Kaksi eteen ja yksi taakse – pelaajien kehittyminen ja taantuminen

[Mattinäsäviisas]

Yksi suurimpia huomion kohteita tälle kaudelle oli pelaajien kehittäminen. Tässä ketjussa voidaan arvioida, ovatko pelaajat kehittyneet vai menneet taakse päin. Pelaajien kehittyminen on myös merkittävä tekijä arvioidessa valmentajien onnistumista, vaikka toisaalta kehittyminen vaatii pelaajan omaa motivaatiota tehdä töitä kehityksen eteen.

Annan oman top5 näkemykseni eniten kehittyneistä ja taantuneista pelaajista. Jätän ulkomaalaiset pois tästä arvioinnista, koska en ole seurannut riittävästi heidän aiempia tekemisiään voidakseni analysoida kehittymistä. Pidän myös hyvin mahdollisena, että monet pelaajat ovat taustalla kehittyneet eri tavoin, vaikka se ei ole osunut silmiini. Arvioin tässä kehittymistä kaukalossa nähtyjen otteiden perusteella.

Eniten viime kaudesta kehittyneet:

1. Joakim Kemell

Oli erinomainen viime kaudella A-junioreissa ja teki maalin myös ainoassa liiga-pelissään. On kuitenkin ihan eri asia tehdä jatkuvasti tulosta liigassa kuin A:ssa. On entisestään jalostunut maalinteon taidossa, mutta suurin harppaus näkyy kokonaisvaltaisessa pelissä. Pystyy maalien tekemisen lisäksi syöttämään ketjukavereille hyviä paikkoja, tuomaan kiekkoa ylös ja tekemään riistoja. Puolustuspelaaminen on mennyt myös paljon eteenpäin. Merkkaa melko hyvin oman miehensä, taklaa ja blokkaa laukauksia. Ei ole yllätys, että on noussut jo kolmanneksi ensi kesän draftin listoilla.

2. Anttoni Honka

Lahjat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta tällä kaudella on alkanut täyttää myös odotuksia. Teki viime kaudellakin jo hurjan määrän pisteitä, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen oli vielä hukassa ajoittain. Tällä kaudella on hoitanut myös puolustuspään kunnialla. Paria alkukauden peliä lukuunottamatta ei ole juurikaan tehnyt "honkamaisia" virheitä. On harmi että joukkueen kriisitilanteen keskellä Hongan kehitys on jäänyt niin vähälle huomiolle. En yllättyisi, jos Jalonen valitsisi Hongan johonkin EHT-turnaukseen. Siitä puolestaan olen lähes varma, että ensi kaudella Honka pelaa joko KHL:ssä, Ruotsissa tai Sveitsissä. Valitettavasti Anttoni alkaa olla liian hyvä, jotta JYP pystyisi pitämään.

3. Severi Lahtinen

Harvoja ilopillereitä vaikeiden aikojen keskellä. On jatkuvasti vaarallinen kiekon kanssa ja tekee paljon enemmän peliä edistäviä asioita kuin viime kaudella. Kiekon kanssa taiturointi päättyy usein syöttöön oman pelaajan lapaan. Vielä tätä merkittävämpää on puolustuspelin ja peliasenteen kehittyminen. Päivitetty versio Severistä merkkaa miehensä ja tekee hurjan määrän kiekon riistoja. Viime kauden Lahtinen ei vielä harrastanut takakarvausta. Tämän kauden Lahtinen on tehnyt takakarvauksesta suorastaan taidetta. Parantunut puolustuspeli on palkittu myös alivoima-ajalla. Olisi hienoa nähdä Lahtinen tällä kaudella Kemellin kanssa yhdessä. Jos kemiat löytyvät, niin jälki voi olla hurjaa.

4. Patrik Siikanen

Viime kaudella oli vielä vaikeuksia mahtua kokoonpanoon. Tällä kaudella on oppinut hyödyntämään vahvuuksiaan ja lunastanut paikan vakiorosterista. On luonut itsestään työteliään voimahyökkääjän, jolla yritystä riittää. Luulenpa että Kärpät-murskajaisten lopputulos olisi ollut hieman kohtuullisempi, jos Siikanen olisi ollut mukana. Ei luovuta koskaan, minkä ansiosta voittaa paljon kaksinkamppailuita. Nyky- JYP kaipaisi kipeästi Siikasen yritteliäisyyttä. Kiekollinen peli ja erityisesti pelisilmä kaipaa vielä lisää kehittymistä.

5. Aleksi Salonen

Salonen lienee yllätysnimi tällä listalla. Puolustan Salosen paikkaa listalla sillä, että viime kauden surkeuden jälkeen on pelannut paljon paremmin tällä kaudella. Viime kauden lopulla hyökkääjän roolissa Salonen pärjäsi kelvollisesti, mutta arvioin häntä tässä puolustajana. Saloselle tulee edelleen toisinaan merkkausvirheitä, mutta fyysinen peli on ottanut harppauksen eteenpäin. Vaikuttaa siltä, että Salonen on onnistunut siirtämään aggressiivisen hyökkääjäolemuksensa myös puolustuspeliin. Pienestä koostaan huolimatta menee ahtaisiin väleihin ja yrittää loppuun saakka. Julkinen avautuminen joukkueen tilasta kertoo välittämisestä. Sählä ei ole hälläväliä tyyppi.

Bubbling under: Brad Lambert ja Markus Ruusu

Taantuneet top5:

1. Jerry Turkulainen

Välillä tuntuu siltä, että Jerryä ei enää ole. Se pienikokoinen, yritteliäs pörrääjä, joka viime kaudella teki 40 pistettä loistaa poissaolollaan. Tilalla on liian usein pelin ulkopuolella kaarteleva numero 32, joka välillä väläyttelee osaamistaan. Turkulaisen piti olla tällä kaudella johtava pelaaja nuoressa joukkueessa, mutta ei ole kyennyt ottamaan roolia vastaan. Jättivätkö viime kauden siirtokiemurat jotain hampaankoloon? Vai mikä selittää Jerryn flegmaattisuutta? Kaikki taito on edelleen olemassa. Kärsii myös siitä, että ketjussa ei ole takuuvarmaa maalintekijää, jolle syötellä (vrt. Rooba). Taklauksiakin on nähty Jerryltä vähemmän kuin aiemmilla kausilla.

2. Samuel Helenius

Kärsiikö Helenius NHL:stä tutusta Sophomore Jinxistä, vai mikä selittää vaisua toista liigakautta? Tuli viime kaudella ryminällä liigaan taklaten kaikkea liikkuvaa. Teki myös mukavasti pisteitä puolustavasta roolistaan huolimatta. Tällä kaudella on ollut kuin varjo viime kauteen verrattuna. Hoitaa edelleen tunnollisesti puolustusvalvoitteet, mikä on poikkeuksellista tämän kauden JYPissä. On kuitenkin menettänyt nopeuttaan, minkä vuoksi ei ehdi taklaustilanteisiin viime kauden malliin. Onko massaa hankittu liian paljon liian nopeasti? Kädet ovat aivan jäässä. Viime kaudella Hele teki maaleja ja pystyi jakamaan kiekkoja omille. Tällä kaudella kiekollinen Helenius pysäyttää ketjun hyökkäyspelin. Valitettavasti. Lisäksi aloitustilastot ovat edelleen murheellista luokkaa. Erityisesti alivoimalla pitäisi pystyä kaapimaan enemmän aloituksia, jotta vastustaja ei saisi heti pakkopeliä käyntiin.

3. Mikko Salmio

Salmio ei ole koskaan ollut tunnettu peliälystään tai kiekollisista lahjoistaan. Mutta mihin on hävinnyt yritys? Duunariosaston miehiltä kaivattaisiin vaikeina aikoina esimerkin näyttämistä ja taistelua viimeiseen asti. Salmio ei ole kyennyt täyttämään tätä roolia. Ikänsäkin takia Salmion pitäisi kantaa nuorta joukkuetta harteillaan vaikeina aikoina, mutta ei ole tätä tehnyt. On ollut suuri pettymys nähdä kaksinkamppailuja häviävä Salmio kentällä. Jos yritystä ei ole, niin hänellä on hyvin vähän annettavaa joukkueelle.

4. Niko Seppälä

Näytti viime kaudella ensimmäisissä peleissään vahvistukselta. Oli varmaotteinen alakerran isäntä, joka pystyi välillä myös näyttäviin kiekon kuljetuksiin. Tällä kaudella Seppälää ei voi kuvailla termillä varmaotteinen. Miehet hukkuvat maalin edestä ja kiekollinen peli on jatkuva riski omalle joukkueelle. Mitä on tapahtunut?

5. Ville Ottavainen

On aivan yhtä hukassa puolustuspelissä kuin viime kaudellakin. Kiekollinen peli puolestaan on taantunut. Viime kaudella pystyi muutamiin näyttäviin coast to coast kuljetuksiin. Tällä kaudella syöttäminen oman pelaajan lapaan tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Runsaaseen ylivoima-aikaan nähden kolme syöttöpistettä on aivan liian vähän. Pelisilmä ei näytä riittävän peliä edistäviin suorituksiin. Kolme tehtyä maalia on kuitenkin kohtuullinen lukema puolustajalle.

Mitä mieltä olette palstaveljet? Olisi kiinnostavaa lukea arvioitanne pelaajien kehittymisestä.

 

[Valajas]

Yksi suurimpia huomion kohteita tälle kaudelle oli pelaajien kehittäminen. Tässä ketjussa voidaan arvioida, ovatko pelaajat kehittyneet vai menneet taakse päin. Pelaajien kehittyminen on myös merkittävä tekijä arvioidessa valmentajien onnistumista, vaikka toisaalta kehittyminen vaatii pelaajan omaa motivaatiota tehdä töitä kehityksen eteen.

Annan oman top5 näkemykseni eniten kehittyneistä ja taantuneista pelaajista. Jätän ulkomaalaiset pois tästä arvioinnista, koska en ole seurannut riittävästi heidän aiempia tekemisiään voidakseni analysoida kehittymistä. Pidän myös hyvin mahdollisena, että monet pelaajat ovat taustalla kehittyneet eri tavoin, vaikka se ei ole osunut silmiini. Arvioin tässä kehittymistä kaukalossa nähtyjen otteiden perusteella.

Eniten viime kaudesta kehittyneet:

1. Joakim Kemell

Oli erinomainen viime kaudella A-junioreissa ja teki maalin myös ainoassa liiga-pelissään. On kuitenkin ihan eri asia tehdä jatkuvasti tulosta liigassa kuin A:ssa. On entisestään jalostunut maalinteon taidossa, mutta suurin harppaus näkyy kokonaisvaltaisessa pelissä. Pystyy maalien tekemisen lisäksi syöttämään ketjukavereille hyviä paikkoja, tuomaan kiekkoa ylös ja tekemään riistoja. Puolustuspelaaminen on mennyt myös paljon eteenpäin. Merkkaa melko hyvin oman miehensä, taklaa ja blokkaa laukauksia. Ei ole yllätys, että on noussut jo kolmanneksi ensi kesän draftin listoilla.

2. Anttoni Honka

Lahjat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta tällä kaudella on alkanut täyttää myös odotuksia. Teki viime kaudellakin jo hurjan määrän pisteitä, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen oli vielä hukassa ajoittain. Tällä kaudella on hoitanut myös puolustuspään kunnialla. Paria alkukauden peliä lukuunottamatta ei ole juurikaan tehnyt "honkamaisia" virheitä. On harmi että joukkueen kriisitilanteen keskellä Hongan kehitys on jäänyt niin vähälle huomiolle. En yllättyisi, jos Jalonen valitsisi Hongan johonkin EHT-turnaukseen. Siitä puolestaan olen lähes varma, että ensi kaudella Honka pelaa joko KHL:ssä, Ruotsissa tai Sveitsissä. Valitettavasti Anttoni alkaa olla liian hyvä, jotta JYP pystyisi pitämään.

3. Severi Lahtinen

Harvoja ilopillereitä vaikeiden aikojen keskellä. On jatkuvasti vaarallinen kiekon kanssa ja tekee paljon enemmän peliä edistäviä asioita kuin viime kaudella. Kiekon kanssa taiturointi päättyy usein syöttöön oman pelaajan lapaan. Vielä tätä merkittävämpää on puolustuspelin ja peliasenteen kehittyminen. Päivitetty versio Severistä merkkaa miehensä ja tekee hurjan määrän kiekon riistoja. Viime kauden Lahtinen ei vielä harrastanut takakarvausta. Tämän kauden Lahtinen on tehnyt takakarvauksesta suorastaan taidetta. Parantunut puolustuspeli on palkittu myös alivoima-ajalla. Olisi hienoa nähdä Lahtinen tällä kaudella Kemellin kanssa yhdessä. Jos kemiat löytyvät, niin jälki voi olla hurjaa.

4. Patrik Siikanen

Viime kaudella oli vielä vaikeuksia mahtua kokoonpanoon. Tällä kaudella on oppinut hyödyntämään vahvuuksiaan ja lunastanut paikan vakiorosterista. On luonut itsestään työteliään voimahyökkääjän, jolla yritystä riittää. Luulenpa että Kärpät-murskajaisten lopputulos olisi ollut hieman kohtuullisempi, jos Siikanen olisi ollut mukana. Ei luovuta koskaan, minkä ansiosta voittaa paljon kaksinkamppailuita. Nyky- JYP kaipaisi kipeästi Siikasen yritteliäisyyttä. Kiekollinen peli ja erityisesti pelisilmä kaipaa vielä lisää kehittymistä.

5. Aleksi Salonen

Salonen lienee yllätysnimi tällä listalla. Puolustan Salosen paikkaa listalla sillä, että viime kauden surkeuden jälkeen on pelannut paljon paremmin tällä kaudella. Viime kauden lopulla hyökkääjän roolissa Salonen pärjäsi kelvollisesti, mutta arvioin häntä tässä puolustajana. Saloselle tulee edelleen toisinaan merkkausvirheitä, mutta fyysinen peli on ottanut harppauksen eteenpäin. Vaikuttaa siltä, että Salonen on onnistunut siirtämään aggressiivisen hyökkääjäolemuksensa myös puolustuspeliin. Pienestä koostaan huolimatta menee ahtaisiin väleihin ja yrittää loppuun saakka. Julkinen avautuminen joukkueen tilasta kertoo välittämisestä. Sählä ei ole hälläväliä tyyppi.

Bubbling under: Brad Lambert ja Markus Ruusu

Taantuneet top5:

1. Jerry Turkulainen

Välillä tuntuu siltä, että Jerryä ei enää ole. Se pienikokoinen, yritteliäs pörrääjä, joka viime kaudella teki 40 pistettä loistaa poissaolollaan. Tilalla on liian usein pelin ulkopuolella kaarteleva numero 32, joka välillä väläyttelee osaamistaan. Turkulaisen piti olla tällä kaudella johtava pelaaja nuoressa joukkueessa, mutta ei ole kyennyt ottamaan roolia vastaan. Jättivätkö viime kauden siirtokiemurat jotain hampaankoloon? Vai mikä selittää Jerryn flegmaattisuutta? Kaikki taito on edelleen olemassa. Kärsii myös siitä, että ketjussa ei ole takuuvarmaa maalintekijää, jolle syötellä (vrt. Rooba). Taklauksiakin on nähty Jerryltä vähemmän kuin aiemmilla kausilla.

2. Samuel Helenius

Kärsiikö Helenius NHL:stä tutusta Sophomore Jinxistä, vai mikä selittää vaisua toista liigakautta? Tuli viime kaudella ryminällä liigaan taklaten kaikkea liikkuvaa. Teki myös mukavasti pisteitä puolustavasta roolistaan huolimatta. Tällä kaudella on ollut kuin varjo viime kauteen verrattuna. Hoitaa edelleen tunnollisesti puolustusvalvoitteet, mikä on poikkeuksellista tämän kauden JYPissä. On kuitenkin menettänyt nopeuttaan, minkä vuoksi ei ehdi taklaustilanteisiin viime kauden malliin. Onko massaa hankittu liian paljon liian nopeasti? Kädet ovat aivan jäässä. Viime kaudella Hele teki maaleja ja pystyi jakamaan kiekkoja omille. Tällä kaudella kiekollinen Helenius pysäyttää ketjun hyökkäyspelin. Valitettavasti. Lisäksi aloitustilastot ovat edelleen murheellista luokkaa. Erityisesti alivoimalla pitäisi pystyä kaapimaan enemmän aloituksia, jotta vastustaja ei saisi heti pakkopeliä käyntiin.

3. Mikko Salmio

Salmio ei ole koskaan ollut tunnettu peliälystään tai kiekollisista lahjoistaan. Mutta mihin on hävinnyt yritys? Duunariosaston miehiltä kaivattaisiin vaikeina aikoina esimerkin näyttämistä ja taistelua viimeiseen asti. Salmio ei ole kyennyt täyttämään tätä roolia. Ikänsäkin takia Salmion pitäisi kantaa nuorta joukkuetta harteillaan vaikeina aikoina, mutta ei ole tätä tehnyt. On ollut suuri pettymys nähdä kaksinkamppailuja häviävä Salmio kentällä. Jos yritystä ei ole, niin hänellä on hyvin vähän annettavaa joukkueelle.

4. Niko Seppälä

Näytti viime kaudella ensimmäisissä peleissään vahvistukselta. Oli varmaotteinen alakerran isäntä, joka pystyi välillä myös näyttäviin kiekon kuljetuksiin. Tällä kaudella Seppälää ei voi kuvailla termillä varmaotteinen. Miehet hukkuvat maalin edestä ja kiekollinen peli on jatkuva riski omalle joukkueelle. Mitä on tapahtunut?

5. Ville Ottavainen

On aivan yhtä hukassa puolustuspelissä kuin viime kaudellakin. Kiekollinen peli puolestaan on taantunut. Viime kaudella pystyi muutamiin näyttäviin coast to coast kuljetuksiin. Tällä kaudella syöttäminen oman pelaajan lapaan tuntuu ajoittain ylivoimaiselta. Runsaaseen ylivoima-aikaan nähden kolme syöttöpistettä on aivan liian vähän. Pelisilmä ei näytä riittävän peliä edistäviin suorituksiin. Kolme tehtyä maalia on kuitenkin kohtuullinen lukema puolustajalle.

Mitä mieltä olette palstaveljet? Olisi kiinnostavaa lukea teidän arvioita pelaajien kehtittymisestä.

Erittäin paljon olen kanssasi samaa mieltä. Lisäisin kehittyneiden listalle Valtteri Kakkosen ja taantuneiden listalle Kalaputaan. Kakkonen pelaa sata lasissa jengille, osaa luistella, puolustaa ja tehdä asioita kiekolla. Tässä on mielestäni se selkein runkopuolustaja tuleville kausille ja saanee isomman roolin jos/kun pelaa ehjän loppukauden ja Honksi lähtee. EHT-Kalaputaalla taas alkaa tulla 100 pistettä JYPin paidassa täyteen ja se pelillisen kapellimestarin paikka on ollut auki JYPissä jo pitkään, mutta Antti ei ole valitettavasti vastannut huutoon. Kalapudaksesta kuitenkin selkeästi kaavailtiin selkeää johtavaa pelaajaa JYPiin.

 

[JypFabu]

Mä en ihan tuommoiseen nimi nimeltä määrittelyyn tahdo ryhtyä, koska kaikki on aina suhteessa kaikkeen, eikä yksioikoista yhden pelaajan tilaa voi reaalisesti määrittää. Toinen saa avujaan esiin toki lahjakkuutensa, mutta myös viereen osuvien kaverien ja pelitavan ansiosta, toinen ei niin helposti, vaikka kehitystä olisikin tapahtunut, vaan ei näkyvissä. Mutta joitain huomioita:

Brad Lambert on ottanut isosti askelia viime kaudesta, kaiken turbulenssin keskellä vaan tuppaa jäämään huomiotta, että tuottaahan hänen pelinsä tällä haavaa joukkueelle eri tavalla kuin aiemmin. Varmaan tähän tietty liittyy hype ympärillä odotuksien realismia vääristämään.

Kemell on tietty luku sinänsä lahjakkuutensa ansiosta, eikä moisia puhkea koko liigassa kovin montaa vuosikymmenessä. Silti onhan siellä opettelua siinä viisikkopelaamisessa ja olisi ihme jos ei olisi tuossa iässä.

Severi Lahtinen on toki ollut parempi kuin viime kaudella, mutta kyllä siellä se perisynti päättömien valintojen tekemisessä on edelleen ja jos siitä oman pään pelaamisesta puhutaan, niin kyllä se ainakin yhdessä maalissa oli vieressä katselemassa kun kaveri puttas, parempi kuvakulma kuin liigalähetyksessä toki katsella. samoin hyökkäyspään ratkaisuissa on niin kauan juonta, kun viisikko pysyy kärryillä siitä mitä puuhaa, mutta vielä liian usein omat on enemmän pihalla kuin vastustajat noissa kiemuroissaan

Salonen on ollut parempi viime kautista ihan siitä syystä, että kaikesta karmeudestaan huolimatta se ihan omissa pelaaminen on hiukkasen parantunut, jos olisi ollut noin viime kaudella, olisi mun nähdäkseni ihan samalla tuotoksella Salonen silloinkin kurvaillut. Se minkä herran pelaamisessa näkee on se rutiini, mikä muulta junnujengiltä vielä puuttuu.

Salmio on roolissaan hyvä, mutta ei tyyppinä mikään johtaja ja reppuselkään ottaja. Pelaajalta jos niin hänen roolinsa ymmärtää saa toki moista vaatia ja sen pohjalla arvioida, itse kuitenkin näen hänet av pelaajana ja viisikon rivimiehenä ja juuri sen häneltä saa ja on koko ajan saanut.

Helenius on ihmeesti kyllä taantunut, jotenkin tekemisestä huokuu Kanninen huonoimmillaan. Oon jopa pari kertaa pohtinut, että pelaako se jostain syytä tietoisesti väärän kulmaisella mailalla itselleen, siltä tuo usein näyttää, kun kiekot livahtelee lavan alitse hiljaisellakin vauhdilla ja kun lavan kanta on jäässä kiinni, niin kärki on viisi senttiä ilmassa.

Ottavainen saa täällä kovasti kritiikkiä, mutta hassusti kyllä minä näen tälle kaudelle kehitystä, jopa isosti ja siinä on kasvamassa iso lapio liigatasolle jos vaan saa kehittyä rauhassa. Luulen, että paikka kuusikossa on nimenomaan tämän vuoksi valmennuksen valinta. Tulee virheitä, mutta myös tukipelaamista jollaista ei tuo kuin Honka viisikoissa. Kun miettii sitä pidempää kaarta joukkueen rakentamisessa Ottavainen on taatusti alle viivattu valmennuksen papereissa, kannattaa siis myös huomioida, että asioita mietitään pelaajien osalta myös ylikautisesti ja on pakkokin miettiä, jos kehittyä haluaa.

Näiden nuorten pakkien kohdalla vaan toivoisi luottoa valmennukselta, niistä kasvaa se JYP 2.0, jonka toivoo pelaavan muustakin kuin osallistumisesta joku päivä. Taattu tulee virhettä, mutta on siellä potentiaaliakin: Seppälä, Kakkonen, Ottavainen, Koskela nyt esimerkkeinä ja on siellä muitakin. Se, että noita nuoria on nyt noin määrällisesti ei ole pelaajien vika, vaan seurausta turbulenssista, joka tähän johti, eli kerralla sisään on ajettava, eikä niin, että jokaiselle alokkaalle olisi kokemusta laittaa viereen koulimaan.

Tässä nyt joitakin huomioita, se pelitavan pohjalta tekeminen olisi kuitenkin parasta koulua kehittyä, joten toivotaan, että Jusu saa tätä entisestään teroitettua jokaiselle viisikolle missä muodossa tahansa, siinä on avain niin kehittymiseen kuin tulokseenkin.

 

[Hiki-Pena]

Hyvä avaus @Mattinäsäviisas ja en juurikaan ole kanssasi eri mieltä. Itselläkin tuli eilisen kärsimysnäytelmän aikana ajatus laittaa Seve ja Jokke samaan ketjuun.

Pienellä otannalla ja omilla puusilmillä näyttää, että OB ja Scotka ovat alkukaudesta taantuneet. Liekö sitten oikeasti noin vai johtuuko enemmän koko joukkueen pelin sakkaamisesta?

 

[Tepi#45]

Hyvä avaus @Mattinäsäviisas ja en juurikaan ole kanssasi eri mieltä. Itselläkin tuli eilisen kärsimysnäytelmän aikana ajatus laittaa Seve ja Jokke samaan ketjuun.

Pienellä otannalla ja omilla puusilmillä näyttää, että OB ja Scotka ovat alkukaudesta taantuneet. Liekö sitten oikeasti noin vai johtuuko enemmän koko joukkueen pelin sakkaamisesta?

Tuntuu tämä joukkueen apatia alentaneen lähes jokaisen tasoa ja ihmekkös tuo, onhan tämä isosti myös itseluottamuksesta riippuvaista. Ehkä Kemell olisi ainoa poikkeus, tähtiaines, joka jaksaisi tuikkia muun joukkueen synkistelystä huolimatta.

 

[JYP#44]

Pienellä otannalla ja omilla puusilmillä näyttää, että OB ja Scotka ovat alkukaudesta taantuneet. Liekö sitten oikeasti noin vai johtuuko enemmän koko joukkueen pelin sakkaamisesta?

Musta tuntuu, että AOB on eräänlainen pioneeri, joka menee edeltä ja muu jengi seuraa perästä. Ensimmäisissä Liigan peleissä AOB oli oikeastaan täydellinen pelaaja. Pelkkää hyvää suoritusta toisensa perään. Joukkue ei alkukaudesta ihan pystynyt samaan, vaan joukkueen kuntohuippu osui lokakuuhun. Samoihin aikoihin AOB alkoi vähän hyytymään ja taas muu jengi seuraa perässä.

Toivottavasti AOB saa kohta taas lennon päälle, niin eiköhän muu porukka seuraa muutaman matsin viiveellä.

 

[spaceman]

Jes, hyvä avaus. Komppaan alkuperäistä listaa, muutamia huomioita:

• Honka on kehittänyt peliään muilta osin, paitsi laukaisutarkuudessa. 67 vetoa ja 1 maali. Räiskii seinille hyvistäkin paikoista. Jos saa tuon osa-alueen edes napsun paremmaksi niin isommat sarjat vievät jo loppukaudesta
• Lahtinen on parantanut nimenomaan kiekotonta peliään. Erinomainen karvaaja ja kiekon riistäjä
• Siikanen yksi alkukauden positiivisimpia yllättäjiä, ehdottomasti suurin harppaus viime kausiin verrattuna.
• Kemell, en tiedä onko kehittynyt, jos vaan on noin hyvä :)
• Salonen on aiempaa parempi omassa päässä.
• Kakkonen - ei nähdäkseni ole kehittynyt, mutta on tuossa jengissä ylivoimaisesti parhaita ja luotettavimpia pakkeja omaan päähän.
• Lambert on kehittynyt fyysisyydessä hieman, ja pelikäsityksessä hieman.

Muista pelaajista on vaikea nähdä kehitystä, sen verran uuttakin porukkaa mukana. Harmillisesti Ruusu tai Parkkinen vaikuttavat samalta kuin viime kaudella. Esim. Ruusun holtiton irtokiekkokontrolli on edelleen ongelma ja kumpikaan ei ole mitään mestareita päätykiekoissa.

Pahin taantuja lienee Turkulainen. Aivan näkymätön, aiemmin teki paljon enemmän kiekottomanakin. Heleniuksellakin se anti hyökkäyspäähän jotenkin aivan hukassa.

Ottavainen, Seppälä - ei isoa muutosta viime kauteen.

 

[Hexa]

Muista pelaajista on vaikea nähdä kehitystä, sen verran uuttakin porukkaa mukana. Harmillisesti Ruusu tai Parkkinen vaikuttavat samalta kuin viime kaudella. Esim. Ruusun holtiton irtokiekkokontrolli on edelleen ongelma ja kumpikaan ei ole mitään mestareita päätykiekoissa.

Olisikohan kummallakin myöskin sijoittumisessa hieman parannettavaa. Turhan usein vastustaja tekee unelmamaalin tarkalla laukauksella aivan yläkulmaan. Onko pelkkää sattumaa ja vastustajan laukaisutaidon hyvyyttä, vai voisiko oikea-aikaisella vastaantulolla hieman peittää kulmaa. Sivuttaisliikkuminen on sitten oma lukunsa. Tämä kritiikki ei ole sinällään suunnattu pelkästään maalivahdeille, vaan myös puolustukselle, että vastustaja ei pääsisi noille huipputonteille. Eikä puolustus tekisi myöskään maskia omalle maalivahdille. Viime aikoina nähdyt maalit omiin ovat olleet monien asioiden summa.