Hieman ylempänä aika lailla kaikki oleellinen, lisäilläänpä jotain. Jälleen yksi maakuntamatka takana, ja taas jäätiin pisteittä. Ei muuten mutta voitottomien vieraspelien lista on Haukoilla jo aika pitkä. Kokkola, Vaasa, Forssa, Kirkkonummi, Mikkeli, Kajaani, Kuopio... Lokakuun puolivälin jälkeen plakkarissa siis yksi tasuripiste Forssasta. Ja se on auttamatta liian vähän, jos meinataan taistella pudotuspelipaikasta, hyvistä kotipeleistä huolimatta. Eli venymistä olisi vaadittu kärkijoukkuettakin vastaan. Ei loppujen lopuksi paljoa lohduta sinänsä loistava taistelu, kun kevätkauden vierasavauksista jäi jälleen luu käteen.
Lähtökohta oli aika huikea. Avauskentällisten taso oli huima, etenkin kun Haukkaykkösen laidassa kurvaili avauserän seitsemäs puolustaja Joni Öhberg, kiitos Valtion Rautateiden. Vain Haukoille voi käydä näin.
Silti pelin alussa paineet taisivat kuitenkin olla KalPalla. Yllättävän hyvin Haukat pääsi kiinni peliin vieraskaukalossa. Myllyniemi oli kaksi erää loistava, piti Haukkoja ilman muuta pystyssä. KalPasta taas jäi mieleen se, ettei aivan täysi satanen tainnut olla koko ajan lasissa. Ainakin ihan paljaalla silmällä oli havaittavissa selkeä tempon ja sähäkkyyden lasku ekan erätauon jälkeen. Tasatilanteissa löytyi riittävää rutiinia, mutta ei sen enempää. Varmasti keväämmällä Järvenpäässäkin on liikkeellä terävämpi KalPa.
Pakko on myöntää se, että isännät muutaman paikan Haukoille lahjoittivat, eikä Luostarisellakaan ollut paras päivä. Silti Haukkoja täytyy kehua siitä, että viimeistelyprosentti oli todella huikea. Ylivoima oli vaihteeksi luokatonta, mutta tasakentin ei montaa paikkaa jäänyt hyödyntämättä. Tämä Vilenin perseelleen lento läpiajon päätteeksi taisi olla niitä harvoja. Jaskalle silti pisteet, esimerkillistä taistelua kaksi iltaa putkeen, ja toista läpäriä ei Jaskakaan jättänyt hyödyntämättä. Pakon sanelemat ketjukoostumukset toimivat Haukoilla hyvin, positiivista juuri ekaa kertaa yhdessä ollut kenttä V. Mustonen- Alakotila - Salmi.
Virolaisesta sen verran, että kaveri lähti alussa liikkeelle liian tarkalla linjalla. Pelkäsin, että Haukat tippuu kotijoukkueen kyydistä, ja KalPa rankaisisi sitten yv:lla. Haukkojen eka erä oli liikkeltään kuitenkin yllättävän hyvä. Sitten toisessa erässä Haukkojen tasoituksen jälkeen KalPa kiristi ruuvia, ja Haukat väsyi. Kumma kyllä, Viroilaiselta linja muuttui löysemmäksi. Päälle vielä heppoinen ulosajo, 2+2 olisi ollut kohtuullisempi. Yleensähän pelin lopussa linja luonnostaankin vähän tiukentuu, kuitenkin Haukat sai kahden miehen yv:n. Vähän sekavaa tuomarointia, vaihtelu tuomarilinjassa erien välillä oli liian rajua. On myönnettävä, että väsyneempi Haukat tästä hieman hyötyi. Harmittaa kuitenkin Haukkojen huono ylivoima, 5-3- ja 6-3-ylivoimat pitäisi sarjakärkeä vastaan käyttää hyväksi. Alivoima jälleen Vilenin, Jusslinin ja kumppaneiden johdolla hyvää, ei KalPakaan ylivoimaansa voi täysin tyytyväinen olla.
Pakko luottaa sitten Haukkojen osalta siihen, että edes kotipelit hoidetaan. Ja sellainen, tunne jäi, ettei reissu ollut JÄRVENPÄÄLÄISTEN viimeinen Niiralaan tällä kaudella, viivan päälle tähyämme.
