Laitetaanpa omia mietteitä näin kauden alla.
Kausi 09-10
Viime kausi oli ankara pettymys: KalPalla oli kaikki eväät edetä finaaliin saakka, mutta surkea viimeistely, huono yv (vertaa TPS) ja venymiskyvyn puuttuminen (vertaa TPS) veivät KalPan hävittyyn pronssiotteluun. Henkilökohtaisesti tuli otettua asia hyvin raskaasti, koska se Suomen mestaruus jo siinsi omissa haaveissani.
Kokeneet pelaajat olivat elintärkeitä
Nyt on kokemusta häipynyt, kirkkaimpana kruununa Sami Kapanen. Tämän kokeneiden pelaajien uupumisen laskenkin KalPan suurimmaksi heikkoudeksi. Kokeneet pelaajat olivat viime kaudella niitä, jotka siivittivät KalPan heikkoina hetkinä liigan tasaisimmaksi joukkueeksi; pahoja romahduksia ei nähty. Tällä kaudella kaikki voi olla toisin.
Hyökkäys
Tällä kaudella katseet kohdistuvat hyökkäyksen osalta Tuomas Kiiskiseen. Nyt on aika tehdä se lopullinen Läpimurto liigan eliittiin. Toki Kisun viime kautta himmensivät useat pahat loukkaantumiset, joten ehjänä pysyessään Kisu voi tehdä nyt hyvinkin maagiset pisteet. Itsenäni kiinnostaa myös kovasti Sakari Salmisen otteet: sopiiko nuorukainen Peksin kovaan kiekkokouluun? Miehellä on kaikki mahdollisuudet läpimurtoon taitavana pelaajana, joka sopii mainiosti KalPan sapluunaan. Myös Janne Laakkonen on yksi mielenkiintoisimmista pelaajista joukkueessa. Kykeneekö Laku pelintekijänä (Salminen ja Kisu mukaan luettuna) rikkomaan KalPan jo usean kauden ajan kestäneen yv-kirouksen? Laakkonen on todella loukkaantumisherkkä pelaaja, joten onneakin tarvitaan, että mies pystyy auttamaan joukkuetta.
Mathias Månsson on tarkastamaton kortti. Ulkomaalaisena pelaajana mies on arvaamaton SM-liigassa: voi pettää, mutta voi tehdä myös Adamanderssonit. Teemu Hartikaisen stunttina miehellä on joka tapauksessa isot saappaat täytettävänä. Månsson on niitä harvoja pelaajia KalPassa, jotka kykenevät myös fyysiseen peliin.
KalPan nuoret pelaajat (4.ketju) ovat taas vuotta kokeneempia (ja parempia?), joten hyökkäysapua luulisi olevan myös sieltä luvassa.
Puolustus
Puolustuksesta häipyi suosikkini Ville Varakas (SM-liigan paras taklaaja?), joka on nyt auttamassa panoksellaan Bluesia. KalPan uudet puolustajat Samuli Suhonen ja Kai Syväsalmi ovat peliä tekeviä pakkeja ja he ovat ainakin Peksin papereissa tärkeitä palasia yv-pelissä. Adam Masuhr oli viime kaudella aika yksin KalPan yv-viivalla, joten nyt kaivattaisiin uusilta pakeilta apua. Henri Laurilasta en odota kovinkaan paljoa. Omat pelkoni ovat, että mies tulee floppaamaan KalPassa. KalPassa on kuitenkin vanhoja luottopakkeja (Jalasvaara ja Timonen), jotka kelpaisivat mielestäni mihin hyvänsä liigajoukkueeseen.
Ari Ahonen ja av-peli
Toivotaan, että Peksi on oikeassa kertoessaan, että Ari Ahonen on tällä kaudella huimassa vireessä. Laukauksia tulee tulevallakin kaudella vähän KalPan kiekkohallinnan vuoksi, joten terävänä täytyy olla. Torjuntaprosentti tuskin tälläkään kaudella nousee korkeisiin lukemiin.
Alivoimapelihän on KalPalla ollut aina mallikasta (kiitos Tapio Laakson ja Timo Salon), joten se toiminee myös tulevalla kaudella hienosti. Salo tulee loukkaantumaan myös ensi kaudella rajun pelityylinsä vuoksi.
Miten tulee käymään?
Edellä mainitun kokemuksen puutteen vuoksi sekä uusien pelaajien aikaa vievää tottuminen KalPan ainutlaatuiseen pelitapaan eivät siivitä KalPaa kärkisijoille. Itse veikkaan, että KalPa jää sääleihin. Blues näytti jo harjoitusottelussa miten KalPan neppaajat pysäytetään: rajulla fyysisellä pelillä. Tätä varmasti myös muut joukkueet toteuttavat. Vaikka KalPa etenisikin varsinaisiin pudotuspeleihin, noutaja tulee. Sen ovat viime pudotuspelit osoittaneet. Pitkissä ottelusarjoissa sama vastustaja pystyy pelaamaan KalPan pelitavan pois, ja fyysisyyttä sekä raivoa lisäämällä kuopiolaiset taipuvat. KalPa ei ole pystynyt venymään pleijareissa.
KalPalla on mahdollisuuksia vain jos viimeistelytaito paranee huomattavasti edellisiltä kausilta. Tässä elintärkeä palanen on tehokas ylivoimapeli. KalPa leikkii punakonetta, mutta päinvastoin kuin uljaat neuvostoliittolaiset, savolaiset osaavat vetää vain maalivahtien logoihin.