Illalla pelattava ottelu on KalPalle merkittävä. Nyt on käännettävä joukkueen kurssia jo uskottavuudenkin kannalta.
KalPan ongelmaksi kahdessa viimeisessä ottelussa on osoittautunut heikko itsetunto - kun vastustaja on iskenyt pari maalia, on pelaajien päät painuneet hetkessä. Tässä onkin tapahtunut nopea muutos kauden avausotteluun, jossa KalPa kesti henkisesti JYPin nousun kahden maalin takaa johtoon, eikä lannistunut jyväskyläläisten osumista. Kannatteliko joukkueen suoritusta sitten tuolloin avausottelun huuma, sitä on paha arvioida, mutta sama yritteliäisyys ja lannistumattomuus täytyy kaivaa illaksi naftaliinista.
KalPa on täynnä nuoria, potentiaalisia pelaajia, joiden suorituksiin SM-Liigassa on yllättävän suuri vaikutus henkimaailman asioilla. Kun syötöt tuntuvat osuvan peräjälkeen ennemmin vastustajan kuin joukkuekaverin lapaan, alkaa takaraivossa kummittelemaan epäonnistumisen pelko. Joukkue kaipaakin kovasti henkisiä johtajia, jotka omalla esimerkillään ja vahvuuksillaan näyttävät suuntaa muulle joukkkueelle. Kuten Pieniniemikin torstain Ilves-ottelun jälkeen totesi, ei suunnannäyttämiseen tarvita välttämättä sen kummempaa, kuin uhrautumista joukkueen eteen - heittäytymisiä kiekon tielle, taklauksia, tiukkaa karvausta, yritystä ja taisteluilmettä.
KalPan nousun avaimet on tässä joukkueessa. Vaikka ryhmään vielä pari vahvistusta liittyisikin, on oleellisinta saada nykyiset pelaajat esiintymään edellytystensä mukaisesti. Henkisen pääoman kasvattaminen tulee näkymään myös joukkueen pistepussissa, kun talletukset alkavat maksamaan korkoa.
Illalla tahdon nähdä jäällä sen KalPan, joka pelaa kurinalaisesti ja viimeiseen saakka taistellen. Ottelun lopputulosta merkittävämpää on mielestäni joukkueen ilme kentällä. Yritteliään pelin jälkeen tappiokaan ei harmittaisi niin paljoa, kuin aneeminen kokonaisesitys.
Vastassa on jälleen ärsytetty vastustaja, mutta yhtään peliä ei hävitä ennakkoon. Joukkueella on mahdollisuus kentällä lunastaa ottelu nimiinsä, ellei kaukaloon luistella valmiiksi luovuttaneina.
Kun KalPa on ilmeisesti illaksi jälleen ketjuja uuteen uskoon hiomassa, näkisin kokeilemisen arvoiseksi seuraavia hyökkäyskentällisiä:
Kurka-Hämäläinen-Harrison
K.Kenig-Salonen-Kaartinen
Kiiskinen-M.Kenig-Pöllänen
Kuuluvainen-Hakkarainen-Tuppurainen
13. hyökkääjä: Tiihonen
Salonen on ollut varmasti yksi suurimpia pettymyksiä alkukaudesta. Kausi Pelicansissa ei näytä tuoneen miehelle lisää suoraviivaisuutta, jonka puutteeseen Salosen pelinrakentelu usein kariutuu. Antaisin Hämäläiselle mahdollisuuden osoittaa kykynsä avauskentällisessä Kurkan ja Harrisonin välissä, kenties Vili saisi hyödynnettyä laitureiden vahvuudet paremmin? Huohvanainen liittyi ilmeisesti torstaina sairastuvan vahvuuteen, joten siirtäisin Tuppuraisen Hakkaraisen rinnalle ja Pölläsen takaisin kolmosketjuun, joka esiintyi tässä ryhmityksessä positiivisisesti kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Hyökkääjän roolissa parhaassa elementissään oleva Tiihonen kolmantenatoista hyökkääjänä toisi tarvittaessa asennetta ja ärhäkkyyttä kentälle.
Suhonen - Alastalo
Pisto - Kuusisto
Saavinen - Savolainen
Kuronen
Puolustuksessa ei hirvittävästi mahdollisuuksia pelipaikkojen pyörittämiseen ole. Tärkeintä olisi saada Suhosen parina pelaava Alastalo kiekkoilemaan omalla tasollaan, sillä toistaiseksi hän on ollut turhan säikky. Kakkosparille Pisto-Kuusisto voi huoletta antaa vastuuta etenkin puolustuspäässä. Saavinen, Savolainen ja Kuronen saavat joukosta varmasti vähiten peliaikaa, sen verran kahvilla kolmen kopla on ajoittain ollut.
Maalissa nähtänee Kapanen, jolla on varmasti kova halu hiljentää arvostelijat. Kapanen taisteli torstaina Ilvestä vastaan, torjuen ensimmäisessä erässä 18 kertaa, mutta se ei enää riittänyt, kun puolustus oli tuuliajolla kahdessa jälkimmäisessä.
No niin pelimiehet, aika lähteä uuteen nousuun!