Kaikkien aikojen kv. pelaajat

[Guest]

Ketkä ovat kaikkien aikojen parhaat pelaajat, kun kriteerinä käytetään kansainvälisiä turnauksia? Eli jätetään pois kaikki saavutukset niin maiden omissa kansallisissa sarjoissa (NHL mukaanluettuna) ja otetaan huomioon pelkästään kansainväliset turnaukset. Tässä minun listani: (Jätin tarkoituksella pois ennen 1960-lukua pelanneet, koska tietämykseni niin vanhoilta ajoilta ei ole kovin suuri).


1. Boris Mihailov

1970-luvun superketjun oikea laita. Suomessa tunnettu nimellä "Käppyrä", jonka Hexi Riihiranta taisi joskus antaa Mihailoville. Mihailov on MM-kisojen kaikkien aikojen paras pistemies. Hänellä on 8 MM-kultaa, 2 Olympiakultaa ja arvostettu Challenge Cup. Mutta pelkästään nämä saavutukset eivät taanneet Mihailoville sijaa listan kärjessä. Mihailov oli CCCP-paitojen kapteeni ja sen taistelutahdon ilmentymä. Mihailov ei ollut Valeri Harlamovin tapainen tekniikkavirtuoosi, mutta peräänantamattomuus ja sinnikkyys teki Mihailovista yhden kaikkien aikojen parhaimmista. Mihailov tunnettiin maalitykkinä. Hän oli useinmiten "Trojka Petrovan" näyttävien hyökkäyssommitelmien päättäjä. Lisäksi Mihailov oli äärimmäisen tärkeä mies punaisen myllyn jatkuvan pyörimisen kannalta. Hän oli se mies, joka useinmiten haki maalivahdin torjuman kiekon ja syötti sen taas eteenpäin. Mihailov tunnettiin erittäin temperamenttisenä pelaajana, joka ei empinyt sanoa mielipiteitään niin vastustajille, tuomareille kuin kanssapelaajilleen. Jos syöttö ei tullut oikeaan aikaan tai oikeaan paikkaan, sai ketjukaveri varmasti kuulla Mihailovilta kommentin asiaan liittyen. 1970-luku profiloituu jääkiekon osalta pitkälti juuri Mihailoviin. Hän oli vuosikymmenen paras pelaaja maailmassa, lasketaan mukaan sitten Lafleurit, Espositot, Orrit ja kumppanit. Ei välttämättä suosittu mielipide etenkään Kanadassa, mutta eri mieltä saa olla vapaasti. :) Boris jää kiekkohistoriaan sen ylivoimaisimman joukkueen kapteenina ja tuon joukkueen henkisen kovuuden ruumiillistumana. 1970-luku oli neuvostokiekon kulta-aikaa ja kulta-aikaa se oli myös Mihailoville.


2. Vjatsheslav Fetisov

Moni pitää Fetisovia kaikkien aikojen parhaana puolustajana. Myös allekirjoittanut. Taidoiltaan hän lienee kaikkien aikojen paras venäläispelaaja, ja koko maailmassa kolmonen heti Gretzkyn ja Lemieuxin jälkeen. Moni muistaa Fetisovin hitaana ja kankeana nelikymppisenä Detroit Red Wingsien Stanley Cup voitoista, mutta eivät tajua kuinka hyvä tämä pelaaja oli huippuvuosinaan. "Feti" nousi maajoukkueeseen vasta 18-vuotiaana vuoden 1977 MM-kisoihin. Jo seuraavana vuonna Prahassa hän oli täysin suvereeni pelaaja koko turnauksessa ja valittiin ansaitusti kisojen parhaaksi puolustajaksi. Mutta seuraava vuosi toi takapakin. Fetisov kärsi vakavan jalkavamman ja joutui olemaan syrjässä koko kauden 78-79. Jopa koko ura oli vaakalaudalla. Moni onkin sitä mieltä, ettei Fetisov koskaan täysin toipunut tuosta loukkaantumisesta eikä enää koskaan ollut aivan yhtä häikäisevä kuin mitä hän oli vuoden 1978 MM-kisoissa. Joka tapauksessa Fetisov teki paluun vuoden 1980 Olympialaisiin ja lunasti heti paikkansa maailman parhaan jääkiekkojoukkueen parhaana puolustajana. Seuraavina vuosina Fetisov vakiinnutti asemansa kansainvälisen jääkiekkoilun parhaana pelaajana. Tästä todisteena mm. peräkkäiset All Stars valinnat kaikissa vuosien 1982-1991 MM-kisoissa! Fetisov lienee yksi älykkäimmistä pelaajista koskaan. Hänen avaussyöttönsä olivat poikkeuksetta aina oman miehen lavassa punaviivalla. Hänen sijoittumisensa ja pelinlukunsa oli huippuluokkaa. Takaperinluistelussa häntä parempaa puolustajaa ei ole koskaan ollut. Lonkkataklaajana Feti on myös yksi kaikkien aikojen parhaista. Jos Fetisovia jostain haluaa moittia, niin joskus hän otti liiankin suuria riskejä. Mutta kokonaisuutena hän oli ehkä jopa Mihailovia arvokkaampi omalle joukkueelleen.


3. Anatoli Firsov

Punainen numero 11 oli maalivahtien kauhu 1960-luvun ja 1970-luvun alun arvokisoissa. Vaikka Firsovin kv. ura jäi suhteellisen lyhyeksi (v. 1964-1972), ehti hän saavuttaa kuolemattoman aseman yhtenä lajin suurista. Yksi mainittava asia on, että Firsovin aikana Neuvostoliitto ei koskaan hävinnyt arvoturnausta!!! Firsov ei enää ollut mukana vuoden 1972 MM-kisoissa, kun Tshekkoslovakia katkaisi pitkään jatkuneen N:liiton voittoputken. Firsovilla on MM-kisojen kaikkien aikojen paras piste/ottelu keskiarvo, joka on lähes 1,5!!! Firsov nousi nopeasti N:liiton maajoukkuen johtavaksi hyökkääjäksi. Jo vanheneva Almetovin ketju tarvitsi korvaajan ja Firsovin ympärille rakennettu ketju nousi maajoukkueen johtavaksi. Mutta Firsovissa on se erikoinen piirre, että poikkeuksena lähes jokaiseen N:liiton huippuhyökkääjään, hän ei koskaan pelannut samassa ketjussa pitkään. Ensin hän aloitti Anatoli Ionovin ketjussa. Sen jälkeen hänen sentterikseen tuli Viktor Polupanov. Uransa loppuajan Firsov pelasi nuoren Aleksandr Maltsevin kanssa. Maltsevin rakettimainen nousu huipulle olikin pitkälle Firsovin ansiota. Firsov oli monen mielestä täydellinen pelaaja. Hän oli poikkeuksena sen ajan venäläisiin myös kova, jonka sai kokea mm. moni kanadalainen 1960-luvun MM-kisoissa. Se tapa, jolla N:liitto toi kiekon hyökkäysalueelle aina 1980-luvulle asti, oli pitkälti Firsovin muunnos. Firsovin merkityksestä joukkueelle kertoo paljon se, että hänen korvaamisekseen se tarvitsi kokonaisen ketjun!


4. Wayne Gretzky

Vaikka Gretzky luonnollisesi loi uransa NHL:ssä, on hänellä merkittäviä saavutuksia myös kv. kisoissa. 1977 hän johti Kanadan nuorten MM-kultaan vasta 16-vuotiaana. Hän oli myös vuosien 1981, 1984, 1987 ja 1991 Kanada Cupien paras pistemies. Gretzky oli aina huippu pelatessaan kv. turnauksissa. Siksi hän on näin korkealla huolimatta vähäisistä osallistumiskerroista. Varmasti moni sanoisi, ettei Gretzky kuulu näin korkealle tällä listalla, mutta mielipiteet suuntaan tai toiseen sallitaan :)



5. Valeri Harlamov

Neuvostokiekkoilun kaikkien aikojen suosituin pelaaja, legendaarinen numero 17, oli 1970-luvun kiekkokenttien mahtavin improvisoija. Vain 168 senttinen Harlamov viihdytti ja ihastutti kiekkofaneja molemmin puolin Atlantin valtamerta. Harlamov on se pelaaja, jonka suuri osa pienistä kiekkoilijan aluista Venäjällä edelleen ilmoittaa idolikseen Buren tai Fedorovin sijasta. Harlamov oli osa kuuluisaa "Trojka Petrovaa", mutta silti hänet nostettiin yksilönä esiin muita enemmän. Hänen nopea luistelunsa, ovelat harhautuksensa, häikäisevä mailatekniikkansa, oivaltavat syöttönsä ja vaarallinen laukauksensa ihastuttivat yleisöä ja vihastuttivat vastustajia. Harlamov olikin aina vastustajien silmätikkuna. Kv. kiekkoilun tunnetuin "sikailu" kohdistuikin juuri Harlamoviin, kun vuoden 1972 Supersarjassa Bobby Clarke Kanadan valmennusjohdon käskystä löi Harlamovin nilkan hajalle. Kun muuta keinoa pysäyttää häikäisevä pikkumies ei löytynyt, piti käyttää tällaista keinoa. Surullista. Mutta kertoo toisaalta paljon Atlantin takaisen maan kiekkokulttuurin synkistä puolista. Harlamov on heti Mihailovin jälkeen MM-kisojen pörssin kakkonen. Kansainvälinen ura ja samalla elämä päättyi vuonna 1981 vähän ennen Kanada Cupia, kun Harlamovin vaimon ohjaama auto törmäsi vastaan tulevan auton kanssa. Tuohon Kanada Cupin joukkueeseen ei enää mahtunut Harlamov sen paremmin kuin Mihailov tai Vladimir Petrov. Oli tullut aika nuorempien astua näyttämölle. Trojka Petrovan ura kiekkokentillä oli ohi. Harlamovin kohdalla ohi oli myös elämä.


Sijat 6-10 ja kommentit seuraavat myöhemmin...

 

[sniper2001]

Robert Reichelin ja Raipe Helmisen voisi johonkin sijoittaa...:cool:

 

[Guest]

Viestin lähetti sniper2001
Robert Reichelin ja Raipe Helmisen voisi johonkin sijoittaa...:cool:

Valitettavasti kumpikaan näistä herroista ei mahdu edes 30 parhaan joukkoon. Helmisellä tekisi tiukkaa päästä top 100:aan. Reichel on kolminkertainen maailmanmestari, mutta jo pelkästään Neukuista löytyy kymmeniä kolmen mestaruuden miehiä.

Helmisen yksi maailmanmestaruus kalpenee esim. Aleksandr Maltsevin kymmenen maailmanmestaruuden rinnalla. Silti Maltsevkaan ei mahtunut top 5:een.

Ei näitä herroja oikein voi verrata keskenään. Saavutukset ovat ihan eri planeetoilta. Samoin taitotaso.

 

[Guest]

Laitanpa tähän perään sijat 6..10:


6. Sergei Makarov

Vuonna 1978 ilmestyi maajoukkueeseen parikymppinen tekninen hyökkääjä Tsheljabinskista. Harva kuitenkaan osasi aavistaa, että tuosta hintelän oloisesta pelaajasta tulisi seuraavan vuosikymmenen paras oikea laitahyökkääjä maailmassa. Makarov löi itsensä kerralla läpi ja oli vuoden 1978 MM-kisojen parhaita pistemiehiä. Samassa turnauksessa löi läpi itsensä myös muuan Slava Fetisov. Tulevan vuosikymmenen suurpelaajat alkoivat hahmottua. Moni pitää Makarovia jopa maailman kaikkien aikojen teknisimpänä jääkiekkoilijana. Taakse jäisivät nimet, kuten Lemieux, Harlamov ja Gretzky! Makarovin luistelu- ja mailatekniikka olivatkin vertaansa vailla. Elegantti luistelu ja vaivaton kiekkokontrolli kovassa vauhdissa olivat hänen tavaramerkkejään koko uransa ajan. Makarov oli oikea laita 1980-luvun huippuketjussa, jossa pelasivat hänen lisäkseen Vladimir Krutov ja Igor Larionov. Makarov oli se pelaaja, joka pitkälti korvasi Boris Mihailovin jättämän pelillisen aukon N:liiton maajoukkueessa. Kun aikaisemmin valmentajat tiukassa tilanteessa katsoivat Mihailovin suuntaan, niin nyt oli Makarovin vuoro olla valmentajien luottomies. Hyvin Makarov luottamukseen vastasikin. Raketin lailla tämä maalivahtien kauhu nousi kohti MM-kisojen pistepörssin kärkeä. Aivan ei Makarov onnistunut saavuttamaan Mihailovia ja kumppaneita, mutta se johtuu osin siitäkin että portit aukenivat NHL:ään, eikä Makarov enää vuoden 1991 jälkeen esiintynyt maajoukkueessa. Makarovin uralle mahtuu 8 maailmanmestaruutta, 2 Olympiakultaa, yksi Kanada Cupin voitto sekä arvostettu Challenge Cup vuodelta 1979. Lisäksi mies oli MM-kisojen All Starsissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1981 vuoteen 1989. "Super Sergein" voidaan hyvällä syyllä sanoa olleen pelipaikkansa paras maailmassa vuosikymmenen ajan. Todennäköisesti muutamana huippuvuotena mies oli myös maailman paras hyökkääjä, ennen Wayne Gretzkyn esiinmarssia 1980-luvun puolivälissä.


7. Vladislav Tretjak

Vaikka en arvostakaan Tretjakia aivan yhtä paljon kuin useimmat, ovat hänen saavutuksensa niin ainutlaatuiset, ettei miestä voi tätäkään alemmaksi jättää tällä listalla. Tretjakilla on uskomattomat 11 maailmanmestaruutta, 3 olympiakultaa, Kanada Cupin voitto vuodelta 1981 sekä arvostettu Challenge Cup vuodelta 1979. Tretjak nousi maajoukkueen ykkösmolariksi vuoden 1971 Izvestijassa. "Syypää" tähän oli Suomi ja Juhani Tamminen!! Suomi voitti punanutut sensaatiomaisesti Moskovassa 4-2 ja Tamminen ampui kaksi maalia Viktor Konovalenko selän taakse. Nuori Tretjak luisteli maalin suulle, ja pysytteli siinä tiiviisti siitä lähtien melkein 15 vuoden ajan. Tretjak loi kuolemattoman maineen ennenkaikkea Pohjois-Amerikassa vuoden 1972 Super Seriesissä. Osasyy lienee se, että Neuvostoliiton maalivahtipelin oletettiin olevan heikkoa ja Tretjak löi asiantuntijat ällikällä torjumalla NHL:n supertähtien laukauksia hyviltäkin tekopaikoilta. Todellisuudessa Tretjak ei ollut aivan yhtä maaginen tuossa sarjassa kuin mitä legenda kertoo. Moskovassa Kanadan maalissa torjunut Tony Esposito taisi sittenkin olla sarjan paras maalivahti, vaikka Tretjak sai osakseen enemmän hehkutusta. Joka tapauksessa Tretjak oli neuvostoliittolaiseksi urheilijaksi harvinaisen suosittu Kanadassa ja Yhdysvalloissa. 1980-luvun alussa eräs Tretjakia ulkonäöltään muistuttava amerikkalaismies eli vähän aikaa kissanpäiviä esiintymällä Tretjakina eri puolella mannerta!! Euroopassa Tretjak ei koskaan noussut samaan maineeseen kuin Kanadassa. T:Slovakian supermaalivahti Jiri Holecek tokaisi kerran: "T:slovakiassa on ainakin 10 parempaa maalivahtia kuin Vladislav Tretjak!" Moni oli sitä mieltä, että Tretjakin oli helppo voittaa otteluita, kun maailman paras joukkue pelasi hänen edessään. Mutta kyllä Tretjak silti on yksi lajin suurista. Ei kukaan turha mies voita 11 maailmanmestaruutta. Tretjakin uran mustin hetki sattui helmikuulle 1980, kun pitkältä hänen heikon pelinsä takia N:liitto hävisi Olympiakullan USA:lle. Ehkä miehen mieleenpainuvimpana otteluna voidaan pitää vuoden 1981 Kanada Cupin finaalia, jossa Tretjak ensimmäisessä erässä torjui loistavasti useat avoimet tekopaikat ja pohjusti N:liiton ylivoimaisen 8-1 voiton.


8. Vjatsheslav Starshinov

Jälleen yksi venäläinen top 10:ssä, mutta maan ylivertainen kiekkomenestys ei oikein jätä tilaa muiden maiden edustajille. Starshinov on kymmenkertainen maailmanmestari ja kolminkertainen olympiavoittaja. Tämä Moskovan Spartakissa uransa pelannut rautatieinsinööri oli N:liiton johtava keskushyökkääjä vuosikymmenen ajan. Starshinov nousi maajoukkueeseen 1957 ja antoi heti täyden vastuksen Kanadan pelaajille kovuudessa. Monen mielestä Starshinov on edelleen kaikkien aikojen kovin venäläispelaaja. Tämä telinevoimisteluakin harrastanut jässikkä ei ollut mukava mies vastustajille kaukalossa. Hän mieluummin antoi iskun iskusta kuin käänsi toisen posken. Myös teknillisesti hän oli huippu. Erityisesti Tshekkoslovakia ja sen maalivahti Vlado Dzurilla potivat ainaista Starshinov-kammoa. Kun "Slava" tuli maalille, ei Dzurilla usein tiennyt mitä tehdä...Uransa parhaat vuodet Starshinov pelasi Majorovin veljesten, Boriksen ja Jevgenin, ketjussa. He olivat yksi pääarkkitehdeista, kun N:liitto vuonna 1963 aloitti yhdeksän vuotta kestäneen perättäisten mestaruuksien sarjan.


9. Aleksandr Maltsev

MM-kisojen pistepörssin kaikkien aikojen kolmonen ansaitsee paikan top 10:ssä. Maltsev oli "suuri yksinäinen". Nimitys johtuu siitä, että uransa alkuaikoja lukuunottamatta Maltsev ei koskaan pelannut ketjussa, joka olisi pysynyt pitkään yhdessä. Maltsev nousi maajoukkueeseen samaan aikaan kuin Trojka Petrova eli vuoden 1969 MM-kisoissa. Tämä entinen junioritähti kaukaa Siperiasta Volgan ja Uralin välimaastosta pääsi suoraan legendaarisen Anatoli Firsovin ketjuun, eikä tuloksia tarvinnut kauan odottaa. Maltsev oli MM-kisojen parhaita pelaajia vuosina 1969, 1970 ja 1971. Näytti siltä, että uusi supertähti olisi syttynyt. Toki Maltsevista tulikin supertähti sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta aivan yhtä legendaarista mainetta hän ei koskaan luonut kuin mitä häikäisevä alku lupasi. Mutta ei kai MM-pörssin kolmossija kovin huonostikaan ole...Firsov lopetti maajoukkueessa vuonna 1972, ja se Maltsevista tuli tavallaan ketjuton vaihtopelaaja. Kirous, joka tätä pelaajaa seurasi koko uransa loppuajan. Maajoukkueessa oli Petrovin, Shadrinin ja Zhluktovin ketjut, ja Maltsev joutui aina vetämään kolmos- tai nelosketjun miehiä perässään. Neuvostoliiton kiekkoilu perustui pitkälti ketju- ja viisikkoajatteluun, mutta yksilönä Maltsev oli niin loistava, että mukaan hän pääsi aina. Uransa alkuaikoina Maltsevilla oli varsin hurja luonne ja tiukka Anatoli Tarasov oli usein tukkanuottasilla nuoren tuittupään kanssa. Valkoviini ja kauniit naiset kyllä maistuivat. Samoin pelaaminen, mutta harjoittelu sen sijaan maistui kumipuun nesteeltä. Moskovan Dynamon ainokaisena tähtenä ja yleisön lellikkinä Maltsev sai valmentajiltaan erikoiskohtelua, joka oli tuiki harvinaista silloisessa Neuvostoliitossa. Jopa yleensä rauhallinen Firsov äityi moittimaan Maltsevia: "Maltsev on Moskovassa hemmoteltu pilalle. Jonkun pitäisi kertoa hänelle että harjoittelu ja joukkuekuri kuuluu jääkiekkoon." Mutta avioliitto Bolshoi-teatterin kauniin ballerinan kanssa tasoitti Maltsevin luonteen ajan mittaa. Hän oli 1970-luvun suurpelaaja siinä missä "Petrovilaisetkin". Maltsev oli erittäin tekninen, nopea ja älykäs pelaaja. Moni piti häntä yksilönä jopa Harlamovia parempana. 1970-luvulla ei maailmassa todennäköisesti ollut häntä parempaa keskushyökkääjää (kaikki kunnia Petroville, Novylle, Espositolle, Clarkelle ja Shadrinille). Tshekkoslovakian maalivahdille Jiri Holecekille nousi kylmä hiki pintaan aina kun "Sashalla" oli kiekko hallussa. Hänen valelaukauksensa ja harhautuksensa saivat hänet pois tolaltaan. "Käsittämätön pelaaja!", oli Holecekin kommentti Maltsevista ;). Saavutuksiltaan Maltsev kuuluu aivan kaikkien aikojen menestyneimpien joukkoon. Listalta löytyy 10 maailmanmestaruutta ja kaksi olympiakultaa. Ehkä mieleenpainuvin ottelu Maltsevin uralla oli vuoden 1981 MM-kisojen finaali N:liitto-Ruotsi. Tuon pelin punapaidat voittivat Ruotsin kotijäällä 13-1, ja vanha virtuoosi Sasha teki 3+3 pistettä!


10. Valeri Vasiljev

"Punainen giljotiini" teki tuttavuutta monen vastapuolen hyökkääjän kanssa 1970-luvun ja 1980-luvun alun kisoissa. Mutta tuo tuttavuuden tekeminen ei useimman mielestä ollut kovin mukava juttu. Sillä heidän kohdallaan se merkitsi useinmiten komeaa ilmalentoa ja kivuliasta laskeutumista jään pintaan lonkkataklauksen seurauksena! "On se Valeri juntti!", tokaisi Vellu Ketola joskus 1970-luvulla. Vasiljev oli maailman paras puolustava puolustaja huippuvuosinaan. 1960-luvun lopussa silloin Moskovan Dynamon scouttina toiminut Viktor Tihonov huomasi Vasiljevin pelaavan Gorkin Torpedon joukkueessa ja raportti Dynamon valmennusjohdolle oli lyhyt ja ytimekäs: "Hänessä on kaikkea mitä tarvitaan." Vuonna 1968 nuorten MM-kisoissa Vasiljev nousi heti otsikoihin. Silloin hän oli vain 70-kiloinen, mutta poikkeuksellisen raju mutta samalla varma pelityyli kiinnitti yleisön huomion. Kaksi vuotta myöhemmin Vasiljev pelasi jo miesten kisoissa Tukholmassa. Nyt painoa oli jo miehekkäät 86 kg ja otteissakin oli jo sellaista meininkiä, että moni vastustaja oli ihmeissään. Vasiljev nousi heti maajoukkueen luottopakiksi. Hänen parikseen tuli ZSKA:n myöskin kovaotteinen Vladimir Lutshenko, ja nämä miehet yhdessä Gennadi Tsygankovin kanssa muodostivat maajoukkueen kivikovan puolustuksen rungon koko 1970-luvun ajan. Neuvostoliitolla ei välttämättä ollut Jiri Bublan, Frantisek Pospisilin tai Jan Suchyn tapaisia hyökkääviä puolustajia, mutta puolustuspelissä heitä ei voittanut kukaan maailmassa. Menestyksen perusteella N:liiton valitsema linja oli oikea. Vasiljev voitti urallaan hänkin 9 maailmanmestaruutta ja kaksi olympiakultaa. Myös Kanada Cup ja Challenge Cup löytyvät Vasiljevin saavutuslistalta. Vuoden 1981 Kanada Cupiin liittyy Vasiljevin osalta mielenkiintoinen tarina. Vaikka N:liitto voitti turnauksen, ei turnauksen promoottori Alan Eagleson sallinut heidän ottaa mukaansa palkintopokaalia. Tästä tyrmistyneenä Vasiljev yritti salakuljettaa ison palkintopokaalin valtameren yli ja oli vähällä onnistua! Nuorena Vasiljev oli varsinainen kuumakalle. Kuten aikaisemmin Viktor Kuzkinin kohdalla, oli Vasiljevilla aina omassa joukkueessaan "päällystakki", joka repi ja riuhtoi hänet irti tappelunnujakoista. Kerran Vasiljev hermostui ZSKA:n pieneen ja vilpilliseen Boris Aleksandroviin. Boris oli päästä hengestään keihästyksen jälkeen! Vuoden 1977 MM-kisoissa muu joukkue alistui Ruotsi-tappioihin, mutta Vasiljev kiehui synkässä murhanhimossa. Valmentajan oli lopulta istutettava Vasiljevia penkillä, koska muuten ruotsalaispelaajien henki olisi voinut olla vaarassa! Sen sijaan "siviilissä" Vasiljev oli rauhallisuuden perikuva. Ero kaukaloon oli kuin yö ja päivä. Kuka tahansa toinen olisi voinut katkeroitua istuttamisesta, mutta Valeri vaan pelaili biljardia ja naureskeli...Vasiljev ei suinkaan ollut pelkkä taklaaja. Hän oli voimakas ja nopea luistelija. Pelinavaajana hän on yksi kaikkien aikojen parhaista. Sijoittumisessa hän oli jopa Fetisovin edellä. Vasiljevia ei kierretty sitten millään. Hän oli älykäs pelaaja. Ei ihme, että alivoimalla Vasiljev oli melkein aina jäällä. Kokonaisuutena Valeri Vasiljev jää kiekkohistoriaan yhtenä sen kymmenestä kaikkien aikojen parhaasta puolustajasta.

 

[sniper2001]

Vai että Reichel ei mahdu TOP 10:neen... Jaahas jaahas... Ja Mikko Jokela syrjäyttää Rafalskin... Aikamoinen venakko taidat olla...:D

 

[Guest]

Viestin lähetti sniper2001
Vai että Reichel ei mahdu TOP 10:neen... Jaahas jaahas... Ja Mikko Jokela syrjäyttää Rafalskin... Aikamoinen venakko taidat olla...:D

Perustele millä ansioilla Reichel syrjäyttäisi edes yhden edellämainituista pelaajista?

 

[theref]

Hmm...

Yhdeksän Neuvostoliiton pelaajaa ja yksi kokonainen P-Amerikan pelaaja, joka sekin on ilmeisesti laitettu vain syötiksi tuohon listaan. En niele tätä juttua, mutta...

Niinno, tuo listahan olikin Kv. Peleistä eikä siinä ollut NHL:ää mukana.

 

[Guest]

Re: Hmm...

Viestin lähetti theref
Yhdeksän Neuvostoliiton pelaajaa ja yksi kokonainen P-Amerikan pelaaja, joka sekin on ilmeisesti laitettu vain syötiksi tuohon listaan. En niele tätä juttua, mutta...

Niinno, tuo listahan olikin Kv. Peleistä eikä siinä ollut NHL:ää mukana.

Niin, edelleen haluaisin kuulla perusteluja miksi joku pelaaja ansaitsisi paikan listalla mainitsemieni sijasta. Minusta se, että on liikaa saman maan pelaajia, ei välttämättä ole hyvä perustelu. Neuvostoliitto nyt sattui voittamaan lähes kaikki mestaruudet vuosina 1963-1990. Maan pelaajat miehittävät yksin MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssin kärkitilat. Ja maan pelaajien saavutukset ovat niin käsittämättömiä, ettei muille oikein jää tilaa top 10:ssä. Millä muulla maalla on näitä kymmenen maailmanmestaruuden miehiä?

Mietin itsekin kauan ennen kuin laitoin Gretzkyn mukaan. Gretzky on mm. Makarovin edelle, joten tuskin voit sanoa että suosin neukkuja liikaa. Gretzky voitti kuitenkin neljän Kanada Cupin pistepörssin, joka on tosi kova saavutus. Vaikka miehellä ei ole kuin yksi MM-pronssi ja yksi nuorten MM-kulta, niin mies oli kv. turnauksissa lähes yhtä dominoiva kuin NHL:ssä.

Suomalaisena voisi tietysti tulla kiusaus laittaa joku Helminen tai Koivu top 10:een, mutta se olisi jo niin selvää kotiinpäin vetämistä, että en siihen halunnut sortua. Ei yhden maailmanmestaruuden maa ansaitse paikkoja top 10:ssä tai edes top 50:ssä. Englannillakin on yksi maailmanmestaruus ;).

Luulen kuitenkin, että sijoilta 10-20 löytyy jo muitakin kuin venäläisiä. Ainakin nimet Jiri Holecek, Sven Tumba, Ivan Hlinka ja Vladimir Martinec voisivat olla tuolla listalla.

 

[Jouni]

Lisää listaa!

Koska tulee pieni ja kovaa taklaava Vitali Davidov?

Davidov valittiin parhaaksi puolustajaksi Wienin MM-kisoissa 1967. Hän oli puolustaja, joka joutui usein kaksinkamppailuihin, koska hän taklasi niin usein kuin voi.
Davidov oli pieni, mutta kun vastustajat yrittivät painollaan saada pienen Vitalin horjahtamaan, useimmiten vastustaja itse kaatui jäälle.

Davidov oli hämmästyttävän varma luistimilla, ja häntä oli vaikea saada pois tasapainosta. Ensinnäkin hänellä oli erinomainen luistelutekniikka. Sen lisäksi hän oli todellinen atleetti - henkilö, jolla on monipuolisesti kehittynyt fysiikka. Hän osasi luistella nopeasti, hänellä oli voimakkaat käsivarret ja kehittynyt vartalo. Kun joku työnsi Davidovia vasemmalta, tämä tukeutui oikeaan luistimeen, taivutti oikeaa jalkaa kunnolla ja vastasi taklaamalla vastustajaa vasemmalla hartialla, suoristi oikean jalkansa ja asetti nopeasti vasemman luistimen sisäsivun jäähän.

Davidov tiesi, että vastustaja pitää taklata juuri silloin kun tämä ei huomaa. Suurikokoiset ruotsalaiset, aggressiiviset amerikkalaiset ja hitaat, kankeat, huonot, sikaa pelaavat kanadalaisetkin yrittivät saada häntä pois tasapainosta, mutta romahtivat aina itse jäälle.

Davidov osasi aina pitää molemmat luistimet jäässä ja jalat leveällä juuri sillä hetkellä kun hän joutui vastustajan kanssa kosketukseen. Hän ei koskaan ollut passiivinen törmäyshetkellä, ei edes silloin kun joutui itse taklatuksi, vaan hän yritti aina itse ottaa aloitteen: pieni tönäisy ja vastustaja on pois tasapainostaan hetkeksi...juuri sen verran kuin tarvitaan kiekon riistämiseen tai vastustajan taklaamiseen.

Moskovan Dynamoa edustanut Davydov oli vain 171 senttinen ja 72-kiloa pelkkää treenattua terästä. Hän oli myös loistava pelin rakentaja.

Vitali Davidov oli myös aloitusspesialisti. Neuvostoliiton maajoukkueessa oli useita muitakin aloituksen erikoismiehiä, kuten Petrov, Firsov ja aiemmin Starshinov, mutta Davidov oli näistä ainoa puolustaja.

Kanadalaisessa jääkiekossa aloittaa aina keskushyökkääjä. Neuvostokiekossa se oli yleistä, mutta ei mikään sääntö. Neuvostoliittolaiset oivalsivat, että tietyissä tilanteissa , varsinkin omassa päässä - on edullisempaa, että puolustaja hoitaa tämän tärkeän yksityiskohdan. Davidov oli tässä yksi parhaista.

Aleksandr Ragulin, 60-luvun tunnetuin neuvostopakki? All Star-vahti Torpedo Gorkista, Viktor Konovalenko?

 

[Vteich]

Kiitokset Jagsille taas kerran loistavasta kirjoituksesta. Kun tiedät näistä asioista noin paljon, niin olisiko mahdollista joskus saada lukea juttua myös näistä Neuvostoliiton parhaimpien pelaajien varjoon jäävistä muiden maiden huipuista? Juuri nuo ivanhlinkat, jiriholcekit, sventumbat, vladimirmartinecit ja sen sellaiset minua kiinnostavat paljon, niistä kun ei ole pahemmin juttua ollut ennen.

 

[Guest]

Re: Lisää listaa!

Viestin lähetti Jouni
Koska tulee pieni ja kovaa taklaava Vitali Davidov?


Davidov valittiin parhaaksi puolustajaksi Wienin MM-kisoissa 1967. Hän oli puolustaja, joka joutui usein kaksinkamppailuihin, koska hän taklasi niin usein kuin voi.
Davidov oli pieni, mutta kun vastustajat yrittivät painollaan saada pienen Vitalin horjahtamaan, useimmiten vastustaja itse kaatui jäälle.

Davidov oli hämmästyttävän varma luistimilla, ja häntä oli vaikea saada pois tasapainosta. Ensinnäkin hänellä oli erinomainen luistelutekniikka. Sen lisäksi hän oli todellinen atleetti - henkilö, jolla on monipuolisesti kehittynyt fysiikka. Hän osasi luistella nopeasti, hänellä oli voimakkaat käsivarret ja kehittynyt vartalo. Kun joku työnsi Davidovia vasemmalta, tämä tukeutui oikeaan luistimeen, taivutti oikeaa jalkaa kunnolla ja vastasi taklaamalla vastustajaa vasemmalla hartialla, suoristi oikean jalkansa ja asetti nopeasti vasemman luistimen sisäsivun jäähän.

Davidov tiesi, että vastustaja pitää taklata juuri silloin kun tämä ei huomaa. Suurikokoiset ruotsalaiset, aggressiiviset amerikkalaiset ja hitaat, kankeat, huonot, sikaa pelaavat kanadalaisetkin yrittivät saada häntä pois tasapainosta, mutta romahtivat aina itse jäälle.

Davidov osasi aina pitää molemmat luistimet jäässä ja jalat leveällä juuri sillä hetkellä kun hän joutui vastustajan kanssa kosketukseen. Hän ei koskaan ollut passiivinen törmäyshetkellä, ei edes silloin kun joutui itse taklatuksi, vaan hän yritti aina itse ottaa aloitteen: pieni tönäisy ja vastustaja on pois tasapainostaan hetkeksi...juuri sen verran kuin tarvitaan kiekon riistämiseen tai vastustajan taklaamiseen.

Moskovan Dynamoa edustanut Davydov oli vain 171 senttinen ja 72-kiloa pelkkää treenattua terästä. Hän oli myös loistava pelin rakentaja.

Vitali Davidov oli myös aloitusspesialisti. Neuvostoliiton maajoukkueessa oli useita muitakin aloituksen erikoismiehiä, kuten Petrov, Firsov ja aiemmin Starshinov, mutta Davidov oli näistä ainoa puolustaja.

Kanadalaisessa jääkiekossa aloittaa aina keskushyökkääjä. Neuvostokiekossa se oli yleistä, mutta ei mikään sääntö. Neuvostoliittolaiset oivalsivat, että tietyissä tilanteissa , varsinkin omassa päässä - on edullisempaa, että puolustaja hoitaa tämän tärkeän yksityiskohdan. Davidov oli tässä yksi parhaista.

Aleksandr Ragulin, 60-luvun tunnetuin neuvostopakki? All Star-vahti Torpedo Gorkista, Viktor Konovalenko?

Ehkä Davidovia voisi harkita sijoilla 30-40. Olihan Davidov aikansa huippupelaaja, mutta 60-luvun pakeista nostaisin hänen edelleen Ragulinin ja Tshekkoslovakian Jan Suchyn. Davidov oli Anatoli Firsovin ohella niitä pelaajia, jotka eivät koskaan hävinneet arvosturnausta.

Hyvä huomio tuo puolustajien aloitusten ottaminen. 70- ja 80-luvulla oli N:liiton joukkueessa puolustaja nimeltä Zinetula Biljaletdinov, joka usein myös otti aloituksia omassa päässä.

Konovalenko? Vaikea sanoa. Miestä ei jostain syystä koskaan pidetty huippumolarina, vaikka menestystä tämäkin mies sai osakseen lähes 10 MM:n verran. Neukkujen maalivahdit oli aina jotenkin ylenkatsottuja. Sanottiin, että helppohan on tuollaisen joukkueen takana voittaa pelejä. Konovalenkolla oli lisäksi aika erikoinen tyyli. Mutta siitä myöhemmin.

 

[Guest]

Viestin lähetti Vth
Kiitokset Jagsille taas kerran loistavasta kirjoituksesta. Kun tiedät näistä asioista noin paljon, niin olisiko mahdollista joskus saada lukea juttua myös näistä Neuvostoliiton parhaimpien pelaajien varjoon jäävistä muiden maiden huipuista? Juuri nuo ivanhlinkat, jiriholcekit, sventumbat, vladimirmartinecit ja sen sellaiset minua kiinnostavat paljon, niistä kun ei ole pahemmin juttua ollut ennen.

Kyllä hlinkojen, martinecien, tumbien, holecekien, novyjen, svedbergien, suchyjen, golonkien, nedomanskyjen ja holmqvistienkin vuoro tulee ajallaan. Pitää kirjoitella lisää enemmän ajan kanssa. Neukkujen pelaajilla on tietysti tällaisella listalla vahva asema, mutta myös Ruotsilla ja erityisesti Tshekkoslovakialla oli aikanaan todella kovia maajoukkueita. Tshekkoslovakialla oli erityisen vahva joukkue vuosina 1972-1978. Tällä aikavälillä se vei kolme maailmanmestaruutta. Minusta nuo vuosina 1972-1978 voitetut mestaruudet olivat arvokkaampia kuin nämä viime vuosina voitetut, koska kilpailu kansainvälisillä kentillä oli silloin paljon kovempaa. Esimerkiksi Tshekkoslovakian voittama kulta vuonna 1977 oli tosi kova juttu, sillä Neukuilla oli noissa kisoissa tosi kova joukkue mukana. Neukut voitti mm. NHL pelaajista koostuneen Kanadan kahdesti 8-1 ja 11-1. Neukut tosin itse töhri mahdollisuutensa häviämällä käsittämättömästi Ruotsille kaksi kertaa. Toisen ottelun peräti 5-1.

Ruotsin pelaajien kohdalla on se ongelma, että 60-luvun jälkeen melkein kaikki parhaat menivät NHL:ään. Jos Ruotsilla olisi ollut käytössään Börje Salmingin, Ulf Nilssonin, Anders Hedberghin, Stefan Perssonin, Kent Nilssonin, Mats Näslundin, Håkan Loobin, Tomas Jonssonin, Thomas Gradinin ja Thomas Steenin kaltaiset pelaajat arvokisoissa, olisi joukkue saattanut antaa täyden vastuksen jopa Neuvostoliitolle. Tosin parhaalla joukkueellaan ruotsalaiset jäivät neukkujen ja tshekkien jalkoihin sekä vuosien 1976 että 1981 Kanada Cupeissa.

Parhaat kanadalaiset olivat luonnollisesti NHL:ssä ja heidän osallistumisensa kv. turnauksiin satunnaista. Ainoastaan Kanada-Cupeihin Kanada kykeni kokoamaan parhaan joukkueensa. Näiden turnauksen perusteella Gretzkyn lisäksi ainakin Mark Messier, Paul Coffey, Dale Hawerchuk, Mike Bossy, Larry Robinson, Guy Lafleur, Ray Bourque, Grant Fuhr ja Denis Potvin ovat harkinnassa top 50:iin. MM-kisoihin Kanada kokosi muutaman kerran todella kovia joukkueita. Mieleen tulee ainakin Suomen kisat vuonna 1982, jolloin Kanadan paidassa pelasi mm. Gretzky, Hawerchuk, Lowe, Clarke, Barber, B.Smith, Hartsburgh, Ciccarelli, Gartner, Reinhart, Van Boxmeer, Sittler, Gainey jne. Kuitenkaan joukkue ei yltänyt pronssia ylemmäksi. Vuonna 1990 Kanadalla oli mikana mm. Yzerman, Fleury, Coffey, MacInnis, Hawerchuk, Roberts, Gilmour, Nieuwendyk, Francis, Scott Stevens jne. Joukkue voitti alkusarjan ja näytti vahvalta mestariehdokkaalta, mutta sai todellisen tyrmäysiskun mitalisarjan avauspelissä Neuvostoliitolta häviten 1-7. Lopulta joukkue romahti neljänneksi huippumateriaalista huolimatta. Ehkä joukkueena paras Kanada oli vuonna 1989, jolloin se Mark Messierin ja Paul Coffeyn johdolla laittoi Neuvostoliiton todella koville häviten kultamitalin äärimmäisen niukasti.

 

[nuck]

Viestin lähetti Jagr68


1970-luku profiloituu jääkiekon osalta pitkälti juuri Mihailoviin. Hän oli vuosikymmenen paras pelaaja maailmassa, lasketaan mukaan sitten Lafleurit, Espositot, Orrit ja kumppanit. Ei välttämättä suosittu mielipide etenkään Kanadassa, mutta eri mieltä saa olla vapaasti. :)

4. Wayne Gretzky

Vaikka Gretzky luonnollisesi loi uransa NHL:ssä, on hänellä merkittäviä saavutuksia myös kv. kisoissa. 1977 hän johti Kanadan nuorten MM-kultaan vasta 16-vuotiaana. Hän oli myös vuosien 1981, 1984, 1987 ja 1991 Kanada Cupien paras pistemies. Gretzky oli aina huippu pelatessaan kv. turnauksissa. Siksi hän on näin korkealla huolimatta vähäisistä osallistumiskerroista. Varmasti moni sanoisi, ettei Gretzky kuulu näin korkealle tällä listalla, mutta mielipiteet suuntaan tai toiseen sallitaan :)

Turha näistä on näin jälkeenpäin kinata, mutta kerronpa vain, että olen erimieltä tuosta "Mihailovin 70-luvun maailman parhaaksi" asettamisesta. Pelkästään se fakta, että arvostelet koko maailman pelaajat paremmuusjärjestykseen arvokisojen (=muutama kymmenen ottelua) mukaan, ei ole mielestäni kovinkaan järkevää. Voi hyvin olla, että Mihailov oli maailman paras pelaaja jos lasketaan mukaan pelkät arvokisat, mutta esim. Orrin vaikutus kiekkoon maailman laajuisesti oli varmasti suurempi. Orr oli myös erittäin vakuuttava aina pelatessaan maajoukkueessa, parhaimpana esimerkkinä Canada Cup - 72. ( Ainoa miinus hänen urallaan oli se, että hän joutui lopettamaan liian aikaisin. )
Lisäksi pitkä kausi (NHL) kertoo huomattavasti enemmän pelaajista kuin yksittäiset turnaukset. Nämä turnaukset olivat vielä siinäkin määrin huonoja mittareita, että Neuvostoliiton maajoukkue harjoitteli koko vuoden yhdessä, muiden maiden kerätessä joukkueensa kokoon vasta turnauksen alla. Näinollen Neuvostoliiton joukkueella oli aina huomattavasti paremmat lähtöasetelmat. Venäjä varmasti huomasi tämän pohjois-amerikkalaisten NHL pelaajien monta vuosikymmentä kestäneen ongelman omissa kisoissaan...

Mitä tuosta Grezkysta voi enää sanoa, mies oli aina vuoteen 1996 World Cupiin saakka lähes kaikkien merkittävien turnausten (=sellaisten, jossa pelasivat kaikki maailman parhaat pelaajat) paras pelaaja. Hän ei päässyt pelaamaan Neuvostoliiton huippujen tavoin MM-kisoja, mutta siloin kun hän osallistui kansainvälisiin turnauksiin, hän oli suvereeni. Ylivoimainen. Niin, ja hän aloitti uransa aikaisemmin kuin 1980-luvun puolessa välissä (vrt. Makarov kuvaus).

 

[Guest]

Re: Re: Kaikkien aikojen kv. pelaajat

Viestin lähetti nuckhead


Turha näistä on näin jälkeenpäin kinata, mutta kerronpa vain, että olen erimieltä tuosta "Mihailovin 70-luvun maailman parhaaksi" asettamisesta. Pelkästään se fakta, että arvostelet koko maailman pelaajat paremmuusjärjestykseen arvokisojen (=muutama kymmenen ottelua) mukaan, ei ole mielestäni kovinkaan järkevää. Voi hyvin olla, että Mihailov oli maailman paras pelaaja jos lasketaan mukaan pelkät arvokisat, mutta esim. Orrin vaikutus kiekkoon maailman laajuisesti oli varmasti suurempi. Orr oli myös erittäin vakuuttava aina pelatessaan maajoukkueessa, parhaimpana esimerkkinä Canada Cup - 72. ( Ainoa miinus hänen urallaan oli se, että hän joutui lopettamaan liian aikaisin. )
Lisäksi pitkä kausi (NHL) kertoo huomattavasti enemmän pelaajista kuin yksittäiset turnaukset. Nämä turnaukset olivat vielä siinäkin määrin huonoja mittareita, että Neuvostoliiton maajoukkue harjoitteli koko vuoden yhdessä, muiden maiden kerätessä joukkueensa kokoon vasta turnauksen alla. Näinollen Neuvostoliiton joukkueella oli aina huomattavasti paremmat lähtöasetelmat. Venäjä varmasti huomasi tämän pohjois-amerikkalaisten NHL pelaajien monta vuosikymmentä kestäneen ongelman omissa kisoissaan...

Mitä tuosta Grezkysta voi enää sanoa, mies oli aina vuoteen 1996 World Cupiin saakka lähes kaikkien merkittävien turnausten (=sellaisten, jossa pelasivat kaikki maailman parhaat pelaajat) paras pelaaja. Hän ei päässyt pelaamaan Neuvostoliiton huippujen tavoin MM-kisoja, mutta siloin kun hän osallistui kansainvälisiin turnauksiin, hän oli suvereeni. Ylivoimainen. Niin, ja hän aloitti uransa aikaisemmin kuin 1980-luvun puolessa välissä (vrt. Makarov kuvaus).

Haluan tehdä kolme asiaa selväksi:

1. Tässä oli kyse pelaajien laittamisesta paremmuusjärjestykseen pelkästään kv. pelien perusteella. Varmasti selitin asian tarpeeksi hyvin heti alussa, mutta kaikille ei näköjään mennyt kuitenkaan perille.

2. Kyseessä on myös kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, enkä ole sanonut sen olevan absoluuttinen totuus.

3. Pelaajia ei ollut tarkoitus laittaa järjestykseen pelkästään taitojen perusteella, vaan mukaan lasketaan myös kv. menestys ja asema joukkueessa.


Varmasti moni laittaisi Orrin Mihailovin edelle, mutta minä en. Olen nähnyt molempien pelaavan ja minusta Mihailov oli pelaajana Orria parempi.

Orr oli hyökkäysominaisuuksiltaan 70-luvun paras pakki maailmassa, mutta kokonaispelissä hän jää kahden aikalaisensa varjoon. Eli minusta Orr oli vasta kolmanneksi paras puolustaja maailmassa 70-luvulla N:liiton Valeri Vasiljevin ja T:slovakian Frantisek Pospisilin jälkeen. Orr oli toki hyökkäyspäässä näitä kahta tehokkaampi, mutta kokonaispelissä hän ei ollut näiden kahden tasolla.

Mitä tulee Gretzkyyn, niin näytöt kv. peleissä eivät riittäneet tuota ylemmäksi. Gretzky oli toki Kanada Cupien paras pistemies neljä kertaa, mutta paras pelaaja hän oli vain vuonna 1987. Vuonna 1981 ainakin Sergei Shepelev ja Vladislav Tretjak menivät edelle. Vuoden 1984 Cupin paras pelaaja oli Vladimir Krutov. Tuossa turnauksessa tuomari Terry Gregson tuomaroi Neuvostoliiton ulos finaaleista. Jopa kanadalaiset ovat tämän itse osittain myöntäneet.

Vuonna 1991 paras pelaaja oli minusta Steve Larmer tai Brett Hull.

Vuoden 82 MM-kisoissa Gretzkyä paremmaksi arvioitiin N:liiton Viktor Shalimov. Gretzky teki suurimman osan pisteistään helppoja maita vastaan, mutta kahdessa tärkeässä pelissä N:liittoa vastaan Gretzky jätettiin nollille.

Gretzkyn näytöt kv. peleissä eivät tässä valossa millään riitä tuota ylemmäksi. Joku voisi sanoa jopa, että Gretzky on liiankin ylhäällä.


Mitä tulee NHL:n ja N:liiton välisiin peleihin, niin ne käytiin lähes aina NHL.n omissa kaukaloissa, omilla tuomareilla ja omilla säännöillä. Turha luulla, että venäläiset saivat tuomareilta reilua kohtelua. Tässä valossa NHL:lle oli näissä peleissä jopa kohtuuton etu. Silti venäläiset voittivat n. 60 % peleistä. Paremmuudesta ei näin liene epäselvyyttä.

Kuten sanottu, tuon ajan venäläishuiput eivät pelanneet NHL:ssä joten vertailua ei voi muuten suorittaa kuin kv. pelien perusteella. Venäläiset korjaavat voiton aika selvästi.

 

[Habby]

Re: Re: Re: Kaikkien aikojen kv. pelaajat

Viestin lähetti Jagr68


3. Pelaajia ei ollut tarkoitus laittaa järjestykseen pelkästään taitojen perusteella, vaan mukaan lasketaan myös kv. menestys ja asema joukkueessa.

Mielestäni ei ole kovin hyvä tapa vertailla pelaajia joukkueiden menestyksen kautta.

Esim. pelaaja A ei ole teknisesti mikään ihmeellinen pelaaja, mutta on voittanut joukkueensa/maansa mukana jo 5 MM-kultaa. Hän ei ole kertaakaan sijoittunut 20 parhaan joukkoon kisojen pistepörssissä viiden viime vuoden aikana.

Sen sijaan pelaaja B pelaa keskitason joukkueessa, jolla ei ole mahdollisuuksia voittaa edes mitalia MM-kisoissa. Silti pelaaja B on ollut kisojen pistepörssissä TOP5:ssä jo viitenä vuotena peräkkäin.

Kumpi sinun mielestäsi kuuluisi olla korkeammalla, kun vertaillaan pelaajien paremmuuksia?

Viestin lähetti Jagr68

Varmasti moni laittaisi Orrin Mihailovin edelle, mutta minä en. Olen nähnyt molempien pelaavan ja minusta Mihailov oli pelaajana Orria parempi.

Orr oli hyökkäysominaisuuksiltaan 70-luvun paras pakki maailmassa, mutta kokonaispelissä hän jää kahden aikalaisensa varjoon. Eli minusta Orr oli vasta kolmanneksi paras puolustaja maailmassa 70-luvulla N:liiton Valeri Vasiljevin ja T:slovakian Frantisek Pospisilin jälkeen. Orr oli toki hyökkäyspäässä näitä kahta tehokkaampi, mutta kokonaispelissä hän ei ollut näiden kahden tasolla.

Nuckheadille ensin, että Orr ei pelannut Summit Seriesissä loukkaantumisen vuoksi. Sitä kai tarkoitit tuolla vuoden -72 Canada Cupilla.

Omasta mielestäni Bobby Orr on kautta aikojen paras pakki. Hän oli loistava luitelija ja kuten jo totesit erinomainen hyökkäyspäässä. Hyökkäyspään ansioiden vuoksi hänen oman pään taitojaan usein aliarvioidaan, juuri miten sinä teit. Nopeutensa vuoksi hän oli aina ensimmäisiä pelaajia puolustumassa omaa maalia hyökkäyksen jälkeen. Hän oli erinomainen pelaaja kaikilla osa-alueilla. Hän olisi ollut myös selvä ykköspakki Neuvostoliiton tai Tsekkoslovakian maajoukkueissa.

Lisäksi Orr muutti peliä kenties eniten, mitä kukaan muu on jääkiekkoa muuttanut. Hänen pelityylinsä muutti puolustajien pelitapaa ja peliin rupesi tulemaan hyökkääviä pakkeja, kuten Paul Coffey. Orr oli maailman ensimmäinen hyökkävä pakki ja kuten aikaisemmin sanoin, hän oli fantastinen <b>kummassakin</b> päissä kaukaloa.

Viestin lähetti Jagr68

Mitä tulee Gretzkyyn, niin näytöt kv. peleissä eivät riittäneet tuota ylemmäksi. Gretzky oli toki Kanada Cupien paras pistemies neljä kertaa, mutta paras pelaaja hän oli vain vuonna 1987. Vuonna 1981 ainakin Sergei Shepelev ja Vladislav Tretjak menivät edelle. Vuoden 1984 Cupin paras pelaaja oli Vladimir Krutov. Tuossa turnauksessa tuomari Terry Gregson tuomaroi Neuvostoliiton ulos finaaleista. Jopa kanadalaiset ovat tämän itse osittain myöntäneet.

Vuonna 1991 paras pelaaja oli minusta Steve Larmer tai Brett Hull.

Vuoden 82 MM-kisoissa Gretzkyä paremmaksi arvioitiin N:liiton Viktor Shalimov. Gretzky teki suurimman osan pisteistään helppoja maita vastaan, mutta kahdessa tärkeässä pelissä N:liittoa vastaan Gretzky jätettiin nollille.

Gretzkyn näytöt kv. peleissä eivät tässä valossa millään riitä tuota ylemmäksi. Joku voisi sanoa jopa, että Gretzky on liiankin ylhäällä.

Muista suhteellisuus, kun vertaat Gretzkyä ihailemiisi neukkupelaajiin. NL-kiekkoilijat pelasivat huomattavasti useammin kansainvälisiä otteluita kuin Gretzky tai muut NHL-ammattilaiset. Tosin tämä kaikkien aikojen kansainvälisten pelaajien rankkaus taitaakin olla ainoa keino saada neuvostoliittolainen pelaaja ykköseksi.

Kuten Nuckhead jo sanoi, Gretzky voitti kaikkien pelaamiensa kansainvälisten turnausten pistepörssit ennen kuin vuoden 1996 World Cupissa muistaakseni Brett Hull oli parempi. Mielestäni aika vakuuttava saldo. Vuoden 1978 nuorten MM-kisoissa Kanada Gretzkyn johdolla sijoittui muistaakseni kolmanneksi, korjaa jos olen väärässä. Gretzky pelasi 4 Canada Cup-turnausta ja oli voittamassa kolmea näistä ja yhdessä hän ja Kanada saavuttivat hopeatilan. Vuoden 1982 MM-kisoissa Gretzky ja Kanada saivat pronssimitalit kaulaansa. World Cupissa Kanada ja Gretzky jäivät hopealle Mike Richterin ilmiömäisen pelin vuoksi. Vuoden 1998 olympialaisissa he jäivät ilman mitalia sijoittuen neljänneksi.

Vakuuttavaa, vai mitä?

Ja muuten olet väärässä. Vuoden 1982 MM-kisoissa Gretzky syötti yhden maalinn ensimmäisessä ottelussa Neuvostoliittoa ja toisessa ottelussa hän teki yhden maalin. Ainoat ottelut missä hän jäi tuossa turnauksessa pisteittä olivat ottelut Ruotsia, Tsekkoslovakiaa ja Italiaa vastaan.

Ja mitä tulee vuoden 1984 Canada Cupin välierään NL-Kanada, niin minulla on tuo ottelu ja itse en huomannut mitään erityistä suosimista Terry Gregsonin puolelta. Kerropa lähde, kirja tai vastaava, josta löydän tämän "osittain myöntymisen" siihen, että tuomaritoiminta olisi ollut puolueellista? Kiitos.

Viestin lähetti Jagr68
Mitä tulee NHL:n ja N:liiton välisiin peleihin, niin ne käytiin lähes aina NHL.n omissa kaukaloissa, omilla tuomareilla ja omilla säännöillä. Turha luulla, että venäläiset saivat tuomareilta reilua kohtelua. Tässä valossa NHL:lle oli näissä peleissä jopa kohtuuton etu. Silti venäläiset voittivat n. 60 % peleistä. Paremmuudesta ei näin liene epäselvyyttä.

Kuten sanottu, tuon ajan venäläishuiput eivät pelanneet NHL:ssä joten vertailua ei voi muuten suorittaa kuin kv. pelien perusteella. Venäläiset korjaavat voiton aika selvästi.

NL oli Canada Cupeissa ainoastaan kaksi kertaa finaaleissa ja voitti niistä toisen. Kanada oli jokaisessa Canada Cupissa finaalissa ja hävisi ainoastaan kerran. Paremmuudesta ei liene epäselvyyttä.

 

[nuck]

Re: Re: Re: Re: Kaikkien aikojen kv. pelaajat

Viestin lähetti Habby33


Nuckheadille ensin, että Orr ei pelannut Summit Seriesissä loukkaantumisen vuoksi. Sitä kai tarkoitit tuolla vuoden -72 Canada Cupilla.

Muistin tuon vuosiluvun väärin. Tarkoitin tietysti vuoden 1976 Canada Cupia, missä Orr palkittiin turnauksen parhaana pelaajana.

Ja, vielä Orrista; Orr voitti kahdeksan peräkkäistä Norris-Trophyä (!), vuonna 1970 Orrista tuli ensimmäinen pelaaja, joka voitti samana vuonna neljä henkilökohtaista NHL palkintoa ja nämä kaikki olivat ns. isoja Trophyjä; Hart, Norris, Conn Smythe ja Art (!). Orr oli mielestäni aikansa paras pelaaja, mutta hänen saavutuksensa näkyivät pääosin NHL:ssä ja siksi hän oli eurooppalaisille suhteellisen tuntematon pelaaja (mikäli verrataan esim. Mihailoviin).

Niin, ja niinkuin Habby sanoi, hänen puolustuspeliään aliarvioitiin / aliarvioidaan juuri hänen loistavan hyökkäyspelinsä vuoksi. Monet ajattelevat, ettei puolustaja, joka tekee kaudessa 120 pistettä, pysty olemaan hyvä puolustamisessa, mutta yhtä monet unohtavat, että oli vain yksi Bobby Orr.

 

[uusiolli]

Iso-Erkki

Eiköhän tosiaan yksittäisistä henkilöistö tuo Saksan
Eric Kühnhackl (vai miten se kirjoitetaan), voisi nousta aika korkealle tällä listalla.

Ei yhtään MM-voittoa, mutta kysykääpä sen ajan suomalaiskiekkoilijoilta oliko Erkkiä vastaan lysti pelata.

 

[TommyT]

Off-Topic

Sori että menee aiheesta ohi, mutta:

Etten jäisi epätietoisuuden valtaan, niin onko "Jagr68" ja "The Original Jags" yksi ja sama henkilö? Siis mietin että joko Original on vapautunut pelikiellostaan?

-TommyT-

 

[TeeVee]

Noose taisi sanoa, että Jags on pysyvässä kiellossa.

 

[karhu]

Minkä takia tämä Jags sai aikanaan pelikieltoa ja vieläpä "elinkautisen"?En seurannut paljon hänen kirjoituksiian,mutta joskus,kun luin oli hänellä mielestäni huikea määrä tietoa neuvostoliiton ajan pelaajista samoin,kuin Jagr68:lla.

 

[Habby]

Re: Re: Re: Kaikkien aikojen kv. pelaajat

Viestin lähetti Jagr68

Vuoden 1984 Cupin paras pelaaja oli Vladimir Krutov.

Hmm, voisitko perustella? Tilastot nimittäin eivät tue tätä väitettäsi, mutta nehän eivät tietysti kerro kaikkea. Kiitokset jo etukäteen.

 

[WPK]

polttaa, polttaa...

Lukiessani Jagr68:n kirjoituksia tulee minullekin väistämättä mielleyhtymä The Original Jags:iin, joka helmikuussa riehaantui kaverinsa (Sly alias tkh ) tukemana väittelemään kanssani samasta aiheesta - katselkaapas noita arkistoja vaikka 23.1.2001 alkaen . Se rääväsuisempi kaverinsa hävisi palstalta lopulta kuin pieru Saharaan, mutta neuvostokiekon kritiikitön ystävä jags jatkoi vielä jonkin aikaa (aiheuttaen puolitotuuksillaan mukavasti hämminkiä yhä myöhemminkin).

Aivan sama kirjoitustyyli ja punaväritteiset lasit. Tämä ei voi olla sattumaa. HE´S BACK ... (milläköhän nimellä Sly-Teppo täällä nykyään vaikuttaa?)

Jospa se totuus sittenkin muuttuu, kun sitä toista vaihtoehtoa tarpeeksi kauan hokee. Nimimerkkiä vaihtamalla voi aloittaa ikäänkuin alusta ja mikä parasta, samalla kaikki vanhat mokat eivät ole enää rasitteena.



Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha, neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha, neljä ... ...

 

[Habby]

Re: Re: Re: Re: Kaikkien aikojen kv. pelaajat

Viestin lähetti Habby33

Ja mitä tulee vuoden 1984 Canada Cupin välierään NL-Kanada, niin minulla on tuo ottelu ja itse en huomannut mitään erityistä suosimista Terry Gregsonin puolelta.

Korjaan vielä tämän itseltänikin päässeen virheellisen tiedon. Terry Gregson ei ollut päätuomari Kanadan ja Neuvostoliiton välisessä välieräottelussa vuoden 1984 Canada Cupissa. Tuomari oli Mike Noeth.