Viimeisin käyntini näytti olevan elokuun lopulta. Päätin silloin, etten palaa tähän asiaan (KalPa, jatkoaika) ennen vuoden vaihtumista, koska silloin sanoin kutakuinkin ja osimoilleen niin, että tuohon saakka pitää malttaa odottaa saako Laukkanen paletin kuntoon. No tuota ei tarvinne analysoida erikseen.
Kun tammikuu tuli ja peli oli yhtä harmaata ja ikävää kuin alkutalven sää, niin ajattelin olevan järkevintä vaihtaa valmentajaa heti, jotta uusi kaveri pääsisi edes hieman vaikuttamaan pelaajavalintoihin ja ajamaan omaa pelitapaansa sisään paineettomassa tilanteessa. Näin ei tapahtune.
Mitä tästä pitäisi ajatella? No toivoa paremmasta on aina. Uskoa täytyy, kun ei asioihin suoranaisesti itse pysty vaikuttamaan, että tästä huonommaksi tämä homma ei voi enää mennä. Positiivista jos etsii, niin parhaillaan tänäkin vuonna on pystytty pärjäämään lähes ketä vastaan tahansa. Jotenkin on jäänyt ironinen kuva tästä kaudesta, että kun pelillisesti ja laukaustilastojenkin valossa pelejä on hallittu, niin turpaan on tullut ja sitten taas toisinpäin. Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä, mutta jotenkin tällä kaudella on ollut sellainen tuntu, että KalPa ei voita ainakaan pelihallinnan kautta.
Tästä tullaan ajattelussani ensi kautta koskevaan tärkeään pointtiin. Jos, niin kuin täälläkin on spekuloitu, pelitavan suhteen ollaan oltu empiväisiä ja pyritty sopeuttamaan sitä, ei pelkästään omistajan tahtoon (liian yksinkertainen selitys mielestäni), vaan myös pelaajamateriaaliin ja valmennusringin kollektiiviiseen kokemattomuuteen, niin ehkä ja tähän suuri EHKÄ, se linja on nyt löytymässä.
Tuo em. pelihallinnan kautta voittamattomuus (jos mikään maailman tilasto tätä edes tukee, kyllä - myönnän tämän olevan ihan mutu-höpötystä) on mielestäni juurikin osoitus valmennuksellisesta ongelmasta. Eikö ole uskallettu viedä sitä suuntaa äärimmilleen, jos siihen ei ole aidosti luotettu omaa linjaa haettaessa? Vai eikö ole uskallettu vaatia pelaajilta sen noudattamista, kun ollaan oltu itsekin epävarmoja sen suhteen?
Mielestäni KalPa on kyllä pärjännyt myös hallinnan kautta niissä peleissä, joissa pelikuri on kestänyt sen täyden 60 minuuttia. Mutta turhan usein on tällä kaudella tullut ylipelaamista etenkin hyökkäyspäässä. Tämä on taasen johtanut selkeisiin hyökkäyspään virheisiin, josta vastustajat ovat päässeet helpohkosti nopeisiin vastahyökkäyksiin ja jopa yv-hyökkäyksiin. Tuolloin puolestaan puolustus on organisoitumattomana revennyt helposti ylipelaamiseen. Ylipelaamisella tarkoitan tässä sitä, että viisikko tai suurin osa siitä pelaa yltiöoptimistisesti tilanteessa, jossa kiekko ei ole selvästi oman joukkueen hallussa.
Tuleeko tammikuusta 2014 se vedenjakaja, jolloin sitä omaa, uutta linjaa lähdetään selkeästi viemään eteenpäin? Saa nähdä. Ainakin viitteitä siitä on ilmassa eikä pelkästään valmennuksellisesti. Jotenkin on tällä hetkellä se tuntu, että tj. Saksman alkaa saada rotia tuohon organisaatioon ja nimenomaan sieltä lähtevä tosiasioiden tunnustaminen on voinut alkaa heijastumaan myös valmennuksellisiin asioihin.
Kapasten roolista täällä on luonnolisestikin paljon kirjoitettu kovallakin tunteella. Itselleni on jäänyt se kuva, että olisiko niinkin, että intohimoinen (toivottavasti) suhtautuminen jääkiekkoon ja KalPaan, on johtanut sen todellisuuden hämärtymiseen, että Meidän KalPa on liigaa henkilöitynyt perheeseen. Voi olla, että on ollut helppoa sekä Kapasille että yhteistyökumppaneille, että heitä on käytetty niin paljon mainonnassa ja mitä erilaisimmissa jutuissa he ovat olleet seuraa edustamassa. Toivottavasti sielläkin osataan sanoa ei useammin ja tarjota tilalle muita pelaajia/henkilökuntaa KalPan kasvoiksi. Meidän KalPan kai pitäisi olla moniarvoinen ja monikasvoinen.
Ei tässä ollut päätä eikä häntää, mutta sellainen seura kuin fanikin. Käynee tässä tapauksessa.
Tämähän sopisi myös paremmin tuonne tämän kauden ketjuun, mutta jonkinlaisena pointtina yritin tuoda esille sitä, että kaipa sitä uskoa pitää Laukkaseen, Saksmaniin ja Kapasten muutoskykyyn jatkossakin. Siis ensi kautta odotellessa.
Kun tammikuu tuli ja peli oli yhtä harmaata ja ikävää kuin alkutalven sää, niin ajattelin olevan järkevintä vaihtaa valmentajaa heti, jotta uusi kaveri pääsisi edes hieman vaikuttamaan pelaajavalintoihin ja ajamaan omaa pelitapaansa sisään paineettomassa tilanteessa. Näin ei tapahtune.
Mitä tästä pitäisi ajatella? No toivoa paremmasta on aina. Uskoa täytyy, kun ei asioihin suoranaisesti itse pysty vaikuttamaan, että tästä huonommaksi tämä homma ei voi enää mennä. Positiivista jos etsii, niin parhaillaan tänäkin vuonna on pystytty pärjäämään lähes ketä vastaan tahansa. Jotenkin on jäänyt ironinen kuva tästä kaudesta, että kun pelillisesti ja laukaustilastojenkin valossa pelejä on hallittu, niin turpaan on tullut ja sitten taas toisinpäin. Hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä, mutta jotenkin tällä kaudella on ollut sellainen tuntu, että KalPa ei voita ainakaan pelihallinnan kautta.
Tästä tullaan ajattelussani ensi kautta koskevaan tärkeään pointtiin. Jos, niin kuin täälläkin on spekuloitu, pelitavan suhteen ollaan oltu empiväisiä ja pyritty sopeuttamaan sitä, ei pelkästään omistajan tahtoon (liian yksinkertainen selitys mielestäni), vaan myös pelaajamateriaaliin ja valmennusringin kollektiiviiseen kokemattomuuteen, niin ehkä ja tähän suuri EHKÄ, se linja on nyt löytymässä.
Tuo em. pelihallinnan kautta voittamattomuus (jos mikään maailman tilasto tätä edes tukee, kyllä - myönnän tämän olevan ihan mutu-höpötystä) on mielestäni juurikin osoitus valmennuksellisesta ongelmasta. Eikö ole uskallettu viedä sitä suuntaa äärimmilleen, jos siihen ei ole aidosti luotettu omaa linjaa haettaessa? Vai eikö ole uskallettu vaatia pelaajilta sen noudattamista, kun ollaan oltu itsekin epävarmoja sen suhteen?
Mielestäni KalPa on kyllä pärjännyt myös hallinnan kautta niissä peleissä, joissa pelikuri on kestänyt sen täyden 60 minuuttia. Mutta turhan usein on tällä kaudella tullut ylipelaamista etenkin hyökkäyspäässä. Tämä on taasen johtanut selkeisiin hyökkäyspään virheisiin, josta vastustajat ovat päässeet helpohkosti nopeisiin vastahyökkäyksiin ja jopa yv-hyökkäyksiin. Tuolloin puolestaan puolustus on organisoitumattomana revennyt helposti ylipelaamiseen. Ylipelaamisella tarkoitan tässä sitä, että viisikko tai suurin osa siitä pelaa yltiöoptimistisesti tilanteessa, jossa kiekko ei ole selvästi oman joukkueen hallussa.
Tuleeko tammikuusta 2014 se vedenjakaja, jolloin sitä omaa, uutta linjaa lähdetään selkeästi viemään eteenpäin? Saa nähdä. Ainakin viitteitä siitä on ilmassa eikä pelkästään valmennuksellisesti. Jotenkin on tällä hetkellä se tuntu, että tj. Saksman alkaa saada rotia tuohon organisaatioon ja nimenomaan sieltä lähtevä tosiasioiden tunnustaminen on voinut alkaa heijastumaan myös valmennuksellisiin asioihin.
Kapasten roolista täällä on luonnolisestikin paljon kirjoitettu kovallakin tunteella. Itselleni on jäänyt se kuva, että olisiko niinkin, että intohimoinen (toivottavasti) suhtautuminen jääkiekkoon ja KalPaan, on johtanut sen todellisuuden hämärtymiseen, että Meidän KalPa on liigaa henkilöitynyt perheeseen. Voi olla, että on ollut helppoa sekä Kapasille että yhteistyökumppaneille, että heitä on käytetty niin paljon mainonnassa ja mitä erilaisimmissa jutuissa he ovat olleet seuraa edustamassa. Toivottavasti sielläkin osataan sanoa ei useammin ja tarjota tilalle muita pelaajia/henkilökuntaa KalPan kasvoiksi. Meidän KalPan kai pitäisi olla moniarvoinen ja monikasvoinen.
Ei tässä ollut päätä eikä häntää, mutta sellainen seura kuin fanikin. Käynee tässä tapauksessa.
Tämähän sopisi myös paremmin tuonne tämän kauden ketjuun, mutta jonkinlaisena pointtina yritin tuoda esille sitä, että kaipa sitä uskoa pitää Laukkaseen, Saksmaniin ja Kapasten muutoskykyyn jatkossakin. Siis ensi kautta odotellessa.