Itse asiassa taisi olla Black Death. Samalla merkillä myytiin myös vähän hämärämmissä olosuhteissa alkoholia: vuonna 1996 löytyi Pietarin (oli muuten ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen reissuni rajapyykkien sille puolelle) katukioskista votkatölkki tutulla logolla. Luokkakaveri osti, joi, eikä edes sokeutunut.
Onko näkynyt kaunokirjaimista etikettiä "Brännvin"? Muistan sen pullon, etiketin ja fontin. Mutta ne taisi kyllä aina ollakin Systemistä ostettuja. Muta kyllä niitä tällä puolenkin näkyi joskus.
Isoisälle se brännvin oli aika iso juttu, ilman sitä se ei pysynyt hengissä. Eikä se sitten pysynyt sen kanssakaan, mot. Jäi kalaverkon selvittelyt kesken lopulta siinä. Maistoin sitä joskus pari kertaa ja pahaahan se oli kuin fan kertaa neljä. Sätkät oli äijällä myös sellaisia, että niitä pöllittyäni meinasin tukehtua sinne järven rantaan vaikka niin mukamas oli punaista mallua vetänyt aiemmin.Onneksi minulla oli raitis lapsuus. Ala-asteaikana oli muutakin tekemistä kuin ryyppääminen. Eikä isi ja äitikään juoneet Brännviniä.
Aikuisiällä on kyllä tullut vierailtua Systembolagetissa äkäistä ja pahaa olutta sekä sitä paloviinaa ostamassa. Hyivittu.
Itse asiassa taisi olla Black Death. Samalla merkillä myytiin myös vähän hämärämmissä olosuhteissa alkoholia: vuonna 1996 löytyi Pietarin (oli muuten ensimmäinen ja näillä näkymin viimeinen reissuni rajapyykkien sille puolelle) katukioskista votkatölkki tutulla logolla. Luokkakaveri osti, joi, eikä edes sokeutunut.
- Punaista aku ja mikki limsaa.
- fantan mandariini limsaa
Joku aika sitten hurahdin lonkeroon. Ihan tähän tavalliseen ginilonkeroon siis. Tähän ikään asti olen ollut melko härkäpäisesti olutmiehiä, mutta viime aikoina se on alkanut runsaammassa käytössä hieman tökkiä, ja lonkerosta löytyi maittava korvike.Brändy lonkero.
Aura-olut. Siis se oikea ja alkuperäinen Aura-olut, eikä tämä nykyinen, lahtelaiseen raanaveteen kyhätty liemi.
Ymmärrettävää. Laadukkaaseen Aurajoen veteen tottuneelle turkulaiselle Päijänteen vesi voi maistua hieman mauttomalta
Näiden uusien pullojen myötä olen pannut merkille, että Fantan mandariini limu on tullut takaisin kauppojen hyllyille. En sitten tiedä onko samanveroista tavaraa.
Joko aika on vähän kullannut muistoja tai sitten tässä on jotain eroa, mutta ei se ihan samalta tunnu maistuvan.
Kyllähän se kuitenkin on mandariini-Fantaa, joten elämä hymyilee jälleen vuosikausien kaipauksen jälkeen!
Kadonnut elintarvike on oikea Dr. Pepper, enkä nyt tarkoita sitä suomessa tehtyä litkua, josta on vähennetty sokerin määrää. Ostin Helsingistä tölkin Briteissä tehtyä Pepperiä ja aijai kun meinasi kyynel vierähtää poskelle, niin poskettoman hyvää se oli. Suomi-Pepperin maku on pilattu aivan totaalisesti. Harmi ettei tuota "alkuperäistä" makeampaa Pepperiä ole enää aikoihin täältä Oulun korkeudelta löytynyt.
Raffel. Grillimaustettu Raffel !
Miksi ?
Itselläni ainakin oli muistoissa tuo mandariinin maku paljon voimakkaampana. Tämä nykyinen mandariini-Fanta maistui yllättävän paljon "tavalliselle" Fantalle.
Kadonnut elintarvike on oikea Dr. Pepper, enkä nyt tarkoita sitä suomessa tehtyä litkua, josta on vähennetty sokerin määrää. Ostin Helsingistä tölkin Briteissä tehtyä Pepperiä ja aijai kun meinasi kyynel vierähtää poskelle, niin poskettoman hyvää se oli. Suomi-Pepperin maku on pilattu aivan totaalisesti. Harmi ettei tuota "alkuperäistä" makeampaa Pepperiä ole enää aikoihin täältä Oulun korkeudelta löytynyt.
Itse olen juonut Black Death - merkkistä viinaa Islannissa. Kyseessä oli akvavitin tyyppisesti, mutta erittäin miedosti, maustettu kirkas viina, jota juotiin snapsina. Muistaakseni tuo oli melko hyvääkin, toisin kuin perinneruokana tarjottu rotten shark, jota paikalliset kaverit eivät suostuneet syömään karmean makunsa ja ällättävän rakenteensa vuoksi.
Mielikuvitushahmo kirjoitti:Tuli käsittämätön himo Grillimaustettuihin raffeleihin just nyt! Missä olette perkele!!?
Kyllähän Pastirol - karkkeja on kaipailtu jo useampi vuosi. Onko kenelläkään hajua niiden valmistajasta niin voisi pistää vähän palautetta?
Tämä mainos muistetaan: http://www.youtube.com/watch?v=i2HiDvFUdl8
Sen lisäksi ei voi olla mainitsematta nuoruusvuosien ihanuutta, eli kerätä esim. futiskortteja, ritari ässä- ja miami vice -tarroja jotka olivat paketissa kera saatanan makean purkan, jonka maku katosi samantien muutaman pureskelun jälkeen. Tiedä sitten herättäisikö nuo nykyään nykynuorison kiinnostusta enää.