Kaikkien aikojen pelaaja-draftin joukkuekatsaus

[Oranssit sukat]

Jotain lähtökohtia joukkueeni kokoamiseen. Niin paljon kuin entisen punakoneen pelaajien suorituksia arvostankin niin omana lähtökohtana ei ollut lähteä mukaan kilpavarustelemaan joukkuettani punakoneen taiturimaisista pelaajista. Onhan historiassa toki loistokkaita pelaajia muualtakin Euroopasta kuin entisestä Neuvostoliitosta, mutta päätin kuitenkin kasata joukkueeni nimen omaan entisistä ja jopa vieläkin pelaavista pääosin pohjois-amerikkalaisista legendaarisista NHL-pelaajista. Tosin maalivahtirintamalle valitsemani kakkosveskarin näkisin olevan nimen omaan tuleva NHL-legenda ja Vezina-voittaja. Joukkueeni koostuu pitkälti lähivuosikymmenten (80-, 90- ja 00-lukujen) huipuista, koska oma näkökenttäni ei ylety kauemmas NHL-historiaan. Toki haaviin on sitten uinut muutamia aivan ehdottomia, kaikkien NHL-jääkiekkoa vähän enemmän seuranneiden, tietämiä staroja aikaisemmiltakin vuosikymmeniltä.

Ensimmäisenä kun valmista joukkuettani vilkaisen niin mieleen tulee, että tuossahan on aivan järkyttävän suuri määrä NHL-pisteitä yhdessä paketissa. Uskallankin sanoa sen suurempia tutkimatta, että joukkueeni on kerätyissä NHL-pisteissä selvä ykkönen tässä draftissa. Huomioitavaa on tietenkin, että olen ainoita, joka on kerännyt puhtaasti NHL-pelaajista koostuvan joukkueen ja toisaalta ei pelkillä pistenikkareista koostuvalla ryhmällä välttämättä pärjätä tosielämässä, se ollaan monet kerrat huomattu. Mielestäni joukkueessani on kuitenkin myös aimo annos sellaista särmää mitä tällaisessa fantasia-joukkueessa pitääkin olla. Lisäksi silmään pistävää joukkueessani on, että maalintekovoimaa tuntuu löytyvän suhteellisen kiitettävästi. Maalitykkejä tarvitaan aina pelintekijöitä ja rautaista puolustusta ja huippumaalivahtia tietenkään yhtään väheksymättä, jotka myös ovat mukavasti balanssissa All Time Legendsissä.

All Time Legends näyttää tältä:

Markus Näslund - Ron Francis - Gordie Howe (A)
Larry Murphy - Ray Bourque (C)

Ketju, jossa on pelintekotaitoa, maalintekovoimaa, tyyliä ja tietenkin Mr. Hockey. Vasemmassa laidassa yksi nykyjääkiekkoilun suurimmista helmistä Markus Näslund, joka on loistava pelaaja niin monella pelin osa-alueella. Moni voisi sanoa että #10 on liian köykäinen ykkössentteri näihin karkeloihin. Ron Francis on kuitenkin NHL:n kaikkien aikojen pistepörssin 4. sijalla ja syöttöpörssin 2. sijalla ja kestää kyllä kovankin vertailun. Francis on voittanut kolme kertaa urallaan herrasmiespelaaja-palkinnon ja lisäksi on kerran voittanut parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon. Gordie Howe ei paljoa esittelyitä kaipaa. Moni NHL-historian huippumaalintekijöistä ei ole pystynyt pitämään itsestään jäällä niin hyvin huolta kun G. Howe pystyi aikoinaan tekemään. Mr. Hockey onkin tunnettu myös nimellä Mr. Elbows. Pelkästään puolustuksessa n. 2800! NHL-pistettä, suurta johtajuutta yhden kaikkien aikojen puolustajan, legendaarisen, viisi kertaa Norris Trophyn voittaneen Ray Bourquen muodossa, joka pelasi maailman kovimmassa kiekkosarjassa neljällä vuosikymmenellä huipputehokkaana ja kruunasi uransa Stanley Cupin voitolla. Molemmat pakeista loistavia kentän molemmissa päissä. Larry Murphy muistetaan parhaiten Pittsburghin menestysvuosilta, mutta mainetta ja mammonaa kertyi myös uran loppuvuosilta pelatessaan Red Wingseissä.


Dave Andreychuk (A) - Gilbert Perreault - Mike Gartner
Rob Blake - Mark Howe

Keskellä legendaarisen French Connectionin johtohahmo Gilbert Perreault. Hän on erityisen kuuluisa kentän päästä päähän tekemistään sooloistaan, jotka usein päättyivät vastustajan verkon heilumiseen. Oli Sabresin pelin sielu 70- ja 80-lukujen ajan ja teki hurjat (1326 pist. 1191 ottelussa) pistemäärät. Laidoilla maalintekovoimaa, maalintekovoimaa, maalintekovoimaa ja ripaus jalkojakin. Taitaa olla edelleen aika vertailun kestävät lukemat Mike Gartnerilla NHL:n Allstars-ottelun nopeusluistelutilastoissa. Gartner NHL:n kaikkien aikojen maalipörssin 6. sijalla, Andreychuk 11. sijalla. Siinä on Perreaultin mukava pelata paikkoja näille huikeille NHL-historian maalintekijöille. Puolustuksessa luutii yksi nykyjääkiekon loistavimmista pakeista, Norris-voittaja Rob Blake, joka on vahva niin omassa päässään kuin myös tulivoimainen siniviivapyssy kentän toisessa päässä. Toisena pakkina Flyersin 80-luvun puolustuksen johtohahmo Mark Howe. Varma peruspakki, jolle kuitenkin kertyi pisteitäkin pakille melkoiseen huikeaan tahtiin. Puolustajan, joka kerää urallaan 1355 ottelussa 1246 pistettä ja on siinä samalla luotettava myös omassa päässä, on valmentajan helppo heittää jäälle minä hetkenä hyvänsä.

Kevin Stevens - Mike Modano - Claude Lemieux
Calle Johansson - Mathieu Schneider

Tässä onkin sitten jo rottaketjun makua. Tosin sentterinä on yksi NHL:n nykyisistä kiekollisista huippusenttereistä, Minnesotan North Starsin ja nykyisen Dallas Starsin pitkäaikainen johtohahmo, Mike Modano, joka on kyennyt pelaamaan nykyaikaista NHL-jääkiekkoa yli piste/peli tahtiin. Mielestäni Modano sopii oikein hyvin näiden duunareiden keskelle. Isokokoisena sentterinä Modano ei hetkahda kovastakaan pelistä. Loistavan nopeuden ja pelikäsityksen omaavan Modanon on mukava kurvailla maaliahneiden duunareiden keskellä. Kevin Stevensiä suunnittelin alun perin vanhan tutkaparinsa, Ron Franciksen, rinnalle, mutta Francis astutettiin enemmän pisteidentekosaappaisiin ja Stevens enemmänkin duunariosastolle. 50 maalin ylittäminen ei ole onnistunut peräkkäisinä kausina kovinkaan monelta NHL-pelurilta, mutta Stevens kuuluu tähän kerhoon. Vielä kun ottaa huomioon, että näiden huikeiden kausien jäähykeskiarvo oli hänellä pitkälti yli 200 minuutin, niin voidaan todeta Stevensin olleen monessa mukana näinä aikoina. Stevens oli aina valmis pudottamaan hanskansa jo joku yritti liian kärkkäästi saada hänen tai sitten vaikka M. Lemieux'n tai Jagrin maalintekohaluja kitkettyä kovemmilla otteilla. Oikeassa laidassa polkee työmyyrä, joka ei pelkää mitään tai ketään. C. Lemieux on todellinen Play-offs pelaaja, vastustajan tärkeimpien pelaajien ärsyttäjä ja ikitaistelija vailla vertaa mutta samalla myös loistava maalintekijä. Pakkeina onkin sitten varmaotteinen teräsmies, Calle Johansson, ruotsinmaalta ja todella loistava kiekollinen pakki Mathieu Schneider, joka edelleen jaksaa takoa huipputehoja taalaliigassa. Kuuluu myös All Time Legensin yv-peliin yhdessä Bourquen, Murphyn ja Blaken kanssa.

Dave Taylor - Joe Nieuwendyk - Pat Verbeek
Dave Babych

Nelosketjua johtaa myös huippusentteri, joka on Conn Smythe -voittaja Dallasin Stanley Cup-keväältä. Yli 500 NHL-maalin mies hänkin niin kuin aika moni muukin pelaaja All Time Legendsissä on. Vasemmassa laidassa Kingsien 80-luvun tehomies, mutta myös kovalla tahdilla jäähysarakettansa kertyttänyt Dave Taylor. Oikeata laitaa voidaankin sitten pitää varsin mielenkiintoisena tapauksena. Tämä mies on 500 NHL-maalin ylittäneistä pelaajista aivan omissa maailmoissaan jäähyminuuttimäärissä (2905 min!). Lähimpänä häntä on Brendan Shanahan 2293 minuutillaan. Suhteellisen pienikokoiseksi pelaajaksi Verbeek on aina osannut pitää itsestään myös huolta jäällä, joskus ikävämmälläkin tavalla, ja häntä voidaankin pitää enemmän tai vähemmän rottamaisena pelaajana, kuitenkin vastustajan kannalta ärsyttävän tehokkaana sellaisena. Viimeiseksi pakikseni valitsin puolustajan näköisen puolustajan, todellisen taistelijan, Dave Babychin, joka teki urallaan kuitenkin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, yli 700 NHL-pistettä.

Ken Dryden
Roberto Luongo

Ykkösmaalivahdikseni varasin melko aikaisessa vaiheessa viisinkertaisen Vezina-voittajan, Conn Smythe-voittajan, Calder-voittajan, monikertaisen Stanley Cup-voittajan, Ken Drydenin, jota moni pitää Royn jälkeen kaikkien aikojen maalivahtina NHL:ssä. Montrealin 70-luvun dynastian yksi menestystekijöistä. Toiseksi maalivahdikseni varasin pelaajan, jolla odottaisin olevan melkoinen tulevaisuus NHL:ssä. Väittäisinkin, että minulla on myös tulevien vuosien Vezina-voittaja riveissäni. Isokokoinen, mutta nopealiikkeinen Roberto Luongo.

Tuli vielä laskettua aikani kuluksi joukkueeni pelaajien statseja yhteen NHL:n runkosarjassa. Ensimmäisenä hyökkääjien saldot: 15393 ottelua, joissa hulppeat 6146+7923=14069 pistettä! Jäähyminuutteja on kertynyt tasan 15 tuhannen minuutin verran. Puolustajatkaan eivät pisteissä kalpene. 8782 ottelussa 1717+4720=6467 pistettä jäähysarakkeen näyttäessä 6567 minuuttia. Yhteenvetona pisteistä voidaan sanoa siis, että hyökkääjien ja puolustajien yhteinen pistesaldo ylittää 20 tuhannen! pisteen rajan. Porukkaan mahtuu kuitenkin myös Playoffs-menestyjiä moneen lähtöön, joten tehoilu ei välttämättä tukehdu vaikka pelit runkosarjan jälkeen kovenisivatkin. Monet pistenikkareistani ovat myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan kaukalo-uskottavia eivätkä pelkästään pisteitä tekeviä ballerinoja.

Toivottavasti jaksoitte lukea sepustukseni loppuun asti. Kiitokset todella mielenkiintoisesta draftista organisoijalle eli nimimerkki Derbylle ja kaikille mukana olleille managereille!

 

[Derby]

Jaromir Jagr - Joe Sakic - Henri Richard
Vaclav Nedomansky - Adam Oates - Joe Malone
Jarome Iginla - Howie Morenz - Newsy Lalonde
Pete Mahovlich - Jean Ratelle - Aarne Honkavaara

Scott Stevens - Eddie Shore
Chris Pronger - Kevin Lowe
Boris Mironov - Zinetula Biljaletdinov
Robyn Regehr

Patrick Roy
Jacques Plante

 

[Patera#14]

Tikkanen-Helminen-Kurri
Selänne-Koivu-Peltonen
Kapanen-Keskinen-Summanen
Skriko-Palo-Korpisalo

Jutila-Kiprusoff
Nummelinen-Hämäläinen
Niinimaa-Lumme (hirvittäis tällänen pakkipari :P)
Virta

Myllys
Tammi

Pelipaikat on mitä on..

no laitetaan nyt sit jotain..

ykkönen:
Helminen heittää lättyä ja kurri tekee maalit, Tikkanen kiusaa vastustajia ;)
Jutila tulittaa viivasta ja kiprusoffia viedään kuin litran mittaa.

Kakkonen:
Saku syöttää ja Teemu tekee maalit, Peltonen voi vaikka muistella 95 vuoden maaleja.
Petu kaartelee,kiemurtelee ja pistää selänteen karkuun. Hämäläisen ruoska puhuu yyveessä.

Kolmonen:
Kapanen luistelee, keskinen syöttää ja summanen taklaa.
Niinimaata ja lummetta viedään.

Nelonen:
Skriko luistelee, Palo kiemurtelee ja korpisalo tykittää.

Jamo ykkönen ja tammi hoitaa luukun ja huolen siitä että kopissa lentää läppä.

 

[krobbe]

CCCP

Valeri Harlamov - Vladimir Petrov - Alexander Maltsev

Vasili Pervuhin - Sergei Zubov

Ykköskenttä hakee vertaistaan. Taitoa löytyy ylivertainen määrä. Todellinen punakone, joka tulee naputtamaan pisteitä valtaisalla tahdilla. Hyökkäyskolmikko on loistavasti yhteen hitsaantunut ja kukin on yksilönä aivan maailman terävintä kärkeä, todella vaikea pysäytettävä.

Pakkiparista löytyy taitoa ja tarvittaessa kovuuttakin aivan riittävästi. Molemmat lukevat peliä loisteliaasti ja Zubov on järeä siniviivatykki ylivoimaan.

Valery Kamenski - Vjatseslav Bykov - Nikolai Drozdetski

Börje Salming - Al MacInnis

Kenttä josta löytyy henkilökohtaista osaamista ja valtava määrä myöskin kovuutta. Taitava Bykov saa laidoilleen kaksi Neuvostokiekon voimataituria, joten vastustaja pysyy varmasti kurissa ja kentällisestä löytyy myös kyky ratkaista otteluita.

Pakkipari on ehdotonta eliittiä, pakit jotka monipuolisuutensa vuoksi ovat varmasti draftin pelätyin puolustajapari.

Mats Näslund - Sven Tumba - Miroslav Satan

Sergei Babinov - Ilja Bjakin

Kolmoskenttä onkin sitten varsinainen hurrikaani, taitonsa ansiosta varsinainen täsmäturbiini. Tumba pystyy ylivertaisella taidollaan niputtamaan tarvittaessa vaikka koko vastustajan kentällisen ja laitureiden vauhdikas taito täydentää vitjan todella vaikeasti pysäytettäväksi.

Pakkeina luutivat neuvostoliittolaisen kiekkokoulun kaksi prototyyppiä; varmoja, taitavia, voimakkaita ja tarvittaessa kovaankin peliin pystyviä.

Sergei Kapustin - Mats Sundin - Wilf Paiement

Pekka Marjamäki

Nelonen onkin sitten varsinainen tehonyrkki sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä voimaketju hyydyttää helposti vastustajan nyhrääjät ja taito on sitä tasoa, että maalintekoonkin ketju pystyy.

Ed Belfour

XXXXXXXX

 

[Maple Leaf]

HELSINKI ST. PATS

Gary Roberts (A) – Peter Forsberg – Sergei Makarov
Ilja Kovalchuk – Doug Gilmour (C) – Milan Hejduk
Bob Probert – Jeremy Roenick – Mark Recchi
Wendel Clark (A) – Michael Nylander – Steve Sullivan

Carl Brewer – Bryan McCabe
Mattias Öhlund – Wade Redden
Pat Quinn – Adam Foote
Marcel Pronovost

Curtis Joseph
Johnny Bower


SELITYKSIÄ

Helsinki St. Pats on koottu silmälläpitäen neljää asiaa: taitoa, vauhtia ja voimaa. Neljäs silmälläpidetty asia on managerin toimistopullo, eritoten aina silloin, kun laituri Bob Probert käväisee officen puolella. Helsinki St. Patsin kansallisuusjakautuma kertoo omalta osaltaan siitä, mitä jääkiekon elementtejä joukkueen kokoaja arvostaa: St. Patsissa on 14 kanadalaista, kolme ruotsalaista, kaksi venäläistä, yksi jenkki ja yksi tsekki. Vaikka draftissa ei pystykään täysin vaikuttamaan joukkueen koostumukseen, ei ole sattumaa, että St. Patsin miehistä kaksi kolmesta kantaa Kanadan passia.

Ykkösketju Roberts-Forsberg-Makarov on taito-, vauhti- ja voimakiekon ystävien toteutunut märkä uni. NHL:n runkosarjassa kolmikolla on tällä hetkellä pelattuna 2033 ottelua, joissa tehtyinä 747 maalia ja 1184 syöttöä – eikä ole syytä unohtaa Robertsin toistaiseksi hankkimia 2345 jäähyminuuttia. Makarov ehti myös kausinaan Moskovan ZSKA:ssa tehtailla tehoja yli piste per peli –tahtia. Kolmikon saamien palkintojen, pokaalien ja muiden kunnianosoitusten määrää emme ryhdy tässä yhteydessä Jatkoajan asiantunteville virtuaalihenkilöille sen kummemmin erittelemään – eivätköhän pelaajien nimet riitä kertomaan, että kyseessä on laatuluokan kolmikko, jolla on laatuluokan pakkipari Brewer-McCabe.

Tässä vaiheessa Helsinki St. Patsin esittelyä kaikkien HIFK- ja taklauskiekkohenkisten fanien on syytä ottaa lakki päästä ja miettiä, minkälainen olisikaan HIFK (ja suomalainen kiekkokulttuuri laajemmin) ilman Carl Brewerin Helsingin keikkaa. Hänen pakkiparikseen sopii hyvin kausi kaudelta potentiaaliaan yhä enemmän väläyttelevä, lähivuosina johtajatyypiksi kasvava Bryan McCabe.

Kakkosketju Kovalchuk-Gilmour-Hejduk on iloisten laitapörriäisten kolmikko. Kovalchuk on tehnyt toistaiseksi pelaamissaan 227 NHL:n runkosarjan ottelussa 108 maalia, ja Hejduk on kuutena NHL-kautenaan iskenyt keskimäärin 32,8 maalia per runkosarja – toistaiseksi parhaana kautenaan 2002-2003 hän teki runkosarjassa 50 maalia, mikä on nyky-NHL:ssä melkein enemmän kuin paljon. Näiden iloisten pörrääjien keskellä pelaa Helsinki St. Patsin kapteeni Doug Gilmour. Jo pelkkä hänen nimensä mainitseminen saa Helsinki St. Patsin fanit värisemään onnesta: 1474 peliä NHL:n runkosarjassa, niissä tehot 450+964=1414, ja 1301 jäähyminuuttia. Selvää on, että vaikka Helsinki St. Patsin rivistössä on useita potentiaalisia kapteeniehdokkaita, on "Killer" kapteenien kapteeni. Kolmikon pakkipari Öhlund-Redden edustaa vakautta ja luotettavuutta. Redden onkin Helsinki St. Patsille lojaali pelaaja, ja hän kiittää päivittäin joukkueen GM:ää tämän osoittamasta armeliaisuudesta - Reddenhän pelastettiin pois Ottawasta.

Kolmosketju Probert-Roenick-Recchi on Helsinki St. Patsin joukkueen paljon nähnyt ja kokenyt (yhteensä 3232 NHL:n runkosarjan ottelua) vitja, jolle ei niin sanotusti vittuilla (runkosarjan otteluissa yhteensä 5425 jäähyminuuttia) . Taitoakin kuitenkin löytyy (runkosarjan otteluissa tehot yhteensä 1094+1611=2705). Lisäksi Probertilla on myös käyttökelpoista kokemusta esimerkiksi siitä, millaisia ilonpitohyödykkeitä kannattaa Kanadasta tuoda tuliaisina, ja millaisia ei. On myös syytä kysyä, kuinka Maple Leaf voisikaan jättää Helsinki St. Patsista pois miestä, joka on ampunut kaikkien aikojen viimeisen NHL-maalin legendaarisessa puutarhustossani, Maple Leaf Gardensissa? Roenickilta puolestaan saa paitsi hyviä peliesityksiä, myös hyviä pelivihjeitä. Ketjun pakkipari Quin-Foote edustaa hyökkääjiensä tavoin kokemusta, ja eritoten Quinnista uskotaan kehkeytyvän pelaajauransa jälkeen Helsinki St. Patsille hyvä, hyökkäävää ja aktiivista peliä arvostava päävalmentaja. Kiinnostusta Quinnin valmentajankykyjä kohtaan ovatkin huhujen mukaan jo osoittaneet ainakin Los Angeles, Philadelphia, Vancouver ja Toronto.

Nelosketju Clark-Nylander-Sullivan on keskeltä juonikas, oikealta nopea ja vasemmalta kova, eli vastustajalle hankalasti otettava, mutta faneja viihdyttävä. Clarken rooli Helsinki St. Patsissa on myös joukkuehenkeä luova ja nuorempiaan kasvattava. Michael Ulmer kirjoittaakin teoksessa "Captains" Clarkesta näin: "The kind of leadership Wendel Clark provides is difficult to quantify. It's not just scoring big goals and it can't be manufactured. It's being genuine and it's being smart and it's being yourself, not just on the ice but on the bus, in the trainer's room and in the restaurant. For Wendel Clark, it's being, Wendel Clark, the genuine article." Osin samoja sanoja voisi käyttää myös Helsinki St. Patsin seitsemännestä puolustajasta, viisinkertaisesta SC-voittaja Marcel Pronovostista, joka pelasi NHL:ssä neljällä vuosikymmenellä (1949-1970). Siinä kokemusta, jonka edessä junioreiden on syytä hiljentyä ja keskittyä puhkomaan finnejään.

Maalivahti Curtis Josephia kritisoidaan usein sillä perusteella, ettei hän ole voittanut Stanley Cupia. Eipä sitä ole voittanut itse Vladislav Tretjatkaan. Joseph on kuitenkin parhaimmillaan maailman ehdottomia huippuvahteja, jonka reaktiokyvyt ja urheilullisuus ovat saaneet monia valmentajia haukkomaan henkeään. Tämän lisäksi hän on ihmisenä ja pukuhuoneen hengenluojana loistava herrasmies. Johnny Bower pelasi Toronto Maple Leafsissa vuodesta 1958 vuoteen 1970, voitti 4 kertaa Stanley Cupin ja nimettiin HHOF:iin vuonna 1976. Monissa muissa joukkueissa on ykkösvahteja, jotka eivät ole kelvollisia edes sitomaan Bowerin luistinten nauhoja. Cujo on velvoitettu tekemään se aina Helsinki St. Patsin kotipeleissä. Miksi? Sitä emme tiedä, koska kyseessä on aina niin outojen maalivahtien oma rituaali, jonka salat ovat tavallisten kuolevaisten ymmärryksen tuolla puolen.

SELITYKSIÄ JA FILOSOFIAA

Mikä on Helsinki St. Patsin pelifilosofia? Joukkue haluaa pelata aktiivista ja hyökkäävää, taidokasta ja fyysistä peliä, joka viihdyttää paitsi katsojia, myös pelaajia itseään. Kahvaamiseen sortuvalle pelaajalle lauletaankin hänen luistellessaan takaisin vaihtopenkille erityinen pilkkalaulu, jonka sanat kuuluvat näin: "Ei oo kovin vahvaa / jos jäbä käyttää kahvaa!" Kahvaamiseen sortunutta pelaajaa myös heitetään laulun aikana kiekoilla, erkkarullilla, vesipulloilla ja huoltajien tätä tarkoitusta varta vasten keräämillä ja säästämillä koiranjätöksillä. Tarina kertoo erään Tapparan johtohenkilöihin kuuluvan miehen St. Patsin tästä toimintavasta kuultuaan kysyneen "tarkoittaaks tää nyssitä, ettei kahvakiakost tykätä tääl?" Tarina ei kerro, saivatko St. Patsin johtohenkilöt tyrmistykseltään vastattua myöntävästi Tapparan miehen kysymykseen.

Helsinki St. Patsin ensimmäinen ylivoimaviisikko on ykkösketju Roberts-Forsberg-Makarov, mutta puolustaja McCaben "pariksi" kentälle luistelee nelosketjun sentteri Nylander. Helsinki St. Patsin filosofian mukaan yv-peli neljällä hyökkääjällä on paitsi tehokkaampaa, myös hauskempaa. Neljällä pelatessa St. Patsin ykkösalivoiman muodostavat Gilmour, Recchi, Öhlund ja Redden, paitsi jos halutaan pitää oikein hauskaa: silloin Recchin korvaa Probert. Tämä onnistuu kuitenkin valitettavan harvoin, sillä useimmiten juuri Probert on se pelaaja, joka aiheutettuaan alivoiman istuu jäähyaitiossa.

Kerrottakoon vielä joukkueen nimen – Helsinki St. Pats – tausta niille, jotka eivät sitä ennestään tiedä. Kyseessä on tietenkin kunnianosoitus Torontolle: Maple Leafsin entinen nimi oli Toronto St. Patricks, lyhennettynä St. Pats. Nimi vaihtui Maple Leafsiin vuonna 1926, siis vain muutamaa vuotta ennen kuin Raimo Helminen suoritti ensiesiintymisensä Suomen jääkiekkomaajoukkueessa.

 

[Patera#14]

maple leaf ethän häpee mun tiimiä, ethän? :p

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Patera#14
maple leaf ethän häpee mun tiimiä, ethän? :p

En, listasi on erittäin linjakas. (Selitettäköön siis, että Patera lähtee reissuun, ja pisti yv:nä varausluettelonsa minulle, jotta minä niitä edelleen hänelle vuorollaan draftaisin, minkä tulen tekemään.)

 

[Patera#14]

Hyvähyvä :) Et sit lähe sotkee mun ajolinjoja ;)

 

[Patera#14]

Viestin lähetti HN
Patera#14: Kurri pelasi aina oikeassa laidassa ja Tikkanen taas suurimman osan urastaan vasemmalla.

Tiedän kyllä, 87-88 Tikkanen-"wäinö"-Kurri :p

Ei ole vaan vielä valmiita ketjuja joten laitoin vaan järjestyksessä noi.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti HN
Vielä vinkki. NHL-pelaajien pelipaikathan on helppo tarkastaa nettilähteistä, mutta venäläislegendojen kohdalla informaation hankkiminen voi olla hieman vaikeampaa. Tähän probleemaan tarjoaa apua ystävämme The Original Jags maajoukkuepalstalle avaamassaan Neuvostokiekkoketjussa, jossa mies listaa CCCP:n kaikkien aikojen parhaita pelaajia pelipaikoittain.

Olen miettinyt tässä vähän tätä pelipaikka -asiaa, ja päätynyt siihen tulokseen etten kovinkaan orjallisesti ryhdy noudattamaan hyökkääjien kohdalla pelipaikkoja, erityisesti saatan tulla sijoittelemaan senttereitä laitureiden rooleihin, kuten esim. eräs Scotty Bowman aikanaan teki. Tämän tähden en edes vielä laadi ketjukoostumuksiakaan, vain listauksenomaisesti varaamani pelaajat pelipaikoittain. Siinä vaiheessa kun ryhdyn rakentamaan varsinaisia ketjuja, tulen perustelemaan tavanomaisista pelipaikoista poikkeavat sijoitteluni tarkoin*.

Red Army:

Maalivahdit:

Tretjak, Vladislav.
Khabibulin, Nikolai.

Maalille eräs kaikkienaikojen legendaarisimmista, jollei legendaarisin, Vladislav Tretjak. Taustatukea hänelle antaa Stanley Cup voittaja ja eräs tämän hetken parhaimmista maalivahdeista Khabibulin.

Puolustajat:

Kelly, Red - Vasiljev, Valeri.
Svehla, Robert - Konstantinov, Vladimir.
Clancy, King - Ragulin, Aleksander.
Tregubov, Ivan.

Ykköspariin taitoa Kellyn muodossa, vai mitä sanotte tilastoista: 1316 ottelua joissa 281 + 542 = 823 pistettä. Tätä taydentävät vielä 1st All-Star -team valinnat 1951-55 ja 1957. Hänen pariksi eräs kaikkien aikojen fyysisimmistä neuvostopuolustajista, jolla oli riittämiin myös taitoa, eli Valeri Vasiljev.

Kakkosparista löytyy riittämiin taitoa sekä kykyä äärimmäiseen fyysiseen puolustuspelaamiseen. Parin Svehla - Konstantinov NHL:n yhteissaldot näyttävät seuraavilta: 1101 ottelua joissa 115 maalia ja 395 syöttöä, sekä 1487 pim.

Kolmannesta parista löytyy taitoa ja kovuutta riittämiin, Ragulin kansainvälisissä peleissä nousi käsitteeksi karhumaisella olemuksellaan, eikä King Clancyn NHL-ura aivan vaatimattomaksi jäänyt: 592 ottelua: 136+147= 283 pistettä sekä 914 pim. Muina Clancyn meriitteinä voitaneen mainita valinnat 1st All-Star teamiin 1931 ja 1934.

Jos puolustuksessa ei ole jo riittämiin fyysisyyttä niin sitä Tregubov tuo omalla olemuksellaan alakertaan lisää.


Hyökkääjät:

Jakushev, Aleksander - Yzerman, Steve - Kovalev, Aleksei.
Aleksandrov, Venjamin - Almetov, Aleksander - Loktev, Konstantin.
Guerin, Bill - Thornton, Joe - Conacher, Charlie.
Williams, Tiger - Holik, Bobby - Tocchet, Rick.

Yzermanin johtamasta ketjusta löytyy taidon (Yzerman ja Kovalev) myös kokoa ja voimaa maalineduskamppailuihin Jakushevin muodossa. Kapteeni Yzermanin ja Kovalevin NHL-saldo on myös varsin vakuuttava: 970 maalia ja 2401 pistettä reilussa 2300 ottelussa. Tähän kun lisätään karhumaisen Jakushevin 339 maalia urallaan neuvostosarjassa saadaan aikaan melkoinen tehonyrkki.

Kakkonen on sitten kuuluisa A-Unit, taidon ohella löytyy hyvää puolustuspelaamista (Almetov) sekä riittävää fyysistä kovuutta Loktevin muodossa. Ketjussa on maalintekovoimaa melkoisesti, seurajoukkuesaldot: Aleksandrev 351, Almetov 212 ja Loktev 213 maalia. Parhaimmalla kaudellaan Aleksandrov teki 37 ottelussa 53 maalia.

Bill Guerinin sijoitin poikkeuksellisesti vasempaan laitaan, näin Thortonin rinnalle sain kaksi fyysistä ja kokoaan hyväksi käyttävää pelaajaa joista Conacherilta löytyy myös tarvittavaa nöyryyttä. Ketjun saalis NHL:ssä on varsin kohtuullinen: Yhteensä pelaajilla on takanaan 1847 ottelua, joissa on syntynyt 700 maalia ja 1442 pistettä, jäähypenkkiä ketju on kuluttanut reilun 2300 pim edestä.

Nelonen on puhdas jyrä, joka pystyy myös tarpeen vaatiessa ratkaisuihin, vai mitä sanotte ketjun yhteistilastoista NHL:ssä: 962 maalia 1145 syöttöä = 2107 pistettä. Tähän kun lisätään huikeat 8040 jäähyminuuttia niin löytyykö vastaavaa ketjua yhdeltäkään toiselta joukkueelta?

Pelifilosofia.

Joukkueen hyökkäys on kasattu pelaamaan fyysistä taitokiekkoa, tästä osoituksena ketjut joista kolmesta ensimmäisestä löytyy taidon lisäksi fyysistä osaamista sekä tarvittavaa kokoa, ja riittävää kykyä pelata nöyrää peliä puolustusosaamistakaan unohtamatta. Kahden ensimmäisen ketjun keskushyökkääjät kykenevät pelaamaan tehokasta puolustavaa peliä, samaan kykenee myös neljännen ketjun keskushyökkääjä Holik.

Taitavien ja maaliahneiden laitahyökkääjien ohella joukkueesta löytyy laitahyökkääjiä jotka kykenevät fyysiseen peliin unohtamatta tarvittavaa nöyryyttäkään, kuten Loktev, Conacher, Tocchet.

Samalla periaatteella joukkueen puolustus on myös kasattu, siitä löytyy taidon ohella loistokasta puolustuspelaamista, unohtamatta äärimmäistä fyysisyyttäkään. Taklausvoimaa löyty riittämiin jokaisesta parista, unohtamatta joukkueen seitsemättä pakkia Tregubovia. Puolustuksen viimeisenä lukkona on huippuhyvä maalivahtikaksikko Tretjak - Khabibulin.

Joukkue on kasattu kokonaisuudessaan siten, että taidon ja fyysisyyden tasapaino olisi mahdollisimman hyvä, pelaajien tehtävänä on voittaa otteluita ja tehdä samalla vastustajan olotila mahdollisimman epämukavaksi.

vlad.


*: pientä edittiä.

 

[Infamous]

Esittelyssä Syvä Huokaus:

Firsov - Starsinov - Bobrov
Sologubov - Gusev

Ykköskentälliseen hain wanhan punakoneen parhaita pelimiehiä, ja siinä myös onnistuin. Viktor Tihonov on sanonut: "Valeri Harlamov, Anatoli Firsov, Vsevolod Bobrov ja Nikolai Sologubov ovat kaikkien aikojen jääkiekkoilijoita. He osasivat pelata sekä oman aikansa että tulevaisuuden jääkiekkoa. Jos he olisivat nyt 22-23 vuotiaita, he varmasti pelaisivat yhtä loistavasti". Keskellä monipuolisuusihme Starsinov, jota pidetään yhtenä punakoneen kaikkien aikojen parhaista keskusmiehistä. Gusev omaa painavan laukauksen ja pitää varmasti oman pään puhtaana.

Bucyk - D.Savard - Middleton
Potvin - S.Savard

Kakkosessa nerokas Denis Savard johtaa kahta omaa Bostonilaista suosikkipelaajaani, John Bucykiä ja Rick Middletonia. Puolustuksessa yksi kaikkien aikojen parhaista, Denis Potvin, ruokkii hyökkääjiä Serge Savardin varmistellessa. Kentällisen jokainen pelaaja on pelannut yli 1000 ottelua NHL:ssä, Bucyk jopa 1540. Pisteidenkin valossa jälki on ollut vakuuttavaa, koko kentäällisen yhteispisteet 5841 pelissä ovat 5186.

Shutt - LaFontaine - Dye
Horton - Seibert

Kolmosessa yksi NHL:n alkuaikojen suurimmista maaliruiskuista saa nauttia suuren neron (ja taas henk.koht. suosikkipelaajani) oivalluksista. Shutt pelasi aikanaan NHL:n pelätyimmässä ketjussa Lafleurin ja Lemairen kanssa. Nyt miehellä on jälleen kunnia pelata kovatasoisessa vitjassa. LaFontainen yhden kauden piste-ennätys on huima 148 (53+95). Cecil "Babe" Dye teki aikanaan kuuden ensimmäisen ammattilaiskautensa aikana 170 pelissä huikeat 176 maalia. Vastaavaan suoritukseen ei ole pystynyt kukaan muu kuin Gretzky. Pakkiparissa supervarmaa puolustuspeliä esittävät todelliset huiput. Tästä osoituksena mm. yhteensä 16 valintaa Allstars-kentälliseen.

Barber - Sittler - Denneny
Siltanen

Nelosessa aikanaan Bobby Clarken tehokkaasti rinnalla viilettänyt Barber tekee tilaa Sittlerille ja Dennenylle, jotka molemmat ovat tehokkaita viimeistelijöitä. Sittlerin nimissä on NHL:n yhden ottelun piste-ennätys (6+4=10), ja Denneny teki kymmenen ensimmäisen kautensa aikana 259:ssä pelissä huimat 242 maalia. Seitsemäs puolustaja on legendaarinen Risto Siltanen, ainoa suomalainen puolustaja, joka on kyennyt pelaamaan NHL:ssä kokonaisen kauden piste/peli tahdilla.

Hainsworth
Connell

Ykkösmaalivahtina nollapelilegenda George Hainsworth. Hän pelasi runkosarjassa uransa aikana 94 nollapeliä 465:stä pelistä. Kaudella 1928-29 mies piti jopa puolissa peleistä nollan (22/44), ja päästettyjen maalien keskiarvo oli käsittämätön 0,92. Myös kakkosmoke Alec Connell on tunnettu nollapeleistään, hänen saldonaan runkosarjassa oli 81 nollapeliä 417:sta pelissä. Parhaimmillaan hän piti maalinsa kuusi ottelua (ja 461:29 minuuttia) putkeen puhtaana.

Sanottakoon vielä, että kokosin joukkueen täysin jo aktiiviuransa lopettaneista pelaajista. Tämä oli tietoinen ratkaisu, vaikka nykypelaajissakin olisi ollut tarjolla kelpo pelimiehiä.

 

[Hordi24]

Chiefs

Maalivahdit:
John Vanbiesbrouck Vezina1986
Don Simmons

Puolustajat: Pisteet Jäähyt (Molemmat vain NHL:ssa)
Paul Coffey 1531 1800
Sandis Ozolinsh 525 578
Al Iafrate 463 1301
Marty McSorley 359 3381
Ed Jovanovski 284 1027
Paul Laus 72 1702
Allan Measures

Hyökkääjät:
Mark Messier "C" 1887 1910
Brett Hull 1395 458
Bobby Clarke 1210 1453
Dino Ciccarelli 1200 1429
Dale Hawerchuk 1409 742
Bernie Federko 1130 487
Owen Nolan 735 1600
Craig Berube 159 3149
Scott Mellanby 771 2363
Risto Jalo
Mikko Mäkelä 265 139
Alexei Yashin 665 289



Dale Hawerchuk - Bobby Clarke "A" - Brett Hull
Mikko Mäkelä - Mark Messier "C" - Dino Ciccarelli
Bernie Federko - Risto Jalo - Owen Nolan
Craig Berube -Alexei Yashin - Scott Mellanby "A"

Paul Coffey - Ed Jovanovski
Al Iafrate - Sandis Ozolinsh
Paul Laus "A" - Marty McSorley
Allan Measures

John Vanbiesbrouck
Don Simmons


Joukkueesta löytyy siis todella paljon ainakin tilastoja. Koska kaikkien pelaajien en ole ikinä nähnyt pelaavan ja lähteenäni on vain tilastot niin kenttien muodostaminen on hyvin vaikeaa.
Aloitetaan kuitenkin maalivahdeista: Luotan tässä täysin yhteen malivahtiin, ja toista en oo ennen kyllä kuullutkaan. John Vanbiesbrouck: Palkittu kauden 85-86 päätteeksi Vezina Trophyllä, pelannut NHL:ssa 21:llä kaudella, joista 18 oli ykkösveska! Johdatti suurella panoksellaan Florida Panthersin aina Stanley Cup finaaliin asti kymmenen vuotta Vezina Trophyn voittamisen jälkeen...

Puolustuksesta löytyy kaksi hyvinkin hyökkäävää paria, mutta en kuitenkaa laittanut Coffeytä ja Ozolinshiä samaan, olis varmaan omissa soinu liian usein. Nyt on hieman enemmän tasapainoa siinäkin. Kolmospari puolestaan koostuu omasta kautta-aikojen suosikistani Paul Lausista ja henkivartija Marty McSorleystä. Lausin laitoin kolmen varakapteenin joukkoon. "Ylimääräisenä" puolustajana on sitten minulle enemmän tuttu pelaaja Ilveksen ajoilta eli Allu Measures, tulee tarvittaessa kakkosylivoimaan jopa tässä joukkueessa!
Yhteenvetona pakkien kohdalla voisi todeta, että kovuutta löytyy ainakin riittävästi ja nousevia pakkejakin on sopiva määrä. Laus on joukkueen yköspoliisi, joka tarvittaessa hoitaa asian jos Hullia, Ozolinshiä tai muita kohdellaan kaltoin.

Hyökkäys: Ykkösestä löytyy keskeltä Broad Street Bulliesin suuruuden ajan kapteeni Bobby Clarke, laidoilta kaksi nälkäistä maalintekijää, usalainen Brett Hull ja Kanukki Dale Hawerchuk, ittellä kun ei ole mitään muistikuvaa kahdesta niin en oikein voi mitään "pelifilosofiaa" antaa.
Kakkosesta löytyy sitten todellinen kapteenien kapteeni Mark Douglas Messier, jonka laidoille olen hakenut todellisen maalintekijän Dino Ciccarellin, jolta löytyy myös kiitettävästi jäähyminuutteja. Toisena laitetaan vasempaan laitaan suomalainen Mikko Mäkelä...
Kolmoskenttä kasautuu taitavan Ripa Jalon ympärille. Jokapaikan höylä Owen Nolan saa paikan oikealta ja vasemmalle tulee tasan 1000 NHL-ottelua pelannut Bernie Federko, joka teki siis tuhannessa pelissa 1130 pistettä.
Nelonen on sitten tälläinen kenttä joka pelaa aikaa ykkös-kakkos kentille, nelonen esiintyy jäällä myös silloin kun Laus ja McSorley on molemmat samaan aikaan jäähyllä ja tarvitaan tappeluvoimaa kentällä, silloin kuvaan astuu Craig "the Chief" Berube, joka keräsi mittavalla urallaan 3149 jäähyminuuttia.
Eipä näistä sen enempää!
Loppuun vielä tilasto pelaajieni pisteistä ja jäähyistä (Measures ja Jalo on jätetty pois, ja tilastot koskevat vain NHL-pelejä):
Joukkueen yhteensä keräämät pisteet: 14060
Joukkueen yhteensä keräämät jäähyt: 23808
Näillä mennään...

 

[qaz]

Rainbows:

Bobby Hull - Peter Statsny - Theoren Fleury
Brad Park - Chris Chelios

Michel Goulet - Stan Mikita - Lanny McDonald
Reijo Ruotsalainen - Steve Duchense

Brendan Shanahan - Pierre Turgeon - Glenn Anderson
Ken Daneyko - Lyle Odelein

Toe Blake - Trevor Linden - Rob Ray
Sami Helenius

Grant Fuhr
Bill Ranford


Joo, eli joukkuetta lähdin kasaamaan sillä periaattella, että vastustajan päässä pitäisi soida useasti. Maalinteko voimaa löytyy kolmesta ensimmäisestä kentästä yllin kyllin. Kaikki kolmen ensimmäisen ketjun pelaajat ovat viimeistelleet lähemmäs 500 maalia NHL:ssä tai jopa rutkasti sen yli. Nelosketjussa on enemmän puolustusosaamista, mutta senkin pitäisi pystyä maalintekoon.
Puolustukseen on yritetty kasata kädellisiä ja hyvin luistelevia pakkeja sekä varmoja oman pään puolustajia. Viimeisellä kierroksella tuli varattua kaikkien aikojen 7. puolustaja Sami Helenius.
Maalivahteina Edmontonista tutut molarit. Ja mielestäni kyseessä on yksi draftin tasaisimmista maalivahtipareista.

Muutama menetys jäi harmittamaan. Esim. Jari Kurrin olisin halunnut ja olisin sen myös saanut, mutta missasin oman vuoroni ja kun ehdin koneelle Jari oli jo viety.
Olen puhunut.

 

[Erling]

FRENCH CONNECTION

Gilbert - Dionne - Richard

Kenttä on rakennettu ehkä sen kaikista legendaarisimman maalintekijän eli Rocket Richardin ympärille. Senttterinä syöttökone Marcel Dionne, joka varmasti pystyy ruokkimaan sniperiään tarpeeksi. Kolmas lenkki on Rangers-legenda Rod Gilbert, joka oli mielestäni erittäin monipuolinen pelimies ja täten täydentää ykköseni loistavaksi.

Mullen - Trottier - Larmer

Tähän kenttään valitsin Islesistä tutun 80-luvun alun huippupelimiehen Trottierin joka on aina ollut henkilökohtaisia idoleitani, vaikka pelasikin siinä väärässä New Yorkin jengissä. Laidolla 80-luvun lopun ja 90-luvun alun parhaita pelimiehiä ja maalintekijöitä. Mullen on ensimmäinen amerikkailainen joka on tehnyt yli 500 maalia. Ja Larmer on myös puhdas sniper ja yli tuhannen pisteen mies. Molemmat ovat kuitenkin olleet poissa niistä aivan suurimmista parrasvaloista.

O'Reilly - Hunter - Dineen

Kolmoseen halusin vääntöä, jäähyjä ja pisteitä. Dale Hunterilla yli tuhat pistettä ja yli kaksi tuhattä jäähyminuuttia, sekä NHL- kenttien komein (ja kärsinein) klyyvari. Oikealla Kevin Dineen on hyvin mielenkiintoinen pelaaja, joka loisti lähinnä tuossa 90- luvun alkupuoliskolla tehden tasaisesti pisteitä. Ja ilkeäkin osaa olla. Terry O'Reilly täydentää mielestäni tädellisen kolmoskentän. Boston legenda ei varmasti häviä ketjukavereilleen kriteereissä joita äsken tuossa luettelin.

Graves - Olczyk - Loob

Neloseeni en aivan ole tyytyväinen. Graves on monipuolinen pelaaja ja on jäänyt minulle lähinnä mieleen Kaudesta 93-94 kun NYR voitti Cupin. Hänet oli siis pakko valita. Olczykistä en loppujen lopuksi en kovinkaan paljoa tiedä muuta kuin tyylikkäät tilastot. Puolustavaa roolia kuitenkin on nyt tarjolla. Loob taas oli ehkä turhan hätäinen valinta, nelosen laidalle olisi voinut löytää jonkun kovemman duunarin. Mutta jokaisessa joukkueessa tulee olla ruotsalaisia, muuten ei menestystä heru.

Housley - Langaway

Housley hoitaa kiekollisen työn ja pyörittää peliä. Langaway tekee likaisen työn ja tekee sen myös asenteella.

Leetch - Patrick

Oma idoli Leetch, jota pidän kaikkien aikojen parhaana puolustajana tekee rauhassa nousujaan ja pisteitään, kun Patrick hoitaa puolustuspään vuosien kokemuksella.

Samuelsson - Desjardins

Jatketaan puolutava-hyökkäävä parien muodostamista. Molemmat tunnetaan 90-luvun otteistaan ja osaavat varmasti hoitaa oman tonttinsa.

Beukeboom

7. puolustaja, joka voisi pelata vieläkin jos ei olisi saanut aivotärähdyksiään. Osaa taklata, mutta osaa hoitaa myös oman pään pelin.

Brodeur
Giacomin

Martin Brodeur on loistava, ehkei vielä legenda, vaikka sellainenkin hän varmasti tulevaisuudessa on. Mutta Brodeur
on modernin maalivahtipelin kirkkaimpia tähtiä.
Kakkosena jälleen yksi Rangers-legenda Giacomin ei esittelyjä kaipaa.

 

[Pleksi(t)]

Vastustajat:

Luc Robitaille - Phil Esposito - Mike Bossy
John LeClair - Eric Lindros - Mikael Renberg
Tuomo Ruutu - Vincent Lecavalier- Dany Heatley
Tie Domi - Bob Pulford - Todd Bertuzzi

Slava Fetisov - Pierre Pilote
Vitali Davidov - Viktor Kuzkin
Derian Hatcher - Eric Brewer
Zdeno Chara


Terry Sawchuk
Ron Hextall


Ja vähän löpinää:

Tavoitteena oli kasata toimiva joukkue, eikä vain keskittyä pistenikkareihin. Lisäksi eri aikakausien pelaajien vertailu on vaikeaa, siksi mukana on huippuja vähän joka jaksolta. Myös tulevaisuudesta.

Hyökkäys:

Luc Robitaille - Phil Esposito - Mike Bossy

Ykköskenttä on kasattu tehtailemaan pisteitä. Ketjulla yhteensä 3400 runkosarjapeliä, joissa 4086 pistettä. Esposito ja Robitaille kovia pistenikkareita, ja oikeaa laitaa viilettää todellinen Sniperi, Mike Bossy, 10 kautta ja niissä 573 runkosarjamaalia, eli ka. melkein 60 maalia/kausi!
Hyökkäyskolmikko on voittanut jos jonkinlaista pystiä, en niitä tässä ala luettelemaan.

John LeClair - Eric Lindros - Mikael Renberg

”Legion Of Doom”. Philadelphian tehoketju 90-luvun puolesta välin. Tavoitteena oli rakentaa ketju mikä on todistanut tehonsa myös todellisuudessa, ja nämä pelaajat sain riveihini. Kokoa ja tehoa, voiko ketjulta enempää vaatia. Renbergin olisi voinut vaihtaa toiseenkin pelaajaan, mutta halusin säilyttää sen alkuperäisen koostumuksen. Ja kuulemma Renberg on joskus Sundiniakin kouluttanut, eli ei se ihan paha mies voi olla.

Tuomo Ruutu - Vincent Lecavalier- Dany Heatley

Nuorisovitja. Pitkässä sarjassa nuoret jaksaa polkea. Täältä löytyy ne yllättävät ratkaisijat. Eivät vielä legendaarisia, mutta eiköhän heistäkin tulla vielä kuulemaan ja pitkään.


Tie Domi - Bob Pulford - Todd Bertuzzi

Duunariosasto. Pulford oli kova työmies, taklaaja ja kahden suunnan hyökkääjä. Howekin sanoi häntä henkilökohtaiseksi päänsärykseen. Pisteitä syntyi jonkun verran taklailun ohessa. Domi kykenee vielä astetta kovempaan peliin ja voi katsoa vähän muiden pelaajien perään. Bertuzzi on nykyajan “power forward”, pisteitäkin syntyy kiitettävästi. Tämä ketju pimentää vastustajien ykkösnyrkit, hoitaa alivoimia ja tekee samalla vähän pisteitäkin.


Puolustus:

Slava Fetisov - Pierre Pilote

Fetisov, yksi kaikkien aikojen parhaita puolustajia, joidenkin mielestä jopa paras. Pilote oli hyvä molemmissa päissä, kovia otteita, blokkauksia ja hyviä syöttöjä. Kolme kertaa NHL:n paras puolustaja, ja 5 kertaa ykkös All-Starissa.


Vitali Davidov - Viktor Kuzkin

Pelasivat paljon yhdessä, ja pari on arvostettu yhdeksi Neuvostoliiton parhaista.
Kuzkin aloitti uransa sentterinä, joten kiekollista taitoakin löytyy. Voittamisen taidosta puhumattakaan, molemmilla mm. 3 olympiakultaa.

Derian Hatcher - Eric Brewer

Tämän parin varasin vähän kiireellä, mutta molemmat sopivat hyvin joukkueeseeni. Molemmat kookkaita puolustajia, ja varsinkin Hatcher erittäin hanakka taklaamaan. Oma pää pysyy puhtaana ja hyviä syöttöjäkin lähtee. Brewer on myös satsaus tulevaisuuteen, parhaat pelit ovat vielä edessä.

Zdeno Chara

Pitää oman maalin edustan rauhoitettuna ja voi toimia ylivoimalla myös maskimiehenä. Kokoa kiitettävästi, 206 cm / 116 kg Jatkoajan mukaan. Kokoon nähden hyvä liike, viime kaudella 16 maalia ja 25 syöttöä, teholukema +33, eli ei ihan kädetönkään ole.


Maalivahdit:

Terry Sawchuk

NHL:n nollapelien ennätys, 103 kappaletta on Terryn nimissä. Voitti neljä kertaa Stanley Cupin, ja valittiin myös neljä kertaa NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Epäilemättä yksi kaikkien aikojen parhaita maalivahteja.

Ron Hextall

Minun joukkueen näköinen pelaaja. Saattoi päästää muutaman helpon mutta sitten ei mennyt enää mikään. Saanut kerran Vezina Trophyn. Erittäin agressiivinen, saattoi osallistua tappeluihin ja 100 jäähyminuuttia meni rikki kolmella kaudella, mikä on maalivahdilta kunnioitettava suoritus. Tuo vähän Show-meininkiä joukkueeseen, olematta mikään seula kuitenkaan.

 

[vilpertti]

Keith Tkachuk - Jean Beliveau - Peter Bondra, Doug Harvey - Emile "Butch" Bouchard

Kaksi fyysisesti dominoivaa pelaajaa, Tkachuk ja Beliveau saavat kaverikseen tuulennopean snaipperin, Bondran. Puolustuksessa huippupari jo omilta pelivuosiltaan. Harvey tekee taikojaan kiekon kanssa, Bouchard varmistaa.

Vincent Damphousse - Igor Larionov - Cam Neely, Doug Wilson - Aleksei Kasatonov

Alunperin oli ideana pitää Neely ykkösketjussa Bondran sijaan, mutta todennäköisesti homma toimisi paremmin näin. Kaksi kovaa pelintekijää, yksi ärhäkkä kaveri maalin edessä. Pakistossa monipuolisuus on avainsana.

Brian Sutter - Guy Carbonneau - Claude Provost, Lionel Conacher - Gary Suter

Kolme äärimmäisen kovaa jarrumiestä, joilta kaikilta voi myös odottaa tehoja hyökkäyspäässä. Kaverina Kanadan kaikkien aikojen monipuolisin urheilija, Lionel Conacher sekä Gary Suter tukemassa hyökkäystoimia.

Darryl Sutter - Brent Sutter - Duane Sutter, Scott Hannan

Sutterit ja Hannan. Ilmaisia pisteitä ei ole jaossa, ja osaavathan Darryl ja Brent myös pelata hyökkäyspäässä. Scott Hannan pelaa ihailtavan rehellistä fyysistä peliä.

Clint Benedict
Bernie Parent

Benedict, NHL:n ensimmäinen maalivahti joka käytti maskia on vastuussa siitä, että maalivahdit saavat nykyään käydä polvilleen. Ensimmäisiä todellisia tähtimaalivahteja.

Kakkosena Philadelphian menestysvuosien takuumies Bernie Parent.

 

[Hordi24]

Nostetaanhan ylemmäs, ettei ihan toiselle sivulle joudu!
Onko muuten edes kaikki vielä "esitellyt" joukkuettansa täällä?

 

[Infamous]

Viestin lähetti Köntsä
Korjatkaa mulle sitten noita pelipaikkoja, kiitos.

Trottier pelasi käsittääkseni keskellä.

 

[Erling]

Viestin lähetti Infamous
Trottier pelasi käsittääkseni keskellä.

Höm höm...onko tosiaan näin? Muistin jotenkin siitä Islandersin 80-luvun superketjusta että Trottier pelasi vasemmalla ja Gilles keskellä. Voi olla että olen väärässä.
Oliko myös Dionne centteri? Näin ainakin muistaisin. Kertokaa te paremmin muistavat.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Köntsä
Höm höm...onko tosiaan näin? Muistin jotenkin siitä Islandersin 80-luvun superketjusta että Trottier pelasi vasemmalla ja Gilles keskellä. Voi olla että olen väärässä.
Oliko myös Dionne centteri? Näin ainakin muistaisin. Kertokaa te paremmin muistavat.

Hockey Hall of Famen mukaan Trottier, kuin myös Dionne, pelasi keskellä.

vlad.

 

[Tuen Vety]

XXXX - XXXX - Kevin Dineen
XXXX - XXXX - Miroslav Satan
XXXX - XXXX - XXXX
XXXX - XXXX - XXXX

Keijo Taskula - Ari Suutari
XXXX - XXXX
XXXX - XXXX
XXXX


Ron Hextall

 

[korkki]

Joo, meikäläinen unohti päivittää joukkueensa tänne. Nyt kuitenkin tulee Ulvilan Punasiivet esittelyyn. En tosiaan laita vielä mitään ketjuja koska tarkoista pelipaikoista ei edes ole hajua kaikkien kohdalla.

Pakko myöntää että kymmenennen kierroksen jälkeisistä varauksista iso osa on ns. roolivalintoja.

Maalivahdit
Dominik Hasek
Kari Takko

Puolustajat
Nicklas Lidström
Pekka Rautakallio
Teppo Numminen
Tapio Levo
Kimmo Timonen
Roman Hamrlik
Kevin Hatcher

Hyökkääjät
Wayne Gretzky
Ted Lindsay
Veli-Pekka Ketola
Alex Delvecchio
Jere Lehtinen
Sid Abel
Arto Javanainen
Alexander Ovechkin
Darren McCarty
Robert Reichel
Jesse Joensuu
Ziggy Palffy

No niin, kai sitten jotain esittelyä täytyy väsätä (pääsi muuten unohtumaan totaalisesti)

Maalivahdit tuskin kaipaavat esittelyä, molemmat kaikkien aikojen kolmen parhaan joukkoon kuuluvia. Toinen koko maailman tasolla ja toinen kotimaan tasolla. The Dominator luonnollisesti aloittaa ja Takko paikkaa tarvittaessa.

Puolustajat varattiin lähinnä BPA (best player available) tyylillä niin että intuitio sanoi että nyt on vuoro varata pakki ja sitten katsottiin ketä on varaamatta. Noista voisi koota vaikka pakkiparit

Lidström - Numminen
Levo - Rautakallio
Timonen - K Hatcher
Hamrlik

Kaksi ensimmäistä paria ovat hyvin tasapainoisia, molemmat hyviä sekä puolustuksessa että hyökkäysten tukemisessa. Kolmosparissa onkin sitten hyökkäävämpi ja puolustavampi kaveri.

Hyökkäysketjut ovatkin toisaalta vaikeita kasata, koska noita senttereitä on melko paljon. Ajattelin kuitenkin että ketjut menevät melko selkeästi pelityylien mukaan.

Palffy - Gretzky - Ovechkin
Joensuu - Ketola - Javanainen

Ovat kaksi selkeästi hyökkäävämpää ketjua, ykkösen laitaan en oikein löytänyt sopivampaa kaveria kuin Ziggy. Kolmosketju sitten rouhii röyhii ja puolustaa kokoonpanossa:

McCarty - Reichel - Lehtinen

Ja nelosena, vaikkei välttämättä ihan nelosketjun roolissa on entiset Detroitin miehet, jotka kaikki oli listattu senttereiksi HockeyDB:llä. Ainoa vain että yhdenkin kauden Detroitissa oli kymmenkunta sentteriä ja vain pari laituria ;)

Abel - Lindsay - Delvecchio

 

[vilpertti]

Kohtuullisen tyytyväinen pitää olla hyökkäykseen, joka on onnistuttu roolittamaan täydellisyyttä hipoen. Siinä, missä jotkut hakee primadonnia vielä neloskenttään asti, Särjissä nelosen hoitaa kunnon haalariduunarit. Ja ketkä kovempia duunareita kuin Sutterin veljekset?

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti vilpertti
Ja ketkä kovempia duunareita kuin Sutterin veljekset?

Vaikka Brian Sutter menikin, niin kyllähän niitä duunareita (loistavia sellaisia) vapailla markkinoilla on, joten enköhän saa oman joukkueeni näiltäkin osin kasattua jotakuinkin mieltäni tyydyttäväksi.

vlad.

 

[vilpertti]

Tässä haetaan kuitenkin tyyliä, eikä mitään nimilistaa.