Minulle parasta antia on ollut Raid. Olen katsonut sarjan kolmeen kertaan ja se toimii kuin metrinen halko. Kolmen ensimmäisen jakson jälkeen näyttelijät saivat rooleistaan kiinni ja hahmoista tuli uskomattoman hienoja. Aika moni näyttelijä heitti elämänsä roolit tässä sarjassa, Lohtanderin ollessa aivan kuningas varastaen jokaisen kohtauksen jossa oli. Hienoa huomata, jotta Suomessakin osataan, kun tehdään huolella, toivottavasti rahoitusta riittää jatkossakin moisiin projekteihin.
Reinikainen ja Tankki täyteen ovat hyviä nekin, joskin kyseessä on kahdesta hieman erilaisesta sarjasta. Reinikainen oli Tankki täyteen-sarjassa vielä sivuosassa sarjan keskittyessä Vilenin perheen asioihin. Reinikainen olikin jo puhdas poliisisarja keskittyen pelkästään Reinikaiseen. Molemmat konseptit toimi ja kumpaakin voi sanoa suomalaisen viihteen huipuiksi.
Itse jäin kaipaamaan listalta Hymyhuulia, jossa syntyi muutama uskomattoman hauska hahmo. Hymyhuulet onkin ehkä parhain sketsiviihdeohjelma mitä Suomessa on tehty. Velipuolikuu on myös hieno ja sen jatko Mutapainin ystävät toimii sekin.
Viitisentoista vuotta sitten Pirkka-Pekka Petelius ja Pedro Hietanen toimittivat YLEn Yöradiota ja heillä oli konsepti, jossa Petelius esittää eri hahmoja soitellen studioon ja Hietanen vastaa. Kyseiset radio-ohjelmat oli aivan hillitöntä improvisaatiota, joskin ymmärtääkseni jotkin raamit oli sovittu etukäteen. Peteliuksen ja Hietasen pokan jatkuva pettäminen ja muutenkin rento meininki teki näistä radio-ohjelmista aivan uskomatonta viihdettä, varsin villiäkin ja väliin jopa härskiä herjanheittoa suuntaan ja toiseen. Itselläni oli yksi jakso c-kasetilla ja sitä pysty kuuntelemaan ympäri yhä uudestaan sen vain naurattaessa. Petelius ja Hietanen toivat saman konseptin televisioonkin Hei Hulinaa ohjelmana. Jotkin sketsit menivät jokseenkin yksi yhteen radio-ohjelmassa kuultujen juttujen kanssa, joskin selvää variointiakin oli. Onneksi joitakin Hei Hulinaa jaksoja on jäänyt videolle ja edelleen ne toimii, vaikka ovatkin pitkälti karismaattisten esiintyjien varassa.
Aikojen takaa muistan hämärästi niin Ilkamat kuin Merirosvoradionkin, joista ainakin itse pidin pienenä. Tosin tässä alkaa jo olla vanhemman sukupolven väitettä mukana.