Kaikkien aikojen top-10 kitaristit äänestetty (Guitar World)

[kristian]

Guitar Worldin kitaristiäänestys (puoli miljoonaa ääntä annettu). Sanoisin, että aika "mainstream"-painotteinen lista.

Van Halen, Led Zeppelin ja Rush ovat omia suosikkibändejäni, eli ei pöllömpi lista omasta näkökulmastani... mutta ihmettelen että esim. David Gilmour, Mark Knopfler ja Eric Clapton eivät mahtuneet top-10:n.

Huipputaitavat progekitaristitkin unohdettu käytännössä kokonaan (Robert Fripp, John McLaughlin, Steve Howe, Andy Latimer, jne).

http://www.inferno.fi/uutiset/eddie-van-halen-kaikkien-aikojen-paras-guitar-worldin-aanestyksessa/

1. Eddie Van Halen (Van Halen)
2. Brian May (Queen)
3. Alex Lifeson (Rush)
4. Jimi Hendrix
5. Joe Satriani
6. Jimmy Page (Led Zeppelin)
7. Tony Iommi (Black Sabbath)
8. Steve Ray Vaughan
9. "Dimebag" Darrell Abbott (Pantera, ym)
10. Steve Vai

Nämä top kympithän nyt ovat aina aika lapsellisia ja läpeensä hanurista (niinkuin kaikki tietävät), mutta saavat aina takuuvarmasti aikaan keskusteluja ja parranpärinää. Tämä nyt kuitenkin oli Guitar Worldin, joka nyt lienee aika painokas julkaisu alallaan.

Keitä ovat Jatkoajan palstalaisten suosikit?

 

[Ted Raikas]

Todellakin täysin fuula äänestys jos David Gilmour ei ole mukana. Voi vaan todeta, että enemmistö ei tajua musiikista yhtään mitään. Tuomitsen tämän äänestyksen silkaksi huuhaaksi.

 

[kristian]

Itse asiassa kun selasin tuota tarkemmin, niin Gilmour löytyy sijalta 11. Kyllä tuo aika odotettu top-10 minusta muuten oli (Knopfler, Gilmour, Clapton) poislukien. Järjestyksestä voi tietysti olla montaa mielipuolta.

Van Halen ja Rush ovat nimenomaan isoja nimiä Pohjois-Amerikassa, ei niinkään Euroopassa samalla tavalla. Ja kun äänestys oli amerikkalaisessa lehdessä, niin nyt tuli tällainen. Veikkaisin, että jos olisi tehty Briteissä, slowhand ja Knopfler olisi vaikka väärennetty sinne. ;)

Ja mainstream-bändithän näissä aina kärjessä ovat tottakai. Ei joku Robert Fripp tai Andy Latimer sano perusjampalle yhtään mitään.

 

[Musta Nuoli]

Dimebag Darrell tuskin olisi listalla ellei olisi kuollut. Arvostan Panteraa heidän tyylinvaihdoksestaan neljän ensimmäisen albumin jälkeen, mutta ei yhtyeen uudessa tulemisessa ollut kyse Dimebagin kitarasankaruudesta vaan koko yhtyeen raskaasta groovesta, jonka alavireisen, murean pohjasoundin takeena olivat ennen kaikkea rumpali Vinnie Paul ja basisti Rex Brown. Darrell toki sävelsi unohtumattomia riffejä jotka edelleen iskevät kuin hevosenpotku päähän, mutta perinteiselle "kitarasankarin" jalustalle en häntä asettaisi ainakaan teknisen taituruuden perusteella. Ja kun uraa miettii kokonaisvaltaisesti, niin Panteran neljä ensimmäistä albumia olivat melkoisen keskinkertaista glam rockia, jossa Darrell ei juurikaan kunnostautunut.

Ei se puoleen, että oikeastaan piittaisin mistään tiluttelijoista, ynkkamalmsteenit eivät ole oikein ikinä iskeneet, mutta Panteran musiikillinen merkitys on kokonaisvaltaisempi, ei vain Dimebagiin pelkistettävä. Tästä kertoo jo sekin, että bändin biisien krediitit on jaettu tasan koko yhtyeelle, ei vain Darrellille.

Hieno muusikkohan oli kyseessä, jonka olen itsekin nähnyt livenä vetävän Suomessa 1992. Katkera oli se päivä, jolloin sekopää hänet ampui, mutta ei hän top10-listalle minusta kuulu.

Toisaalta ns. vitut väliä mistään kitarasankarien listasta, kitaristeihin tuijottaminen on muutenkin perin yksipuolista. Aniharva hyvä ja merkittävä yhtye on sellainen, jossa vain kitaristin teknisellä taituruudella on väliä. Sävellystaito on sitten asia erikseen, ja teknisesti heikompikin muusikko voi säveltää paljon parempia biisejä kuin sellainen, joka voi soittaa Beethovenia kiveksillään säkki päässä ja kännissä.

 

[kristian]

Niin no. Rushissa Alex Lifeson on bändin vähiten arvostettu muusikko.

Esimerkiksi tästä voi katsoa, minkä takia.:D

[url=https://www.youtube.com/watch?v=WbsC_fGArVc]Rush: Leave That Thing Alone[/URL]

Panterasta samaa mieltä ja lämmitti, että Dimebag pääsi listalle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nämä top kympithän nyt ovat aina aika lapsellisia ja läpeensä hanurista (niinkuin kaikki tietävät), mutta saavat aina takuuvarmasti aikaan keskusteluja ja parranpärinää. Tämä nyt kuitenkin oli Guitar Worldin, joka nyt lienee aika painokas julkaisu alallaan.

Keitä ovat Jatkoajan palstalaisten suosikit?

Äänestykset kertovat eniten siitä, ketkä ovat olleet tekemässä rankkausta. Kitaristien tai minkä tahansa muusikoiden laittaminen paremmuusjärjestykseen on tietysti mahdotonta ja tarpeetontakin, vaikka se voi auttaa erityisesti nuorempaa väkeä tutustumaan tarkemmin heille uusiin artisteihin.

En tohtisi laittaa omia suosikkejani mihinkään järjestykseen, mutta lista on pitkä. Muutama soittaja tuosta GW:n listalta kuuluu varmasti mukaan. Välttämättä on syytä lisätä ainakin Johnny Winter, Mike Keneally, Adrian Belew, Jorma Kaukonen, Leo Kottke, Robert Fripp, Andy Latimer, Doyle Dykes, Steve Morse, Steve Howe, Warren Haynes, Martin Barre, Frank ja Dweezil Zappa, Eric Clapton ainakin nuorella iällä, Jan Akkerman, John Fahey, Bert Jansch, Derek Trucks, Dickey Betts, John Cipollina, Richard Thompson, Jeff Beck, Leslie West, Allan Holdsworth, Duane Allman, Steve Hackett, Greg Lake, John Petrucci...

Oman kategoriansa muodostavat vielä ne, joiden parhaus kitaristeina näkyy muulla tavoin kuin teknisenä ylivertaisuutena tai monen soittotyylin ja genren hallitsemisena. Omilla kriteereillään parhauden ytimessä ovat ehdottomasti myös Jerry Garcia ja Neil Young, vaikka esimerkiksi Niilo nyt on totaalinen nakkisormi verrattuna melkein keneen hyvänsä. Sen sijaan tyylitaju, kyky luoda melodioita, improvisointitaito ja soundin kertakaikkinen jäljittelemättömyys ovat niin Neilin kuin Jerrynkin kohdalla piirteitä, jotka tekevät heistä oman ruutunsa sisällä "maailman parhaita". Kannattaa myös kuunnella Joni Mitchellin soittoa hieman tarkemmin.

 

[Target]

Suomestakin löytyy (-tyi) varsin päteviä esim. Jukka Tolonen, Wallit Hasse sekä Pekka. Yksi ulkomaanelävä, jota ei näy näillä listoilla mutta oli ihan oikeasti hyvä: George Harrison.

 

[haunted shores]

Ja mainstream-bändithän näissä aina kärjessä ovat tottakai.

Tämähän on ihan totta ja mielestäni tällaisilla äänestyksillä voi ihan järjestäen pyyhkiä persettä. Mikäli ensi viikolla Iltalehti järjestää samanlaisen äänestyksen suomalaisista kitaristeista, niin uskaltaisin veikata että top-2 olisi Costello Hautamäki ja Elastinen.

 

[MustatKortit]

Kenellä noista soittajista on klassisen musiikin tausta?

Melkeinpä lähtisin etsimään parasta soittajaa tuolta pohjalta. Näin homma menee ainakin useiden muiden soittimien kohdalla.

 

[Everton]

Mä en ole koskaan innostunut mistään sellaisesta musiikista, jossa tekninen osaaminen ja taituruus ratkaisivat musiikin hyvyyden. Klassisessa kitarassa, jazzissa ja sankarihevissä nämä, rokissa lähtee ihan jostain muusta kuin siitä, kuka tiluttelee nopeimmin.

 

[heavy]

Oman kategoriansa muodostavat vielä ne, joiden parhaus kitaristeina näkyy muulla tavoin kuin teknisenä ylivertaisuutena tai monen soittotyylin ja genren hallitsemisena. Omilla kriteereillään parhauden ytimessä ovat ehdottomasti myös Jerry Garcia ja Neil Young, vaikka esimerkiksi Niilo nyt on totaalinen nakkisormi verrattuna melkein keneen hyvänsä. Sen sijaan tyylitaju, kyky luoda melodioita, improvisointitaito ja soundin kertakaikkinen jäljittelemättömyys ovat niin Neilin kuin Jerrynkin kohdalla piirteitä, jotka tekevät heistä oman ruutunsa sisällä "maailman parhaita".

Nuorempana tuli kuunneltua enemmän musiikkiia teknisesti taitavilta kitareisteilta tyyliin Joe Satriaani tai Steve Vai. Iän myötä olen kallistunut arvostamaan enemmän näitä tyyppejä, joiden parhaus perustuu muuten kuin tekniseen ylivertaisuuteen. Neil Youngin sähkökitarajammailut mainiona esimerkkinä. Tärkeintä ei siis ole tekninen taitavuus vaan tyylitajuisuus. Myös "kitaramuurin" eli useamman kitaristin bändit ovat sokeria korville. Esimerkiksi Lynyrd Skynyrd tai vaikka ruotsalainen Kent livenä. Tai kuunnelkaa aliarvostettua klassikkolevyä Thin Lizzyn Life, jonka kakkoslevyn b-puolella Sykesin sekä Gorhamin mukaan liittyvät bändin silloin jo entiset kitaristit Eric Bell, Brian Robertson ja Gary Moore, huipentuen The Rocker kappaleeseen jossa kaikki viisi ovat yhtäaikaa soittamassa.

Pari vanhaakin ketjua aihetta sivuten löytyy:
http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/kaikkien-aikojen-kitaristit.38071/
http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/kitaristi.12679/

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kenellä noista soittajista on klassisen musiikin tausta?

Melkeinpä lähtisin etsimään parasta soittajaa tuolta pohjalta. Näin homma menee ainakin useiden muiden soittimien kohdalla.

Jos tarkoitat kompetenssia muusikkona nimen omaan muodollisen, ml. klassinen, koulutuksen kautta, niin onhan tuolla noita, ainakin minun nimeämäni "täydennyspataljoona" huomioiden. On kiistatta merkityksellistä, mille musiikin osaamisen pohjalle soittajan kyvyt rakentuvat, joten näkökulma on aiheellinen. Yleensä tällaiset äänestykset huomioivat surutta vain populaaristi tunnettuja soittajia, ja arvioijat ovat parhaimmillaankin rokkilehtien toimittajia tai vertaisryhmää populaarimusiikin esittäjien piiristä. Tai kuten tavallista, äänestäjät ovat jonkin rock-painotteinen lehden lukijoita tai Facebook-tykkääjiä, jolloin äänestystulos on vain yksi huutoäänestys muiden joukossa.

Jos taas joiltakin osin tarkoitat, että soittajan tulisi olla meritoitunut nimen omaan klassisen musiikin esittäjänä ainakin jossakin kohdassa uraansa, niin tämä vaatii jo lisäperusteluja. Tässä on ehkä syytä vielä alleviivata, että kitaransoiton kaikkinaisessa kehityksessä on tapahtunut moneen muuhun soittimeen verrattuna melkoisen paljon viimeksi kuluneen sadan tai vain 50 vuoden aikana, mutta ei niinkään klassisen musiikin viitekehyksessä. Kitaran rooli musiikin kentässä hajautuu lisäksi todella laajalle, joten parhautta voi joutua etsimään aika monen genren liepeiltä, jonne loistavia - myös oppineita - kitaristeja on kulkeutunut.

On mielenkiintoinen mutta koko lailla hyödytön pohdinta, olisiko Jimi Hendrix ollut "parempi kitaristi", jos hän olisi rakentanut musiikillisen pohjansa Juilliardissa.

 

[Kyynikko]

Jee mikä lista! Missä Brian Setzer?

 

[MustatKortit]

...

Jos taas joiltakin osin tarkoitat, että soittajan tulisi olla meritoitunut nimen omaan klassisen musiikin esittäjänä ainakin jossakin kohdassa uraansa, niin tämä vaatii jo lisäperusteluja. Tässä on ehkä syytä vielä alleviivata, että kitaransoiton kaikkinaisessa kehityksessä on tapahtunut moneen muuhun soittimeen verrattuna melkoisen paljon viimeksi kuluneen sadan tai vain 50 vuoden aikana, mutta ei niinkään klassisen musiikin viitekehyksessä. Kitaran rooli musiikin kentässä hajautuu lisäksi todella laajalle, joten parhautta voi joutua etsimään aika monen genren liepeiltä, jonne loistavia - myös oppineita - kitaristeja on kulkeutunut...

En tarkoita tätä, vaan nimenomaan sitä, mitä kirjoitit ekassa kappaleessasi. Minulla on itselläni taustalla varsin pitkälle vietyjä musiikin opintoja useiden eri soitinten parista ja pianistina olen ansainnut mukavan summan rahaakin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että loistavista muusikoista erittäin suuren osan - poikkeuksiahan löytyy aina - koulutus pohjautuu klassiseen ja sitä kautta musiikin teorioiden ja harmonioiden ymmärtämiseen.

Vähän sama asia kuin se, että Picassohan oli ihan saatanan hyvä maalaamaan myös traditionaalisella otteella ja oli nuoruudessaan rakentanut itselleen jykevän pohjan tätä kautta.

Se on sivuseikka tosiaan, että onko sitten uraa tehty varsinaisella klasarilla.

 

[bebeto]

Kaikkinainen paremmuusjärjestykseen asettelu esittävän taiteen ja taiteilijoiden kesken on vähän hölmöä mutta kovin suosittua.Jos ajatellaan ketkä ovat eniten vaikuttaneet kitatansoiton kehittymiseen nimenomaan rokkenrollissa niin Hendrix ja van Halen nousevat esiin.Yksi suosikkikitaristeistani jota listalla ei ollut on Al DiMeola.Hänet nostaisin listalle ilman muuta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Uranuurtajista puhuttaessa ei voi mitenkään sivuuttaa Frank Zappaa. Hän yhdisti musiikissaan liki mielipuolisesti eri genrejä, mutta ennen kaikkea hän siltasi keskenään rockin, 1900-luvun modernin taidemusiikin (Stravinsky, Webern, Varese...), jazzin, bluesin ja doo-wopin. Zappan Hot Rats on luultavasti maailman ensimmäinen fuusiojazz-levy. Frank oli edelläkävijä ja ainutlaatuisuus ennen kaikkea säveltäjänä, mutta suorastaan nerokas - joskaan ei valtavan laaja-alainen - myös kitaristina.

 

[Rommeli]

Tuollainen lista ilman Randy Rhoadsia on pelkkä vitsi. Ei minulla muuta.

 

[Knox]

En tarkoita tätä, vaan nimenomaan sitä, mitä kirjoitit ekassa kappaleessasi. Minulla on itselläni taustalla varsin pitkälle vietyjä musiikin opintoja useiden eri soitinten parista ja pianistina olen ansainnut mukavan summan rahaakin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että loistavista muusikoista erittäin suuren osan - poikkeuksiahan löytyy aina - koulutus pohjautuu klassiseen ja sitä kautta musiikin teorioiden ja harmonioiden ymmärtämiseen.

Ongelmana on määritellä loistava muusikko, kun toinen arvostaa toista ja toinen toista. Tietysti jos määritelmänä on pelkkä tekninen osaaminen, niin jazzin/klassisen soittajat ovat keskimäärin helvetin vahvoilla. Ja siinäpä onkin sitten tekemistä, kun ruvetaan vertailemaan kuka klassisen soittajista on parempi kuin toinen..

Slash äänestettiin joskus 90-luvun taitteessa maailman parhaaksi kitaristiksi. Kun mieheltä itseltään kysyttiin, mitä mieltä hän on asiasta, niin kaveri vastasi jotenkin näin; "ei se tarkoita että olisin maailman paras kitaristi, se tarkoittaa että bändi jossa soitan, on vitun suosittu". Ja näinhän se on.

 

[kristian]

Tämähän on ihan totta ja mielestäni tällaisilla äänestyksillä voi ihan järjestäen pyyhkiä persettä. Mikäli ensi viikolla Iltalehti järjestää samanlaisen äänestyksen suomalaisista kitaristeista, niin uskaltaisin veikata että top-2 olisi Costello Hautamäki ja Elastinen.

No yli puoli miljoonaa Guitar Playerin lukijaa tuossa äänesti. Siis kitaralehden, jota lukevat kitaristit ja siitä kiinnostuneet. On tuolla minusta kuitenkin jonkun verran enemmän painoarvoa kuin jonkun yksittäisen toimittajan tai kriitikon suosikkilistalla (jos tällaisilla listoilla voi painoarvoa ylipäätään olla).Tai jonkun Rolling Stonen "top-100" listalla, jotka ovat järjestäen läpeensä naurettavia.

Kaikkien aikojen paras rock/poplevy Rolling Stonen mielestä oli Clashin London Calling. Siis todella. Ymmärtäisin Dark Side of the Moonin, Abbey Roadin tai Led Zeppelinin IV:n,,, jopa Michael Jacksonin "Thrillerin" (vaikka äijää inhosinkin). Nuo ovat kuitenkin aivan erilaisia merkitykseltään. Mutta Clashin "London Calling". Ihan hyvä new wave-ajan popevy joo, mutta "maailman paras"? :o

Jonkun oma suosikki saattoi puuttua terävimmästä kärjestä, mutta oli tuossa nyt mainstream-bändien kepittäjät edes suht. kohdallaan.

PS: Tässä muuten progediggareille (ja kitaristeille) omasta mielestäni jäätävä esimerkki huippusoittajasta, jonka bändi ei koskaan lyönyt toden teolla läpi, mutta josta tuli sellainen kulttisuosiikki. Andy Latimer kitarassa. Jos Claptonilla ja Knopflerilla on "tunnetta", niin taatusti löytyy Latimeriltakin.

Camel: Lady Fantasy

 

[bebeto]

Uranuurtajista puhuttaessa ei voi mitenkään sivuuttaa Frank Zappaa. Hän yhdisti musiikissaan liki mielipuolisesti eri genrejä, mutta ennen kaikkea hän siltasi keskenään rockin, 1900-luvun modernin taidemusiikin (Stravinsky, Webern, Varese...), jazzin, bluesin ja doo-wopin. Zappan Hot Rats on luultavasti maailman ensimmäinen fuusiojazz-levy. Frank oli edelläkävijä ja ainutlaatuisuus ennen kaikkea säveltäjänä, mutta suorastaan nerokas - joskaan ei valtavan laaja-alainen - myös kitaristina.

Eihän Zappan vaikutusta voi kieltää, äijää vaan on mahdotonta lokeroida monipuolisuutensa vuoksi.Joku totesi muinoin että jos Zappa haluaisi tehdä pophitin hän onnistuisi siinä.Bobby Brown on melko mainstreamia musiikillisesti, sanoitus ei niinkään ja ainakin Suomessa tuo sai jonkin verran radiosoittoakin.Omalta boksin kovalevyltä löytyy tallenne jossa Dweezil soittaa isänsä musiikkia, vierailijana Steve Vai.
Ja vaikka Rush oli minulle aikanaan kova juttu niin Alex Lifeson ei mielestäni tuolle listalle kuulu.

 

[kristian]

Ja vaikka Rush oli minulle aikanaan kova juttu niin Alex Lifeson ei mielestäni tuolle listalle kuulu.

Miksei kuulu? Senkö takia, että on jäänyt bändissä aina "kolmannen pyörän" osaan ja varjoon, kun Neil Peart ja Geddy Lee ovat molemmat omien instrumenttiensa kiistämättömien kingien joukossa? Ja Clockwork Angels oli taatusti paras ja tuorein levy, mitä yksikään näistä vanhoista dinosauruksista on saanut ulos vuosikymmeneen.

Hienoa, että Alex saa ansaitsemaansa arvostusta. Kun esimerkiksi tämän livevedon katsoo, niin voi olla vakuuttunut, ettei ole turhaan top-kympissä.

Rush: The Spirit of Radio

Tässä toinen hauska Lifeson-aiheinen pätkä, missä Alex kertoo tapaamisestaan nuoruuden idolinsa Jimmy Pagen kanssa.

When Rush met Led Zeppelin

Ja kun mennään "kiertoa" eteenpäin... Metallican Hammett Alex Lifesonista, jonka nimeää yhdeksi suurimmista vaikutteistaan. Taatusti Lifesonin soitto on antanut "progemetallille" paljon.

Kirk Hammett talks about Alex Lifeson

 

[kristian]

Jotkut kavahtavat Hagar-aikakautta, mutta tässä biisissä Eddien kitara soi jotenkin paholaismaisen hyvin, vaikka mitään pitkiä munanvenyttelysooloja ei olekaan. Se soundi... se on jotenkin "hirviömäisen hieno". Jotain samaa siinä on kuin Gilmourillakin. Eddie on itseoikeutettu ygönen minun mielestäni (no, ehkä Hendrixin ohella).

Van Halen: Right Now live 1995

 

[bebeto]

Miksei kuulu? Senkö takia, että on jäänyt bändissä aina "kolmannen pyörän" osaan ja varjoon, kun Neil Peart ja Geddy Lee ovat molemmat omien instrumenttiensa kiistämättömien kingien joukossa? Ja Clockwork Angels oli taatusti paras ja tuorein levy, mitä yksikään näistä vanhoista dinosauruksista on saanut ulos vuosikymmeneen.

Hienoa, että Alex saa ansaitsemaansa arvostusta. Kun esimerkiksi tämän livevedon katsoo, niin voi olla vakuuttunut, ettei ole turhaan top-kympissä.

Rush: The Spirit of Radio

Tässä toinen hauska Lifeson-aiheinen pätkä, missä Alex kertoo tapaamisestaan nuoruuden idolinsa Jimmy Pagen kanssa.

When Rush met Led Zeppelin

Ja kun mennään "kiertoa" eteenpäin... Metallican Hammett Alex Lifesonista, jonka nimeää yhdeksi suurimmista vaikutteistaan. Taatusti Lifesonin soitto on antanut "progemetallille" paljon.

Kirk Hammett talks about Alex Lifeson

Beyond the lighted stage taisi olla tuon dokkarin nimi josta nuo pätkät ovat, hieno dokumentti.Makuasioitahan nämä ovat ja ehkä juuri siksi että on jäänyt bändikaveriensa "varjoon" ei ole saanut arvostusta.Mutta kuten totesin, makuasioita.

 

[kristian]

Eihän Zappan vaikutusta voi kieltää, äijää vaan on mahdotonta lokeroida monipuolisuutensa vuoksi.

Vähän niinkuin Mike Oldfield. Uskomaton muusikko, mutta moni unohtaa että Oldfield on myös uskomattoman hyvä kitaristi.

 

[teroz]

Semmonen hömppä. Missä on Buckethead, niin no tämä olikin yleisöäänestys tietty.