Kahta en vaihda! Eli mistä asioista et luovu?

[Sonny Burnett]

Kuten jo ennen vanhaan mainoksessakin sanottiin.

Olen tavannut ihmisiä monia matkani varrella jotka vannovat mitä erilaisempien asioiden puolesta tyyliin, tästä en enää luovu. jne.

Yleensä nämä asiat liittyvät asumiseen, autoiluun, vaatetukseen vapaa-aikaan jne. eli melkein mihin vaan ihmisen elämä ulottuu. Itselläni on ainakin yksi mistä en luovu, ainakin nykyisellä nurmikonleikkuu pinta-alalla, eli itseään vetävä ruohonleikkuri! Nauroitko? Eipä ihme. Aika usein toiselle ihmiselle niin välttämättömät asiat kuulostavat omaan korvaan hyvinkin hauskoilta.

Eli tänne omia, ja miksei muidenkin must-juttuja.

 

[pasil]

No nämä nyt vaihtelee vuodenaikojen mukaan, mitään all-time en vaihda settejä mulla ei ole ollut oikeastaan. Tällä hetkellä "kuuminta hottia" on puoliautomaattihaulikko, vapaa-aika ja labradorinnoutaja. Lumet kun tulee maahan niin lumilinko on ystävä etc.

 

[duud]

Varmat kiinni

Tämä on aikalailla helppo kysymys vastattavaksi:

-En koskaan, ikinä, missään anna enää lasteni huoltajuutta heidän äidilleen. Kun kerran halusivat muuttaa luokseni, niin olkoon sitten niin, kunnes heillä omat siipensä kantavat elämässä.

-En luovu omasta itsenäisyydestäni koskaan kenenkään vuoksi. Olen aivan varmasti todella vittumainen duud, mutta mä yksinkertaisesti tykkään olla minä.

Materiaa tulee ja menee. En voisi kuvitella kiintyväni mihinkään tavaraan millään tavoin.

-duud-

 

[Tobias]

Hieno ketju!

Ensinnäkään omasta vapaudestani elää ja tehdä mieleisiäni päätöksiä en aio koskaan luopua. En ole valmis kompromisseihin vaan haluan tehdä asiat elämässäni juuri niinkuin itse haluan. Tämä on ehkä suurin syy, miksi olen ja tulen pysymään sinkkuna.

Elämän muutamista perusmukavuuksista en ole valmis luopumaan. Näitä ovat mm. laadukas ruoka, kesähuvila, auto, vaatekaappi jne. Helkkarin pinnallisia asioita mutta elämän nautintoja.

Työstäni en suostu helpolla luopumaan. Olen yksi onnekkaista, joka saa tehdä hyväpalkkaista työtä, joka ei 90% työajasta tunnu edes työltä. Tykkään todella aidosti tehdä mitä teen ja saan siitä helvetin hyvän korvauksen.

Pähkinänkuoressa. Ajattelen, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kaikenlaiseen turhaan pohdintaan ja ajanhukkaan. Kannattaa elää oma elämä juuri niin kuin itsestään parhaalta tuntuu välittämättä juuri muiden mielipiteistä.

Mutta. Tässä elämässä kortit kannattaa pelata niin, että maksimoit oman hyötysi niin, että muutkin saavat vähän hyötyä. Näin teen aina, kaikki asiat lasken sen kautta, mitä itse siitä hyödyn, kunhan muutkin hyötyvät tai eivät ainakaan suoranaisesti kärsi. Vitunmoista hattaraa tämmöinen teksti mutta selvennettäköön (jos nyt vittuakaan ketään kiinnostaa) eli vaikkapa työpaikalla pelaan aina omaan pussiin huonontamatta kenenkään muun asemaa. Kaikki voittaa mutta minä eniten. Itseään kannattaa rakastaa aina hiukan enemmän kuin muita.

 

[rainman]

Suurin kauhukuva on ehdottomasti terveyden menettäminen. Ei paljoa maallinen mammona lohduttaisi jos näin kävisi.

 

[Enye]

Mistäkö en luopuisi?

Unelmistani. Ihmisellä täytyy aina olla unelmia ja minulla niitä on paljon. Päivänä jolloin lakkaan unelmoimasta saa minut vetää kiikkuun sillä silloin ollaan jo pahassa jamassa. Sitä paitsi, nuorena on hyvä haaveilla, kun kaikki tuntuu vielä olevan saavutettavissa. Mikä idea olisi lähteä elämään asenteella "ei tästä mitään tule"? Paskimmankin päivän saa valoisammaksi pienellä haaveilulla. Enkä nyt puhu (pelkästään) seksifantasioista. ^^

Toinen josta on ainakin vaikea kuvitella luopuvani on intohimoni jääkiekkoon. Tuntuu tyhmältä ajatella, että kenties viiden tai kymmenen vuoden päästä TPS ei aiheuttaisi enää minkäänlaisia väristyksiä. Tietenkin tämäkin voi muuttua, mutta en usko näin käyvän ainakaan lähivuosina.

Tietenkään en voisi koskaan luopua terveydestäni, rakkaistani jne. Nämähän ovat itsestään selviä juttuja.

 

[Ghost]

Jos ajatellaan nimenomaan sellaisia asioita, joihin itsellä on edes jonkinverran mahdollisuuksia vaikuttaa, niin seuraavia:

1) Mahdollisuus ajanviettoon maaseudulla

Kaupungissa voi kyllä asua, mutta välillä kaipaan väkisin maaseudun rauhaan, mikä ei sikäli ole mikään ihme että ole maalla 20 vuotta asunut ja hyvin viihtynyt.

2) Savuttomuus

Kun on 21,5 vuotta selvinnyt ilman, että on alkanut säännöllisesti polttamaan, miksi luopua siitä tässä vaiheessa?

3) Internet

Kuulostaa kenties pikkumaiselta tai jotain, mutta netti on yksinkertaisesti liian yksinkertainen ja halpa tapa pitää yhteyttä ystäviin (jotka itsestään selvänä kuuluvat listalle), jotta ainakaan kovin mielelläni luopuisin. Ei sillä, että netti korvaisi missään määrin face to face -kohtaamisia, mutta aina niihin vain ei ole mahdollisuuksia siinä määrin kuin toivoisi. Puhelin taas on kallis ja kirjeposti hidas. Netti halpa, helppo ja kaikin puolin kätevä.

4) Partahöylä

Jos partahöylien valmistus loppuu ja pitää siirtyä takaisin koneeseen, jota pitkään tuli käytettyä, lienee viisaampaa kasvattaa kunnon parta.

 

[Evil]

Vaikea sanoa kahta joita ei vaihda kun on kolmen lapsen isä. Mutta niitä en.

 

[duud]

Mistäkö en luopuisi?

Tietenkään en voisi koskaan luopua terveydestäni, rakkaistani jne. Nämähän ovat itsestään selviä juttuja.

Toisaalta oletko koskaan ajatellut, että juuri noista itsestäänselvästi jokainen meistä joutuu luopumaan jossakin vaiheessa. Oma terveys huononee ja lähimmät rakkaat ihmiset heikkenevät ja lopulta kuolevat pois. Itselläni rakkaat vanhempani ovat juuri siinä iässä, että koska tahansa saatan saada viestin heidän pois menosta. Silloin kun se väistämätön tapahtuu, niin tämmöinenkin iso mies varmasti hiljenee pitkäksi aikaa.

Hassua, että en koskaan ole omasta terveydestäni tai hyvinvoinnista ollut millään tavalla huolestunut. Omat ongelmat selvitän mielessäni, mutta läheisistäni olen huolissani aina.

-duud-

 

[costi]

Kahta en osaa sanoa, mutta yksi on varma, Yö-yhtyeen musiikista en luovu.

 

[Enye]

Toisaalta oletko koskaan ajatellut, että juuri noista itsestäänselvästi jokainen meistä joutuu luopumaan jossakin vaiheessa. Oma terveys huononee ja lähimmät rakkaat ihmiset heikkenevät ja lopulta kuolevat pois.

Olen, tietenkin. Tarkoitinkin lähinnä sitä, että näistä asioista en tietenkään missään tilanteessa vapaaehtoisesti luopuisi, ne vain tapahtuvat vääjäämättä. Siksi listasinkin asioita joiden luopumiseen/luopumatta jättämiseen on ainakin jonkilainen mahdollisuus itselläni vaikuttaa.

 

[duud]

Olen, tietenkin. Tarkoitinkin lähinnä sitä, että näistä asioista en tietenkään missään tilanteessa vapaaehtoisesti luopuisi, ne vain tapahtuvat vääjäämättä. Siksi listasinkin asioita joiden luopumiseen/luopumatta jättämiseen on ainakin jonkilainen mahdollisuus itselläni vaikuttaa.

Niin noh, ehkä takerruin ihan liikaa noihin "itsestään selviin" asioihin. Olen itse paljon viime aikoina ajatellut juuri noita asioita. Omat funtsailuni ja pitkä duunipäivä varmaankin vaikuttavat ajatuksiini tällä hetkellä.

Haaveilussa ja lätkän diggailussa ei tietenkään mitään pahaa ole. Mäkin vanha mies usein viihdytän itseäni haaveilemalla kaikesta hullusta, eikä siinä mitään pahaa ole. Itsestään selviin asioihin en kuitenkaan usko koskaan. Kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä. . .

Hitto, nyt alkaa menemään tajunnanvirraksi, eikä se ole ihan kaikille sopivaa luettavaa. Paree varmaan lopettaa... :)

-duud-

 

[Osmo Rapeli]

Duudin signaturea kommentoisin muuten aluksi niin että Joey Ramonen ja muiden persoonien ajasta on musabisneksessä jo valitettavasti ajauduttu vaiheeseen jossa kaikki pinnallinen ajautuu jo saman tien ohi korvien..."here today, gone later today".

Vinyylilevyistä ja vinyylien soittamisen tunnelmasta en aio luopua...osittain rikkinäiset ja järkyttävää säätämistäkin vaativat vanhat stereotkin tarjoavat aina palan sitä historiaa ja tunnelmaa ihan erillä tavoin kuin uusi hi-fi koskaan...

Onneksi toista asiaa eli poikuutta ei voi menettää ainakaan kovin helposti samalla tavoin kuin vinyylejään, eli sopivaan sähköiskuun, murtovarkauteen tai tulipaloon. Kjeh.

 

[E]

Jos vain ja ainoastaan kaksi asiaa pitää nimetä, sattumanvaraisessa järjestyksessä sanottuna Espoo Bluesia ja naistani. Kumpikin voisi olla tietyllä lailla enemmän itseä miellyttävä, mutta kumpaakaan en voi mihinkään muuhun vaihtaa.

 

[scholl]

jotka vannovat mitä erilaisempien asioiden puolesta tyyliin, tästä en enää luovu. jne.

En tiedä onko loppujen lopuksi sellaista, mistä ei luopuisi. Ainakaan en lähde vannomaan.

Tosin tuntuu kyllä siltä, etten osta enää muita kännyköitä kuin Nokiaa. Tossa pari vuotta sitten, kun Nokialta ei tuntunut tulevan uudennäköisiä malleja niin ostin kyllä yhden Siemens SL55:n, mutta muuten aina Nokian rouskuja hankkinut. Viimeisin hankinta tuo 6230i.

Onhan niitä tietysti paljon muitakin asioita, mitkä ovat lähes 100% kiveen hakattuja, mutten niitä lähe tässä vannomaan. Tosin kaikki mikä liittyy politiikkaan ja arvoihin ovat sellaisia, ettei takkia kääntämään lähdetä ja sen voi vannoa.

edit: tai aina ja aina. Joskus aikoinaan ollut muitakin kännykkämerkkejä mm. nmt-aikakaudella (mobiran lisäksi myös kilpailijoita), mutta viime vuosina nokiaa

 

[fat of the land]

Omanarvontunnostani en suostu luopumaan.
Jos on mennyt näin pitkään että on oppinut pitämään itsestään niin siitä ei halua luopua.

Näitä itsestäänselviä asioita on terveys, perhe ja rakkaus.
Maallisemmista asioista: Tatuoinnit ja niiden ottaminen, koirani, elokuvakokoelmani, harrastukseni.

Tarkoitan sitä että aika kovat kitinät tulee jos näistä joutuisi luopumaan.

Valitettavasti kaikesta joutuu luopumaan joskus, kun vaan ymmärtäisi arvostaa kaikkea mitä on saanut eikä valittaa kaikesta turhasta.

 

[vision]

Avovaimo sekä Espoo Blues. Aika paljon pitäisi tapahtua, että jommastakummasta luopuisin.

Edit : Niin ja kolmannella luokalla tekemäni pullonavaajan katoaminen aiheuttaisi kanssa aikamoisen surun.

 

[solamnic76]

Pornosta olisi aika vaikea luopua kun on makuun päässy.

 

[TML]

Siiwistä ja änäristä!

 

[Jack Daniel's]

Terveydestä ja Jokereista, tuossa tärkeysjärjestyksessä.

 

[mazapp]

Terveys/Mielenterveys ja Jääkiekko/Blues. Mielellään mielenterveyden säilyttäisin elämäntaipaleen loppuun saakka, ettei sentään aivan seinähullua tule.

 

[Dante]

Hengitysilmasta ja erektiosta. Niitä mä tarvitsen.

 

[Osmo Rapeli]

Eräs seuraani Porvoossa eksynyt pari misuja vonkasi kerran 2001 kesällä minulta tequilashotteja baarissa. Sanoin että ok, jos päästään hinnasta sopuun. Kysyivät mikä minua kiinnostaa. Kerroin notta elämässä minua kiinnostaa jääkiekko ja suihinotot...ja kun kesällä on lätkän kanssa hiljaisempaa, niin...

- "En mä oo ihan varma oonko mä valmis sellasiin panoksiin!"

Nousuhumalassa machoillessa päädyimme sitten siihen että minä maksoin tequilat ja tytöt puri mun haukkariin jälkiä.

 

[Bandana]

1) Luonteeni. Jotkut eivät näköjään tykkää, mutta ei se mitään. Mielummin olen sitten joidenkin mielestä mulkku, kuin rupean esittämään jotain muuta. Harmittaa niiden ihmisten puolesta, jotka peittävät todellisen persoonansa esittäessään olevansa jotain muuta muiden mieliksi. Inhottavan epäaitoa.

2) Espoo Blues. Joskus talven paskakelien aikaan, kun taapertaa tappiomatsin jälkeen kotiin, sitä miettii, että minkä helvetin takia mä teen tätä. Kai se on vain jotakin niin suurta ja ihmeellistä, minkä takia tätä sinistä seuraa jaksaa niin ahkerasti seurata. En vaihtaisi. Ikinä. Missään. Koskaan. Mitenkään.

 

[Master God]

Terveys/Mielenterveys ja Jääkiekko/Blues. Mielellään mielenterveyden säilyttäisin elämäntaipaleen loppuun saakka, ettei sentään aivan seinähullua tule.

Voiko ihmisella edes olla mielenterveys ja Blues yhtaikaa?

Myönnän, tarpeetonta.