Lauantai-päivä sujui mukavasi Mestis-kiekkoa seuraten Kajaanin kylmässä hallissa samalla kun ulkona lämpömittari lähenteli hellerajaa.
Perjantain otteluita en päässyt seuraamaan, joten KalPan otteita on vaikea eilisen Jokipojat-ottelun perusteella arvioida - sen verran heikko vastus Joensuun ryhmä eilen oli. Maaleja tuli kuitenkin mukavaan tahtiin ja onnistumisia nähtiin laajalti. Ei tosin ollut Jokipoikien maalilla seisseen Pekka Sorsan paras päivä - ainakin toivoa sopii joensuulaisten kannalta.
Kajaaniin matkattiin oikeastaan tarkkailemaan KalPan uusia pelimiehiä. Heistä Kaartisen Sami oli jo kovassa iskussa, Mustonen ei kovinkaan kaukana ja Kenigitkin varmasti saavat kauden aikana enemmän aikaan. Kuusistoa ei kentällä juurikaan huomannut, Pisto hoiti puolustuspäässä tehtävänsä kohtuullisesti, viivapelotteeksi Jekestä ei todellakaan ollut. Mutta Ruotsalaisen Reksan sanoin: kauden mittaan uusista pelaajista on vielä paljon iloa KalPalle.
Nelosketjua, joka viime vuoden malliin on ärhäkkä vastustajan peliä rikkova kolmikko, näytetään kasaavan Tiihosen Matin ympärille, sillä Matti oli ainut nelosketjun pelaaja joka kaikki kolme ottelua pelasi. Ja mikäs siinä - Matilla on aina asenne kohdallaan. Toisella laidalla pelasi eilen Huohvanaisen Henkka ja keskellä Samuli Määttä joka sai myös onnekkaan maalin (lue: Sorsa nukahti täysin). Kuuluvaisen Timon vuoro oli tällä kertaa istua katsomossa rustailemassa tilastoja. En nähnyt Tiihosta sentterinä, joten en tiedä mikä olisi lopulta järkevin kokoonpano nelosketjulle, mutta Matti ja Henkka siihen ovat jokatapauksessa vahvoilla.
Seve on myös kovassa kunnossa. Yhdessäkin vaihdossa Jokipoikien pelaajat yrittivät järjestelmällisesti horjuttaa Seveä, mutta Seve punnersi aina kiekon itselleen ja Jokipoikaa päätyi jään pintaan.
Hämäläisen Ville pelasi hieman oudolla numerolla (18), sillä kuulema hänen paitansa oli kadonnut. Jaa-a, eiköhän se ole päätynyt jonkun pitkäkyntisen yksityiskokoelmiin. Eli mikäli joku kävelle ensi kaudella hallilla vastaan Hämäläisen keltainen mestaruuspaita päällä, on hyvä syy hieman kuullustella kyseistä henkilöä. Mies kuitenkin pelasi yhtä vahvasti kuin oikealla numerollaan, kruununa komea alivoimamaali.
Ottelun koomisinta antia oli paikalle vaivautunut vaasalais-ryhmittymä joka buuasi joka kerta kun Kasper Kenig koski kiekkoon. Lapsellistako? No, ainakin tiesimme milloin Kasper oli kiekollisena, ei siis olisi tarvinnut päntätä numeroita otteluohjelmasta.
Harmillista, ettei vastassa ollut vahvemmin pelannutta joukkuetta, että olisi voinut paremmin arvioida KalPan tämänhetkistä kuntoa.
Sport vei turnauksen nimiinsä ansaitusti, eikä kumpikaan eilisistä vastustajista (Hermes ja Hokki) pystyneet joukkuetta kunnolla haastamaan, vaikka Hermes tulikin tasoihin Sportilaisen jäähyilyn ansiosta. Allenin olisin mielelläni eilen bongannut, mutta mies ei ollut mukana kokoonpanossa - alkoikohan rankka viikko painaa? Fandul oli yllättävän väritön, eikä miestä tunnistanut muusta kuin nimestä selässä. Kristian Hjerpe oli vakuuttava. Tamminen ravasi vaihtoaitiossa ja välillä joutui rullaamaan myös pelaajien edessä ihan tosissaan.
Red Army on näköjään ottanut missiokseen vallata harjoitusottelut, ja ryhmä pitää meteliä jo tässä vaiheessa kautta, kun muut paria yksinäistä Hokki-kannattajaa lukuunottamatta keskittyivät vielä joukkueiden tarkkailuun.
KooKoon peli näytti välillä varsin hyvältä, ja mieleen jäi etenkin Somppi - Kantelinen kaksikko, joka pyöritteli vastustajaa välillä pahastikin. Syötöt eivät joukkueella vielä kuitenkaan mene aina kohdalleen, mutta sen korjaamiseen on vielä aikaa.
Hokki oli finaalissa aika aneeminen, eikä saanut haastettua Sporttia tosissaan. Tosin Sport-maalia vartioinut Limnell oli vakuuttava, peittosi ainakin aamun ottelussa pelaanneen Danielssonin selkeästi. KooKoo-ottelussa Hokin maalit syntyivät tilanteista, jossa KooKoo antoi maalintekijöille aikaa ja tilaa, eivätkä he jättäneet sitä käyttämättä.
Hermeksen ylivoima pyöri välillä komeastikin, mutta Sportia vastaaan joukkue ei täyskentällisillä juuri omasta päästään pois päässyt. KooKoota vastaan takaa-ajo jäi heikoksi, vaikka KooKoo tarjosi Hermekselle kahden miehen ylivoimaakin ottelun loppuhetkillä.
Joukkueiden puolesta harmittaa, ettei Kajaanin jäähallissa ollut riittävästi pukukoppitiloja. Osa joukkueista sai valmistautua otteluun ja viettää erätauot hallin ulkopuolella rakennusparakeissa ja ottelun jälkeen vaihto luistimista sandaaleihin ja muutaman sadan metrin reippailu urheilukeskuksen tiloihin. Ylimääräinen show katsojille.
Kunnianhimoinen turnaus Kajaanilta, joka saatiin muuten vedettyä varsin mukavasti läpi (vaikkakin KalPa-Jokipojat ottelun keskeyttäminen kolmannessa erässä jäkin kaivelemaan - tokkopa Hokin ottelua olisi keskeytetty). Katsojiakin kerääntyi Hokin otteluihin ihan kelvollisesti. Pitkän päivän aikana kuuluttajan örinät ennen jokaista kuulutusta sekä samat kokopäivän pyörineet kappaleet alkoivat hieman rassaamaan, mutta kiekon takiahan paikalle tultiin.
Jahas, aikamoinen romaani tuli rustattua, varmastikin enemmän asian vierestä kuin asiasta.
Perjantain otteluita en päässyt seuraamaan, joten KalPan otteita on vaikea eilisen Jokipojat-ottelun perusteella arvioida - sen verran heikko vastus Joensuun ryhmä eilen oli. Maaleja tuli kuitenkin mukavaan tahtiin ja onnistumisia nähtiin laajalti. Ei tosin ollut Jokipoikien maalilla seisseen Pekka Sorsan paras päivä - ainakin toivoa sopii joensuulaisten kannalta.
Kajaaniin matkattiin oikeastaan tarkkailemaan KalPan uusia pelimiehiä. Heistä Kaartisen Sami oli jo kovassa iskussa, Mustonen ei kovinkaan kaukana ja Kenigitkin varmasti saavat kauden aikana enemmän aikaan. Kuusistoa ei kentällä juurikaan huomannut, Pisto hoiti puolustuspäässä tehtävänsä kohtuullisesti, viivapelotteeksi Jekestä ei todellakaan ollut. Mutta Ruotsalaisen Reksan sanoin: kauden mittaan uusista pelaajista on vielä paljon iloa KalPalle.
Nelosketjua, joka viime vuoden malliin on ärhäkkä vastustajan peliä rikkova kolmikko, näytetään kasaavan Tiihosen Matin ympärille, sillä Matti oli ainut nelosketjun pelaaja joka kaikki kolme ottelua pelasi. Ja mikäs siinä - Matilla on aina asenne kohdallaan. Toisella laidalla pelasi eilen Huohvanaisen Henkka ja keskellä Samuli Määttä joka sai myös onnekkaan maalin (lue: Sorsa nukahti täysin). Kuuluvaisen Timon vuoro oli tällä kertaa istua katsomossa rustailemassa tilastoja. En nähnyt Tiihosta sentterinä, joten en tiedä mikä olisi lopulta järkevin kokoonpano nelosketjulle, mutta Matti ja Henkka siihen ovat jokatapauksessa vahvoilla.
Seve on myös kovassa kunnossa. Yhdessäkin vaihdossa Jokipoikien pelaajat yrittivät järjestelmällisesti horjuttaa Seveä, mutta Seve punnersi aina kiekon itselleen ja Jokipoikaa päätyi jään pintaan.
Hämäläisen Ville pelasi hieman oudolla numerolla (18), sillä kuulema hänen paitansa oli kadonnut. Jaa-a, eiköhän se ole päätynyt jonkun pitkäkyntisen yksityiskokoelmiin. Eli mikäli joku kävelle ensi kaudella hallilla vastaan Hämäläisen keltainen mestaruuspaita päällä, on hyvä syy hieman kuullustella kyseistä henkilöä. Mies kuitenkin pelasi yhtä vahvasti kuin oikealla numerollaan, kruununa komea alivoimamaali.
Ottelun koomisinta antia oli paikalle vaivautunut vaasalais-ryhmittymä joka buuasi joka kerta kun Kasper Kenig koski kiekkoon. Lapsellistako? No, ainakin tiesimme milloin Kasper oli kiekollisena, ei siis olisi tarvinnut päntätä numeroita otteluohjelmasta.
Harmillista, ettei vastassa ollut vahvemmin pelannutta joukkuetta, että olisi voinut paremmin arvioida KalPan tämänhetkistä kuntoa.
Sport vei turnauksen nimiinsä ansaitusti, eikä kumpikaan eilisistä vastustajista (Hermes ja Hokki) pystyneet joukkuetta kunnolla haastamaan, vaikka Hermes tulikin tasoihin Sportilaisen jäähyilyn ansiosta. Allenin olisin mielelläni eilen bongannut, mutta mies ei ollut mukana kokoonpanossa - alkoikohan rankka viikko painaa? Fandul oli yllättävän väritön, eikä miestä tunnistanut muusta kuin nimestä selässä. Kristian Hjerpe oli vakuuttava. Tamminen ravasi vaihtoaitiossa ja välillä joutui rullaamaan myös pelaajien edessä ihan tosissaan.
Red Army on näköjään ottanut missiokseen vallata harjoitusottelut, ja ryhmä pitää meteliä jo tässä vaiheessa kautta, kun muut paria yksinäistä Hokki-kannattajaa lukuunottamatta keskittyivät vielä joukkueiden tarkkailuun.
KooKoon peli näytti välillä varsin hyvältä, ja mieleen jäi etenkin Somppi - Kantelinen kaksikko, joka pyöritteli vastustajaa välillä pahastikin. Syötöt eivät joukkueella vielä kuitenkaan mene aina kohdalleen, mutta sen korjaamiseen on vielä aikaa.
Hokki oli finaalissa aika aneeminen, eikä saanut haastettua Sporttia tosissaan. Tosin Sport-maalia vartioinut Limnell oli vakuuttava, peittosi ainakin aamun ottelussa pelaanneen Danielssonin selkeästi. KooKoo-ottelussa Hokin maalit syntyivät tilanteista, jossa KooKoo antoi maalintekijöille aikaa ja tilaa, eivätkä he jättäneet sitä käyttämättä.
Hermeksen ylivoima pyöri välillä komeastikin, mutta Sportia vastaaan joukkue ei täyskentällisillä juuri omasta päästään pois päässyt. KooKoota vastaan takaa-ajo jäi heikoksi, vaikka KooKoo tarjosi Hermekselle kahden miehen ylivoimaakin ottelun loppuhetkillä.
Joukkueiden puolesta harmittaa, ettei Kajaanin jäähallissa ollut riittävästi pukukoppitiloja. Osa joukkueista sai valmistautua otteluun ja viettää erätauot hallin ulkopuolella rakennusparakeissa ja ottelun jälkeen vaihto luistimista sandaaleihin ja muutaman sadan metrin reippailu urheilukeskuksen tiloihin. Ylimääräinen show katsojille.
Kunnianhimoinen turnaus Kajaanilta, joka saatiin muuten vedettyä varsin mukavasti läpi (vaikkakin KalPa-Jokipojat ottelun keskeyttäminen kolmannessa erässä jäkin kaivelemaan - tokkopa Hokin ottelua olisi keskeytetty). Katsojiakin kerääntyi Hokin otteluihin ihan kelvollisesti. Pitkän päivän aikana kuuluttajan örinät ennen jokaista kuulutusta sekä samat kokopäivän pyörineet kappaleet alkoivat hieman rassaamaan, mutta kiekon takiahan paikalle tultiin.
Jahas, aikamoinen romaani tuli rustattua, varmastikin enemmän asian vierestä kuin asiasta.