähän maaleja, se antaa aivan liikaa helppoja maaleja vastustajille. Etenkin nuoret puolustajat turhan usein valitsevat näyttävän pelivaihtoehdon järkevän sijaan. Ylimääräinen neppailu alimpana miehenä on minusta suorastaan omiin muroihin kusemista, hyi.
Toinen asia on ainainen puhe suoraviivaisuudesta, tai sen puutteesta. KalPan pelaaminen tunnetusti ajautuu turhan usein näennäiseksi "alibipelaamiseksi" kulmiin. Ei KalPan valmennus varmaan ennenkään ole kieltänyt pelin maalillemenoa, mutta etenkin otteluruuhkissa tai pelillisissä notkahduksista tuntuu se viimeinen kiima puuttuvan otteista. Palstalla on ollut paljon puheita KalPan pelin suoraviivaistumisesta tulevalle kaudelle, mutta toivottavasti myös valmennus näkisi suoraviivaistamisen tarpeelliseksi.
Tuntuu tyhmältä edes kirjoittaa tällaisia jääkiekon perusasioita, mutta perusasiat täytyy tulla selkärangassa, jos voittaminen kiinnostaa. Mielestäni nämä asiat eivät ole sellaisia, mitkä tapahtuisivat nappia painamalla, vaan pelillinen selkäranka on luotava harjotusten kautta. Halu puolustaa omaa maalia on tultava yhtä syvältä, kuin pudotussyöttö omalla siniviivalla tai hyrrä vastustajan kulmassa. Yleisesti pelitavallisista en ole tippaakaan huolissani. Tuo aiemmin mainittu Lukko-sarja osoitti vähemmän KalPaa seuraavallekin, ettei Virta ole mikään yhden pelitavan valmentaja. KalPa pelasi ajoittain melko puhdasta pystysuunnan kiekkoa. Ja varsin hyvällä tasolla pelasikin. Tuota sarjaa KalPa ei hävinnyt pelitavan takia. Se hävisi siitä huolimatta. Lukko oli vain parempi joukkue.