Kieltämättä erikoinen listausjärjestelmä, mutta en kiellä etteikö kärkikympissä olisi telluksen kovimpia virtuooseja. Ihmeen kauaksi on jäänyt Ritchie Blackmore, joka on nimenomaan tuonut hevimusiikkiin ensimmäisinä kitaristeina selkeästi klassillisia vaikutteita omaperäisen vaikuttavalla tyylillään, jonka perään tässäkin threadissa huudeltiin. Rikuhan nuorempana erikoistui nimenomaan klassilliseen musiikkiin ja intressit tällä oikukkaalla kitarasankarilla siihen suuntaan ovat pysyneet näihin päiviin saakka, kun mies luuttua soittelee jossain saarivaltion pimeässä linnassa.
Senkin takia vähän ihmettelen, että miten Panteran kitaristi Dimebag Darrell on huomattavasti korkeammalla kuin yksi kaikkien aikojen sielukkaimmista kepittäjistä ja sovittelijoista saati Zakk Wylde ottamatta näiltä kahdelta yhden sukupolven nuoremman kitara-muonavahvuuden kepittäjiltä pois. Mutta, kun äänestys on jenkkiperäistä niin ymmärtäähän tuon. Ei Deep Purple ole koskaan rapakon takana saavuttanut samanlaista suosiota kuin vanhalla mantereella. Tuo Slashin tässä ketjussa kerrottu viisaus on erittäin osuvasti todettu tähän aiheeseen liittyen.
Hienoja nimiä täällä on kuitenkin nostettu esiin. Carlos Santana on kyllä todellinen karismaattinen kitaratähti, jonka ilkeä soundi on ollut tunnistettavuudessaan yksi kaikkien aikojen omalaatuisimpia. Paljon on hienoja kitaristeja listattu ja melkein voisin kopioida pisimmän kääpiön ansiokkaiden kitaristien luettelon tähän. Neil Youngin olisin ilman muuta nostanut ketjuun mukaan, vaikka kyseessä ei ole se kaikista teknisin tai taidokkain suohon soittaja. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Michael Schenker ja vauhdikkaamman bluesin puolelta Rory Gallager.
M. Schenkeriä olen pitänyt aina sellaisena pikku-blackmorena, joka on saanut paljon aikaan niin UFO:ssa kuin MSG:ssä ja parhaimmillaan soitto on todella hienoa kuunneltavaa. Monipuolinen kitaristi, joka ehkä sopii paremmin soolouralle kuin kenenkään bändiin. Soolopuoli on aina ollut Schenkerillä hallussa.
Gallagher puolestaan lähti nuorena, mutta irkkumies kerkesi saada paljon aikaan. Rory yhdisteli vauhdikkaassa musiikissaan juuribluesia, folkia, rock and rollia ja jopa jazziakin ja sooloja kuunnellessa tulee yhä hiki kuuntelijalle. Soundi, jonka myös tunnisti heti.
Voi voi, paljon jää jazzin, bluesin ja hevinkin puolelta upeita soittajia mainitsematta. Senpä takia nuo listat ovat varsin vaarallisia ja ikävän yksipuolisia tavattoman usein.