Kaikkien aikojen parhaat ja muut fantasiakokoonpanot

[Everton]

Ei ollut oikein sopivaa ketjua tällaisille listauksille, eikä näillä kannata sotkea kausi- tai huhuketjuakaan. Eli tässä ketjussa voidaan kaavailla mitä tahansa KooKoon "parasta kokoonpanoa", oli se sitten paras joka jollain kaudella on nähty tai vaikka koko 60-vuotisen historian parhaat pelaajat.

Aloitan itse kasaamalla parhaan joukkueen, mikä saataisiin kasaan KooKoossa pelanneista pelaajista ensi kaudeksi. Tarkoittaa siis sitä, että katsotaan pelaajien nykyistä tasoa. Suluissa sarja/seura, jossa pelasi tämä kauden lopussa.

Ykkösketju:
Ben Tardif (KooKoo) - Arttu Ilomäki (KooKoo) - Malte Strömwall (SHL)
Matt Caito (SHL) - Mikko Lehtonen (Sveitsi)

Spoileri

Maltea tuskin tarvitsee perustella ja Tardifin kausi oli myös niin vahva, että kelpaisi oikein hyvin ykkösketjuun myös jatkossa. Sentterivalinta voi jakaa mielipiteitä, mutta yli 40 pinnaa on mielestäni tarpeeksi ykkössentterille. Matt Caitoa muistellaan haikeudella edelleen, Mikko Lehtonen puolestaan maajoukkuepuolustaja ja parhaassa iässään.

Kakkosketju:
Ahti Oksanen (SHL) - Nikita Alexandrov (NHL) - Patrik Puistola (Jukurit)
Peetro Seppälä (AHL) - Charles-Edouard D'Astous (KooKoo)

Spoileri

Tässä ketjussa sitten nuorempia ja nälkäisiä pelaajia. Yllätysnimenä Alexandrov, jota kaikki eivät ehkä edes muista, mutta joka on noussut pelaavaan miehistöön NHL:ssä ja pelannut AHL:ää pinna/tahdilla. Puistola löi itsensä todenteolla läpi ja iski tällä kaudella 45 pinnaa. Ruotsissa pelannut Oksanen on ollut EHT-ringissä mukana edelleen. Puolustuksessa tässäkin aika hyökkäysvoittoinen pari, mutta kelpaisi varmasti kaikille jopa ykköspariksi.

Kolmosketju:
Vilmos Gallo (SHL) - Kyle Platzer (DEL) - Radek Koblizek (KooKoo)
Arttu Pelli (Ilves) - Seth Barton (KooKoo)

Spoileri

Gallolla ei ole kulkenut Ruotsissa kovin kummoisesti, mutta kouvolalaisten sydämissä hän on edelleen. Monipuolinen pelaaja, kuten myös uran parhaan kautensa pelannut Koblizek. Platzer lienisi vieläkin luotettava kolmossentteri. Barton saattaa olla ensi kaudella kova luu, ainakin esitti ihan lupaavia otteita. Pelli sitten kaveriksi kotiin.

Nelosketju:
Anrei Hakulinen (DEL) - Heikki Liedes (Tappara) - Kasper Björkqvist (Kärpät)
Oskari Manninen (HIFK)

Spoileri

Hakulinen saa edustaa nyt tässä kokoonpanossa pakollista pappaosastoa. Ihan hyvin on luistin liikkunut edelleen Saksassa. Keskelle Liedes, jolta luonnistuisi ihan minkä tahansa hyökkäystontin täyttäminen. Björkqvistin ura ei ole mennyt ollenkaan niin kuin ainakin itse ajattelin. Mutta jotenkin edelleen tykkään hänestä ja jos nyt ei pistenikkariksi enää yltyisikään, niin jarrumieheksi olisi ainakin erinomainen. Seiskapakiksi arvoin monesta erilaisesta vaihtoehdosta luotettavan Mannisen.

Maalivahdit:
Oskari Salminen (AHL)
Henrik Haukeland (DEL)
Victor Brattström (SHL)

Spoileri

Hyvän kaksikon saisi aikaiseksi, vaikka itse en tästä kolmikosta osaa kahta valitakaan. Salminen pelasi loistokauden Jukureissa ja on sen jälkeen hakenut paikkaansa Pohjois-Amerikassa. Haukeland on ollut Saksassa sarjan parhaimmistoa. Brattströmillä Pohjois-Amerikan reissu ei mennyt putkeen, eikä paluu Ruotsiinkaan ollut kovin onnistunut: pelasi tällä kaudella neljässä eri joukkueessa ja lainattiin lopuksi Allsvenskaniin. Ei ole kuitenkaan vielä mikään menetetty tapaus.

Reservit / vaihtoehdot:
- Sentteriksi tämän kauden joukkueesta Axel Ottoson tai neloseen vaihtoehtoina myös loistokauden Ässissä pelannut Jan-Mikael Järvinen tai SHL:ää pienin tehoin tahkonnut Erik Karlsson.
- Laidoille hyökkääviin rooleihin joko rikkonaisen kauden pelannut Trevor Mingoia (Norja), parhaassa peli-iässään oleva Christian Thomas (ICEHL) tai nykyjoukkueesta Petter Emanuelsson. Tai jos tarvitaan roolipelaajaksi duunari, niin parhaan kautensa pelannut Teemu Engberg kelpaa siihen.
- Puolustus on aika hyökkäyspainotteinen, mutta sellaisia hyviä oman pään luutia ei vaan taia hirveästi löytyä. Joni Tuulola (Tappara) voisi korvata Mannisen. Ryan O'Connor on pelannut Saksassa hyvin, eikä ikääkään ole kuin 32-v, mutta hänen edellään on kovempia pelaajia.

Jätetty pois laskuista:
Hannes Björnisen ja muut lyhyillä lainapesteillä käväisseet (sekä pelkästään KooKoon junnuissa pelanneet) jätin huomiomatta. Myös Libor Sulak on rupliensa kanssa epätoivottu henkilö.

Unohdinko jonkun, tai olisiko jonkun mielestä esimerkiksi tämän kauden joukkueessa muita, kenen kuuluisi mahtua tähän dream teamiin?

 

[teroz]

Timo Nurmberg #81
Mikko-Motti Outinen #36

Suoraan ykköskenttään, molemmilla liigakokemusta. Toisella KooKoosta jopa ja toisella Theo Fleuryn kanssa. Boom!

 

[haepis]

Uuden Liiga-ajan top5 by haepis (järjestys satunnainen) - kriteereinä pelitaidot ja KooKoo-sydämen koko:
Peetro Seppälä
Josh Green
Vilmos Galló
Martin Berger
Juha-Pekka Haataja

Bubbling under: CED, Liedes, Malte, Kähy

 

[cottonmouth]

KooKoolla ei ole, kiitos Kultasen, nyt mitään aivan valtavaa historiaa totaalisten pommihankintojen osalta, mutta kokeillaanpas silti jonkinlaista horror-rosteria nykyisen Liiga-taipaleen ajalta:

Watkins (15/16 58 2+10=12 -9) - Immonen (16/17 47 3+6=9 -9) - Lammassaari (15/16 4+5=9 +2)

Le Chef kellotti kauden kolmeen ensimmäiseen matsiin 1+3-tehot, mutta sen jälkeen oli "aavistuksen" hiljaisempaa. Hankittiin hyökkäyksen syömähampaaksi, mutta saatiinkin koohottava Stiga-ukko, joka kyllä pääsi paikkoihin, mutta viimeisteli niistä miikkajouhkimaismaisella tehokkuudella. Oli hyvä alivoimalla ja karvauspelissä, mutta esim. 50 ottelun maaliton putki on tulosroolissa anteeksiantomaton.

Oma poika Immonen kotiutettiin 15 vuoden ja lähes 600 liigamatsin jälkeen suurin toiveiden kanssa. Takana oli kaksi peräkkäistä 30 pisteen kautta Vaasassa ja Immonen oli muutoinkin profiloitunut luotettavaksi 25–30 pisteen kahdensuunnan sentteriksi ja tämän luottopelurin piti täydentää KooKoon historiallisen kova keskikaista yhdessä Greenin ja Malisen kanssa. Noh, lopulta kaikki meni miten meni ja Jarkolla oli omat demoninsa, jotka varmasti vaikuttivat alisuorittamiseen.

Lammassaaren KooKoo-ajan suurin saavutus tuli jo koeajalla, kun Eurajoen Eberle tinttasi Liiga-KooKoon ensimmäisen maalin ja päätti samalla edelliskevään Mestis-finaaleista jatkuneen 328 minuutin ja 31 sekunnin maalittoman putken. Yli 400 Liiga-ottelun veteraani vakuutti alkukaudesta ainakin KooKoo-johdon ja palkittiin 1+1-sopimuksella. Maineteot jäivät alkukauteen ja loppukauden pörräsi pikkunäppärästi ns. sota-alueen ulkopuolella ja kulmiin mentiin kananmunat kainalossa, jos mentiin, ja aika harvoin mentiin. Fyysinen habitus oli yksi köykäisimmistä, joka on tullut todistettua mustaoranssissa peliasussa aikuisten sarjoissa ja koska ei pystynyt toistamaan jo kohtuullisen kaukaisten menestyskausiensa pistetehtailuja, jäi pelillinen anti lopulta varsin niukaksi.


Leskinen (23/24 25 1+12=13 -5) - Liivik (17/18 42 4+12=16 -6) - Pöysti (17/18 29 0+5=5 +1)

Katoavaista on mainen kunnia ja sen sai Leskinen huomata tällä kaudella. Toki vammat painoivat, mutta kyllä 117 Liiga-maalia tehneelle pelurille yksi osuma 25 matsiin koko kauden aikana on karmea pettymys. Pahanilmanlinnut raakkuivat, että saatte sen 35 pistettä ja turhaa pörräämistä. Voi pojat, kun oltaisin saatu edes se.

Käsitellään Liivik-Pöysti-tutkapari yhdessä. Pöysti naarattiin kuuden matsin Kiinan reissun jälkeen KHL-statuksella ja valmiiksi loukkaantuneen, kun Liivik puolestaan ehti solmia sopimuksen 2017–2018-sesongista kolmen aikaisemman seuraan (Blues, HIFK & Örebro) kanssa jo ennen kuin päätyi lopulta Sumulaaksoon. Lopulta Pöysti ei, kaikkien odotusten mukaan, pysynyt terveenä ja, kun kaukaloon asti pääsi, oli aivan täytemies. Liivik istutettiin liian isoon ja kiekolliseen rooliin (hyökkääjistä toiseksi eniten peliaikaa) ja selkeästi uran loppuliuku oli muutoinkin jo käynnissä. Harvasta pelaajasta tätä haluaa sanoa, mutta olisi voinut ehkä jättää vierailun mustaoranssiin tekemättä.


Bucek (19/20 5 0+1=1 -1) - Valkeejärvi (22/24 86 3+7=10 -16) - Aaltonen (21/24 130 13+15=28 +2)

”Näin mielenkiintoisia nuoria hyökkääjiä on harvoin tarjolla Liigaan. Bucekin tavoitteena on pelata kahden vuoden sisään maailman kovimmassa jääkiekkosarjassa. KooKoo on hänelle hyvä askel kohti vieläkin kirkkaampia valoja.” Näin totesi Kultsi Bucekista toukokuussa 2019, kun kahden vuoden sopimus julkistettiin. Takana olivat hyvät Slovakian pudotuspelien MVP-palkinto, putoaminen viimeisten joukossa pois MM-ryhmästä ja jonkinlainen sopparisuhmorointi Detroitin kanssa, vaikka varausta ei ollutkaan. Ukko saapui kuitenkin Kouvolaan ilmeisen keskenkuntoisena, luistin ei liikkunut ja kahden vuoden kontrakti kesti lopulta vain viisi matsia syksyisessä Suomessa.

Aaltonen saapui Kouvolaan maajoukkueen junioripolun läpikäyneenä NHL-varauksena ja vieläpä ilmeisen kohtuullisella korvauksella näyttöihin nähden. Kolme kautta alemmissa ketjuissa koohottamista vailla oikeastaan minkäänlaista kehitystä on jo jonkinlainen saavutus.

Valkeejärvi vaikuttaa olevan jonkinlainen Aaltonen 2.0, tosin jampalla ei ole takanaan ihan niin loistavaa tulevaisuutta kuin Kuopion kukolla. Valkeejärven KooKoo-aika on ollut merkillistä paikallaan junnausta, mutta vielä suurempi mysteeri on ukon saama jatkosopimus kahden turhakekauden jälkeen. Klassisesti Samu on kyllä kaukalossa mies paikallaan, mutta ei erityisen hyvä pelaamaan jääkiekkoa.


Mutanen (18/19 42 2+1=3 -11) - Kanninen (18/19 23 0+1=1 -7) - Rinkinen (24 4+2=6 -5)

Kaivuri tuli pitämään pelikuntoaan yllä Sumariin ja lopulta päädyttiin sopimukseenkin asti. Tehnyt pitkän uran raatajana ja kulmien keisarina, mutta tämä sarka oli selkeästi jo hyvin lähellä päätepistettään, kun suomenmestari esiintyi mustaoranssissa. Näkymätön ja ei ainakaan ulospäin ollut samanlainen liideri kuin vaikkapa toinen konkari Kähkönen. Tuokkolan aikana peli tosin oli sekaisin kuin Kouvolan talous, mutta odotin Mutaselta enemmän.

Kanninen tuli Jyväskylästä lainalle jopa ylistävien suositusten kanssa, mutta jäi aivan jalkoihin Kouvolassa ja oli vaikeuksissa mahtua pelaavaan kokoonpanoon. Päätyi sahaamaan +10 minuuttisensa dieselmäisesti nelosen laidassa ja ko. taustaa vasten Suomen mestaruuden pokkaaminen muutama kuukausi tämän jälkeen tuntuu uskomattomalta.

Rinkinen oli ehkä KooKoon ensimmäisen uuden Liiga-kauden suurin pettymys, odotuksiin nähden. Oli osoittanut pystyvänsä pelaamaan Liigaa ja tekemään tehoja siellä, oli peluri parhaassa iässä ja edelliskaudelta taskussa oli Mestiksen maalipörssin voitto. Esitti ajoittain ihan näyttäviä otteita, mutta seilasi Mestistä selvästi enemmän pelin ulkopuolella ja ei vain päässyt enää Liiga-vauhtiin kiinni.


Tuulola (20/21 48 6+12=18 +8) - (20/21 21 0+3=3 +/- 0) Ytterell

Tuulolaa voi joku pitää yllätyksenä listalla, koska esim. statsit ovat ihan kohdillaan, mutta floppasi rankasti odotuksiin nähden. Nuorten maailmanmestari saapui Kouvolaan sopparissaan NHL-optio, jota vähemmän yllättäen ei kauden aikana tarvinnut käyttää. Paljon huonoa sijoittumista, turhia jäähyjä ja ei pystynyt ottamaan sitä puolustuksen liiderin roolia mihin hankittiin.

Ytterell siirtyi hyvän Tappara-kauden jälkeen SHL-taustansa kanssa kovin odotuksin Kouvolaan ja kyseessä piti olla parhaassa iässä oleva all-around-pakki, joka kellottaa isoa kuormaa ottelusta toiseen. Ilmeisesti taustalla oli jonkinlaista vammaa, mutta olivat syyt mitkä tahansa, niin ei vain riittänyt. Rooli pieneni pienemistään ja lopulta Alexander siirtyi lainalle helmikuussa Örnsköldsvikiin.


Keskitalo (17/19 83 1+21=23 -17) - Grönholm (15/17 87 3+4=7 -18)

Keskitalo ei ole kokonaisuudessaan huono pelaaja, se ei ole ongelma. Se sitten jo vähän on, ettei ole hyväkään oikein missään. Pääsi pelaamaan reilusti ylivoimaa ja siihen nähden yksi maali 83 matsiin ja 0,64% laukaisutehokkuus ovat synkeää katseltavaa. Paradoksaalinen pelaaja; kiekollinen, mutta tulosta ei oikein tahdo tulla. Kokoakin on, mutta silti ihan halinalle-genreä.

Grönholm oli todellinen peruspuolustaja koko uransa, mutta kun tuosta peruspakin yhtälöstä viedään se vähäkin nopeus, niin eihän se kaunista katseltavaa kaukalossa ollut. Liikaa turhia kakkosia, liikaa virheitä avaussyötöissä ja oikeaa kovuutta lopulta varsin maltillisesti, kun ei ollut loukkaantunut. Kahden vuoden soppari oli melkoinen virhe, vaikka paransi toisella kaudelle.


Pyett (18/19 21 0+1=1 -8) - Forsberg (17/19 0 0+0=0 +/- 0)

Pyett uli todella erikoisella CV:llä (hyvä AHL-ura aikanaan, parin kauden KHL-keikka, syöpähoitojen takia pelaamatta jäänyt kausi, Japanin reissu ja alkukausi AHL:ssä), mutta ei lopulta esittänyt oikein mitään. Mistä ukko oikein löydettiin.

Forsbergin naaraus Hämeenlinnasta herätti ihmetystä jo hankintahetkellä, koska edellinen kausi ei mennyt HPK-paidassa erityisen hyvin. Profiililtaan myös peruspakkien peruspakki, mutta yleisesti arvelutti riittääkö taso enää ylipäätään Liigassa. Mietinnän tasolle tuo jäikin, koska ei lopulta pelannut kahden sopimuskautensa aikana yhtään ottelu mustaoranssissa!


Treutle (16/17 W-L-T 1-2-1)

Harvoin KooKoon maalinsuulle siirtyy edelliskaudella NHL:ssä pelannut maansa maajoukkuevahti, mutta syksyllä 2016 silti siirtyi. Treutle napattiin Järkkärin loukkaantumishuolien takia ja vaikka ns. pedigree oli rautaa, eivät otteet kaukalossa vakuuttaneet ja koeaikaa ei jatkettu. Niklas on jälkeenpäin pelannut aivan oivallisen uran ja ollut Saksan maajoukkueen vakiokasvoja monia vuosia, mutta tuolloin suhteellisen sekainen Mattilan pelitapa ei antanut Nürbergin Napaketulle voittavia kortteja.

Perhonen (16/19 W-L-T 10–26-10)

Perhosen statsit oikeuttavat haastamaan vahvasti, kun kilpaillaan 2018–2019-kauden huonoimman maalivahdin tittelistä Liigassa ja valitettavasti otteet kaukalossa myös tukivat vahvasti ehdokkuutta. Samulla ei ikävä kyllä oikein lähtenyt, yksittäisiä väläytyksiä lukuun ottamatta, kirjoittamaan missään kohtaa kolmen kauden vierailunsa aikana.

Voutilainen (20/21 W-L-T 1-2-2)

Voutilainen siirtyi helmikuussa 2021 korvaamaan loukkaantunutta Oskari Salmista ja ei saanut juonesta kiinni missään kohtaa. Laatumaalivahti joka oli vain totaalisen väärässä paikassa ja ilmeisesti loukkaantumisten jäljiltä keskenkuntoisena.


P.S. Haastan @Everton tekemään saman vaikkapa Mestis-KooKoosta, ja nimenomaan Mestis-ajanjaksolta maamme kakkossarjassa. :P

Edit: typoja

 

[Everton]

P.S. Haastan @Everton tekemään saman vaikkapa Mestis-KooKoosta, ja nimenomaan Mestis-ajanjaksolta maamme kakkossarjassa. :P

Katsotaan, josko sitä jossain vaiheessa ehtisi. Kiinnostavia pelaajia kyllä löytyisi.

Sinun listassasi tykkäsin erityisesti siitä, että olit koutseja kiltimpi ja päästit Siimin ja Eetun toiveidensa mukaisesti samaan ketjuun!

Samuel Bucekista puolestaan sen verran, että jotain outoa tuossa oli. En tiedä siitä keskenkuntoisuudestaankaan, koska merkittävin saavutuksensa Kouvolassa oli kuitenkin hyppyrimäen kuntoportaiden ennätysaika! KooKoolla oli tosiaan kovat odotukset häntä kohtaan, niin miksi juuri hänen kohdallaan usko olisi loppunut saman tien, kun monia muita on roikotettu mukana jopa useampia vuosia? Olisikohan tuossa pojalle vaan tullut koti-ikävä, vai mikä oli?

Bucek on joka tapauksessa todistanut olevansa pelimies tuon epäonnisen KooKoo-pestin jälkeen: 2021-22 voitti Slovakian liigan maali- ja pistepörssin sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä, oli playoffien MVP ja pelasi maajoukkueessakin. Seuraavaksi kaudeksi sai KHL-sopparin (ei onnistunut siellä) ja loppukaudesta oli voittamassa Tshekin mestaruutta (tosin pienessä roolissa). Tälläkin kaudella Slovakiassa pistepörssissä kolmosena ja joukkue mitalipeleissä mukana.


****

Mutta otetaan tähän väliin vielä yhdistelmä avausviestini ja Cottonmouthin kokoonpanosta. Eli huonoin mahdollinen joukkue sellaisista pelaajista, jotka ovat pelanneet Liigaa KooKoossa ja pelaavat edelleen. Sellainen jengi, mikä olisi periaatteessa siis mahdollista kasata ensi kaudeksi. Muutama sama nimikin saadaan mukaan. Pelaajan nimen perässä tuorein seura/sarja.

I:
Matt Watkins (SVHL) - Karri Kapanen (Suomi-sarja) - Mikko Alikoski (II-div)
Logan Pyett (SVHL) - Julius Nyqvist (Unkari)

II:
Niki Koskinen (HockeyEttan) - Sami Tamminen (Romania) - Miro-Pekka Saarelainen (Unkari)
Jere Rouhiainen (Ranska) - Ville Järvinen (KooVee)

III:
Joni Nikko (HockeyEttan) - Juuso Rajala (Benelux-liiga) - Konsta Jaakola (Puola)
Veeti Vainio (Allsvenskan) - Elias Ulander (Allsvenskan)

IV:
Terry And (K-Espoo) - Mikko Virtanen (Hollanti) - Terry Broadhurst (TPS)
Miihkali Teppo (Norja)

MV:
Samu Perhonen (Ranska) / Niilo Halonen (Allsvenskan)


Ai että, tässä olisi vahvasti samaa henkeä kuin kauden 1996-97 legendaarisessa joukkueessa, joka koottiin tryoutilla junnuista ja alasarjapelaajista + muutama huonomman harkintakyvyn omannut kokeneempi pelaaja, jotka erehtyivät suostumaan mukaan.

 

[cottonmouth]

Samuel Bucekista puolestaan sen verran, että jotain outoa tuossa oli. En tiedä siitä keskenkuntoisuudestaankaan, koska merkittävin saavutuksensa Kouvolassa oli kuitenkin hyppyrimäen kuntoportaiden ennätysaika! KooKoolla oli tosiaan kovat odotukset häntä kohtaan, niin miksi juuri hänen kohdallaan usko olisi loppunut saman tien, kun monia muita on roikotettu mukana jopa useampia vuosia? Olisikohan tuossa pojalle vaan tullut koti-ikävä, vai mikä oli?

Heh, joo tämän hyppyrimäkilegendan muistin kanssa. Liekö sitten lopulta vain legendaa, koska muistelen ukon olleen suht tervassa sitten, kun siirryttiin jäälle. :D

Ihan hyvän uran jamppa on pystynyt kyllä rakentamaan ja ehkä kotimaan sarjan hieman kepeämpi meno ja kauniin Slovakian kutsuvat kaljagardenit ovat avanneet puutuneet pohkeet.

 

[Everton]

Heh, joo tämän hyppyrimäkilegendan muistin kanssa. Liekö sitten lopulta vain legendaa, koska muistelen ukon olleen suht tervassa sitten, kun siirryttiin jäälle. :D

Tää oli siis Kouvolan Sanomien kesäjuttusarjassa. Että ei sikäli legendaa, ellei nyt toimittaja ja ajanottaja laittaneet ihan omiaan. Mutta oli mullakin pitkän aikaa pohkeet tervassa, kun kävin itse koittamassa noita portaita. Että voihan se noista portaista löytyä syy- ja seuraussuhteet... Mutta vähän siltä vaikuttaa, että on pelimies, mutta pelit kulkevat sitä paremmin mitä lähempänä mamman lihapatoja on.

 

[Everton]

@cottonmouth heitti niin houkuttelevan haasteen, että nipin napin sain 24 tuntia pidettyä siitä näppini erossa. Eli seuraavaksi KooKoon Mestis-ajan MDP-miehistö (Most Dissapointing Players). Näitähän riitti sen verran, että jaan tekstit suosiolla omiin viesteihinsä.

Ihan ekaksi todellinen ykköskenttä, eli ihan rehellisesti huonoja:

Ville Rajala - Ryan Toomey - Tuomo Litmanen
Marko From - Jaakko Lehtonen

Ykkössentterinä ja starana Ryan Toomey, ehkä seuran kovin hutihankinta koko Mestis-aikana. Hommattiin tammikuussa 2009 ykkössentteriksi, kun KooKoo kärsi sentteripulasta. Oli saanut kenkää jengistään ECHL:ssä, mutta KooKoo teki saman tien hänelle loppukauden sopimuksen. Oli surkea ekassa pelissään, vielä huonompi tokassa ja istui sen jälkeen penkillä seuraavat pelit, kunnes sopimus saatiin purettua. Mestis-uran tilastot: kuusi peliä, 0+0 ja -6. Palasi ECHL:ään ja ehti saada samalla kaudella fudut vielä seuraavastakin joukkueestaan.

Laidalle "voimahyökkääjä" (eli ihan vaan hölmö pelaaja) Ville Rajala. Oli tehnyt Kiekko-Laserissa ja Hokissa aiemmin maalejakin, mutta KooKoo-pesti kaudella 2013-2014 jäi puolikkaan kauden mittaiseksi. Teki kolme maalia, otti tyhmiä jäähyjä ja pelasi muutenkin vaarallisesti. Palasi loppukaudeksi Hokkiin ja pelasi sittemmin pari ihan kelpo kautta Hermeksessä, mutta KooKoossa oli kyllä yksi turhimmista pelaajista joukkueen kannalta.

Kolmanneksi hyökkääjäksi Tuomo Litmanen, jolla oli alla kolme nousujohteista kautta SaPKossa. Muistelen, että häntä kaavailtiin KooKoossa surullisella kaudella 2000-2001 yhdeksi kärkipelaajista. Sai kuitenkin lähteä jo kolmen pelin (0+1) jälkeen. Kuului kyllä sittemmin sekä KalPassa että SaPKossa joukkueiden runkopelaajiin.

Jos Litmasen näytöt KooKoossa ei riitä, niin hänen tilalleen voi valita myös Antti Pulkkisen samalta kaudelta 2000-2001. Muistan kuinka Kouvolan Sanomissa hehkutettiin kahta lupaavaa alasarjasta löydettyä pelaajaa: Reino Soijärveä ja kolme pinnaa / peli -tahdilla kakkosdivarissa pelannutta Pulkkista. Ei mennyt kummallakaan vahvasti Mestiksessä. Soijärvi toki teki sitten ok-uran, mutta Pulkkisen pelit jäivät yhteen kauteen ja kahteen tehtyyn maaliin.

Pakkipariksi tähän huippukenttään valitaan hidas mutta kankea Marko From sekä vävypoikanakin tunnettu Jaakko Lehtonen. From oli pelannut HIFK:ssä, nuorten maajoukkueessa ja lainalla Mestiksessä jo ennen kuin tuli Kouvolaan kaudeksi 2001-2002. Pelasi selvistä heikkouksistaan huolimatta pk-seudun Mestis-jengeissä vielä kuusi kautta tämän KooKoo-pestinsäkin jälkeen.

Lehtosella oli puolestaan syystä tai toisesta kausikortti KooKoon pelaavaan kokoonpanoon vuodet 2009-2013. Periaatteessa ihan viihdyttävä tapaus, mutta virhealtis höntyilijä. Ei pärjännyt sen paremmin Heinolan Peliitoissakaan sen jälkeen kun KooKoo vihdoin luopui miehestä.

 

[Everton]

Kakkosketju otetaan poikkeuksellisesti yhdeltä ja samalta kaudelta.

Hankinnoista huikeimmat vuosimallia 2003:

Eero Lajunen - Joose Lipponen - Janne Mäkelä
Jussi Laine - Antti Weckström

Nämä hyökkääjät eivät olleet varsinaisesti huonoja. Eivät vaan missään tapauksessa olleet sellaisia pelaajia, miksi heidät oli kaavailtu. KooKoohan oli tällä kaudella ihan tyylikkäästi neljäntenä. Mutta pitkälti Jaakko Suomalaisen ansiosta, sillä oikeastaan kenestäkään hyökkääjähankinnasta ei ollut maalintekijäksi.

Nuorta Joose Lipposta kaavailtiin ykkössentteriksi. Näin jälkikäteen on oikeastaan vaikea ymmärtää, että miksi. Oli pelannut edelliskauden Ässissä liigaa: 46 matsia ja 0+1. Junnusaavutuksektkin divarin puolelta. Oli KooKoossa ihan kohtalainen alaketjujen sentteri, mutta tehopisteissä ei kehumista. Runkosarjassa 6+9 ja pudotuspeleissä 1+0.

Myös Ilveksestä tullut Eero Lajunen oli pelannut liigaa hyvin pienessä roolissa ja olemattomin tehoin, mutta oli tehoillut sentään junnuissa. Sai aloittaa KooKoossa ykköskentässä, mutta tehot runkosarjassa 3+12 ja pudotuspeleissä 1+0. Seuraavalla kaudella Suomi-sarjaa ja sitten lopetti.

Kolmantena liiganaarauksena niin ikään Ässistä (0+2) tullut Janne Mäkelä, jonka ruumiinrakenteeseensa liittynyttä ja nykypäivän kielenkäyttöstandardeihin sopimatonta liikanimeä en nyt viitsi tähän kirjoittaa. Tietäjät kyllä muistaa. Mäkelä oli sellainen pelaaja, joka jakoi KooKoo-fanit hyvin vahvasti kahteen leiriin. Osa näki hänessä joukkueen ykköstykin, osa taas totaalisen löysän paskan. Totuus on ehkä jossain siellä välissä. Taisi jakaa myös Mansikan mielipiteen, oli nimittäin osan peleistä sivussa, vaikka oli terveenä. Runkosarjassa 30 peliä, joissa tehot 9+6. Pudotuspeleissä 2+0.

Lipposen tilalle sentteriksi voisi pistää myös Pelicansista tulleen Olli Sinkkosen, mutta häntä ei taidettu välttämättä ihan ykkösketjun mieheksi kukaan kaavaillakaan. Oli lopulta ihan hyvä nelossentteri (7+8) ja tämän kauden jälkeen monen vuoden ajan luottomies Heinolassa.

Pakeista muistan jopa puolustelleeni Jussi Lainetta, joka oli tällä palstalla aikamoisena kannattajien sylkykuppina. Onnistui kuitenkin saamaan jopa jatkosopimuksen ja jatkoi KooKoo-fanien riemastuttamista myös seuraavalla kaudella... Laine ei muistaakseni tehnyt oikeastaan juuri mitään virheitä kentällä, mutta eipä juuri mitään kovin hyödyttävääkään, vaan oli jonkinlainen pakollinen täytepelaaja.

Sen sijaan toinen Lappeenrannan lahja tähän horror-kenttään, eli Antti Weckström ansaitsee ihan kaikki haukkunsa mitä aikoinaan sai. Ehkä huonoin pelaaja mitä KooKoosta muistan. Tähänhän liittyy vielä mielenkiintoinen kuvio. Eli SaiPa-pakeista KooKoossa aloitti Harri Tikkanen, jonka hankinnasta me kaikki oltiin ihan mehuissaan.

Tikkasella oli ollut Liigassa vaikeaa, mutta piti olla saletti juttu, että Mestiksessä se on sarjan kovimpia nikkareita. Mutta kun ei ollut. Ei nyt varsinaisesti ollut huono, mutta ei mikään sellainen ykköspakki, mitä oli ajateltu. Joten sitten kun SaiPa halusi vaihtaa Tikkasen Weckströmiin, niin yleinen ajatus varmaan oli, että tässä diilissä saattaa voittaa kaikki. Mutta voi herran jestas millainen hasardiautomaatti Weckström olikaan! Myös huippu-uransa päättyi tähän kauteen, aloitti toki sitten vuoden hermoloman jälkeen uuden uran alasarjoissa ja oli vielä tänäkin keväänä nostamassa PEPOa Suomi-sarjaan.

EDIT: samaan saagaan näistä pakeista liittyy vielä sekin hauska juttu, että Tikkanenhan veti sitten kanssa ihan vihkoon SaiPassa tämän ja seuraavan kauden, mutta SaiPa kämmäsi sopimuksen kanssa. Taisi käydä ihan niin vanhanaikaisesti, että unohtivat ilmoittaa määräaikaan mennessä pelaajalle, että 0+0 näytöillä ei jatkoa heru, ja sopimus jatkui sitten automaattisesti. Ja sittenhän Tikkanen nousikin vielä yllättäen hyväksi liigapakiksi ja jopa maajoukkueeseen - vaikka siis liigauransa olisi pitänyt jo aiemmin loppuakin.

 

[Everton]

KooKoo oli Mestiksessä iso seura. Siksi profiilihankintojenkin piti olla kovia.

Näillä jätkillä pyyhitään muilla pöytiä:

Miikka Jouhkimainen - Antti-Jussi Miettinen - Teemu Paakkarinen
Kimmo Nevalainen - Mikko Heiskanen

Miikka Jouhkimainen: erittäin nopeakinttuinen entinen lupaus, tuli KooKoon joukkueeseen kaudeksi 2010-11. Oli pari kautta sitten paukuttanut SaiPassa kahdeksan maalia, mutta seuraava kausi meni pahan loukkaantumisen takia mönkään. Ikää vasta 25, eli paras pelimiehen ikä lähestymässä. Tuli siis KooKooseen ottamaan uuden vauhtilähdön uralleen, mutta jäi lähtötelineisiin. Pystyi pelaamaan kauden aikana yhteensä 30 matsia - eikä tehnyt maalin maalia. Kiekkoura oli käytännössä siinä.

Samaan sarjaan menee myös toinen SaiPa-taustainen pelaaja, eli Teemu Paakkarinen. Oli pelannut melkein parisataa peliä liigaa. Oli jonkinlainen energiapelaaja, eli karvasi ja taklasi. Paikat oli risana jo valmiiksi. SaiPasta ulosjäätyään oli pelannut edelliskauden Suomi-sarjassa ja Puolassa ennen kuin tuli Kouvolaan kaudeksi 2009-2010. Pystyi pelaamaan runkosarjassa kymmenen matsia (2+2) ja pudotuspeleissä yhdeksän (0+0). Tämä oli myös pelaajauran loppu.

Antti-Jussi Miettinenkin taisi olla laituri, mutta ihan sama millä pelipaikalla näitä sankareita nyt peluuttaa. Lopputulos on kuitenkin mitäänsanomaton. Tuli KooKoon vahvistukseksi Ilveksestä loppukaudeksi 2004-2005. Oli vielä edelliskaudella ollut Ilveksessä ihan vakiokokoonpanon pelaaja, mutta jäänyt sitten pieneen rooliin. Vähintään semilupaava pelaaja joka tapauksessa, junnukisoissakin oli ollut voittamassa mitalin. KooKoossa 19 peliä ja tehot 3+1. Karisti sen jälkeen kotimaan pölyt jaloistaan ja pelasi pitkän ja tehokkaan uran Saksan alasarjoissa.

Varasijoilla hyökkäykseen edesmennyt Antti Roppo ja pikkaisen liikaa etukäteen hehkutettu Blair Yaworski.

Pakeiksi ei tähän ketjuun ihan yhtä kovia pettymyksiä löytynyt, mutta pari kriteerit täyttävää peluria kuitenkin. Kimmo Nevalaisen piti ainakin minun muistini mukaan olla yksi kauden 2004-2005 kärkipakeista. Oli pelannut tehokkaasti junnuissa ja kuulunut edelliskaudella SaiPan liigajengiin. Jäi kuitenkin aika statistiksi (2+6). Joensuussa pelasi sittemmin kuitenkin monta vuotta runkopelaajana.

Mikko Heiskanen (eli siis sama kaveri joka jätti KooKoo-valmentajan pestin voimassaolevasta sopimuksestaan huolimatta ja siirtyi JYPiin) oli puolestaan ollut keväällä yksi 2008 mestari-TuTon tähtipelaajista. KooKoossa oli sen sijaan seuraavalla kaudella jähmeä peruspakki (2+4) ja oli muistaakseni vielä loukkaantuneena sivussa pudotuspeleistäkin. Ei noussut enää huipputasolle seuraavissakaan joukkueissaan.

 

[teroz]

Marko From ”Hell” - ai että! Kiitos muistutuksesta!

Liiga-ajoilta Tuomas Huhtanen mahtuu omiin painajaisiin. Stadin prinsessat Simppa ja Edi oli ihan oma lukunsa.

 

[Everton]

Neloskenttäänhän on hyvä napata nälkäisiä lupauksia junnuista!

Tehonyrkki nuorista:

Ari Kovanen - Tatu Backman - Panu Poutanen
Petri Partanen - Mikko Lehtimäki

Laidoilla on tosi kova kaksikko, kenties hyödyttömimmät hyökkääjät KooKoossa suurin piirtein koskaan. JYPissä nollatehoin sekä junnuissa että liigassakin pelannut Ari Kovanen oli varmaan hyvä pukukoppipelaaja tai jotain. KooKoossa kaudella 2004-2005 pelejä 23 ja pisteitä 0+2. Pelasi kuitenkin vielä viidellä seuraavallakin kaudella Mestistä. Teki tehokkaimmalla kaudellaan peräti kolme maalia.

Panu Poutanen oli puolestaan joku oman elämänsä pugilisti Kuopiosta. Taisi olla A-junnujen jäähypörssin voittaja edelliskaudelta. KooKoossa 2008-2009: runkosarjassa 40 peliä, 2+3 ja pettymykseksi vain 38 jäähyminuuttia. Pudotuspelit kiikaritehoin, mutta sentään yksi ulosajo! KooKoosta lähti ainakin omien sanojensa mukaan Pohjois-Amerikkaan, mutta ei ainakaan tilastojen mukaan pelannut missään. Pelasi sittemmin vielä jonkun verran Hokissa ja Kiekko-Vantaassa ja tappeli ainakin KooKoon Toni Niemeä ja TuTon Iiro Junnilaa vastaan. Yksi ihmeellisimmistä hankinnoista KooKooseen ikinä.

Sentteriksi pannaan näille maalitykeille namupassejaan jakamaan surkean kauden 2000-2001 Tatu Backman. Nuori jannu oli iskenyt Kärppien junnuissa yli pinnan per peli ja hänen piti olla KooKoossa joukkueen kärkisentteri heti tulokaskaudellaan. Lopputuloksena 23 pelattua runkosarjapeliä (2+2) ja kaksi karsintamatsia (0+0). Vastoin kaikkia odotuksia tie uralla vei sitten paljon myöhemmin jopa Kärppien liigajoukkueeseen!

Muita teemaan sopivia sentterivaihtoehtoja olisivat Hannu Pajunen ja Matti Hietakangas.
Pajunen oli kanssa kauden 2000-2001 kaavailtuja kärkipelaajia. Oli väläytellyt Tapparan junnuissa, mutta ei ollut kyllä vielä lainkaan valmis isoon rooliin Mestiksessä. Runkosarjassa 5+4 ja karsinnat 0+0. Hietakankaalla oli samanlainen tausta, kun hän tuli Tapparasta Kouvolaan kaudeksi 2004-2005. Tosin häntä ei taidettu kärkikenttiin varsinaisesti suunnitellakaan. Tehot 3+2. Myöhemmin pelasi sentään pikkaisen tehokkaammin Jokipojissa.

Pakeista Petri Partasen sijasta Kuopiosta olisi kannattanut hommata ennemmin vaikka Hanna Partasen leipomon kalakukko. Se olisi ollut edes pinnalta kova. Kaudeksi 2007-2008 KalPan junnuista tullut Partanen oli kauttaaltaan pehmeä, pelokas ja varovainen. Ei mahtunut läheskään aina kokoonpanoonkaan. Myös seuraava kausi D Teamissa meni samalla kaavalla ja Mestis-ura oli sitten siinä.

Mikko Lehtimäki taisi puolestaan olla niin mitäänsanomaton pelaaja muutenkin heikkotasoisessa jengissä 2000-2001, että itse en olisi edes muistanut tämän nimistä pelaajaa KooKoosta. TPS:n junnuista tuli ja KooKoo-uran saldo 0+1. Pelasi sitten vielä pari kautta TuTossa.

 

[Everton]

Mutta hei! Eihän me nyt neljällä ketjulla pärjätä. Kausi on pitkä ja kevääksi tarvitaan tuoreita jalkoja. Tulossa siis bonusosiot. Ekana yhden aikakauden ilmiö.

Ikan soturit ja projektit, eli todellinen powernyrkki:

Marko Tuomainen - Jermu Porthen - Patrik Forsbacka

Lehkosella oli joku perversio hommata vanhoja kavereitaan vetämään viimeiset luistimenpiirtonsa Kouvolaan. Joskus näissä jopa onnistuttiin, mutta useimmiten ei. Tyyppiesimerkiksi kelvannee parhaiten Marko Tuomainen. Leijonasankari ja NHL-pelaaja. Mutta myös 37-vee, edellinen kausi Italiassa, koko syksy kotisohvalla ja sitten tammikuussa 2010 Kouvolaan.

Runkosarjassa puolikuntoisena 16 peliä ja 5+3. Ei nyt mitenkään mahdottoman paha. Mutta voin hyvin kuvitella, että Ika mainosti, kuinka "laitetaan ukko huippukuntoon ja on justiinsa sellainen pelaaja mikä ratkaisee sitten pudotuspeleissä". Tuomainen ei pelannut yhtään pudotuspeliä KooKoossa.

Jermu Porthen ei puolestaan ollut vielä mikään ikäloppu. Ikää 27, taustalla yli 200 liigamatsia HIFK:ssä. Sen jälkeen kausi Puolassa ja ihan väkevä alkukausi Kiekko-Vantaassa, jossa pelasi melkein pinna/peli-tahdilla ja tappelikin pariin otteeseen. Tuli sitten täsmähakuna playoffeja silmällä pitäen Kouvolaan keväällä 2011. Saldo: kuusi runkosarjapeliä (0+1) ja kahdeksan pudotuspeliä (0+1). Money well spent ja ura loppui käytännössä tähän.

Ja vielä kerran: mitä pudotuspeleissä tarvitaan? Kovuutta! Eli hommataan sitten Porin inkkari, edelliskaudella sekä Englannissa että Tanskassa häseltänyt Patrik Forsbacka Kouvolaan. Pelasi kauden 2011-2012 KooKoossa ja otti useampia ulosajoja. Matt Nickersonkin vaikutti häneen verrattuna oikealta ja joukkueelle hyödylliseltä jääkiekkoilijalta.

 

[Everton]

Reservejä.

Putosivat niukasti kokoonpanosta:

Tomi Tuomisto - Jami Miettinen - Oskar Essen
Nikke Hirvihuhta - Antti Oksa

Tässä on sellaisia sankareita, joiden ura Kouvolassa jäi sen verran lyhyeksi, ettei kaikki varmaan edes miehiä muista. Minä muistan. Valitettavasti.

Tomi Tuomisto oli kaikin puolin erikoinen tapaus. Vähän päälle parikymppinen pelaaja, oli latonut hurjat tehot alemmilla junnusarjatasoilla ja ehtinyt pelata kauden Ranskassakin. KooKoossa kausi 2012-2013 jäi yhdentoista pelin mittaiseksi (1+2). Siirtyi täältä Keravalle ja sitten jokusen kauden päästä iski HIFK:lle maalinkin Liigan finaaleissa. Mutta sitten se liigaurakin loppui ihan yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin.

Miettisten veljestroikan nuorin (ja huonoin) jäsen Jami Miettinen tuli Kouvolaan kaudeksi 2005-2006 Suomi-sarjan SaPKosta. Oli ihan liian pehmeä pelaaja Mestikseen. Yksitoista peliä, 0+0 ja pelasi loppukauden Suomi-sarjaa Titaaneissa. Pelasi kuitenkin sittemmin kolme kautta Mestistä SaPKossa.

Oskar Essen oli jopa Mestis-standardein poikkeuksellisen löysä fiilispelaaja. Ei mahtunut ensin TuTossa pelaamaan, sitten teki läpimurron FPS:ssa ja oli Titaanien kärkihankintoja kaudeksi 2007-2008. Onnistui löysäilemään niin, että jopa Titaanit halusi hänestä eroon. KooKoolle yllättäen kelpasi. Teki jokusen maalin KooKoolle sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä loppukauden aikana, mutta ei tainnut sitten oikeastaan mitään muuta kentällä tehdäkään. Oli sitten vielä SaPKossa muutamaa kautta myöhemmin yksi sarjan maalikunkuista, mutta ei hänestä urheilijaa tullut koskaan.

Nuoret Nikke Hirvihuhta ja Antti Oksa tulivat kauden 2010-2011 jengiin HPK:n a-junnuista. Hirvihuhta oli ollut joukkueen kapteeni ja hänellä ajateltiin olevan annettavaa kiekolliseen peliin myös Mestiksessä. Oksan ajateltiin kai olevan jonkun sortin peruspakki.

Kummankin touhua katseltiin lopulta vain parin kuukauden ajan. Hirvihuhdan Mestis-ura kesti 15 pelin ajan (0+4) ja sen jälkeen ura jatkui kakkosdivarissa. Oksa pelasi KooKoossa 13 peliä (0+3), mutta löysi loppukaudeksi vielä pelipaikan SaPKosta. Tämä jäi kuitenkin hänellekin ainoaksi kaudeksi Mestiksessä.

 

[Everton]

Vaikka kuinka yritin pinnistää muistiani, niin en onnistunut keksimään ketään totaalisia floppiveskareita KooKoosta. Tyydytään siis turhimpiin, eli Kouvolan omat Törnströmit.

Maalivahdit, joilla lienee vähiten päästettyjä maaleja KooKoossa:

Mika Korhonen
Joonas Riihimäki
Matti Hakonen

Tässä on kanssa varmaan muutama sellainen nimi, joita kaikki ei muista. Eikä ihme.

Blues-junnu Mika Korhonen oli pelannut edellisen kauden lainalla SaPKossa ja hänet hommattiin kaudeksi 2009-2010 Kouvolaan Antti Härmän kirittäjäksi. Korhonen pääsi pelaamaan vain neljässä pelissä. Kun Härmä loukkaantui, niin tänne hommattiin laina-apuja. Ja lopulta kausi päätettiin mv-kaksikolla Jani Nieminen - Eero Väre. Korhosen ura loppui tähän kauteen, 22-vuotiaana.

Myös Joonas Riihimäen tarkoitus oli olla tuuraaja kaudella 2003-2004. Edessä oli kuitenkin muuri nimeltä Jaakko Suomalainen, joka pelasi niin huikeasti, että Riihimäelle ei herunut edes näyttöpaikkoja. Lahdesta tullut nuori pääsi kehiin viidessä runkosarjamatsissa ja yhdessä playoff-pelissä. Ura loppui tähän, 20-vuotiaana.

En keksinyt Matti Hakosta omasta päästäni! Tällaisen kaverin piti tosiaan olla kakkosvahtina Mikko Rämölle kaudella 2010-2011. Tuli KalPan junnuista ja oli taustaa junnumaajoukkueistakin. En muista pelasiko yhtään harkkapeliä, mutta yhtään virallista sarjapeliä ei KooKoossa pelannut. Paitsi pari matsia junnuissa. Rämölle toi lepoa pari lainavahtia ja loppukaudesta hankittu Mikael Vuorio.

 

[Everton]

Sitten yksi historiamme merkittävin porukka, eli vemppaosasto.

Loukkaantuneena sairastuvalla:

Juha Alastalo
Henrik Forsberg
Peter Hamren
Janne Jaakkola
Ville Vimpari
Niklas Siren
Jari Keltanen
Jussi Onnela
Nico Lehto
Peter Nilsson



Täältä lyhyesti joitain poimintoja.

Jarno Kultanen - Juha Alastalo pakkiparin piti olla Mestis-historian kovimpia pareja koskaan. Kultasen kausi 2009-2010 KooKoossa oli 11 pelin mittainen. Alastalo pelasi vain 8 peliä. Ura päättyi näihin matseihin.

Henrik Forsbergin liigaura KooKoossa onkin jo mainittu. Kaksi vuotta liksaa, ei yhtään virallista peliä. Easy money. Mutta muistetaan vielä sekin, että sama mies pelasi KooKoon kipparina jo kaudella 2011-2012. Noin puolet kaudesta meni sairastuvalla.

Ruotsalaisvahti Peter Hamren oli kanssa jännä tapaus. Tuli tammikuussa 2002 Kouvolaan paikkaamaan loukkaantumisia. Sitten loukkaantui saman tien itse. Taisi loukkaantua vielä sen verran pahasti, että lähti loppukaudeksi kotiin Ruotsiin. Ja sitten yllättäen pöllähtikin terveenä takaisin kun pudotuspelit alkoivat ja KooKoolla oli taas maalivahtipulaa.

Kaudelle 2004-2005 hankittu Janne Jaakkola oli potentiaalinen jannu, mutta loukkaantui jo viiden pelin jälkeen. Voitti sittemmin Jukureissa värisuoran mitaleita.

2006-2007 epäonnen soturi oli puolestaan Ville Vimpari. Aloitti oikein hyvin, mutta 16 peliä, sitten koko loppukausi sivussa. Ei palannut enää koskaan samalle tasolle ja ura jäi lyhyeksi.

Kestoklesoja olivat puolestaan Jari Keltanen ja etenkin Jussi Onnela. Tuttuja muualla -ketjussa justiinsa vähän aikaa sitten muistelinkin Keltasta. Onnela puolestaan tuli samalla kertaa Ossi Louhivaaran kanssa Titaaneista. Ei nyt ollut missään nimessä samanlainen talentti kuin Louhivaara, mutta oli kyllä niin epäonninenkin, ettei päässyt missään vaiheessa mittaamaan potentiaaliaan. Onnela pelasi KooKoossa viisi kautta. Pelejä kertyi vain noin puolet mahdollisesta, eli runkosarjassa 134.

Ruotsalainen Peter Nilsson oli KooKoon hankintoja 2005-2006. Joku vakava loukkaantuminen sattui kuitenkin jo harjoituspelissä, eikä hän pelannut koko kaudella ollenkaan. Seuraavalla kaudella on näköjään pelannut Ruotsin divarissa ja sen jälkeen ura onkin ollut jo siinä.

 

[Everton]

Vielä pari viestiä. Sitten loppuu kyllä.

Karanneet:

Matias Loppi
Steve Makway
Mike Ramsay
Olle Sildre (mukanaan Ville Kiiskisen maastopyörä)

Matias Loppi ei ollut floppi, mutta jotain ihme vilunkia tuossa oli. Hän oli siis vielä muutama kausi aiemmin loistanut Liigan pistepörssissä ja edellisellä kaudellakin pelannut Pelicansissa. Sitten tuli syksyllä 2012 Kouvolaan ja täällä julistettiin muistaakseni juuri kauden ekan pelin alla koko kauden sopimus, jossa oli ulkomaanpykälä. No, Loppi pelasi sen viikon kaksi peliä ja lähti sitten Italiaan, jonne hänellä oli ollut sopimus tehtynä jo siinä vaiheessa kun KooKoo uutisoi omasta sopparistaan. Oli kuitenkin sitten pyytänyt italiaanoilta, että jos kuitenkin saisi nämä kaksi matsia pelata KooKoossa.

Hampaaton kanukkipakki Steve Makway oli Jukka Suutarin värväyksiä kaudeksi 2008-2009. Vaikutti mielenkiintoiselta ja ainakin seura hehkutti häntä kovasti. Pelasi jokusen harkkapelin, mutta sitten tapahtui jotain, mistä ulkopuolisilla ei ole kai vieläkään tietoa ja miehelle nakattiin menolippu kouraan.

Mike Ramsaylla olisi ollut mahdollisuus pelata itsensä KooKoo-legendaksi. Aloitti kauden 2008-2009 vahvasti ja teki 9 pelissä tehot 4+7. Mutta vaimo ei viihtynyt Kouvolassa, joten pelit täällä jäi siihen. Myöhemmin pelasi Norjassa yhden kokonaisen kauden, mutta olisikohan silloin jättänyt sitten perheen suosiolla Ameriikkaan? Edellisellä kaudella Sami Kaartinen oli kanssa jättänyt KooKoon tehokkaan alkukauden jälkeen, mutta tuolloin tuota siirtoa Sveitsin rahakkaaseen sarjaan tiedettiin sentään vähän odottaakin.

 

[Everton]

Tää on nyt vika muistelu tästä asiasta.

Kyllä harmitti:

Antti Karhula
Miikka Lindholm
Jaska Vilen
Niko Kantelinen

Tässä siis sellaisia pelaajia, joista kaikki tykkäsivät ja joille kaikki toivoivat hyvää, mutta ei vaan natsannut. Antti Karhula nimen omaan kaudelta 2003-2004. Siitä kaudestahan on se sanonta, että eka syöttönsä KooKoo-pelaajan lapaan tuli playoffeissa. Eli siinä vaiheessa, kun Karhula pelasi jo Sportissa.

Miikka Lindholm oli yritteliäs ja taitava pelaaja. Ja ennen KooKooseen tuloaan monta kautta ihan siinä kovimman läpimurron kynnyksellä. KooKoossa sitten kaksi loukkaantumisten sävyttämää kautta. Sama jatkui sitten Mikkelissä ja Keravallakin. Näköjään pelaa vielä kolmodivaria!

Jaska Vilen oli sen sijaan jo ollut Mestiksen huippuja ja pelannut pari kelpo kautta SaiPassakin. Otettiin varmaan tosi riemuiten vastaan Kouvolaan, mutta kausi oli rikkonainen. Runkosarjassa vain 22 peliä (3+5) eikä ollut pudotuspeleissäkään tehokas (1+2). Tehokas Mestis-ura loppui sitten tällaisen nihkeään kauteen.

Mikkelin menestysdynastian runkopelaajiin kuulunut Niko Kantelinen oli puolestaan Kouvolassakin varsin yritteliäs, mutta tulosta ei vaan tullut. Palasi sitten takaisin Mikkeliin, missä voitti seuraavalla kaudella neljännen mestaruutensa.

 

[Everton]

Siinä oli nyt minun osuus. Minä haastan vuorostani seuraavat nimimerkit:

@teroz
- kaikkien aikojen kultainen banaani, nihkeä rypäle ja ennen kaikkea märkä merileijona -palkinnot!

@KPL
- muistelen nimimerkin arvostaneen fyysistä pelityyliä. Millaisen joukkueen Jani Honkasesta, Jarru Suorsasta, Martin Bergeristä ja muista rymistelijöistä saisi?

@MurhaaMenoo
- kaikkien aikojen joukkue pelkistä kuusaalaistaustaista pelaajista? Hätätilanteessa joukkuetta voi täydentää myös Lada-kuskeilla

siffaa pyytäisin kasaamaan omat pojat -joukkueen, mutta rauha hänen muistolleen.

 

[Funky Duck]

Huhhuh, hattu päästä @Everton listaukselle!

 

[yaremchuk]

Kyllä, hattu päästä! Melkoisia jamppoja pyörinyt Sumulaakson jäällä kautta aikain. Nyt jos @Everton riittää mielenkiintoa ja aikaa niin kautta aikojen valmentaja-analyysit olisi myös todella mielenkiintoisia.

 

[mustaoranssi]

Hienoja listoja. Hattua päästä. Meidän osakkeenomistaja Wingelsin Tomppaa ei taida juuri olla mainittu. Oli hyvä poika, olis pärjännyt liigassakin.

 

[KPL]

Siinä oli nyt minun osuus. Minä haastan vuorostani seuraavat nimimerkit:

@KPL
- muistelen nimimerkin arvostaneen fyysistä pelityyliä. Millaisen joukkueen Jani Honkasesta, Jarru Suorsasta, Martin Bergeristä ja muista rymistelijöistä saisi?

Jarru Suorsa oli kyllä näistä omista junnuista se The Prospekti aikanaan. Painoi piste per peli tahtia kauden ennen Ilvekseen siirtymistä ja samalla kovat PIM saldot päälle. Sanoisin, että nykyään tuollaisella paketilla tehtäisiin helposti hyvä liigaura, mutta painoi toki kunniakkaasti pitkän uran ulkomailla. Ne pari 2000-luvun matsia KooKoossa sen sijaan eivät olleet erityisen ikimuistoisia. Toisen niistä taisin nähdä ja kesäterä varmaan kuvasi hyvin sen hetken tatsia.

 

[teroz]

Ensinnäkin, katsokaa nyt tätä, tämä ei ollutkaan ikuisesti hävinnyt vaan tässä se on. Tinken legendaarinen syöttö K-Vantaata vastaan 20 vuoden takaa:

Linkki: https://www.instagram.com/reel/C9zVNSzIPLR/

Lisäksi katsokaa tuota kokoonpanoa: Tinke, Motti, Kattelus, Soijärvi, Grönroos, Holopainen, Grahn, Somppi, Kinnunen... Kylläpä herättää tunteita ja hyviä muistoja kaikkien näiden vuosien jälkeen.

 

[Everton]

Ensinnäkin, katsokaa nyt tätä, tämä ei ollutkaan ikuisesti hävinnyt vaan tässä se on. Tinken legendaarinen syöttö K-Vantaata vastaan 20 vuoden takaa:

Ai jai mikä kulttuuriteko!

Minullakin on tuo VHS:llä jossain vintillä. Monta kertaa ollut mielessä, että pitäisi käydä jossain siirtämässä se digitaaliseen muotoon ja julkaista Tinken 50-vuotisjuhlien kunniaksi, mutta nyt ei tarvitse.