Muutamia hajahuomioita aamutuimaan:
Eilen oli miellyttävää seurata varsinkin ykkösketjun kiekollista peliä. Ilomäki on perustyypiltään klassinen taitosentteri, jolla on edellytyksiä jakaa kiekkoa nopeille laitureille. Tällaisia pelaajia meillä ei ole ollut ainakaan viime aikoina liikaa. Kasperi Kapasen kanssa peli tuntuu toimivan ainakin tämän kauden mittakaavassa aika mukavasti. Jotenkin tästä tulee mieleen eräänlainen myöhempien aikojen Rusnak-Jokiharju -kaksikko. Valitettavasti vain ketjun kolmas lenkki on sitten tässä vaiheessa uraansa täysin kyvytön pelaamaan noin isoa roolia. Tehoja ei voi suuresti odottaa, jos yksi mies sohlailee kiekot hyökkäyspäässä jatkuvasti vastustajalle (lisätietoja voi kysyä Jukka Voutilaiselta). On kuitenkin hämmästyttävää huomata ilmiö, jossa kokenut pelaaja voi noin lyhyessä ajassa menettää "kaiken".
Pekka Virran paluu valmentajaksi aiheuttaa aikamoisen ristiriitaisia tunteita. Jos tarkoituksena on palata menneiden aikojen kiekonhallintapeliin, on muistettava, että siten pystytään pääsemään vain jollekin tietylle tasolle saakka. Hyökkäyspään kulmissa pörräämisellä on lähtökohtaisesti kaksi tarkoitusta: 1. estää vastustajaa pääsemästä kiekkoon ja hyökkäyksiin (puolustuksellinen toimenpide), 2. hankkia vastustajalle jäähy. Nyt kuitenkin tilanne on se, että SM-liigassa saa roikkua kiekottomissa pelaajissa esim. olympialaisiin verrattuna aikamoisen vapaasti ja pudotuspeleissä salliva linja menee vieläkin pidemmälle (lisätietoa voi kysyä Jyväskylästä). Tuoreessa muistissa on edelleen kalpalaisen kiekonhallintapelin täydellinen umpikuja vuosien 2009 ja 2010 pudotuspeleissä. Toki tässä nykytilanteessa esimerkiksi nelossija tuntuisi aikamoisen kovalta suoritukselta. Ja kannattajanahan se on (ainakin minun) annettava tuki päävalmentajalle - olipa siellä kuka tahansa.
Kolmas havainto oli se, etten voinut uskoa silmiäni, kun näin Körkön tekevän maalin. En edes muista milloin olisin nähnyt paikan päällä KalPan tekevän sellaisen tempun viimeksi. Vastaavasti kymmenen kertaa on tullut oltua paikan päällä todistamassa nollille jäämistä (28 pelissä). Ne ovat sellaisia ns. "ei-palkitsevia hommeleita" tässä harrastuksessa ne.
Eilen oli miellyttävää seurata varsinkin ykkösketjun kiekollista peliä. Ilomäki on perustyypiltään klassinen taitosentteri, jolla on edellytyksiä jakaa kiekkoa nopeille laitureille. Tällaisia pelaajia meillä ei ole ollut ainakaan viime aikoina liikaa. Kasperi Kapasen kanssa peli tuntuu toimivan ainakin tämän kauden mittakaavassa aika mukavasti. Jotenkin tästä tulee mieleen eräänlainen myöhempien aikojen Rusnak-Jokiharju -kaksikko. Valitettavasti vain ketjun kolmas lenkki on sitten tässä vaiheessa uraansa täysin kyvytön pelaamaan noin isoa roolia. Tehoja ei voi suuresti odottaa, jos yksi mies sohlailee kiekot hyökkäyspäässä jatkuvasti vastustajalle (lisätietoja voi kysyä Jukka Voutilaiselta). On kuitenkin hämmästyttävää huomata ilmiö, jossa kokenut pelaaja voi noin lyhyessä ajassa menettää "kaiken".
Pekka Virran paluu valmentajaksi aiheuttaa aikamoisen ristiriitaisia tunteita. Jos tarkoituksena on palata menneiden aikojen kiekonhallintapeliin, on muistettava, että siten pystytään pääsemään vain jollekin tietylle tasolle saakka. Hyökkäyspään kulmissa pörräämisellä on lähtökohtaisesti kaksi tarkoitusta: 1. estää vastustajaa pääsemästä kiekkoon ja hyökkäyksiin (puolustuksellinen toimenpide), 2. hankkia vastustajalle jäähy. Nyt kuitenkin tilanne on se, että SM-liigassa saa roikkua kiekottomissa pelaajissa esim. olympialaisiin verrattuna aikamoisen vapaasti ja pudotuspeleissä salliva linja menee vieläkin pidemmälle (lisätietoa voi kysyä Jyväskylästä). Tuoreessa muistissa on edelleen kalpalaisen kiekonhallintapelin täydellinen umpikuja vuosien 2009 ja 2010 pudotuspeleissä. Toki tässä nykytilanteessa esimerkiksi nelossija tuntuisi aikamoisen kovalta suoritukselta. Ja kannattajanahan se on (ainakin minun) annettava tuki päävalmentajalle - olipa siellä kuka tahansa.
Kolmas havainto oli se, etten voinut uskoa silmiäni, kun näin Körkön tekevän maalin. En edes muista milloin olisin nähnyt paikan päällä KalPan tekevän sellaisen tempun viimeksi. Vastaavasti kymmenen kertaa on tullut oltua paikan päällä todistamassa nollille jäämistä (28 pelissä). Ne ovat sellaisia ns. "ei-palkitsevia hommeleita" tässä harrastuksessa ne.