GeneRation kirjoitti:
Runkosarjassa muuten Kalle Sahlstedt teki 30 maalia ja pisteitä tuli saman verran kuin Kalliolle, 53. Tony Virralle pisteitä kertyi myös mukavasti 51.
Kauden 1999-2000 Palloseurasta peräti
viisi pelaajaa (Nurminen, Rintanen, Sahlstedt, Kallio ja Tony Virta) iski 50 tehopistettä (loukkaantumisista kärsinyt Esa Keskinenkin teki 22:ssa pelaamassaan ottelussa 27 pistettä ja olisi terveenä liittynyt kyseiseen kerhoon liki pomminvarmasti), kaksi pelaajaa (Sahlstedt ja Nurminen) saavutti kivikovat 30 maalia ja Nurminen rikkoi 40:n osuman haamurajan - nelosella alkavaan kymmenlukuun ei SM-liigatasolla kukaan ollut yltänyt noin kymmeneen vuoteen eikä yksikään sen jälkeen.
Ja kysymys on tämän vuosituhannen puolella sinetöidyistä, etenkin saman joukkueen kohdalla aivan uskomattomista lukemista. Kokonaisvaltaisesti (runkosarjan silloinen piste-ennätys, pudotuspelit, valmennus, materiaali varsinkin hyökkäyksen osalta maalivahtipeliä luonnollisestikaan unohtamatta) TPS 1999-2000 on nähdäkseni SM-liigahistoriassa aivan omassa kastissaan. IFK 1997-98 heittää haasteen, mutta sekin "vain" pakkikaluston sekä kevätkuntonsa perusteella, jääden siis kokonaisuutena selkeähkösti.
Power kirjoitti:
Jälkiviisana ajatellen on aika huvittavaa, että Kaitsu jätettiin keväällä 2000 upeasta kaudestaan huolimatta valitsematta hankalan luonteensa tms. takia, kun juuri saman kevään MM-kisoissa joidenkin pelaajien vapaa-ajanvietto ei sitten pysynyt valmennusjohdon asettamissa raameissa. Ja mikäs siinä, varmaan Nurmisen kiukuttelu olisi häirinnyt Tikkasen, Karalahden, Tuomaisen ja kumppaneiden dokaamista aivan helvetisti.
Aika huvittavaa oli myös kuunnella Pietarin kisastudiosta Aravirran valitteluja joukkueen kroonisesta maalinteko-ongelmista, kun samaan aikaan 41:n kaapin ja 78:n pisteen mies istui jööti kourassa kotisohvalla. Kyllähän se lienee selvää, että syyt Nurmisen valitsematta jättämiseen olivat muita kuin pelillisiä - vaan olivatko riittävän päteviä, siihen on ainakin näin ulkopuolelta hankala ottaa kantaa. Kuten kirjoitit, eiköhän Ara kaikesta huolimatta valinnut parhaaksi katsomansa joukkueen.
EDIT:
Kuinka muuten ollakaan, ko. kaudella itselläni oli "ilo ja kunnia" olla Elyseellä todistamassa jokaista TPS:n ja Ilveksen runkosarjakohtaamista ynnä ratkaisevaa kolmatta puolivälierää. Tuskin tarvitsee muistuttaa, mitä kaikkea ikimuistoista ja tilastoihin jäävää niihin sekä ylipäätään Ilveksen noin kymmenen vuotta kestäneeseen "Turun tauti" -historiaan liittyykään...
Ja kuitenkin, nykyään TPS on Ilveksellä lähestulkoon pisteautomaatti. Niin se maailma muuttuu.
Ranger