Kai Nurmisen sanoin:
"- Ei sitä keskity yhtään siihen vastustajan touhuun. Omaa peliä yritetään saada vaan niin hyväksi kuin mahdollista. On lopulta ihan sama, kuka on vastustajana, kun oma peli vaan kulkee. Se on se tärkeä homma. Emme ole juurikaan tuhlanneet aikaa ajattelemalla, mitä Blues touhuaa ja mitä he ovat tehneet oikein ja mitä väärin. Olemme vain yrittäneet parantaa omaa peliämme. Keskitymme omaan tekemiseemme."
Vaikka tuo lainaus on tietysti pullollaan normaalia kiekkomiehen onttoa sanahelinää, pitää hartaasti toivoa, että Nurmisen ohella kaikki muutkin joukkueen pelaajat ajattelevat noin. Ja ovat ennen kaikkea sisäistäneet, mitä "omaan peliin" keskittyminen tarkoittaa. Mikäli TPS tekee omat hommansa hyvällä tasolla, tulee se hyvin todennäköisesti myös kontrolloimaan otteluja - toivottavasti suotuisin lopputuloksin. Jos taas Blues päästetään ohjaimiin, tulee kisasta pitkä ja tuskainen.
Loppureklamaationa huomauttaisin, että TPS-valmennuksen ei sen sijaan soisi pelaajiensa tavoin tuijottelevan ainoastaan oman tekemisen autuuteen. Jukka Koivun ensimmäinen tulikoe päävalmentaja alkaa siinä vaiheessa, kun ilmenee, että Blues ei välttämättä kaadukaan aiva rutiinirepertuaaria esittelemällä. Tepsillä riittää rahkeita myös toisenlaisilla eväillä (peruspelitapaan verrattuna) pärjäämiseen - kunhan osataan reagoida tilanteisiin oikein ja ajoissa.